Missä kulkee raja?

Huomattuani musiikkivideoitten alhaisen tason, olen miltei kokonaan lopettanut niiden katsomisen. Äsken mielenkiintoni uusia musiikkivideoita kohtaan heräsi, ja päätin katsoa Lady Gagan ja Beyoncen tuotoksen "Telephone". Sen jälkeen yritin vielä katsoa Rihannan "Rockstar"(en kuitenkaan kestänyt sitä, ja tulin kirjoittamaan blogia). Petyin enistä enemmän musiikkivideoiden laatuun. En tarkoita nyt laadulla kuvan tarkkuutta, vaan sitä, mitä videolla yritetään viestiä katsojalle. Jos vielä joskus muutama vuosi aloitettiin keskustelut, joiden mukaan musiikkivideot olivat seksistisiä, niin mitä ne nyt on?! Nuo maailmankuulut laulajat, joista nuoret naiset ottavat mallia on todella menny äärimmäisyyksiin.

Minua naurattaa, koska videoissa sensuroidaan keskisormea ja kirosanoja, mutta silti pelkällä lapulla peitetyt rinnat ja paljas takapuoli näytetään tuosta vain. Naurattaa myös, kun lukee lehdissä tähtien kommentteja, kuinka seksin harrastaminen liian aikaisin on typerää yms. Onkohan ne koskaan tajunneet kuinka ristiriidassa heidän kommentit ja toiminta on? Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä on se mitä tekee, eikä se mitä sanoo. Olen hyvin järkyttynyt siitä, mihin showbisnes on ajautunut. Ei paljaassa pinnassa mitään vikaa ole, mutta jotai rajaa sentään!

Tiivistän ajatukseni erään hyvän ystäväni M:n sanoin: "nykyisin koitetaan antaa elämyksiä vaikka menemällä mauttomuuksiin...koitetaan shokeerata"

Päällekkäisyyttä? Ei kai!

Haha. Tää on taas niin tätä! Kaikki menee aina päällekkäin. Olen aiemmin puhunut siitä info-/haastattelutilaisuudesta, mikä pidetään Oulussa tuleville au paireille ja johon minun olisi tarkoitus osallistua. No, katsoin kalenterista, niin eiköhän juuri sen ajan päällä ole todella tärkeää menoa... Ei muutaku lähettään sähköpostia, että en pääse silloin tulemaan. Vastaus tuli nopeaa takaisin, että uusi aika on 5.7. Joo, onha tuo muuten kiva, mut silloin minä nautin Kroatian auringosta... Pitihän se sitten lähettää uusi sähköposti, että valitettavasti myöskään tämä aika ei sovi minulle. Heh. Kohta ne turhautuu meikän kanssa, ja laittaa s-postia että "et pääse au pairiksi kerta oot niin vaikea ihminen"! Mut minkäs sille voi jos on vähä kiirettä ja pitää yrittää joka paikkaan keretä.

Kiireestä puheen olleen. Olen ystäväni J:n kanssa viime päivinä Leiponut! Siis todellakin leiponut isolla L:llä. Olemme tehneet kolme isoa piirakkaa, yli sata semmosta minttusuklaa juttua ja tänään vielä varmaan kans reilusti yli sata keksiä (ei jaksanu alkaa laskeen).

Olen nyt todella kamala ihminen, mutten taaskaan tarkista oikenkirjoitusta, ku tahon nukkumaan. Sorry guys!

Vanhoja löytöjä

Löysin tässä muutama päivä sitten kaapin takanurkasta pölyisen Christina Aguileran "Stripped" levyn. Kuuntelin sitä viimeksi ku olin ala-asteella ja asuin pienessä kylässä melkein Suomen keskipisteessä. Mä niin yllätyin tuosta levystä! Nyt ku hallitsee tuota englannin kieltä vähän paremmin ku ala-asteella, niin tuosta on alkanu saada jotain tolkkua. Ennen kuuntelin Christina Aguileraa sen hurmaavan äänen ja musiikin takia. Nyt sitten tylsänä päivänä päätin alkaa laulaa tuota vihkosta, mikä tulee levyjen mukaan. Ääneni ei kyllä yhtää tämän tädin lauluihin sovi, mutta onneksi en laulanutkaan kovin kauan, sillä pysähdyin lukemaan sanoja. Ja en ois ajatellutkaan, että niissä vois olla niin paljon järkeä. Luulin että kaikki nuo popdiivat laulaa aina jostai rakkaudesta (onnellisesta tai onnettomasta) ja plaa plaa... Se on kuultu jo ihan liian monesti ja tuo tavara tulee korvista ulos. Mutta ei! Tai no on siellä niitäki, mut mun mielestä ne on esitetty kivassa muodossa. Esimerkiksi "Infatuation" biisi. Olen ihan rakastunut niihin sanoihin, koska tuo on niin totta. Kuva on googlesta.

