Okei, näemmä olen ollut Australiassa jo päälle kuukauden. Kuka voisi kertoa minulle, miten näin on päässyt käymään? Itsestänihän tuntuu että olen ollut täällä lähinnä viikon, ehkä puolitoista. Aika on mennyt todella nopeaa, mutta onneksi paljon asioita on ehtinyt tapahtua. En ala kirjoittaa päiväkirjamaisesti siitä mitä tein minäkin päivänä vaan kirjoitan nyt tästä upeasta reissusta, jotka tuli tehtyä eräänä sunnuntaina.
Wilsons Promontory National Parkiin teimme vain päiväreissun, vaikka siellä olisi kyllä viihtynyt paljon pidempäänkin. Me lähdettiin Melbournesta vasta vähän jälkeen kymmeneen, mikä on kyllä jo tosi myöhään. Kannattaa tuommosille reissuille lähteä heti aamusta, erityisesti jos tekee vain päiväreissun. Kartan mukaan kansallispuistoon ajaa noin kolmessa tunnissa, mutta meillä kesti siinä kauemmin, sillä haluttiin ajaa lähteltä merta. Pysähdyimme myös syömään.
Tein tämän reissun kahden ranskalaisen kaverini kanssa. Toinen niistä suorittaa täällä harjoittelua ja toinen on au pairina. Au pair kaverini sai lainata hänen perheen autoa, joten autoa ei tarvinnut vuokrata. Siinä säästää melko hyvin rahaa, kun ei tarvitse auton vuokrauksesta maksaa.
Meidän poppoo.
Tässä muutama kuva matkan varrelta:
Tunnelmallista kävelyä rannalla
Valitettavasti ei oo tullu vielä koaloita nähtyä
Tämä on ihan upea paikka, jonka upeutta ei kyllä valitettavasti näe kuvissa.
Tuommosia ui rannalla
Itse kansallispuistossa oli tosi monia upeita paikkoja, joissa pysähdyimme ennen varsinaisia kävelyreittejä. Sen takia meillä menikin melko myöhään, että pääsimme oikeasti kävelemään erilaisia reittejä.
Taiteellista, eikö?
Wilsons Promontory:ssa on paljon surffirantoja
Melodie otti taidekuvan
Sitten parkerattiin auto ja lähdimme kävelemään kahdelle eri reitille. Reitti numero yksi kulki läheltä rantaa. Se vaan jäi vähän kesken meillä, kun kello alkoi olla tosi paljon ja halusimme käydä vielä toisellakin reitillä.
Nuo paikat oli niin upeita, että tuntui ettei edes tarvitse hienoa kameraa tai hyviä kuvaamistaitoja, et pystyi ottamaan vaikuttavia kuvia. Reitti numero kaksi oli neljän kilometrin hike ylöspäin. Neljä kilometriähän ei sinänsä tunnu miltään, mut kyll' se vähän otti voimille, kun olimme viimeksi syöneet lounaan joskus 12 aikaan ja koko ajan piti kävellä ylöspäin melko lämpimissä keleissä. Alaspäin meno sitten olikin erittäin rentoa.
Tsekkaamme maisemat
"Miks nuo hyppää jo? Oota!"
Tästä tuli mun lempparikuva. Jotenkin se vaan on niin rauhallinen ja maisemat on upeat.
Matkalla kotiin näimme vielä kengurun!
Tähän loppuun vielä video. Miehän en osaa yhtään tehdä videoita, koska oon liian kärsimätön oppimaan mitään kunnollisia videonmuokkausohjelmia. Jos siis joku osaa ja haluaa mua opettaa, niin olisin kiitollinen. Tuossa on tuommonen movie makerillä tehty pätkä, jota en saanut muokattua kuten halusin ja varsinkin tuo loppu ahdistaa niin paljon. Se vaan loppuu, eikä oo mitään häivytystä. Äh...
Tänään päättyi otsikon mukainen ohjelma. Melbourne Welcome Week Program on vapaaehtoinen opiskelijoiden järjestämä ohjelma, jonka aikana tutustutaan Melbourneen ja pidetään hauskaa. Ohjelma ei oikeastaan liity opiskeluun millään muulla tavalla kun että sen järjestää Melbournen yliopiston opiskelijat ja että ohjelman aikana asutaan yliopiston kampuksella.
Ohjelma maksaa 565 dollaria. Mitä siihen sitten sisältyy ja millainen ohjelma oli meillä?
