Keltainen toukokuu

...joka on kyllä tänä vuonna melko harmaa. Toivottavasti toukokuu kuitenkin pääsee vauhtiin tässä pian ja karkottaa pilvet. Aurinko olisi nimittäin minun puolesta ainakin erittäin tervetullut. Hieman jo ihmetyttää ku edelleen sataa lunta.

Vappuviikonloppu meni kyllä todella rennoissa merkeissä. Perjantaina aika meni niin nopeaa, ettei uskoiskaan. Yhtäkkiä huomattiin että kello on jo kolme. Bussimatka Pulkkilaan meni nukkumisen merkeissä, niinkuin yleensäkin. Pulkkilassa sitten minua tervehti vesisade, joka jatkui koko viikonlopun ajan. Onneksi keltaista tunnelmaa loi ystäväni E. Oli todella mukavaa päästä pitkästä aikaa juttelemaan hänen kanssaan.

Retket Pulkkilaan on paitsi ilo mielelle ja sydämelle, niin myöskin mahalle. Siellä saa kyllä aina maistella erilaisia herkkuja. Tänäkin viikonloppuna tuli syötyä pakollisten munkkien lisäksi sipsiä, jäätelöä, vanukkaita, aivan älyhyvää kääretorttua... Mahani on nyt kyllä todella tyytyväinen. Minä taas mietin kovasti urheilemista, joka on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle sairastelun ja kiireiden sekä myös laiskuuden takia.

Viikonloppuna katsottiin pari leffaa. Olen vähän jälkeenjäänyt, niinpä en ole katsonut Harry Pottereista kuin kaks ensimmäistä osaa, niin aattelin nyt, että samahan se on katsoa kolmas. Eipä se minuun erityistä vaikutusta tehnyt, niinkuin ei kaks ensimmäistäkään, mutta ihan kivaa ajanvietettä se kuitenkin on. Ei harmita että meni aika hukkaan, kun sen elokuvan katsoi. Kuva on googlesta. Potterin lisäksi tuli katsottua Sooloilua. Siitä olen oikeastaan melko samaa mieltä kuin Harry Potterista. Kiva katsoa kaverin kanssa sipsiä napostelleen. Mutta eipä se minuun erityistä vaikutusta kyllä tehnyt.

Ennen Pulkkilan matkaa katsoin sen The Piano, mistä kirjoitin edellisessä postauksessani. Olin odottanut kyllä aivan toisenlaista elokuvaa ku mitä se loppujen lopuksi sitten oli. Eli sinänsä leffa oli kiva yllätys. Elokuvassa minä kuitenkin pidin paljon enemmän musiikista kuin itse juonesta. Pianomusiikki kyllä iski ja uppos. Tykkään todella paljon kuunnella toisten pianonsoittoa, varsinkin livenä. Elokuvan jälkeen olikin aivan pakko kuunnella vielä muutamia kappaleita uudestaan.

Jälkitunnelmat

Pari päivää sitten katsoin elokuvaa nimeltä "The Pianist". En lukenut mistä leffa kertoo, enkä katsonut arvosteluja yhtään, joten sitä kohtaan ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä. Kuva on googlesta.
Jo alkumetreillä aloin epäillä haluanko todellakin katsoa tätä elokuvaa. Ei sen takia, että se olisi huono, vaan elokuvan aihe on järkyttävä. Päähenkilönä on Puolassa asuva juutalainen, ja ajan suhteen leffa sijottuu toiseen maailmansotaan. Tuosta voi päätellä jo melko paljon millaisia kuvia nimenomaisessa elokuvassa esiintyy. Minua itseä jopa yllätti omat tuntemukset leffan aikana ja myös sen jälkeen. Yleensä päähenkilö on se, jonka elämä mua eniten koskettaa. Tässä leffassa asia ei kuitenkaan ollut niin, sillä enemmän minua järkytti kaikki päähenkilön ympärillä tapahtuva. Elokuva ei kyllä sievistellyt yhtään sodan tapahtumia, ja jotkut kuvat oli todella karuja. Minun piti välillä ihan sulkea silmät ja pitää pieniä taukoja, sillä järkytys oli niin suuri. Tuo yllätti minua melko paljon, nimittäin pidän sotaelokuvista, ja olen katsonut niitä melko paljon tähän mennessä. Olen myös lukenut paljon kuinka juutalaisia ennen kohdeltiin. Sen näkeminen oli kuitenkin aivan eri luokkaa, ku siitä lukeminen. Mielestäni tuon tyyppiset elokuvat ovat miljoona kertaa pelottavampia kuin mikään kauhuelokuva.
Leffa, joka tarkastelee melko samaa asiaa aivan eri näkökulmasta on "The Boy in the Striped Pyjamas", mistä minä henkilökohtaisesti tykkäsin hyvin paljon. Se herätti aivan toisenlaisia ajatuksia ja tunteita kuin "The Pianist". Molemmat leffat ovat todellakin katsomisen arvoisia. Varsinkin silloin, kun itsellä on sellainen olo, että oma elämä on kauheaa ja mikään ei suju ja kaikki on huonosti niin nuo leffat ovat hyvää ajanvietettä, nimittäin niiden jälkein huomaa että omassa elämässä mikään ei ole huonosti.
Seuraavaksi leffalistalla olisi elokuva nimeltä "The Piano". Saa nähdä milloin tämä tulee katsottua. Vähän aikaa sitten katsoin myös elokuvan nimeltä "The Guitar" (oli muuten rento elokuva, mutta sitä ei kannata alkaa kattomaan jos ei oo pitsaa vieressä). Olenkin tässä jo pohtinut että jäljelle jäis enää leffan "The Guitarist" katsominen, mutta eipä sellaista taida löytyä.

Vappusuunnitelmani varmistuivat eilen illalla, kun päätin että lähden pieneen kylään noin sadan kilometrin päähän Oulusta, ja vietän laatuaikaa ystäväni E:n kanssa. Hieman erilainen vappu tänä vuonna.
Eilen vietin todella mukavan illan J:n ja J:n kanssa, joka hieman venähti ja yöunet jäikin tänä yönä hieman vähemmälle. Oli kivaa vain pelata ja jutella niitä näitä ajattelematta sen enempää puhuuko nyt järkeviä vai ei. Ilta oli kyllä todella mukava, ja toivon mukaan sellaisia tulee pidettyä tästä lähtien vähän useammin.
Tämä postaus on niinkuin uutislähetys, piti loppukevennyskin tehdä.