Lähtötunnelmat

Nyt se on sitten lähtö ihan ovella. Tunnin päästä istuudun autoon ja matkustan Lahteen päin. Siellä yövyn yhden yön ja aikaisin aamulla on lähtö Helsingin lentokentälle. En voi vieläkään uskoa että lähden jonnekkin. On kokoajan tosi epätodellinen olo. En tajua ees onko tämä kaikki unta vaiko totta. Omalla tavalla jännittää, mutta toisaalta on tosi rauhallinen olo, koska en usko että oikeasti lähden Kroatiaan. Kuva on googlesta.Mutta tässä tällä kertaa kaikki. Pitäkää täällä kaikki hauskaa, mutta älkää tehkö mitään typerää! Nähdään heinäkuussa! :)

Tik tok tik tok

Tänään oli toinen ajotunti, joka meni sit jo hieman huonommin ku ensimmäinen. Eihän sitä voi heti toisella kertaa yrittää kattoa peileihin, peruuttaa oikeen, painaa kytkintä ilman että painaa samalla kaasua ja yrittää vielä seurata muuta liikennettä (ja liikennemerkkejä). Minä menin hieman sekaisin ja painelin millo mitäkin. Loppujen lopuksi kaikki sujui suhteellisen hyvin, mutta pari kertaa kuitenkin onnistuin sammuttamaan auton. Yhden kerran risteykseen. Mut eiköhän noita kaikille satu alussa. Olin samalla kuitenkin todella hurja ja ajoin ylinopeutta. Tuoki johtui vaan siitä, etten hoksannu kattoa nopeusmittaria, mutta opettaja vähä naureskeli siinä, että sinähän rupesit hurjastelemaan.

Minä ihmettelen tosi paljon kaikkia virastoja ja hammaslääkäreitä (ja ylipäätään myöhästeleviä ihmisiä). En tiedä joutuuko muutki aina odottamaan niin kauan joka asiaa ku minä, mutta mitä olen yrittänyt seurata, niin ei. Oli tässä yks päivä hammaslääkäriaika sanotaan nyt kahdeksaksi, ku en muista oikeaa aikaa. Olin vähän etuajassa, nimittäin olin jo varttia vaille istumassa terveyskeskuksella. Siinä sitten istuin sen parikymmentä minuuttia ja aattelin, että kohta ne varmaan tulee hakemaan minut, mutta eihän ne. Istuin seuraavan vartin ja menin jo hieman levottomaksi. Minä aina mietin että ymmärsinköhän jotai väärin vai tulinko väärään paikkaan ku tyypit on myöhässä. Sitte noin 25 yli kahdeksan kuitenkin kuulin nimeni. Anteeksihan ne siinä pyyteli, mutta kyllä se pikkusen ärsytti silti.

Tänään sitten kävin pankissa. Aikani oli kello 11.30. Yritän aina oppia virheistäni (mikä ei kuitenkaan ihan aina onnistu), ja nyt sitten tiesinkin ettei mun tarvi kovin ajoissa paikan päällä olla. Saavuin siis pankkiin klo 11.25. Siinä sitten istuin ja istuin ja istuin ja odotin ja tuijotin seinää ja katsoin ihmisiä, jotka vaihtui kovaan tahtiin, koska ne vaan sai heti kävellä sisään, mutta mun täytyi vain odottaa. Loppujen lopuksi menin sanomaan asiasta infopisteeseen, ja infotäti auttoi minua sen verran, että sain tietää, että tällä kyseisellä naisella oli kaks varausta päällekkäin ja hän sen takia tekee nyt toista hommaa. Okei, ei kait siinä, ei ollu sen vika, et sille laitettiin kaks varausta samalle ajalle, mut ois sitä voinu minulle jotai ilmottaa. Ärsyttää tuommonen. Minä siis taas jouduin istumaan perseeni kipiäksi, ku piti ensin 40 minuuttia odottaa että minut otetaan vastaan ja sitte vielä sielläki piti istua sen puolisen tuntia.

