Uusi ulkonäkö kevättä piristämään

...enkä puhu nyt meikän naamasta vaan tästä blogista, vaikka koristelin toki hieman noita kasvojanikin viikko sitten (niille, jotka ei tiedä mistä puhun: kaaduin tässä eräs päivä pyörällä ja lensin tietenkin naama edellä maahan). Toivotaan kuitenkin että minun ulkonäköni suhteen asiat pian muuttuvat (parempaan suuntaan), jotta  kukaan ei pelästy minua ihanalla matkallamme. (Ja siihen on enää kaksi viikkoa jäljellä! Joko olen muka kertonu sen?! Mutta siis, vain KAKSI VIIKKOA!) 

Halusin tosiaan vähän piristää mieltä ja muokata blogin ulkonäköä. Tällä kertaa työstin sitä melko kauan ja olen nyt todella tyytyväinen lopputulokseen. (Toivottavasti myös te olette.) Ihanan lämmin ruskea väri ja tuo uusi kuva, sopivat mahtavasti ajatusteni kanssa yhteen. Kuva on otettu Kroatian reissulla. Lähdimme iltakävelylle tyttöjen kesken ja auringonlasku oli mitä upein. Onneksi sain tallennettua nämä unohtumattomat hetket myös kameralle, enkä pelkästään aivoihini.

Riemukasta aikaa

En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini mitään. Välillä on ollut liian vähän aikaa, toisaalta taas ei ole ollut inspiraatiota kirjoittamiseen. Tässä välissä on kerennyt tapahtua paljon ja vähän päälle, kaikkea en kuitenkaan tähän yhteen postaukseen rupea selittää.

Viime perjantaina vietin synttäreitäni. Vaikka yön nukuin melko huonosti, heti aamusta oli hymy herkässä. Sänkyni viereen oli tuotu kolme kaunista kukkakimppua ja huone oli koristeltu ilmapalloilla. Päivä jatkui todella mukavasti iltaa ja yötä kohti, mutta siitä voisin tehdä erillisen postauksen hieman myöhemmin.Maanantaina aamusta lähdimme Puolankaa kohti. Siellä avustin mökin rakentamisessa kaverini perhettä. Minä siis vain maalasin, en sentään rakentanut mitään. Ei sinne mökkiin uskaltaisi sisään astua, jos minä siellä enemmänkin alkaisin värkäämään. Maalaushommat vain hieman pysähtyi, kun tiistaina vettä tuli taivaalta kuin ämpäristä. Mutta kivasti meni, eikä ees väsyttänyt tänä aamuna ku vain sen verran, että tultaessa kotiin piti heti kaatua sänkyyn ja nukahtaa.

Pienien tirsojen jälkeen matka jatkui kohti autokoulua. Edessäni oli ensimmäinen ajotunti. Luulin kovasti, että jännitän sitä paljon, mutta en tuntenut jännitystä, ku vasta siinä vaiheessa ku olin jo päässyt autolla liikkeelle. Jännitys onneksi lakkasi melko pian, ku innostuin ajamisesta. Kohta jo harmitti, että tunti oli päättynyt niin aikasin. Hassua, ku vielä vuosi sitten olin ehdottomasti sitä mieltä etten hanki ajokorttia, ja ettei ajaminen ole yhtään hauskaa. Nyt kuitenkin olen ihan innoissani! Huomenna sitten uudestaan ajamaan.

Kroatian reissu vain lähestyy ja lähestyy. En voi uskoa, että oikeasti lähden jonnekkin niinki kauas puolentoista viikon kuluttua (onko muka Suomen ulkopuolella elämää?!). Olen yrittänyt katsoa, mitä Dubrovnikissa voisi tehdä. Todella minua kiinnostava ajanviete, jonka löysin, on sukeltaminen. Se olisi niin erilainen ja varmasti todella jännittävä kokemus. Sitä tuskin joka päivä pääsee tekemään, ja olisi todella mielenkiintoista nähdä omin silmin millaisessa ympäristössä kalat ja muut öttiäiset asuu.Itse Dubrovnikissahan sitä varmasti käydään tutkimassa vanhaa kaupunkia ja kokeillaan myös uimarantaa (sekä Välimeressä uintia). En enää yhtään jaksa odottaa, ja jo nyt pelottaa nukunko ollenkaan reissua edeltävänä yönä. Kaikesta eniten tällä hetkellä jännittää lentäminen. En ole nimittäin ennen lentänyt ku unissa ja silloinki olin vaan itse niin kevyt, et pääsin sukeltamaan ilmaan. Jos "lensin" unissani lentokoneessa, lentokoneeseen oli aina tullut jokin vika (enkä siis koskaan päässyt sillä mihinkään). Alle kahden viikon kuluttua pääsen kuitenkin kokemaan lentämisen reimun. Saa nähdä tykkäänkö siitä yhtä paljon ku autolla ajamisesta.

Molemmat kuvat on otettu googlesta.

