Riemukasta aikaa

En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini mitään. Välillä on ollut liian vähän aikaa, toisaalta taas ei ole ollut inspiraatiota kirjoittamiseen. Tässä välissä on kerennyt tapahtua paljon ja vähän päälle, kaikkea en kuitenkaan tähän yhteen postaukseen rupea selittää.

Viime perjantaina vietin synttäreitäni. Vaikka yön nukuin melko huonosti, heti aamusta oli hymy herkässä. Sänkyni viereen oli tuotu kolme kaunista kukkakimppua ja huone oli koristeltu ilmapalloilla. Päivä jatkui todella mukavasti iltaa ja yötä kohti, mutta siitä voisin tehdä erillisen postauksen hieman myöhemmin.Maanantaina aamusta lähdimme Puolankaa kohti. Siellä avustin mökin rakentamisessa kaverini perhettä. Minä siis vain maalasin, en sentään rakentanut mitään. Ei sinne mökkiin uskaltaisi sisään astua, jos minä siellä enemmänkin alkaisin värkäämään. Maalaushommat vain hieman pysähtyi, kun tiistaina vettä tuli taivaalta kuin ämpäristä. Mutta kivasti meni, eikä ees väsyttänyt tänä aamuna ku vain sen verran, että tultaessa kotiin piti heti kaatua sänkyyn ja nukahtaa.

Pienien tirsojen jälkeen matka jatkui kohti autokoulua. Edessäni oli ensimmäinen ajotunti. Luulin kovasti, että jännitän sitä paljon, mutta en tuntenut jännitystä, ku vasta siinä vaiheessa ku olin jo päässyt autolla liikkeelle. Jännitys onneksi lakkasi melko pian, ku innostuin ajamisesta. Kohta jo harmitti, että tunti oli päättynyt niin aikasin. Hassua, ku vielä vuosi sitten olin ehdottomasti sitä mieltä etten hanki ajokorttia, ja ettei ajaminen ole yhtään hauskaa. Nyt kuitenkin olen ihan innoissani! Huomenna sitten uudestaan ajamaan.

Kroatian reissu vain lähestyy ja lähestyy. En voi uskoa, että oikeasti lähden jonnekkin niinki kauas puolentoista viikon kuluttua (onko muka Suomen ulkopuolella elämää?!). Olen yrittänyt katsoa, mitä Dubrovnikissa voisi tehdä. Todella minua kiinnostava ajanviete, jonka löysin, on sukeltaminen. Se olisi niin erilainen ja varmasti todella jännittävä kokemus. Sitä tuskin joka päivä pääsee tekemään, ja olisi todella mielenkiintoista nähdä omin silmin millaisessa ympäristössä kalat ja muut öttiäiset asuu.Itse Dubrovnikissahan sitä varmasti käydään tutkimassa vanhaa kaupunkia ja kokeillaan myös uimarantaa (sekä Välimeressä uintia). En enää yhtään jaksa odottaa, ja jo nyt pelottaa nukunko ollenkaan reissua edeltävänä yönä. Kaikesta eniten tällä hetkellä jännittää lentäminen. En ole nimittäin ennen lentänyt ku unissa ja silloinki olin vaan itse niin kevyt, et pääsin sukeltamaan ilmaan. Jos "lensin" unissani lentokoneessa, lentokoneeseen oli aina tullut jokin vika (enkä siis koskaan päässyt sillä mihinkään). Alle kahden viikon kuluttua pääsen kuitenkin kokemaan lentämisen reimun. Saa nähdä tykkäänkö siitä yhtä paljon ku autolla ajamisesta.

Molemmat kuvat on otettu googlesta.

Eteenpäin tallustaen

Tällä hetkellä on kyllä jaloille ja aivoille paljon töitä, nimittäin kiirettä pitää. En siis näin ollen kirjottele näinä päivinä kovin usein enkä pitkästi. Kerron nyt kuitenkin pikaisesti tämän hetkiset kuulumiseni.

Olen eilen aloittanut autokoulun. Melko kauan yritin valita sitä parasta minulle autokoulua, vertailin hintoja ja kuuntelin tarkasti ihmisten palautteita. Nyt ku olen käyny pari teoriatuntia istumassa valitsemassani autokoulussa, niin olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Sinne ei yhtään ärsytä mennä istumaan vaikka ulkona on (jopa) aika lämmin, aurinko paistaa ja koulussa tuli jo valmiiksi vietettyä kahdeksan tuntia. Kun minä tunneilta pääsen pois, ihmiset saa varoa silmiään nimittäin meikä loistaa kuin Naantalin aurinko. Opettaja on todellinen huumoriveikko ja häneltä ei kyllä asia lopu kesken.

Autokoulun lisäksi yritän kovasti käydä myös tavallista koulua ja tehdä vapaaehtoistyötä lasten parissa niin paljon kuin vaan kerkeän. Huomenna olisi tarkoitus mennä töihin pariksi tunniksi, ku koulut loppuu jo yhdeltä. Töistä sitä saa jatkaa suoraan movie making clubille, joka jatkuu sitten muutaman tunnin illalla.

Tämän pyörremyrskyn keskellä yritän kovasti myös pitää sosiaalisia kontaktejani yllä, niinpä torstaina olisi neljän jälkeen tulossa tapaaminen meijän ihanan vaihtari J:n kanssa. Kahvittelun merkeissä sitä taidetaan tällä kertaa mennä.

