Elokuvia

Mua vaivaa sisäinen ääneni, joka on kuiskaillut minulle jo monta tuntia putkeen, että mun täytyy kirjoittaa blogia. En nimittäin yhtään tiedä mitä kirjoittaisin. Mutta koska en halua enää taistella sen sisäisen pikkuveikon kanssa, kirjoitan jotain ajatuksia elokuvista, joita olen katsonut lähiaikoina.

En todellakaan osaa kirjoittaa mitään elokuva-arvosteluja, joten älkää sellaisia odottako. Kirjoitan vain omia ajatuksia ja tunteita leffoista. Ehkä vielä joku päivä haluttaa katsoa joku näistä leffoista uudestaan tämän blogin ansiosta.

Toy Story 3 on leffa, jota on kehuttu paljon. Itselläni ei ollut oikein mitään hajua, minkä tyylinen kyseinen teos voisi olla, sillä en ole katsonut aiempia Toy Storeja. Tiesin pelkästään, että kyseessä on animaatio, josta monet ovat tykänneet. Ja niin tykkäsin kyllä minäkin! Elokuva oli mukaansatempaava, ja aika vierähti sen parissa todella nopeaa. Se oli hupaisa leffa, minkä voi katsoa perheen nuorukaiset sekä aikuiset.Kuva on täältä

The Town tuli katsottua myös. Minulla oli epäilykseni leffaa kohtaan, sillä en katso mitään tuon tyyppistä kovinkaan usein. Se kuitenkin yllätti minut positiivisesti, ja pidin elokuvasta melko paljon. Seki sai minut mukaan seikkailemaan juonensa kiemuroihin. Odotin kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi ja jännitin päähenkilöiden puolesta. Paljastan nyt neitimäiset puoleni, mutta The Townin jälkeen sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja kädet tärisi (vielä parin tunnin katsomisen jälkeenkin). En kyllä katso enää yhtäkään tuon tyyppistä elokuvaa yksin.Kuva on täältä

Kolmantena voisin esitellä elokuvan The Kids Are All Right. Hauskaa, kirjoitin tuon ja pääni tyhjeni täysin. En tiedäkään enää mitä kirjoittaa. Se oli ihan humoristinen välillä ja näin, mutta en kestä sitä tapaa, kun puhutaan niin ettei avata suuta! Jos elokuva on todella hyvä, en monesti lopussa enää huomaa asiaa, mutta tässä se häiritsi tosi paljon. Vaikka leffassa käsiteltiin melko vahvoja emootiota, ne ei eskeytynyt minuun, sillä häiritsi se, ettei ne avannut suuta puhuessaan! (Nyt kyllä hieman yleistin, nimittäin ei kaikki hahmot tehnyt niin.) Olen kuitenkin sitä mieltä, että leffa oli katsomisen arvoinen. Kuva on täältä

Viimeisenä mielessäni on elokuva nimeltään The Bridges of Madison County, joka onkin hieman vanhempi tuotos. Olen romanttisten elokuvien suurkuluttaja, joten tämä leffa valtasi sydämeni. Tunteet nousivat pintaan kyseistä leffaa katsellessa, ja näyttelijäsuoritukset olivat päätä huimaavia. En oikeastaan osaa tästäkään sen enempää sanoa, mutta tämä hiljaisuus on positiivinen. Olen varma että katson tämän elokuvan vielä vanhempana uudestaan.Kuva on täältä

Tajunnanvirtaa

Tämä viikko on ollut erilainen viikko kuin edelliset. Tämä viikko on ollut samanlainen viikko kuin edelliset. Minä en ole saanut aikaiseksi sitä, mitä olin suunnitellut. Minä olen saanut tehtyä asioita, joista olen ylpeä. Olen tehnyt myös asioita, joista en ole erityisen ylpeä.

Tällä viikolla olen tuntenut. Olen tuntenut paljon kaikenlaista... Kivusta iloon.

Tänään oli erilainen päivä. Tänään oli hieno päivä. Tänään oli myös surkea päivä. Aamulla menin töihin. Töissä meni mahtavasti, sai nauraa, sai komentaa, sai pelata, maalata, askarrella ja ulkoilla ja juosta ja nauraa ja huutaa ja suuttua ja iloita. Oli hienoa!!!

Olen myös ehkä saanut niin sanotusti toisen työpaikan. Saan käydä hoitamassa pari lasta heidän kotona. Olen ihan innoissani asiasta ja haluan äkkiä päästä tekemään sitä! Tottakai tykkään olla päiväkodissa, ja tulen jatkamaan sitäkin työtä, mutta tässä kyseisessä tilanteessa pääsisin tutustumaan lähemmin itse au pair hommaan. Tietäisin hieman paremmin, millaista on toimia vain parin lapsen kanssa. Ja tuossa ei ole samantyylisiä rajoja kuten päiväkodissa. Tarkoitan siis sitä, että voi lähteä puistoon tai kauppaan lapsien kanssa. Voi käydä heidän kanssaan teatterissa tai mennä kahvilaan. Tarhassa ollaan jumitettu yhteen pieneen alueeseen.