Kaikille todella tuttu biisi "Beautiful" on todella hämmästyttävä! Nykyään naisien ulkonäölle asetetaan niin paljon paineita, että välillä haluais kuulla myös jotai kannustavaa. Ihanaa, että Aguileran lauluissa huomioidaan myös sisäinen kauneus.

"The Voice Within" on myös todella kannustava laulu. Kyllähän sitä kannattaa aina kuunnella omaa sisäistä ääntä.

Ehdoton suosikkini on kuitenkin "Soar". Olen aivan rakastunut kyseisen laulun lyrikoihin. Vaikka netistä löytää helposti sanoitukset, kirjoitan kuitenkin Soar:n kertosäkeen tänne:

"Don't be scared to fly alone, find a path that is your own
Love will open every door it's in your hands, the world is yours
Don't hold back and always know, all the answers will unfold
What are you waiting for, spread your wings and soar"

Yritin kuunnella myös Aguileran uudempaa tuotantoa, mutta en ole sieltä löytäny yhtä hyviä lauluja. Tottakai niissäkin on omia suosikkiani, mutta ei ne kyllä noiden eelle pääse. Pitää vissiin muutaman vuoden päästä tarkastella ne uudemmat biisit uudestaan, ehkä sitten tulen näkemään niissä piilevän timantin, mitä en nyt löydä.

Sunday

Tänään on kyllä ollut kaiken puolin mielenkiintoinen päivä. Se alkoi kahdella Greyn anatomian kuudennen tuotantokauden päätösjaksolla. Ne oli kyl niin erilaiset ku mihin sen sarjan katsoja on tottunut. Minun mielestä silloin sarjassa/elokuvassa on onnistuttu, jos en pysty katsomaan niitä putkeen, vaan pitää pitää taukoja, ja ajatella että "tuo ei ole tosielämä". Tuossa efektissa kyseiset kaks jaksoa oli onnistunu, minun piti pari kertaa käydä vilkasemassa jääkaappiin, vaikka tiesin ettei siellä ole mitään ja ei edes ollut nälkä. Jaksojen jälkeen ajatuksien virtaa oli melkein mahdoton lopettaa. Siis aivan mahtavaa!

Greyn anatomian lisäksi olen tänään yrittänyt kovasti vääntää yhtä tekstiä. Noin neljä tuntia putkeen yritin ja yritin saada sen valmiiksi. No, siitä ei tullut mitään. Minulla on edelleen pöydällä keskeneräinen teksti, vaikka kello on puoli kolme.

Nyt yöllä olen sitten selaillut Baldomero Fernandezin ottamia kuvia, ja olen aivan rakastunut! Todella tunteikkaita kuvia. Aina välillä selaillessa niitä kuvia unohdin hengittää, ku ne oli mielestäni niin lumoavat.

Pienet teot

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla lyhyestä puhelusta rakkaalta ihmiseltä! Harmi ku aina ei huomaa arjen pieniä söpöjä tekoja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisten tulisi enemmän soittaa toisilleen, ja kertoa kuinka he tekivät niin tulista kalaruokaa, ettei sitä pysty pitämään suussa.

Uutisia au paireiluun liittyen

Lupasin, että tänne ilmoitan ensimmäisenä, jos jotakin uutta taphtuu au paireiluun liittyen, niinpä päätin kirjoittaa nyt lyhyesti mitä uutta tänään tapahtui. No ei oikeastaan yhtään mitään, mutta pakko kuitenkin kertoa. Olin juuri lähdössä koulusta kotiin, kun puhelin soi. Numero ei ollut minulle entisestään tuttu, ja se olikin erään organisaation täti, joka sitten kysyi olenko edelleen kiinnostunut au paireilusta. "Tottakai olen", vastasin minä, tajuamatta että kuulostin ehkä törkeän innostuneelta. Noo, juteltiin hänen kanssaan sitten sen verran, että hän kertoi minulle tulevasta infotilaisuudesta ja kertoi laittavansa minulle sähköpostia.