Olen kyllä tottunut odottamaan, mutta ihmettelen kovasti miten nuo sattuu juuri minun kohdalle. Siellä hammaslääkärissäkin kokoajan joku käveli sisään, ja he saivat heti mennä tarkastukseen. Toiset kerkes tulla jo ulos enneku meikä ees pääsi sisälle. Tuleeko ihmiset sitte oikeesti itsekin niin myöhässä vai mikä siinä on?

Ainakin kavereista olen sen huomannut, että harvemmat tulee paikalle sovittuun aikaan. Ja kouluunki useimmat tulee mieluummin vähän myöhässä ku vähän liian aikaisin. En voi ymmärtää tuommosta myöhästelyä. Jos meikä ois jonkun yrityksen pomo, ja työntekijät tulisivat töihin aina myöhässä, minä vaan antaisin niille heti potkut perseelle ja sanoisin että oppis käyttämään kelloa. Ei se niin vaikeaa pitäis olla.

Riemukasta aikaa

En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini mitään. Välillä on ollut liian vähän aikaa, toisaalta taas ei ole ollut inspiraatiota kirjoittamiseen. Tässä välissä on kerennyt tapahtua paljon ja vähän päälle, kaikkea en kuitenkaan tähän yhteen postaukseen rupea selittää.

Viime perjantaina vietin synttäreitäni. Vaikka yön nukuin melko huonosti, heti aamusta oli hymy herkässä. Sänkyni viereen oli tuotu kolme kaunista kukkakimppua ja huone oli koristeltu ilmapalloilla. Päivä jatkui todella mukavasti iltaa ja yötä kohti, mutta siitä voisin tehdä erillisen postauksen hieman myöhemmin.Maanantaina aamusta lähdimme Puolankaa kohti. Siellä avustin mökin rakentamisessa kaverini perhettä. Minä siis vain maalasin, en sentään rakentanut mitään. Ei sinne mökkiin uskaltaisi sisään astua, jos minä siellä enemmänkin alkaisin värkäämään. Maalaushommat vain hieman pysähtyi, kun tiistaina vettä tuli taivaalta kuin ämpäristä. Mutta kivasti meni, eikä ees väsyttänyt tänä aamuna ku vain sen verran, että tultaessa kotiin piti heti kaatua sänkyyn ja nukahtaa.

Pienien tirsojen jälkeen matka jatkui kohti autokoulua. Edessäni oli ensimmäinen ajotunti. Luulin kovasti, että jännitän sitä paljon, mutta en tuntenut jännitystä, ku vasta siinä vaiheessa ku olin jo päässyt autolla liikkeelle. Jännitys onneksi lakkasi melko pian, ku innostuin ajamisesta. Kohta jo harmitti, että tunti oli päättynyt niin aikasin. Hassua, ku vielä vuosi sitten olin ehdottomasti sitä mieltä etten hanki ajokorttia, ja ettei ajaminen ole yhtään hauskaa. Nyt kuitenkin olen ihan innoissani! Huomenna sitten uudestaan ajamaan.

Kroatian reissu vain lähestyy ja lähestyy. En voi uskoa, että oikeasti lähden jonnekkin niinki kauas puolentoista viikon kuluttua (onko muka Suomen ulkopuolella elämää?!). Olen yrittänyt katsoa, mitä Dubrovnikissa voisi tehdä. Todella minua kiinnostava ajanviete, jonka löysin, on sukeltaminen. Se olisi niin erilainen ja varmasti todella jännittävä kokemus. Sitä tuskin joka päivä pääsee tekemään, ja olisi todella mielenkiintoista nähdä omin silmin millaisessa ympäristössä kalat ja muut öttiäiset asuu.Itse Dubrovnikissahan sitä varmasti käydään tutkimassa vanhaa kaupunkia ja kokeillaan myös uimarantaa (sekä Välimeressä uintia). En enää yhtään jaksa odottaa, ja jo nyt pelottaa nukunko ollenkaan reissua edeltävänä yönä. Kaikesta eniten tällä hetkellä jännittää lentäminen. En ole nimittäin ennen lentänyt ku unissa ja silloinki olin vaan itse niin kevyt, et pääsin sukeltamaan ilmaan. Jos "lensin" unissani lentokoneessa, lentokoneeseen oli aina tullut jokin vika (enkä siis koskaan päässyt sillä mihinkään). Alle kahden viikon kuluttua pääsen kuitenkin kokemaan lentämisen reimun. Saa nähdä tykkäänkö siitä yhtä paljon ku autolla ajamisesta.