Tällä viikolla olen katsonut elokuvia. Eat Pray Love oli ihan hyvä. Se ei vaan oikein herättänyt mitään tunteita. Ainoa mitä se herätti, niin kamalan matkakuumeen. Minun jalat kun ei muutenkaan tahdo haluta pysyä paikoillaan, niin se elokuva sai jalkani ihan vapisemaan. Löysin sitten leffan jälkeen itseni katsomassa lentoja eri puolille maapalloa.
Kuva on täältä

Tänään katsoin elokuvan Twelve, en itseasiassa osaa sanoa mikä siinä elokuvassa oikein viehätti, mutta tykkäsin siitä. Leffa oikeastaan ärsytti, se tuntui välillä todella naurettavalta, mutta silti siitä piti. Oli se loppujen lopuksi aika koskettava. Ja sekin, että jollakin omituisella tavalla se elokuva jopa sai todellisen fyysisen pahan olon minussa...

Jossakin vaiheessa viikkoa katsoin elokuvan The Social Network, josta en oikeastaan osaa sanoa yhtään mitään muuta, ku että katsoin sellaisen. Se oli hyvin mitäänsanomaton leffa.

Tällä viikolla olen myös yrittänyt kirjoittaa kirjettä. Tällä viikolla en saanut kirjettä valmiiksi. Tämä viikko on jo loppumassa. Kirje lojuu keskeneräisenä pöydälläni muiden yhtä tärkeiden papereiden joukossa. Kirje, jota on niin vaikeaa kirjoittaa...

Tämä viikko on ollut hieno viikko! Tämä viikko on ollut kamala viikko! Tämä viikko on ollut elämisen arvoinen viikko!

Viikonloppumieltä

Olen kiireisen viikon jälkeen halunnut viikonloppuna hieman rentoutua, ja sitä kyllä tuli tehtyä. Nyt varmasti jaksaa taas työskennellä koko viikon (tai ainakin alkuviikon) täydellä panoksella.

Perjantaina olin hyvin kiukkuinen aamulla, koska minulla alkoi koulu kahdeksalta aamulla kun yleensä se alkaisi vasta kahdeltatoista. Koin kauhun hetkiä aamulla yrittäessäni kiivetä ylös lämpimästä sängystä monta tuntia normaalia aikasemmin. Koulussa olikin hieman väsynyt meininki, nimittäin en jaksanut yhtään keskittyä ja naureskelin kaikelle mille ois kannattanu ja ei olisi kannattanut nauraa. Kotiin tullessani ajattelin rentoutua leffan parissa. Tietenkin suunnitelmani epäonnistui, nimittäin meille saapui vieraita, piti sitten viettää heidän kanssaan muutamia tunteja. Ei siinä, rentoa oli, mutta väsyneet aivoni eivät oikein jaksaneet miettiä mitään keskusteltavaa, joten muiden piti hoitaa puhumispuoli. Vieraiden lähdettyä sain sitten hieman aikaa elokuvan katsomista varten. Tällä kertaa ruutuun pyörähti "The Proposal", joka oli todella kevyttä katseltavaa. En tiedä mikä viehättää noissa elokuvissa, joista tietää miten ne loppuu, ennenku on alkanu ees kattoa koko leffaa, mutta tykkään silti katsoa niitä välillä. Kuva on googlesta.
Elokuvan jälkeen lähdin kaverilleni J:lle, joka yritti siivota huonetta minun lukiessa yhtä ohjekirjasta englanniksi. En tajunnut siitä yhtään mitään (siinä yritettiin käyttää liian paljon todella sivistyneitä ja tärkeitä sanoja), mutta onneksi tarvitsemani tieto selvisi. Illalla lähdettiin J:n kanssa käymään toisella J:lla, siellä pelattiin Trivial Pursuittia ja hauskaa oli!

Lauantaina oli sitten todellinen leffailta tai leffapäivä. Herättyäni katsoin "Love Happens", joka ei oikeen tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Oli oikeastaan aika tylsä leffa mun mielestä. Elokuvan jälkeen kävin kaupassa ostamassa vähän hedelmiä ja muita ruokatarvikkeita äitienpäivä-ateriaa varten sekä ostamassa äidille kukkia. Tavallisesta marketista löytyi yllättävän hienoja kukkakimppuja, minua ihan ihmetytti.