Luin äsken sähköpostin. Eipä siinä mitään sen ihmeellisempää ollut. Mutta infotilaisuuteen ajattelin mennä, vaikka ehkä onkin vielä liian aikaista. Ajattelin kuitenkin että siellä voisi kysellä kaikkea mitä mieleen tulee. Lisätietohan ei tässä vaiheessa voi mitenkään olla haitaksi. Mitä enemmän informaatiota on tiedossa, sitä paremmin osaa päättää meneekö sitä Atlantin toiselle puolen vieraaseen perheeseen kokonaiseksi vuodeksi. Tuo kuulostaa kyllä todella houkuttelevalta, eikö? Sitä ehkä oppis englantiakin vihdoin.

Tiedän, olen liian innoissaan asioista liian aikaisessa vaiheessa, mutta tuo puhelu lisäsi itsevarmuutta, ja tuntuu aivan niinkuin olisin jo nytheti lähdössä USA:han. Pitää yrittää palata takaisin maan pinnalle, ja tajuta että pitää ekana edes käydä lukio loppuun. Edessä on vielä paperien täyttöä, haastattelua, viisumin hakua ja muita jännittäviä juttuja, joten ehkä sitä vois hieman rauhoittua ja miettiä esimerkiksi tuota upeaa aurinkoa, joka huutelee minulle tuolta ikkunan takaa "tule tänne, tule tänne". Ehkäpä sitä pitää mennä ulos, ku kerta herra aurinkokin niin tahtoo. (Vai onkohan se vaan minä, joka yrittää auringon kustannuksella luistaa läksyjen teolta?)

Summer is here

Oonko ees vähä innoissani?! Torstaina herätessäni vain tanssin, hypin ja lauloin menemään. Lämpömittari näytti 20 astetta! Kesä on vihdoin tullut tännekin! Olin ystäväni J:n kanssa edellisenä päivänä sopinut, että tulen hänelle avuksi leipomishommiin, niinpä suuntasin sinne päin. Ensin oli kuitenkin käytävä äidin kanssa puistossa.
Oli siellä torstaina vielä melko ruskeeta/harmaata, mutta jo seuraavana päivänä oli puissa paljon enemmän lehtiä. Kesäinnostumiseni näkee seuraavasta kuvasta.
Ystävän luo tultaessa emme voineet heti alkaa leipomaan, ku teki niin mieli lähteä ulos. Kävimme sitte ulkona makoilemassa ja miettimässä mahdollista piknikiä. Aateltiin ensi viikolla käydä ulkoilemassa ja ottaa mukaan hieman eväitä. Toivottavasti kelit jatkuu samanlaisena, niin voisimme toteuttaa ajatuksiamme.

Perjantaina olin sopinut kaverini V:n kanssa tapaamisesta. Hänen kanssaan turisteilimme kaupungilla ja sen lähettyvillä. Me todellakin turisteilimme, nimittäin molemmilla oli kamerat mukana, joten räpsittiin vain kuvia ja puhuimme venäjää.
Kävelyretki oli mitä mahtavin. Kävelimme päälle kaksi tuntia ja olin sen jälkeen aivan poikki.

Illalla oli kuitenkin pakko taas lähteä liikenteeseen, niimpä tultuani kotiin ja syötyä lähdin ystävälleni J:lle. Taas! Siellä me teimme ruokaa, minkä jälkeen menimme Tuiran rantaan tapamaan kavereitamme. Siellä tapasin yhden vanhan tuttuni, ja se oli todella ihanaa! Pitäisi kyllä ehdottomasti hänen kanssaan nähdä tässä lähiaikoina.