Molemmat kuvat on otettu googlesta.

Think twice

Semmosta vaan, että älkää repikö sellaisia papereita pieniksi paloiksi, joista ette ole vielä 100% varmoja tarvitsetteko niitä vielä. Itse menin tekemään sen, ja oli varmaan aika hauskan näköistä, ku yritin ensin puoli tuntia etsiä niitä palasia roskiksesta (onneksi roskapussissa oli pelkkiä papereita, mikä teki toisaalta hommastani entistä hankalamman) ja sen jälkeen yritä koota ne pienet palat niin, että sais järkevän tekstin aikaseksi. Loppujen lopuksi onnistuin kyseisessä tehtävässä melko hyvin. Tästä lähtien kuitenkin mietin kahdesti ennenku meen repimään jotai papereita.

Missä kulkee raja?

Huomattuani musiikkivideoitten alhaisen tason, olen miltei kokonaan lopettanut niiden katsomisen. Äsken mielenkiintoni uusia musiikkivideoita kohtaan heräsi, ja päätin katsoa Lady Gagan ja Beyoncen tuotoksen "Telephone". Sen jälkeen yritin vielä katsoa Rihannan "Rockstar"(en kuitenkaan kestänyt sitä, ja tulin kirjoittamaan blogia). Petyin enistä enemmän musiikkivideoiden laatuun. En tarkoita nyt laadulla kuvan tarkkuutta, vaan sitä, mitä videolla yritetään viestiä katsojalle. Jos vielä joskus muutama vuosi aloitettiin keskustelut, joiden mukaan musiikkivideot olivat seksistisiä, niin mitä ne nyt on?! Nuo maailmankuulut laulajat, joista nuoret naiset ottavat mallia on todella menny äärimmäisyyksiin.

Minua naurattaa, koska videoissa sensuroidaan keskisormea ja kirosanoja, mutta silti pelkällä lapulla peitetyt rinnat ja paljas takapuoli näytetään tuosta vain. Naurattaa myös, kun lukee lehdissä tähtien kommentteja, kuinka seksin harrastaminen liian aikaisin on typerää yms. Onkohan ne koskaan tajunneet kuinka ristiriidassa heidän kommentit ja toiminta on? Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä on se mitä tekee, eikä se mitä sanoo. Olen hyvin järkyttynyt siitä, mihin showbisnes on ajautunut. Ei paljaassa pinnassa mitään vikaa ole, mutta jotai rajaa sentään!

Tiivistän ajatukseni erään hyvän ystäväni M:n sanoin: "nykyisin koitetaan antaa elämyksiä vaikka menemällä mauttomuuksiin...koitetaan shokeerata"

Päällekkäisyyttä? Ei kai!

Haha. Tää on taas niin tätä! Kaikki menee aina päällekkäin. Olen aiemmin puhunut siitä info-/haastattelutilaisuudesta, mikä pidetään Oulussa tuleville au paireille ja johon minun olisi tarkoitus osallistua. No, katsoin kalenterista, niin eiköhän juuri sen ajan päällä ole todella tärkeää menoa... Ei muutaku lähettään sähköpostia, että en pääse silloin tulemaan. Vastaus tuli nopeaa takaisin, että uusi aika on 5.7. Joo, onha tuo muuten kiva, mut silloin minä nautin Kroatian auringosta... Pitihän se sitten lähettää uusi sähköposti, että valitettavasti myöskään tämä aika ei sovi minulle. Heh. Kohta ne turhautuu meikän kanssa, ja laittaa s-postia että "et pääse au pairiksi kerta oot niin vaikea ihminen"! Mut minkäs sille voi jos on vähä kiirettä ja pitää yrittää joka paikkaan keretä.