Illalla lähdin käymään ystävälläni E:llä. Katsottiin hänen kanssaan "Avatar" (jo oli aikaki). Se oli mielestäni kyl aika hieno leffa. Ne efektit, joista monet puhuu ei ees niin tehnyt minuun vaikutusta. Siinä leffassa oli kuitenkin vähän kaikkea, ja se kaikki oli esitetty hyvässä muodossa. Leffasta löytyi sotaa, rakkautta, fantasiaa... Mutta eniten minua viehätti se, kuinka kuvattiin ihmisiä ja niitä sinisiä olentoja. En tahdo sanoa, että kaikki ihmiset olisivat tunteettomia rahan perässä kulkevia paskiasia (anteeksi voimasanan käyttö), mutta valitettavasti sellaisia löytyy yllättävän paljon täältä planeetalta. Avatarissa näytettiin kuinka raakoja ihmiset voivat olla, kun kyseessä on raha. Silloin ei enää ajatella sitä, miten muiden käy. Siinä vaiheessa piti jo oikeesti purra hammasta, kun jokin henkilöhahmo kyseisessä leffassa sanoi: "sehän on vain puu". Miten jotkut voi arvostaa luontoa noin vähän?! Ja en halua nyt kuulla yhtään "se on vain leffa" - kommenttia, nimittäin tuota näkee joka päivä oikeassa elämässäkin. Kuva on googlesta.
Tultuani E:ltä ajattelin katsoa vielä yhden leffan nimeltä "The Notebook". Tykkäsin kyl aivan älyttömästi tuosta elokuvasta! Välillä kyllä löysin itseni tarkkailemassa hahmojen kampauksia enemmän kuin itse leffaa, mutta kun ne vain oli niin hienoja. Pidän tosi paljon kiharasta tukasta. Kampaukset eivät kuitenkaan olleet se, mikä minuun teki vaikutuksen, vaan elokuvan rakenne ja juoni. Kuva on googlesta.
Tänään, eli äitienpäivänä/eurooppa päivänä/9. toukokuuta olen viettänyt päiväni aikalailla keittiössä. Tein hedelmäsalaattia ja leivoin piirakan sekä siivoilin ja koriselin. Mutta kerkesin kuitenkin jossain välissä katsoa yhden leffan (elokuvapainoitteinen viikonloppu tais olla tällä kertaa). Jonossa oli seuraavaksi tulossa "Guess Who", joka oli aivoton komedia, mutta sai todella iloiselle mielelle, joten ei aika mennyt hukkaan vaikka sen katsoi. Loppuilta menikin sitten äidin ja veljen kanssa jutellessa.

Vaikka en hirveän paljon viikonlopun aikana saanut aikaseksi, sain kuitenkin änkättyä itseni monille kursseille ensi lukuvuodelle. En tiedä jaksanko käydä aivan noita kaikkia mitä valitsin, mutta saapi nähdä. Onneksi ennen tuota työurakkaa luvassa on kesäloma (ja töitä) ja ulkomaille lähtö ja paljon rannalla oleskelua!

Keltainen toukokuu

...joka on kyllä tänä vuonna melko harmaa. Toivottavasti toukokuu kuitenkin pääsee vauhtiin tässä pian ja karkottaa pilvet. Aurinko olisi nimittäin minun puolesta ainakin erittäin tervetullut. Hieman jo ihmetyttää ku edelleen sataa lunta.

Vappuviikonloppu meni kyllä todella rennoissa merkeissä. Perjantaina aika meni niin nopeaa, ettei uskoiskaan. Yhtäkkiä huomattiin että kello on jo kolme. Bussimatka Pulkkilaan meni nukkumisen merkeissä, niinkuin yleensäkin. Pulkkilassa sitten minua tervehti vesisade, joka jatkui koko viikonlopun ajan. Onneksi keltaista tunnelmaa loi ystäväni E. Oli todella mukavaa päästä pitkästä aikaa juttelemaan hänen kanssaan.

Retket Pulkkilaan on paitsi ilo mielelle ja sydämelle, niin myöskin mahalle. Siellä saa kyllä aina maistella erilaisia herkkuja. Tänäkin viikonloppuna tuli syötyä pakollisten munkkien lisäksi sipsiä, jäätelöä, vanukkaita, aivan älyhyvää kääretorttua... Mahani on nyt kyllä todella tyytyväinen. Minä taas mietin kovasti urheilemista, joka on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle sairastelun ja kiireiden sekä myös laiskuuden takia.