Ohjelma tarjoaa neljän päivän ja neljän yön ajaksi asumuksen ja ateriat. Aterioita on päivässä kolme: aamiainen, lounas ja illallinen. Muuten ruoka oli ihan hyvää, eikä sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa siitä, mutta minulla oli rehellisesti vaikeuksia pärjätä noilla kolmella aterialla. Yleensä annoskoot oli tosi pieniä ja tauot ruokien välissä oli melko pitkiä. Esimerkiksi yhtenä päivänä luonaalla oli pieni pala lihaa ja kolme puolikasta pikkupottuja. Salaattia sai ottaa niin paljon kuin halusi, mut ne oli kaikki loppumassa, joten salaattiakaan ei saanut hirveästi. Toisena päivänä oli sellainen mukaan otettava lounas, johon kuului kolmioleipä ja myslipatukka (yritä sitten sillä pärjätä useamman tunnin).
Mitä sitten itse ohjelma sisälsi? Ohjelma sisälsi neljä hyvin täyttä päivää (me saatiin ohjelma muuten vasta ensimmäisenä päivänä, joten ennen sitä ei oikein tiennyt, mitä seuraavat päivät tulevat sisältämään). Ensimmäisenä päivänä jakauduttiin ryhmiin (osallistujaa oli noin 180 ja ryhmiä taisi olla 19) ja mentiin oman ryhmän kanssa tutustumaan toisiinsa. Jokaisella ryhmällä oli oma host. Host on opiskelija Melbournen yliopistolta, joka on itse ollut vaihdossa. Minun ryhmän host oli käynyt vaihtonsa Suomessa (aika cool!). Hostilla ei sinänsä ollut meille mitään ohjelmaa, joten sen jälkeen ku oltiin kerrottu meidän nimet, mistä ollaan kotoisin jne, hän vaan kysyi "what would you like to do?" ja lisäsi perään "I have snakes in my bag".
Hostin laukussa olevat käärmeet
Sitten meillä oli ohjelmassa "safety briefing". Paras tähän mennessä oleva safety briefing, mitä oon kokenut.
Tämän jälkeen meillä oli rastimainen kisa Melbournen keskustassa. Se oli kyllä hyvin hämmentävä. Minulta ja aikalailla kaikilta muiltakin meidän ryhmäläisiltä meni hyvin paljon ohi mitä piti tehdä ja meidän ryhmä ei oikein ollut niin kisaamistuulella (monet oli just tullu Australiaan), joten me lähinnä käveltiin hirveää vauhtia paikasta toiseen. Mut oli meillä sentään hauska hetki, ku päästiin tanssiin tuota safety -tanssia Federation Squaren lavalla.
Illallisen jälkeen pääsimme tanssimaan salsaa. Meillä oli opettaja, joka opetti meille salsaa ja pari jotain muutakin tanssilajia. Salsan jälkeen menimme nukkumaan, sillä seuraavana aamuna aamupala oli jo klo 6.30. Aamupala oli niin varhain sen takia, että olimme lähdössä surffaamaan. Surffirannalle, jonka nimeä en tiedä vieläkään, oli matkaa noin puolitoista tuntia. Surffaaminen oli superhauskaa ja mukavaa! Oli mahtavinta kun sai napattua aallon ja pääsi seisomaan laudalla. Mielestäni tää surffireissu oli koko ohjelman kohokohta. Mie ootin surffireissua tosi pitkään ja se oli kyllä juuri niin kivaa, kun ajattelin sen olevan. :) Ainoa huono puoli tuossa reissussa oli, että rannalla piti olla 6 tuntia (jotta kaikki 180 ihmistä kerkeis surffata) ja vaikka kui yritti uida aurinkorasvassa, niin kyllähän sitä silti paloi. Muutenkin rannalla oloon hieman väsyi ja mulla alkoi lopussa särkeä päätä tosi paljon.
Kun pääsimme takaisin Melbourneen, syötiin illallinen ja lähdettiin syömään jäätelöä (mikä piti maksaa itse :( ) ja kiertämään baareja. Oli kyllä huippuhauskaa, mutta vähän meinas energiat loppua kesken. Niin ja minulla myös lähti ääni just ennen tuon ohjelman alkua ja toisena päivänä ääntä ei lähtenyt ollenkaan, joten olin käytännössä koko sen päivän hiljaa. Rannalla en pystyny puhua ollenkaan, baarissa kirjoitin asiani kännykällä ja näytin kännykkää muille. :D Hyvä, että ihmiset olivat kärsivällisiä kanssani.
