Oonko ees vähä innoissani?! Torstaina herätessäni vain tanssin, hypin ja lauloin menemään. Lämpömittari näytti 20 astetta! Kesä on vihdoin tullut tännekin! Olin ystäväni J:n kanssa edellisenä päivänä sopinut, että tulen hänelle avuksi leipomishommiin, niinpä suuntasin sinne päin. Ensin oli kuitenkin käytävä äidin kanssa puistossa.
Oli siellä torstaina vielä melko ruskeeta/harmaata, mutta jo seuraavana päivänä oli puissa paljon enemmän lehtiä. Kesäinnostumiseni näkee seuraavasta kuvasta.
Ystävän luo tultaessa emme voineet heti alkaa leipomaan, ku teki niin mieli lähteä ulos. Kävimme sitte ulkona makoilemassa ja miettimässä mahdollista piknikiä. Aateltiin ensi viikolla käydä ulkoilemassa ja ottaa mukaan hieman eväitä. Toivottavasti kelit jatkuu samanlaisena, niin voisimme toteuttaa ajatuksiamme.
Perjantaina olin sopinut kaverini V:n kanssa tapaamisesta. Hänen kanssaan turisteilimme kaupungilla ja sen lähettyvillä. Me todellakin turisteilimme, nimittäin molemmilla oli kamerat mukana, joten räpsittiin vain kuvia ja puhuimme venäjää.
Kävelyretki oli mitä mahtavin. Kävelimme päälle kaksi tuntia ja olin sen jälkeen aivan poikki.
Illalla oli kuitenkin pakko taas lähteä liikenteeseen, niimpä tultuani kotiin ja syötyä lähdin ystävälleni J:lle. Taas! Siellä me teimme ruokaa, minkä jälkeen menimme Tuiran rantaan tapamaan kavereitamme. Siellä tapasin yhden vanhan tuttuni, ja se oli todella ihanaa! Pitäisi kyllä ehdottomasti hänen kanssaan nähdä tässä lähiaikoina.
Lauantaina oli aikataulussa jälleen kerran pihahommia. Kävin hyvän kaverini E:n kanssa istuskelemassa puistossa, mutta sieltä jatkettiin melko pian kauppojen kautta meille ja Nallikariin. Ajoitus oli mitä mahtavin. Kun olimme vasta menossa rannalle päin alkoi satamaan vettä ja ihmiset tulivat meitä vastaan. Pitkiä auto- ja pyöräjonoja kiiruhti sateiselta rannalta turvaan. Me kuitenkin päätettiin mennä perille asti kerta sellaiselle reissulle lähdettiin. Tuli jo hieman kylmä, koska tuuli niin paljon, ja retkemme tuntui vain tyhmältä idealta. Silti sitä painettiin eteenpäin, ja olen todella iloinen että niin teimme. Rannalla otettiin MONTA kuvaa. Ja keli kuvien ottamiseen oli mitä mahtavin, nimittäin ihmisiä ei koko ajan ollut meidän tiellämme.
Pian alkoi salamoimaan ja ukkonen jyrisi. Niinpä aattelimme että on varmaan fiksuina mennä takaisin kotia päin. Kyllähän sitä pienen luonnon suihkun alla tuli itsensä pestyä, mutta se oli vain virkistävää. Onneksi illempana sateet lakkasivat ja päätettiin mennä taas ulkoilemaan. Ulkoilu jatkuikin pitkälle yöhön, nimittäin kotona olin vasta kahden jälkeen illalla.
Tänään jatkettiin samaan malliin. Menin käymään ystävälläni M:lla ja hänen kanssaan sitten suunnattiin Tuiran rantaan, missä nähtiin N. Istuuttuamme siellä hetken luoksemme tuli myös M ja L.
Täytyy kyllä myöntää, että nämä päivät ovat olleet sanoinkuvamattoman mahtavat! Olo on niin upea ettei itsekään taho ymmärtää! Ei kyllä millään jaksais huomenna palata koulun penkille, mutta minkäs teet. Onneksi ei enää kovin kauan jatku tuo koulu.