Kiireestä puheen olleen. Olen ystäväni J:n kanssa viime päivinä Leiponut! Siis todellakin leiponut isolla L:llä. Olemme tehneet kolme isoa piirakkaa, yli sata semmosta minttusuklaa juttua ja tänään vielä varmaan kans reilusti yli sata keksiä (ei jaksanu alkaa laskeen).

Olen nyt todella kamala ihminen, mutten taaskaan tarkista oikenkirjoitusta, ku tahon nukkumaan. Sorry guys!

Vanhoja löytöjä

Löysin tässä muutama päivä sitten kaapin takanurkasta pölyisen Christina Aguileran "Stripped" levyn. Kuuntelin sitä viimeksi ku olin ala-asteella ja asuin pienessä kylässä melkein Suomen keskipisteessä. Mä niin yllätyin tuosta levystä! Nyt ku hallitsee tuota englannin kieltä vähän paremmin ku ala-asteella, niin tuosta on alkanu saada jotain tolkkua. Ennen kuuntelin Christina Aguileraa sen hurmaavan äänen ja musiikin takia. Nyt sitten tylsänä päivänä päätin alkaa laulaa tuota vihkosta, mikä tulee levyjen mukaan. Ääneni ei kyllä yhtää tämän tädin lauluihin sovi, mutta onneksi en laulanutkaan kovin kauan, sillä pysähdyin lukemaan sanoja. Ja en ois ajatellutkaan, että niissä vois olla niin paljon järkeä. Luulin että kaikki nuo popdiivat laulaa aina jostai rakkaudesta (onnellisesta tai onnettomasta) ja plaa plaa... Se on kuultu jo ihan liian monesti ja tuo tavara tulee korvista ulos. Mutta ei! Tai no on siellä niitäki, mut mun mielestä ne on esitetty kivassa muodossa. Esimerkiksi "Infatuation" biisi. Olen ihan rakastunut niihin sanoihin, koska tuo on niin totta. Kuva on googlesta.

Kaikille todella tuttu biisi "Beautiful" on todella hämmästyttävä! Nykyään naisien ulkonäölle asetetaan niin paljon paineita, että välillä haluais kuulla myös jotai kannustavaa. Ihanaa, että Aguileran lauluissa huomioidaan myös sisäinen kauneus.

"The Voice Within" on myös todella kannustava laulu. Kyllähän sitä kannattaa aina kuunnella omaa sisäistä ääntä.

Ehdoton suosikkini on kuitenkin "Soar". Olen aivan rakastunut kyseisen laulun lyrikoihin. Vaikka netistä löytää helposti sanoitukset, kirjoitan kuitenkin Soar:n kertosäkeen tänne:

"Don't be scared to fly alone, find a path that is your own
Love will open every door it's in your hands, the world is yours
Don't hold back and always know, all the answers will unfold
What are you waiting for, spread your wings and soar"

Yritin kuunnella myös Aguileran uudempaa tuotantoa, mutta en ole sieltä löytäny yhtä hyviä lauluja. Tottakai niissäkin on omia suosikkiani, mutta ei ne kyllä noiden eelle pääse. Pitää vissiin muutaman vuoden päästä tarkastella ne uudemmat biisit uudestaan, ehkä sitten tulen näkemään niissä piilevän timantin, mitä en nyt löydä.