Jätski. Maksoi muuten 7,50. Kallista touhua.
Tavattiin tuollainen kaveri matkalla
Kolmantena päivänä saimme sellaisen kunnon markkinointituokion, kun tyyppi eräästä matkailufirmasta tuli markkinoimaan heidän tourejaan Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Muuten en oikein tykänny ajatuksesta, että tuetaan vaan yhtä tiettyä firmaa, mutta siitä tuokiosta sai onneksi vähän ideoita omia matkoja varten. Sitten lähdimme pienissä ryhmissä walking tourille (ekana päivänä piti valita joko Fitzroy tai CBD). Mie otin Fitzroyn, joka on tosi siisti alue täällä Melbournessa. Se on ihan täynnä katutaidetta ja tosi upeaa sellaista.
Sitten kävimme National Gallery of Victoriassa, joka on yksi must see -paikoista Melbournessa. Minun kohdalle osui valitettavasti vähän huono opas, joka puhui niin hiljaa, etten kuullut oikein mitään, joten suurin osa tourista meni ohi. Museolta suunnattiin kohti Eurkeaa Toweria, joka on tällä hetkellä Melbrounen pisin rakennus. Sieltä oli kyllä tosi kivaa katsella maisemia.
Tämän jälkeen ohjelmassa olisi ollut dinner, trivia ja movie night, mutta kyseessä oli 14. pvä helmikuuta ja täällä oli ilmainen festari. Päätin lähteä festaroimaan, eli nokka osoitti kohti Saint Kilda Festivalia. Siellä oli kyllä aivan huippua!
Neljäntänä päivänä pääsimme heti aamusta improamaan, kun ohjelmassa oli theatre sports. Sen jälkeen oli footy clinic (footy on australialainen jalkapallo), jota ootin myös aika paljon, mutta se olikin täydellinen pettymys. Luulin että oltaisiin päästy vähän enemmän pelaamaan itse, mutta saatiin potkia palloa kymmenen minuutin ajan ja sitten oli taas ihmeellistä markkinointisettiä. Blaah.
Myöhemmin piti mennä ostamaan gearia illan bileitä varten, joiden teemana oli Australia. Ennen bileitä oli kuitenkin formal dinner, jossa vieraili myös yliopiston väki.
Baareilussa meni vähän pitkäksi, mutta oli kyllä mahtava ilta. Ja mie tykkäsin tosi paljon sekä formal dinneristä että viimeisestä hupsuttelusta.
Seuraavana aamuna söimme vielä aamupalaa ja sitten piti jo lähteä. Tässä vielä kooste siitä, mitä mieltä olen ohjelmasta
+ surffireissu
+ paljon uusia ihmisiä ympäri maailmaa (suurin osa oli Jenkeistä, mut muualtakin oli toki porukkaa)
+ viimeisen päivän formal dinner
+ viimeisen päivän hupsuttelu
- kallis verrattuna siihen, mitä sillä rahalla sai. Itsellä ehkä harmitti myös se, että maksan vuokraa myös kämpästä, joten en oikeastaan olisi tarvinnut yöpymistä collegessa (asun hyvin lähellä). Tiedän, että suurin osa tuosta maksusta oli kuitenkin asumisesta (collegessa asuminen maksaa aivan hirvittävän paljon)
- minulle jäi epäselväksi, että joudumme kuitenkin monista asioista maksamaan itse. Luulin että tuohon ohjelman hintaan sisältyisi kaikki ja esim. pubikierroksella meille annettaisiin drinkkilippuja (tai edes yhden)
- liian vähän ruokaa, olin koko ajan nälkäinen :'D
- inhosin kulkea tosi isoissa ryhmissä pitkin kaupunkia hirveällä kiireellä
- ohjelma on vähän liian lyhyt
Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että kun kirjoittaa näin pitkiä selostuksia, ei jaksa niitä enää lukea läpi, joten pahoittelen, jos teksti on epäluettavassa muodossa.
Nyt minulla on ihan rehellisesti oma koti ja oma netti. Ei kylläkään ole rajaton, sillä sellainen maksaisi 100 dollaria kuussa. Ihanat nämä hinnat täällä. :)
Minun pieni oma huone
Olkkari
Tässä asunnossa on tosiaan vielä toinen huone, joka on minun huonetta isompi. Siihen muuttaa toinen asukki tässä tänään tai huomenna.