P.S. kello on sen verran paljon etten jaksa tällä kertaa tarkistaa kirjoitusasua. Toivottavasti kirjoitin edes kohtuullisen ymmärtävästi.
Oli siellä torstaina vielä melko ruskeeta/harmaata, mutta jo seuraavana päivänä oli puissa paljon enemmän lehtiä. Kesäinnostumiseni näkee seuraavasta kuvasta.
Ystävän luo tultaessa emme voineet heti alkaa leipomaan, ku teki niin mieli lähteä ulos. Kävimme sitte ulkona makoilemassa ja miettimässä mahdollista piknikiä. Aateltiin ensi viikolla käydä ulkoilemassa ja ottaa mukaan hieman eväitä. Toivottavasti kelit jatkuu samanlaisena, niin voisimme toteuttaa ajatuksiamme.
Perjantaina olin sopinut kaverini V:n kanssa tapaamisesta. Hänen kanssaan turisteilimme kaupungilla ja sen lähettyvillä. Me todellakin turisteilimme, nimittäin molemmilla oli kamerat mukana, joten räpsittiin vain kuvia ja puhuimme venäjää.
Kävelyretki oli mitä mahtavin. Kävelimme päälle kaksi tuntia ja olin sen jälkeen aivan poikki.
Illalla oli kuitenkin pakko taas lähteä liikenteeseen, niimpä tultuani kotiin ja syötyä lähdin ystävälleni J:lle. Taas! Siellä me teimme ruokaa, minkä jälkeen menimme Tuiran rantaan tapamaan kavereitamme. Siellä tapasin yhden vanhan tuttuni, ja se oli todella ihanaa! Pitäisi kyllä ehdottomasti hänen kanssaan nähdä tässä lähiaikoina.
Lauantaina oli aikataulussa jälleen kerran pihahommia. Kävin hyvän kaverini E:n kanssa istuskelemassa puistossa, mutta sieltä jatkettiin melko pian kauppojen kautta meille ja Nallikariin. Ajoitus oli mitä mahtavin. Kun olimme vasta menossa rannalle päin alkoi satamaan vettä ja ihmiset tulivat meitä vastaan. Pitkiä auto- ja pyöräjonoja kiiruhti sateiselta rannalta turvaan. Me kuitenkin päätettiin mennä perille asti kerta sellaiselle reissulle lähdettiin. Tuli jo hieman kylmä, koska tuuli niin paljon, ja retkemme tuntui vain tyhmältä idealta. Silti sitä painettiin eteenpäin, ja olen todella iloinen että niin teimme. Rannalla otettiin MONTA kuvaa. Ja keli kuvien ottamiseen oli mitä mahtavin, nimittäin ihmisiä ei koko ajan ollut meidän tiellämme.
Pian alkoi salamoimaan ja ukkonen jyrisi. Niinpä aattelimme että on varmaan fiksuina mennä takaisin kotia päin. Kyllähän sitä pienen luonnon suihkun alla tuli itsensä pestyä, mutta se oli vain virkistävää. Onneksi illempana sateet lakkasivat ja päätettiin mennä taas ulkoilemaan. Ulkoilu jatkuikin pitkälle yöhön, nimittäin kotona olin vasta kahden jälkeen illalla.
Tänään jatkettiin samaan malliin. Menin käymään ystävälläni M:lla ja hänen kanssaan sitten suunnattiin Tuiran rantaan, missä nähtiin N. Istuuttuamme siellä hetken luoksemme tuli myös M ja L.
Täytyy kyllä myöntää, että nämä päivät ovat olleet sanoinkuvamattoman mahtavat! Olo on niin upea ettei itsekään taho ymmärtää! Ei kyllä millään jaksais huomenna palata koulun penkille, mutta minkäs teet. Onneksi ei enää kovin kauan jatku tuo koulu.
P.S. kello on sen verran paljon etten jaksa tällä kertaa tarkistaa kirjoitusasua. Toivottavasti kirjoitin edes kohtuullisen ymmärtävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti