Päällekkäisyyttä? Ei kai!

Haha. Tää on taas niin tätä! Kaikki menee aina päällekkäin. Olen aiemmin puhunut siitä info-/haastattelutilaisuudesta, mikä pidetään Oulussa tuleville au paireille ja johon minun olisi tarkoitus osallistua. No, katsoin kalenterista, niin eiköhän juuri sen ajan päällä ole todella tärkeää menoa... Ei muutaku lähettään sähköpostia, että en pääse silloin tulemaan. Vastaus tuli nopeaa takaisin, että uusi aika on 5.7. Joo, onha tuo muuten kiva, mut silloin minä nautin Kroatian auringosta... Pitihän se sitten lähettää uusi sähköposti, että valitettavasti myöskään tämä aika ei sovi minulle. Heh. Kohta ne turhautuu meikän kanssa, ja laittaa s-postia että "et pääse au pairiksi kerta oot niin vaikea ihminen"! Mut minkäs sille voi jos on vähä kiirettä ja pitää yrittää joka paikkaan keretä.

Kiireestä puheen olleen. Olen ystäväni J:n kanssa viime päivinä Leiponut! Siis todellakin leiponut isolla L:llä. Olemme tehneet kolme isoa piirakkaa, yli sata semmosta minttusuklaa juttua ja tänään vielä varmaan kans reilusti yli sata keksiä (ei jaksanu alkaa laskeen).

Olen nyt todella kamala ihminen, mutten taaskaan tarkista oikenkirjoitusta, ku tahon nukkumaan. Sorry guys!

Namia tahtoo hän

Minulla on ongelma! Ongelman nimi on laiskuus. Haluan ihan hulluna leipoa jotain, ja olen jo päättänyt että tahdon mokkapaloja tai mutakakkua tai pannukakkua tai vohveleita tai... Eli siis, haluan valmistaa jotain hyvää! Katsoin kaikki keittiön kaapit läpi ja asianlaita on, että mihinkään hyvään ei riitä elintarvikkeita. Aina yks tai pari ainesosa puuttuu. Pitäisi siis käydä kaupassa. Siinä tulee vastaan se mainitsemani ongelma, nimittäin ruoanlaitto on muuten kivaa, mutta kaupassa käynti on yhtä helvettiä. Kyllä, olen ihan tosissani! Shoppailu on suurimmaksi osaksi kamalaa!

Shoppailusta tulikin mieleeni, että sain vihdoinkin ostettua matalapohjaiset kengät. Tuntui kuin olisin seitsemännessä taivaassa, ku laitoin uutukaiseni jalkaan! Nyt en kyllä pistä korkkareita jalkaan moneeen moneeen moneen viikkoon, eiku sittenki päivään, tai oikestaan tuntiin.

Menin tänään kirjastoon... ja se oli kiinni. No, koitin toisen kerran ja sillä kertaa onnisti. Menin sitten katsomaan oisko siellä jotai mielenkiintoisen olosia kirjoja Kroatiasta tai Dubrovnikista. Ei löytyny kivan oloista, mutta jonkinnäköinen kirja Dubrovnikista huuteli minulle hyllystä. Minä vilkaisin sitä, mutta oli niin tylsän näköinen etten jaksanu sen enempää sitä selailla. Viimeisellä sivulla oli kuitenkin jotai hyödyllisiä sanoja kroatiaksi. Niitä meikä innostui lukemaan. Ensimmäinen vaikutelma kroatian kielestä on että se kuulostaa siltä ku joku puhuis venäjää kieliopillisesti todella väärin. Odotan nyt innolla että pääsen kuulemaan kuinka ne kroatialaiset puhuu. Haluan tietää kuinka hyvin ymmärrän heidän puhetta.

Tuntuu ihan älyttömältä että nyt ollaan jo toukokuussa menossa. Lukuvuosi meni ohi hirvittävää vauhtia. Kohta sitä taas pääsee nauttimaan kesän auringosta. Tahtoo jo ruskettua!