Mutta mie voisin kertoa, mitä muuta mä oon tehny täällä paitsi katsonut itselleni asuntoa viimeisen puolentoista viikon aikana. Kävin yhtenä aamuna sellaisessa paikassa kuin Shrine of Remembrance, joka on muistomerkki ensimmäisen maailmansodan australialaisille sotilaille. Otin siellä ilmaisen tourin ja se oli erittäin hyvä, kannatti kyllä. Ja muistomerkiltä on ihan mahtavat maisemat Melbournen keskustaan.
Shrine of Remembrance
Melbournen skyline
Sen jälkeen kävin Melbournen Royal Botanic Gardens:ssa. Tosi nätti paikka ja siellä on paljon erilaisia eksoottisia kasvilajeja.
Eräänä päivänä kävin Melbournen ilmaisella walking tourilla. Oikeastaan me käytiin hyvin pitkälti niissä paikoissa, joissa olen jo käynyt, mutta oli kivaa kuulla hieman historiaa. Onneksi muutama paikka oli minulle myös uusi.
Aboriginalien lippu. Keltainen edustaa aurinkoa, mustaa aboriginaalia kansaa ja punainen maata.
Melbourne on tosi kuuluisa sen pienistä kujista, joissa sijaitsee tosi paljon ravintoloita ja kahviloita. Kujat ovat tunnettuja myös katutaiteestaan. Tässä muutama esimerkki.
Tämä on varmaan yksi minun lemppareista, ihan vaan tuon sanoman takia. Tämä kuva taidettiin tehdä Australia dayn inspiroimana. Australia dayta juhlitaan täällä 26. tammikuuta ja se on osoitus ensimmäiselle brittiläiselle laivalle, joka saapui tänne vuonna 1788. Osa ihmisistä kuitenkin kritisoi tätä suuresti, sillä aboriginaalit elivät täällä jo kauan ennen kuin eurooppalaiset tulivat Australiaan.
Seuraavaksi on vain jotain kuvia Melbournesta.
Yarra River ja keskustaa
Tuolla taustalla on Eureka Tower, joka on toistaiseksi Melbournen korkein rakennus, korkeampi on kuitenkin jo rakenteella ja se valmistuu vuonna 2020. Tuolla me käydään sitten welcome viikolla. :)
Täällä myydään tuollaisia sushipötkylöitä. Yhdessä paikassa yksi pötkylä maksaa 2 dollaria. Kolmella pötkylällä saa mahan täyteen, joten siinä on edullinen lounas.
Käytiin St Kilda beachilla, joka on tosi suosittu ranta nuorten keskuudessa. Siellä oli hyvin paljon simpukoita. :)
Sitten mentiin käymään Brighton Beach:lla, joka on hyvin tunnettu värikkäistä pikkukopeistaan. Ne on myös kuulemma ihanan kalliit, sillä yksi koppero maksaa noin 200 000 dollaria.
Ja sit lisää katutaidetta eri puolelta Melbournea...
Ja sitten syy, miksi State Library, jossa mie istuin kaikki päivät, on hieno paikka.
Yks päivä täällä oli mielenosoitus. Mieltä osoitettiin aiheesta "pakolaisten pitäisi saada tulla Australiaan ja he saavat jäädä tänne", "rasismi ei kuulu Australiaan" jne. Ihmisiä oli erittäin paljon osoittamassa mieltä ja liikenne oli poikki.
Eilen me käytiin sellaisessa ihanassa paikassa, jonka nimi on Veggie bar. Sieltä saa kasvisruokaa ja vegaaniruokaa ja kaiken saa gluteenittomana. Eli jos on niin sanotusti ruokavammainen, se on tosi hyvä paikka mennä syömään. Mie tykkäsin siitä paikasta muutenkin tosi paljon. Ainoa "huono" puoli on, että se on hyvin suosittu, joten pöytää saa jonotella jonkun aikaa.
Miun ruoka
Minun uusi residenssi sijaitsee tosi lähellä keskustaa, yliopistoa ja myös sellaista ihanaa paikkaa kuin Victoria Market. Se on tori, josta saa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tosi halvalla verrattuna marketteihin. Kävin tänään shoppailemassa siellä ja oli kyllä mahtava paikka. Ostin ruokaa noin 15 dollarilla ja sitä riittää kyllä tosi pitkäksi aikaa minun syömistottumuksilla. Tein itselleni jo maukkaan salaatin ja kulutin vain noin 1/4 niistä vihanneksista mitä ostin (enkä ees jaksanu syyä sitä loppuun).