Lauantaina oli aikataulussa jälleen kerran pihahommia. Kävin hyvän kaverini E:n kanssa istuskelemassa puistossa, mutta sieltä jatkettiin melko pian kauppojen kautta meille ja Nallikariin. Ajoitus oli mitä mahtavin. Kun olimme vasta menossa rannalle päin alkoi satamaan vettä ja ihmiset tulivat meitä vastaan. Pitkiä auto- ja pyöräjonoja kiiruhti sateiselta rannalta turvaan. Me kuitenkin päätettiin mennä perille asti kerta sellaiselle reissulle lähdettiin. Tuli jo hieman kylmä, koska tuuli niin paljon, ja retkemme tuntui vain tyhmältä idealta. Silti sitä painettiin eteenpäin, ja olen todella iloinen että niin teimme. Rannalla otettiin MONTA kuvaa. Ja keli kuvien ottamiseen oli mitä mahtavin, nimittäin ihmisiä ei koko ajan ollut meidän tiellämme.
Pian alkoi salamoimaan ja ukkonen jyrisi. Niinpä aattelimme että on varmaan fiksuina mennä takaisin kotia päin. Kyllähän sitä pienen luonnon suihkun alla tuli itsensä pestyä, mutta se oli vain virkistävää. Onneksi illempana sateet lakkasivat ja päätettiin mennä taas ulkoilemaan. Ulkoilu jatkuikin pitkälle yöhön, nimittäin kotona olin vasta kahden jälkeen illalla.

Tänään jatkettiin samaan malliin. Menin käymään ystävälläni M:lla ja hänen kanssaan sitten suunnattiin Tuiran rantaan, missä nähtiin N. Istuuttuamme siellä hetken luoksemme tuli myös M ja L.

Täytyy kyllä myöntää, että nämä päivät ovat olleet sanoinkuvamattoman mahtavat! Olo on niin upea ettei itsekään taho ymmärtää! Ei kyllä millään jaksais huomenna palata koulun penkille, mutta minkäs teet. Onneksi ei enää kovin kauan jatku tuo koulu.


P.S. kello on sen verran paljon etten jaksa tällä kertaa tarkistaa kirjoitusasua. Toivottavasti kirjoitin edes kohtuullisen ymmärtävästi.

Namia tahtoo hän

Minulla on ongelma! Ongelman nimi on laiskuus. Haluan ihan hulluna leipoa jotain, ja olen jo päättänyt että tahdon mokkapaloja tai mutakakkua tai pannukakkua tai vohveleita tai... Eli siis, haluan valmistaa jotain hyvää! Katsoin kaikki keittiön kaapit läpi ja asianlaita on, että mihinkään hyvään ei riitä elintarvikkeita. Aina yks tai pari ainesosa puuttuu. Pitäisi siis käydä kaupassa. Siinä tulee vastaan se mainitsemani ongelma, nimittäin ruoanlaitto on muuten kivaa, mutta kaupassa käynti on yhtä helvettiä. Kyllä, olen ihan tosissani! Shoppailu on suurimmaksi osaksi kamalaa!

Shoppailusta tulikin mieleeni, että sain vihdoinkin ostettua matalapohjaiset kengät. Tuntui kuin olisin seitsemännessä taivaassa, ku laitoin uutukaiseni jalkaan! Nyt en kyllä pistä korkkareita jalkaan moneeen moneeen moneen viikkoon, eiku sittenki päivään, tai oikestaan tuntiin.

Menin tänään kirjastoon... ja se oli kiinni. No, koitin toisen kerran ja sillä kertaa onnisti. Menin sitten katsomaan oisko siellä jotai mielenkiintoisen olosia kirjoja Kroatiasta tai Dubrovnikista. Ei löytyny kivan oloista, mutta jonkinnäköinen kirja Dubrovnikista huuteli minulle hyllystä. Minä vilkaisin sitä, mutta oli niin tylsän näköinen etten jaksanu sen enempää sitä selailla. Viimeisellä sivulla oli kuitenkin jotai hyödyllisiä sanoja kroatiaksi. Niitä meikä innostui lukemaan. Ensimmäinen vaikutelma kroatian kielestä on että se kuulostaa siltä ku joku puhuis venäjää kieliopillisesti todella väärin. Odotan nyt innolla että pääsen kuulemaan kuinka ne kroatialaiset puhuu. Haluan tietää kuinka hyvin ymmärrän heidän puhetta.

Tuntuu ihan älyttömältä että nyt ollaan jo toukokuussa menossa. Lukuvuosi meni ohi hirvittävää vauhtia. Kohta sitä taas pääsee nauttimaan kesän auringosta. Tahtoo jo ruskettua!

Viikonloppumieltä

Olen kiireisen viikon jälkeen halunnut viikonloppuna hieman rentoutua, ja sitä kyllä tuli tehtyä. Nyt varmasti jaksaa taas työskennellä koko viikon (tai ainakin alkuviikon) täydellä panoksella.