Viikonloppuna katsottiin pari leffaa. Olen vähän jälkeenjäänyt, niinpä en ole katsonut Harry Pottereista kuin kaks ensimmäistä osaa, niin aattelin nyt, että samahan se on katsoa kolmas. Eipä se minuun erityistä vaikutusta tehnyt, niinkuin ei kaks ensimmäistäkään, mutta ihan kivaa ajanvietettä se kuitenkin on. Ei harmita että meni aika hukkaan, kun sen elokuvan katsoi. Kuva on googlesta. Potterin lisäksi tuli katsottua Sooloilua. Siitä olen oikeastaan melko samaa mieltä kuin Harry Potterista. Kiva katsoa kaverin kanssa sipsiä napostelleen. Mutta eipä se minuun erityistä vaikutusta kyllä tehnyt.

Ennen Pulkkilan matkaa katsoin sen The Piano, mistä kirjoitin edellisessä postauksessani. Olin odottanut kyllä aivan toisenlaista elokuvaa ku mitä se loppujen lopuksi sitten oli. Eli sinänsä leffa oli kiva yllätys. Elokuvassa minä kuitenkin pidin paljon enemmän musiikista kuin itse juonesta. Pianomusiikki kyllä iski ja uppos. Tykkään todella paljon kuunnella toisten pianonsoittoa, varsinkin livenä. Elokuvan jälkeen olikin aivan pakko kuunnella vielä muutamia kappaleita uudestaan.

Jälkitunnelmat

Pari päivää sitten katsoin elokuvaa nimeltä "The Pianist". En lukenut mistä leffa kertoo, enkä katsonut arvosteluja yhtään, joten sitä kohtaan ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä. Kuva on googlesta.
Jo alkumetreillä aloin epäillä haluanko todellakin katsoa tätä elokuvaa. Ei sen takia, että se olisi huono, vaan elokuvan aihe on järkyttävä. Päähenkilönä on Puolassa asuva juutalainen, ja ajan suhteen leffa sijottuu toiseen maailmansotaan. Tuosta voi päätellä jo melko paljon millaisia kuvia nimenomaisessa elokuvassa esiintyy. Minua itseä jopa yllätti omat tuntemukset leffan aikana ja myös sen jälkeen. Yleensä päähenkilö on se, jonka elämä mua eniten koskettaa. Tässä leffassa asia ei kuitenkaan ollut niin, sillä enemmän minua järkytti kaikki päähenkilön ympärillä tapahtuva. Elokuva ei kyllä sievistellyt yhtään sodan tapahtumia, ja jotkut kuvat oli todella karuja. Minun piti välillä ihan sulkea silmät ja pitää pieniä taukoja, sillä järkytys oli niin suuri. Tuo yllätti minua melko paljon, nimittäin pidän sotaelokuvista, ja olen katsonut niitä melko paljon tähän mennessä. Olen myös lukenut paljon kuinka juutalaisia ennen kohdeltiin. Sen näkeminen oli kuitenkin aivan eri luokkaa, ku siitä lukeminen. Mielestäni tuon tyyppiset elokuvat ovat miljoona kertaa pelottavampia kuin mikään kauhuelokuva.
Leffa, joka tarkastelee melko samaa asiaa aivan eri näkökulmasta on "The Boy in the Striped Pyjamas", mistä minä henkilökohtaisesti tykkäsin hyvin paljon. Se herätti aivan toisenlaisia ajatuksia ja tunteita kuin "The Pianist". Molemmat leffat ovat todellakin katsomisen arvoisia. Varsinkin silloin, kun itsellä on sellainen olo, että oma elämä on kauheaa ja mikään ei suju ja kaikki on huonosti niin nuo leffat ovat hyvää ajanvietettä, nimittäin niiden jälkein huomaa että omassa elämässä mikään ei ole huonosti.
Seuraavaksi leffalistalla olisi elokuva nimeltä "The Piano". Saa nähdä milloin tämä tulee katsottua. Vähän aikaa sitten katsoin myös elokuvan nimeltä "The Guitar" (oli muuten rento elokuva, mutta sitä ei kannata alkaa kattomaan jos ei oo pitsaa vieressä). Olenkin tässä jo pohtinut että jäljelle jäis enää leffan "The Guitarist" katsominen, mutta eipä sellaista taida löytyä.

Vappusuunnitelmani varmistuivat eilen illalla, kun päätin että lähden pieneen kylään noin sadan kilometrin päähän Oulusta, ja vietän laatuaikaa ystäväni E:n kanssa. Hieman erilainen vappu tänä vuonna.
Eilen vietin todella mukavan illan J:n ja J:n kanssa, joka hieman venähti ja yöunet jäikin tänä yönä hieman vähemmälle. Oli kivaa vain pelata ja jutella niitä näitä ajattelematta sen enempää puhuuko nyt järkeviä vai ei. Ilta oli kyllä todella mukava, ja toivon mukaan sellaisia tulee pidettyä tästä lähtien vähän useammin.
Tämä postaus on niinkuin uutislähetys, piti loppukevennyskin tehdä.