Namia tahtoo hän

Minulla on ongelma! Ongelman nimi on laiskuus. Haluan ihan hulluna leipoa jotain, ja olen jo päättänyt että tahdon mokkapaloja tai mutakakkua tai pannukakkua tai vohveleita tai... Eli siis, haluan valmistaa jotain hyvää! Katsoin kaikki keittiön kaapit läpi ja asianlaita on, että mihinkään hyvään ei riitä elintarvikkeita. Aina yks tai pari ainesosa puuttuu. Pitäisi siis käydä kaupassa. Siinä tulee vastaan se mainitsemani ongelma, nimittäin ruoanlaitto on muuten kivaa, mutta kaupassa käynti on yhtä helvettiä. Kyllä, olen ihan tosissani! Shoppailu on suurimmaksi osaksi kamalaa!

Shoppailusta tulikin mieleeni, että sain vihdoinkin ostettua matalapohjaiset kengät. Tuntui kuin olisin seitsemännessä taivaassa, ku laitoin uutukaiseni jalkaan! Nyt en kyllä pistä korkkareita jalkaan moneeen moneeen moneen viikkoon, eiku sittenki päivään, tai oikestaan tuntiin.

Menin tänään kirjastoon... ja se oli kiinni. No, koitin toisen kerran ja sillä kertaa onnisti. Menin sitten katsomaan oisko siellä jotai mielenkiintoisen olosia kirjoja Kroatiasta tai Dubrovnikista. Ei löytyny kivan oloista, mutta jonkinnäköinen kirja Dubrovnikista huuteli minulle hyllystä. Minä vilkaisin sitä, mutta oli niin tylsän näköinen etten jaksanu sen enempää sitä selailla. Viimeisellä sivulla oli kuitenkin jotai hyödyllisiä sanoja kroatiaksi. Niitä meikä innostui lukemaan. Ensimmäinen vaikutelma kroatian kielestä on että se kuulostaa siltä ku joku puhuis venäjää kieliopillisesti todella väärin. Odotan nyt innolla että pääsen kuulemaan kuinka ne kroatialaiset puhuu. Haluan tietää kuinka hyvin ymmärrän heidän puhetta.

Tuntuu ihan älyttömältä että nyt ollaan jo toukokuussa menossa. Lukuvuosi meni ohi hirvittävää vauhtia. Kohta sitä taas pääsee nauttimaan kesän auringosta. Tahtoo jo ruskettua!

Kuulumisia

Tässä alan jo pikkuhiljaa parantua, ja elämä hymyilee! Koulukin hymyilee minulle, mutta se on kyllä ilkeä hymy se. Nimittäin minulle on kasaantunut hulluna kouluhommia, ku en koulussa viikkoon ole ollu. No, eiköhän siitä jotenkin selvitä!

Tänään tai eilen illalla (alkaa tuo dementia iskeä päälle kovaa vauhtia) tuli sähköpostia abiristeilystä, joka on siis minulle tulossa ensi vuonna. Maksettiin sitten tänään varausmaksu. Tämäkin tyttö siis pääsee risteilemään ensimmäistä kertaa elämässään ensi helmikuussa. Brr, talvi, kylmä... Tulis jo kesä äkkiä! Aluksi olin sitä mieltä, että en osallistu tuohon tapahtumaan, mutta onneksi pikku-ukko nimeltä järki päätti vierailla pääkopassani. Hän sitten yhdisteli aivojohtojani hieman erilaiseen järjestykseen, ja lopputulos oli että abiristeilyyn osallistutaan!

Olen myös muutama päivä sitten ilmoittautunut autokouluun. Mitä siitäki tullee ku tämä tyttö päästetään ratin taakse? Haha. En halua edes kuvitella. Vinkki kaikille Suomessa asuville kansalaisille: kannattaa pysytellä siitä lähtien kotona ku meikä ajokortin saa, nimittäin koskaan ei voi tietää milloin päätän lähteä liikenteeseen!

Tänään varasimme rakkaan ystäväni J:n ja hänen vanhempien kanssa lentoliput Kroatiaan! Pääsen siis näköjään ihan oikeasti nauttimaan etelän auringosta (toivotaan nyt kovasti että silloin ei sada, ku me sinne mennään)! Ja hyvällä säkällä pääsen myös tutustumaan noihin ihaniin palmuihin! Olen kyllä pienestä asti halunnut sellaiseen törmätä (en kirjaimellisesti), niin kahden kuukauden päästä unelmani toteutuu. Kuva on googletettu.
En myöskään ole koskaan lentänyt (paitsi unessa), niin saa nähdä kuinka kauhuissani olen kun lentokoneeseen pääsen. Onneksi viereeni tulee J, niin voin tarttua häneen kiinni aina ku alkaa kovin pelottaa. Olemme siis menossa kaupunkiin nimeltä Dubrovnik ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta paikalta. Tosiaan.... Miten minä edes pääsin tuohon reissuun mukaan?

No se tapahtui niin, että olin kovasti lähdössä tänä kesänä erääseen toiseen maahan, mutta rakas äitini kielsi minua menemästä sinne sanomalla reissua liian vaaralliseksi. Ehkä vielä joku päivä pääsen sinnekki asti (en kuitenkaan paljasta minne, se on salaisuus). Kerroin tämän surullisen uutisen ystävälleni J:lle, joka sitten ehdotti että tulisin heidän mukaan Kroatiaan. Siitähän tämä tyttö innostui niin että oli heti pian jo lähdössä. Mut täytyy reissua vielä 2 kuukautta odottaa! Aika menee onneksi varmana melko nopeaa töitä tehden, autokoulua käyden, opiskelleen ja ehkä myös hieman juhlien (vappu on jo ensi viikolla, woou).