Nuo hedelmät on ihan taivaallisia, en oo koskaan maistanut niin maukkaita hedelmiä! Paljon parempia kuin Suomessa.
Ajattelin tässä välissä postailla pikkupostauksen siitä, miten mun ensimmäinen viikko täällä Melbournessa on mennyt. Sen verran voisin sanoa tähän alkuun, että se on ollut hyvin stressaava. Kun olin tulossa Australiaan, monet sanoivat minulle, miten helppoa täältä on löytää kämppä. Mie aloitin kämppien metsästämisen jo Suomesta, mutta se oli täysin turhaa, sillä huoneet tuli ja meni tosi nopeaa ja oli täysin toivotonta edes yrittää tehdä hyvää vaikutusta muihin talon asukkeihin 15 000 kilometrin päästä.
Kun tulin tänne aloitin todella tehokkaan asuntojen etsinnän. Liityin flatmates.com.au -sivustolle, joka on ehkä yksi parhaimpia paikkoja etsiä asuntoa. Katsoin gumtree:tä joka päivä. Liityin Facebookissa ryhmiin Fairy Floss Real Estate ja Melbourne Houseshare/Flatshare jne. Istuin kirjastossa (State Library, ilmainen hyvä wifi) joka päivä, jotta voisin löytää itselleni sopivan asunnon. Lähetin viestiä kaikille mahdollisille ehdokkaille, jotka tarjosivat huoneen kohtuulliseen hintaan. (Täällä tosiaan huoneesta pyydetään helposti 300 dollaria viikossa + laskut, joten pelkästä asumuksesta joutuu maksamaan reilut 1 000 - 1 500 dollaria.) Sen jälkeen alkoi tämä incpection rumba. Kävin vierailemassa tosi monissa asunnoissa ja usein päivät kuluivat vain asunnosta toiseen kävellessä. Miehän halusin säästää, joten en mennyt ratikoilla vaan kävelin joka paikkaan. Se oli plussaa, et sai liikkua tosi paljon. Mutta usein jalat olivat illasta niin kipeät, etten pystynyt enää tehdä mitään.
Melkein kaikki huoneet, joita kävin katsomassa olivat jollain tavalla aivan kamalia, osa haisi, osa oli hirveässä kunnossa, osa oli jossain ihme kommuunissa, joissa asui 16 ihmistä ja ne kaikki jakoivat yhden vessan, jne. Mie aloin olla tosi epätoivoinen tilanteen suhteen. Eilen ennen viimeistä incpectionia aloin jo luopua toivosta, koska huone maksoi vaan 750 dollaria kuussa ja siihen sisältyi kaikki laskut. Ajattelin, että näin hyvää diiliä ei voi olla ellei siihen liity jotakin outoa. Menin katsomaan huonetta ja sitä esitteli oikein mukava noin 30 vuotias hymyilevä nainen. Hän sanoi, että hän omistaa asunnon, mutta henkilökohtaisista syistä joutui muuttamaan siitä pois. Hän jätti kaikki omat tavarat siihen, joten mitään omaa ei tarvitse ostaa. Huone on lähellä supermarkettia, Victoria markettia (mikä on tosi hieno paikka, josta voi ostaa paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia), keskustaa (se on käytännössä keskustassa) ja mun yliopistoa (noin 700 metrin matka). Ainoa syy miksi huone on niin halpa johtui siitä, että se on pieni. Ja se onkin hyvin kompakti. Huoneessa on pieni sänky, pieni pöytä ja kaappi. Niiden lisäksi huoneeseeen mahtuu minä, mut ei oikeastaan mitään muuta. Mutta mitäpä muuta mie tarviin?
Minun lisäksi kämpässä tulee asumaan toinen nainen, joka muuttaa sinne minun jälkeen (sillä tulee olemaan vähän isompi huone, eli kalliimpi). En häntä ole vielä tavannut, mutta toivotaan, että se on mukava tyyppi. Kaiken kaikkiaan oon tosi onnellinen tuosta ja en malta oottaa, että saan muuttaa jo omaan kotiin. Hostellista toiseen ravaaminen ei ole kauhean kivaa ja muutenkin hostellielämä kuluttaa paljon energiaa.