Perjantaina olin hyvin kiukkuinen aamulla, koska minulla alkoi koulu kahdeksalta aamulla kun yleensä se alkaisi vasta kahdeltatoista. Koin kauhun hetkiä aamulla yrittäessäni kiivetä ylös lämpimästä sängystä monta tuntia normaalia aikasemmin. Koulussa olikin hieman väsynyt meininki, nimittäin en jaksanut yhtään keskittyä ja naureskelin kaikelle mille ois kannattanu ja ei olisi kannattanut nauraa. Kotiin tullessani ajattelin rentoutua leffan parissa. Tietenkin suunnitelmani epäonnistui, nimittäin meille saapui vieraita, piti sitten viettää heidän kanssaan muutamia tunteja. Ei siinä, rentoa oli, mutta väsyneet aivoni eivät oikein jaksaneet miettiä mitään keskusteltavaa, joten muiden piti hoitaa puhumispuoli. Vieraiden lähdettyä sain sitten hieman aikaa elokuvan katsomista varten. Tällä kertaa ruutuun pyörähti "The Proposal", joka oli todella kevyttä katseltavaa. En tiedä mikä viehättää noissa elokuvissa, joista tietää miten ne loppuu, ennenku on alkanu ees kattoa koko leffaa, mutta tykkään silti katsoa niitä välillä. Kuva on googlesta.
Elokuvan jälkeen lähdin kaverilleni J:lle, joka yritti siivota huonetta minun lukiessa yhtä ohjekirjasta englanniksi. En tajunnut siitä yhtään mitään (siinä yritettiin käyttää liian paljon todella sivistyneitä ja tärkeitä sanoja), mutta onneksi tarvitsemani tieto selvisi. Illalla lähdettiin J:n kanssa käymään toisella J:lla, siellä pelattiin Trivial Pursuittia ja hauskaa oli!

Lauantaina oli sitten todellinen leffailta tai leffapäivä. Herättyäni katsoin "Love Happens", joka ei oikeen tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Oli oikeastaan aika tylsä leffa mun mielestä. Elokuvan jälkeen kävin kaupassa ostamassa vähän hedelmiä ja muita ruokatarvikkeita äitienpäivä-ateriaa varten sekä ostamassa äidille kukkia. Tavallisesta marketista löytyi yllättävän hienoja kukkakimppuja, minua ihan ihmetytti.

Illalla lähdin käymään ystävälläni E:llä. Katsottiin hänen kanssaan "Avatar" (jo oli aikaki). Se oli mielestäni kyl aika hieno leffa. Ne efektit, joista monet puhuu ei ees niin tehnyt minuun vaikutusta. Siinä leffassa oli kuitenkin vähän kaikkea, ja se kaikki oli esitetty hyvässä muodossa. Leffasta löytyi sotaa, rakkautta, fantasiaa... Mutta eniten minua viehätti se, kuinka kuvattiin ihmisiä ja niitä sinisiä olentoja. En tahdo sanoa, että kaikki ihmiset olisivat tunteettomia rahan perässä kulkevia paskiasia (anteeksi voimasanan käyttö), mutta valitettavasti sellaisia löytyy yllättävän paljon täältä planeetalta. Avatarissa näytettiin kuinka raakoja ihmiset voivat olla, kun kyseessä on raha. Silloin ei enää ajatella sitä, miten muiden käy. Siinä vaiheessa piti jo oikeesti purra hammasta, kun jokin henkilöhahmo kyseisessä leffassa sanoi: "sehän on vain puu". Miten jotkut voi arvostaa luontoa noin vähän?! Ja en halua nyt kuulla yhtään "se on vain leffa" - kommenttia, nimittäin tuota näkee joka päivä oikeassa elämässäkin. Kuva on googlesta.
Tultuani E:ltä ajattelin katsoa vielä yhden leffan nimeltä "The Notebook". Tykkäsin kyl aivan älyttömästi tuosta elokuvasta! Välillä kyllä löysin itseni tarkkailemassa hahmojen kampauksia enemmän kuin itse leffaa, mutta kun ne vain oli niin hienoja. Pidän tosi paljon kiharasta tukasta. Kampaukset eivät kuitenkaan olleet se, mikä minuun teki vaikutuksen, vaan elokuvan rakenne ja juoni. Kuva on googlesta.
Tänään, eli äitienpäivänä/eurooppa päivänä/9. toukokuuta olen viettänyt päiväni aikalailla keittiössä. Tein hedelmäsalaattia ja leivoin piirakan sekä siivoilin ja koriselin. Mutta kerkesin kuitenkin jossain välissä katsoa yhden leffan (elokuvapainoitteinen viikonloppu tais olla tällä kertaa). Jonossa oli seuraavaksi tulossa "Guess Who", joka oli aivoton komedia, mutta sai todella iloiselle mielelle, joten ei aika mennyt hukkaan vaikka sen katsoi. Loppuilta menikin sitten äidin ja veljen kanssa jutellessa.