Sunday

Tänään on kyllä ollut kaiken puolin mielenkiintoinen päivä. Se alkoi kahdella Greyn anatomian kuudennen tuotantokauden päätösjaksolla. Ne oli kyl niin erilaiset ku mihin sen sarjan katsoja on tottunut. Minun mielestä silloin sarjassa/elokuvassa on onnistuttu, jos en pysty katsomaan niitä putkeen, vaan pitää pitää taukoja, ja ajatella että "tuo ei ole tosielämä". Tuossa efektissa kyseiset kaks jaksoa oli onnistunu, minun piti pari kertaa käydä vilkasemassa jääkaappiin, vaikka tiesin ettei siellä ole mitään ja ei edes ollut nälkä. Jaksojen jälkeen ajatuksien virtaa oli melkein mahdoton lopettaa. Siis aivan mahtavaa!

Greyn anatomian lisäksi olen tänään yrittänyt kovasti vääntää yhtä tekstiä. Noin neljä tuntia putkeen yritin ja yritin saada sen valmiiksi. No, siitä ei tullut mitään. Minulla on edelleen pöydällä keskeneräinen teksti, vaikka kello on puoli kolme.

Nyt yöllä olen sitten selaillut Baldomero Fernandezin ottamia kuvia, ja olen aivan rakastunut! Todella tunteikkaita kuvia. Aina välillä selaillessa niitä kuvia unohdin hengittää, ku ne oli mielestäni niin lumoavat.

Pienet teot

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla lyhyestä puhelusta rakkaalta ihmiseltä! Harmi ku aina ei huomaa arjen pieniä söpöjä tekoja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisten tulisi enemmän soittaa toisilleen, ja kertoa kuinka he tekivät niin tulista kalaruokaa, ettei sitä pysty pitämään suussa.

Uutisia au paireiluun liittyen

Lupasin, että tänne ilmoitan ensimmäisenä, jos jotakin uutta taphtuu au paireiluun liittyen, niinpä päätin kirjoittaa nyt lyhyesti mitä uutta tänään tapahtui. No ei oikeastaan yhtään mitään, mutta pakko kuitenkin kertoa. Olin juuri lähdössä koulusta kotiin, kun puhelin soi. Numero ei ollut minulle entisestään tuttu, ja se olikin erään organisaation täti, joka sitten kysyi olenko edelleen kiinnostunut au paireilusta. "Tottakai olen", vastasin minä, tajuamatta että kuulostin ehkä törkeän innostuneelta. Noo, juteltiin hänen kanssaan sitten sen verran, että hän kertoi minulle tulevasta infotilaisuudesta ja kertoi laittavansa minulle sähköpostia.

Luin äsken sähköpostin. Eipä siinä mitään sen ihmeellisempää ollut. Mutta infotilaisuuteen ajattelin mennä, vaikka ehkä onkin vielä liian aikaista. Ajattelin kuitenkin että siellä voisi kysellä kaikkea mitä mieleen tulee. Lisätietohan ei tässä vaiheessa voi mitenkään olla haitaksi. Mitä enemmän informaatiota on tiedossa, sitä paremmin osaa päättää meneekö sitä Atlantin toiselle puolen vieraaseen perheeseen kokonaiseksi vuodeksi. Tuo kuulostaa kyllä todella houkuttelevalta, eikö? Sitä ehkä oppis englantiakin vihdoin.

Tiedän, olen liian innoissaan asioista liian aikaisessa vaiheessa, mutta tuo puhelu lisäsi itsevarmuutta, ja tuntuu aivan niinkuin olisin jo nytheti lähdössä USA:han. Pitää yrittää palata takaisin maan pinnalle, ja tajuta että pitää ekana edes käydä lukio loppuun. Edessä on vielä paperien täyttöä, haastattelua, viisumin hakua ja muita jännittäviä juttuja, joten ehkä sitä vois hieman rauhoittua ja miettiä esimerkiksi tuota upeaa aurinkoa, joka huutelee minulle tuolta ikkunan takaa "tule tänne, tule tänne". Ehkäpä sitä pitää mennä ulos, ku kerta herra aurinkokin niin tahtoo. (Vai onkohan se vaan minä, joka yrittää auringon kustannuksella luistaa läksyjen teolta?)