Mulla ei vielä ole kuvia asunnosta tai minun huoneesta, mutta laitan niitä tänne sitten kun saan niitä otettua. :)
Huh että nyt kyllä väsyttää. Laskiskelin tuossa että mun kotiovelta tänne Melbournen hostellille kesti tulla 45 tuntia. Neljän lentokoneen, viiden lentokentän, kuuden turvatarkastuksen ja tosiaan 45 tunnin jälkeen saavuin perille Melbourneen. Paikallista aikaa silloin oli klo yksi yöllä. Onneksi sain kyydin lentokentältä hostellille, muuten olisi matka kestänyt vielä pidempään. Melbournen yliopistolla on tosiaan käytössä ilmainen kyyti kaikille vaihto-opiskelijoille lentokentältä keskustaan/lähelle yliopiston kampusta. Eräs aiemmin täällä ollut vaihtari kertoi minulle, että häntä haki oikein mukava rouva ja kyytiin tuli monia muitakin vaihtareita. Odotin omalta kyydiltä jotain samaa, mut minut haki pakistanilainen mies ja mie olin yksin kyydissä. Vähän epäilytti lähteä sen mukaan, mutta tarkistin että kaikki tiedot oli kuten yliopiston mailissa sanottiin. Ja kyllähän se osottautui sitten oikein mukavaksi tyypiksi. Matkalla juteltiin hänen vaimosta ja Australian historiasta.
Päätin sitten tullessani hostellille, että nukun myöhään. Jep jep... Suunnitelmat eivät menneet kuten Strömssössä ja mie heräsin seitsemältä aamulla. Kävin sitten suihkussa, joka ei osannut päättää valuttaako kylmää vai kuumaa vettä päälleni. Piristyin siinä sitten oikein mukavasti. Suihkuttelun ja aamupalan jälkeen menin seikkailemaan Melbournen kahteen sokkeloisempaan (ainakin nyt tuntuu siltä) ostoskeskukseen, koska tarvitsin adapteria. Noin kahden tunnin ja viiden kaupan jälkeen sain sellaisen vihdoin käyttööni.
Sit mie vaan palloilin vähän siellä sun täällä koko päivän. Keli täällä Melbournessa vaihtui jatkuvasti,, ja sain hieman vettä niskaani. En tajunnut ostaa sateenvarjoa samalla ku ostin adapterin, joten ostin sen sitten myöhemmin, juuris silloin kun vesisade loppui. :D
Tämä eka kuva on otettu paikasta nimeltä China Town. Olisitteko uskoneet? Tuo on sellaiselta kadulta kuin Little Bourke Street. Vuonna 1851 Melbournessa alettiin kaivaa kultaa. Tuona aikana moni kiinalainen kiinnostui tästä ajatuksesta ja tuli Melbourneen auttamaan kullankaivajia erilaisilla tavoin, kuten tuottamalla heille työkaluja. Little Bourke Street oli paikka, jossa kiinalainen yhteisö alkoi aikoinaan kasvaa. Nykyään tuo katu on täynnä erilaisia putiikkeja ja ravintoloita. Mie kävin tuolla kadulla syömässä herkullisen lounaan hintaan 6,80 AUD (alle 5 euroa ja annos oli ihan valtava). Melbourne on muuten maailman ensimmäinen kaupunki, jossa syntyi oma China Town.
Carlton Gardens
Sama mesta, eri kuvakulma
Tuossa on tosi tyhmä ilme, mut mun takana on State Library. Se on koti yli kadelle miljoonalle kirjalle. Ja tuo on hyvin tyypillinen tapaamispaikka. Vähän niin kuin maamerkki, joka on hyvä pitää mielessä.