Vaikka en hirveän paljon viikonlopun aikana saanut aikaseksi, sain kuitenkin änkättyä itseni monille kursseille ensi lukuvuodelle. En tiedä jaksanko käydä aivan noita kaikkia mitä valitsin, mutta saapi nähdä. Onneksi ennen tuota työurakkaa luvassa on kesäloma (ja töitä) ja ulkomaille lähtö ja paljon rannalla oleskelua!

Pientä ihmettelyä

Tänään aamulla kouluun mennessä oli naurussa pidättelemistä. Olin nimittäin menossa sisään koulurakennukseen ku kolme jätkää väkisin tunki ovesta mun eteen. Minä sitten seisoin siinä ulkona ja annoin heidän mennä ensin. Ne ei kyllä tuntunu ajattelevan asiaa sen tarkemmin, mutta kyllä mua hieman nauratti. Kyllä sitä kohteliata herrasmiehiä kasvaa! Olen asiasta erittäin iloinen. Kohtahan sitä saa jo ojentaa miehille takin ja ostaa heille kukkia. Jos asia etenee hyvin, niin ehkä kohta naiset rupiaa kantamaan miehiä käsillään (ei sillä ettemekö jo tätä tekisi ;D).

P.S. älkää ottako postaustani kovin vakavasti ettei synny tappelua

Eteenpäin tallustaen

Tällä hetkellä on kyllä jaloille ja aivoille paljon töitä, nimittäin kiirettä pitää. En siis näin ollen kirjottele näinä päivinä kovin usein enkä pitkästi. Kerron nyt kuitenkin pikaisesti tämän hetkiset kuulumiseni.

Olen eilen aloittanut autokoulun. Melko kauan yritin valita sitä parasta minulle autokoulua, vertailin hintoja ja kuuntelin tarkasti ihmisten palautteita. Nyt ku olen käyny pari teoriatuntia istumassa valitsemassani autokoulussa, niin olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Sinne ei yhtään ärsytä mennä istumaan vaikka ulkona on (jopa) aika lämmin, aurinko paistaa ja koulussa tuli jo valmiiksi vietettyä kahdeksan tuntia. Kun minä tunneilta pääsen pois, ihmiset saa varoa silmiään nimittäin meikä loistaa kuin Naantalin aurinko. Opettaja on todellinen huumoriveikko ja häneltä ei kyllä asia lopu kesken.

Autokoulun lisäksi yritän kovasti käydä myös tavallista koulua ja tehdä vapaaehtoistyötä lasten parissa niin paljon kuin vaan kerkeän. Huomenna olisi tarkoitus mennä töihin pariksi tunniksi, ku koulut loppuu jo yhdeltä. Töistä sitä saa jatkaa suoraan movie making clubille, joka jatkuu sitten muutaman tunnin illalla.

Tämän pyörremyrskyn keskellä yritän kovasti myös pitää sosiaalisia kontaktejani yllä, niinpä torstaina olisi neljän jälkeen tulossa tapaaminen meijän ihanan vaihtari J:n kanssa. Kahvittelun merkeissä sitä taidetaan tällä kertaa mennä.

Vapaaehtoistyössäni monet on maininnut minulle Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Eilen kävin tarkistamassa mikä tämä oikein on, ja kiinnostaisiko se mahdollisesti minua. Tulin siihen tulokseen, että kesälomalla taidan ottaa yhteyttä nimenomaiseen järjestöön ja mahdollisesti tehdä lastenhoitotyötä myös sen kautta.