Vapaaehtoistyössäni monet on maininnut minulle Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Eilen kävin tarkistamassa mikä tämä oikein on, ja kiinnostaisiko se mahdollisesti minua. Tulin siihen tulokseen, että kesälomalla taidan ottaa yhteyttä nimenomaiseen järjestöön ja mahdollisesti tehdä lastenhoitotyötä myös sen kautta.

Illat menee tietenkin läksyjen parissa, mutta myös urheilemisen merkeissä. Salilla ei valitettavasti ole tullut käytyä viime aikoina, mutta lenkkeilemistä sekä kotona jumppailua on tullut harrastettua sitäkin useammin. Ajattelin että syksyllä vois alkaa käydä ihan oikeissa jumpissakin. Siellä pääsis tutustumaan mahdollisesti joihinkin uusiin minulle liikkeisiin yms. Ainoa huono puoli noissa on, että ne on tiettyyn aikaan joka viikko. Tykkään siitä, että nyt voin harrastaa liikuntaa juuri silloin kun minulla on siihen aikaa ja halua (mitä kyllä löytyy), eikä tarvi väkisin raahautua tunnille, ku onhan siitä jo kuitenkin maksanut.

Tätä ei välttämättä uskois, mutta olen ihan älyttömän onnellinen siitä, kuinka paljon hommaa minulla on tällä hetkellä. On ihanaa herätä aamulla tietäen, että tänä päivänä tulee tehtyä jotakin eikä vaan istuttua koneen äärellä tylsistyneen näköisenä tekemättä mitään. Olen viime aikoina itselleni noita hommia urakalla hankkinu. Nimittäin noiden lisäksi, mistä jo kirjoitin haluan aloittaa yhden todella pitkän ja aivoja raastavan, mutta samalla erittäin mielekkään projektin. Kerron tästä tapauksesta myöhemmin tarkemmin, jos siitä näyttää jotakin tulevan.

Kuulumisia

Tässä alan jo pikkuhiljaa parantua, ja elämä hymyilee! Koulukin hymyilee minulle, mutta se on kyllä ilkeä hymy se. Nimittäin minulle on kasaantunut hulluna kouluhommia, ku en koulussa viikkoon ole ollu. No, eiköhän siitä jotenkin selvitä!

Tänään tai eilen illalla (alkaa tuo dementia iskeä päälle kovaa vauhtia) tuli sähköpostia abiristeilystä, joka on siis minulle tulossa ensi vuonna. Maksettiin sitten tänään varausmaksu. Tämäkin tyttö siis pääsee risteilemään ensimmäistä kertaa elämässään ensi helmikuussa. Brr, talvi, kylmä... Tulis jo kesä äkkiä! Aluksi olin sitä mieltä, että en osallistu tuohon tapahtumaan, mutta onneksi pikku-ukko nimeltä järki päätti vierailla pääkopassani. Hän sitten yhdisteli aivojohtojani hieman erilaiseen järjestykseen, ja lopputulos oli että abiristeilyyn osallistutaan!

Olen myös muutama päivä sitten ilmoittautunut autokouluun. Mitä siitäki tullee ku tämä tyttö päästetään ratin taakse? Haha. En halua edes kuvitella. Vinkki kaikille Suomessa asuville kansalaisille: kannattaa pysytellä siitä lähtien kotona ku meikä ajokortin saa, nimittäin koskaan ei voi tietää milloin päätän lähteä liikenteeseen!

Tänään varasimme rakkaan ystäväni J:n ja hänen vanhempien kanssa lentoliput Kroatiaan! Pääsen siis näköjään ihan oikeasti nauttimaan etelän auringosta (toivotaan nyt kovasti että silloin ei sada, ku me sinne mennään)! Ja hyvällä säkällä pääsen myös tutustumaan noihin ihaniin palmuihin! Olen kyllä pienestä asti halunnut sellaiseen törmätä (en kirjaimellisesti), niin kahden kuukauden päästä unelmani toteutuu. Kuva on googletettu.
En myöskään ole koskaan lentänyt (paitsi unessa), niin saa nähdä kuinka kauhuissani olen kun lentokoneeseen pääsen. Onneksi viereeni tulee J, niin voin tarttua häneen kiinni aina ku alkaa kovin pelottaa. Olemme siis menossa kaupunkiin nimeltä Dubrovnik ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta paikalta. Tosiaan.... Miten minä edes pääsin tuohon reissuun mukaan?

No se tapahtui niin, että olin kovasti lähdössä tänä kesänä erääseen toiseen maahan, mutta rakas äitini kielsi minua menemästä sinne sanomalla reissua liian vaaralliseksi. Ehkä vielä joku päivä pääsen sinnekki asti (en kuitenkaan paljasta minne, se on salaisuus). Kerroin tämän surullisen uutisen ystävälleni J:lle, joka sitten ehdotti että tulisin heidän mukaan Kroatiaan. Siitähän tämä tyttö innostui niin että oli heti pian jo lähdössä. Mut täytyy reissua vielä 2 kuukautta odottaa! Aika menee onneksi varmana melko nopeaa töitä tehden, autokoulua käyden, opiskelleen ja ehkä myös hieman juhlien (vappu on jo ensi viikolla, woou).