Illat menee tietenkin läksyjen parissa, mutta myös urheilemisen merkeissä. Salilla ei valitettavasti ole tullut käytyä viime aikoina, mutta lenkkeilemistä sekä kotona jumppailua on tullut harrastettua sitäkin useammin. Ajattelin että syksyllä vois alkaa käydä ihan oikeissa jumpissakin. Siellä pääsis tutustumaan mahdollisesti joihinkin uusiin minulle liikkeisiin yms. Ainoa huono puoli noissa on, että ne on tiettyyn aikaan joka viikko. Tykkään siitä, että nyt voin harrastaa liikuntaa juuri silloin kun minulla on siihen aikaa ja halua (mitä kyllä löytyy), eikä tarvi väkisin raahautua tunnille, ku onhan siitä jo kuitenkin maksanut.

Tätä ei välttämättä uskois, mutta olen ihan älyttömän onnellinen siitä, kuinka paljon hommaa minulla on tällä hetkellä. On ihanaa herätä aamulla tietäen, että tänä päivänä tulee tehtyä jotakin eikä vaan istuttua koneen äärellä tylsistyneen näköisenä tekemättä mitään. Olen viime aikoina itselleni noita hommia urakalla hankkinu. Nimittäin noiden lisäksi, mistä jo kirjoitin haluan aloittaa yhden todella pitkän ja aivoja raastavan, mutta samalla erittäin mielekkään projektin. Kerron tästä tapauksesta myöhemmin tarkemmin, jos siitä näyttää jotakin tulevan.

Keltainen toukokuu

...joka on kyllä tänä vuonna melko harmaa. Toivottavasti toukokuu kuitenkin pääsee vauhtiin tässä pian ja karkottaa pilvet. Aurinko olisi nimittäin minun puolesta ainakin erittäin tervetullut. Hieman jo ihmetyttää ku edelleen sataa lunta.

Vappuviikonloppu meni kyllä todella rennoissa merkeissä. Perjantaina aika meni niin nopeaa, ettei uskoiskaan. Yhtäkkiä huomattiin että kello on jo kolme. Bussimatka Pulkkilaan meni nukkumisen merkeissä, niinkuin yleensäkin. Pulkkilassa sitten minua tervehti vesisade, joka jatkui koko viikonlopun ajan. Onneksi keltaista tunnelmaa loi ystäväni E. Oli todella mukavaa päästä pitkästä aikaa juttelemaan hänen kanssaan.

Retket Pulkkilaan on paitsi ilo mielelle ja sydämelle, niin myöskin mahalle. Siellä saa kyllä aina maistella erilaisia herkkuja. Tänäkin viikonloppuna tuli syötyä pakollisten munkkien lisäksi sipsiä, jäätelöä, vanukkaita, aivan älyhyvää kääretorttua... Mahani on nyt kyllä todella tyytyväinen. Minä taas mietin kovasti urheilemista, joka on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle sairastelun ja kiireiden sekä myös laiskuuden takia.

Viikonloppuna katsottiin pari leffaa. Olen vähän jälkeenjäänyt, niinpä en ole katsonut Harry Pottereista kuin kaks ensimmäistä osaa, niin aattelin nyt, että samahan se on katsoa kolmas. Eipä se minuun erityistä vaikutusta tehnyt, niinkuin ei kaks ensimmäistäkään, mutta ihan kivaa ajanvietettä se kuitenkin on. Ei harmita että meni aika hukkaan, kun sen elokuvan katsoi. Kuva on googlesta. Potterin lisäksi tuli katsottua Sooloilua. Siitä olen oikeastaan melko samaa mieltä kuin Harry Potterista. Kiva katsoa kaverin kanssa sipsiä napostelleen. Mutta eipä se minuun erityistä vaikutusta kyllä tehnyt.

Ennen Pulkkilan matkaa katsoin sen The Piano, mistä kirjoitin edellisessä postauksessani. Olin odottanut kyllä aivan toisenlaista elokuvaa ku mitä se loppujen lopuksi sitten oli. Eli sinänsä leffa oli kiva yllätys. Elokuvassa minä kuitenkin pidin paljon enemmän musiikista kuin itse juonesta. Pianomusiikki kyllä iski ja uppos. Tykkään todella paljon kuunnella toisten pianonsoittoa, varsinkin livenä. Elokuvan jälkeen olikin aivan pakko kuunnella vielä muutamia kappaleita uudestaan.