Sit mie palloilin vielä vaikka missä ja kävin jo katsomassa minun tulevaa opiskelupaikkaa, eli Melbournen yliopiston kampusta, mutta tämä netti hidastelee tosi paljon ja mua väsyttää, joten menen nukkumaan ja jatkan (jos jatkan) sitten myöhemmin. :)
Sain tänään mailin Melbournen welcome week:n järjestäjiltä sekä näin J. Karjalaisen tuotoksen eli hakemuksen Madventuresin kirjeenvaihtajaksi (katso lisää täältä) ja alkoi tuntua että oma lähtö maailmalle on jo aivan pian. Pakko tässä välissä sanoa, että Juho olisi kyllä kova tyyppi kirjeenvaihtajaksi, sopisi työhön täydellisesti. :)
Välillä en kyllä malta enää odottaa lähtöä, kun täällä niin ihanassa talvisessa Suomessa pakkaset paukkuu siinä -25 asteen paikkeilla. Ulos ei halua mennä (mutta välillä on pakko), joten päivät etenevät melko hitaasti. Opiskellakaan ei ole nyt tarvinnut vähään aikaan ja työtkin loppui tuossa lauantaina. Pyörittelen siis päivät pitkät sormiani ja mietin milloin voisin jo lähteä. Kyllä mie oikeasti teen ihan hyödyllisiäkin asioita välillä, kuten katselen itselleni kattoa pään päälle vaihdon ajaksi. Huomenna olisi yhdet skype -treffit tulossa asuntoon liittyen, jännää. Tai no asuntoon ja asuntoon... Melbournessahan nuo hinnat heitteleepi tuolla pilvien rajoissa ja vähän niiden yläpuolellakin, joten mie oon etsimässä itselleni ihan vain yhtä huonetta shared flatista/housesta (mikä tuo nyt sitten on suomeksi?). Yhden huoneen hinta siinä noin 10 kilometrin säteellä Melbournen yliopistosta voi olla noin 600 dollarista lähtien reilusti yli 1000 dollariin. Suomen rahoissa noin 400-800e ja enemmän (siis yhdestä huoneesta!). Hauskintahan tässä on se, et ei noita 600 dollarin huoneita oikeastaan löydä. Mie oon nyt noin viiden päivän ajan metsästänyt itselleni huonetta tositarkoituksella ja ne muutamat jotka näyttivät vihreää valoa ovat päälle 700 dollaria kuukaudessa. On se kuitenkin vähemmän kuin kampuksella asuminen, joten ei auta olla kuin positiivisella mielellä asian suhteen.
Olen pitänyt vähän kirjaa siitä, miten paljon euroja on tullut käytettyä ennen Australiaan menoa ja jaan tämän nyt teidän lukijoidenkin kanssa. Oikeastaan tämä on lähinnä vaan sellainen suuntaa antava summa niille, jotka mahdollisesti haluavat itse lähteä vaihtoon Australiaan.
Ennen Australiaan menoa
Dollarit
Eurot
Lennot
1108,56
753,15
Overseas
health cover
322
218,76
Vakuutus
504
342,42
Viisumi
555,94
377,705636
Welcome
week
565
383,861
Kielitesti
73
49,6
Yhteensä
3128,5
2125,496636
Tuo welcome week on ihan vapaaehtoinen, mutta halusin sen ottaa, kun kuulosti niin jännittävältä (ne kertoi tänään mulle mailissaan, että saan surffiopetusta tuolla viikolla!). Ja lennot ovat siis yhteen suuntaan. Mutta kuten eräs upea ystäväni kirjoitti minulle "Travel while you're young and able. Don't worry about the money, just make it work. Experience is far more valuable than money will ever be."
Nyt on tasan kaksi viikkoa siihen, että seuraava reissuni alkaa. Tällä kertaa lähden vaihtoon Australiaan, Melbourneen. Nyt en lupaa blogin kirjoittamisesta mitään, sillä se on tuolla reissun päällä aina vähän satunnaista. Jenkeistäkään ei tullut kirjoitettua itse reissusta töiden loputtua mitään. Ei sillä, syksy on ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt vielä edes kuvia siltä reissulta siirtää tietokoneelle.
Nyt on hieman ristiriitaiset fiilikset reissusta, sillä lähden ensimmäistä kertaa ikinä reissuun yksin. Vaikka olen jo maailmalla jonkun verran käynyt, aina on vieressä ollut jonkinlainen tuki. Nyt täytyy selviytyä yksin. Eiköhän se kuitenkin onnistu ihan hyvin. Lisäksi on hieman haikeaa lähteä taas pois kotoa, kun olen täällä vain muutaman kuukauden viihtynyt. Ja vain kaksi päivää sitten tulin viimeisemmästä reissusta (vaikka se olikin hyvin lyhyt).
Tätä Melbournen matkaa olen kuitenkin odottanut jo tovin. Australiaan olen halunnut lähteä jo kauan sitten ja siihen vihdoin koitui tilaisuus kun syksyllä 2014 haku kaukovaihtokohteisiin aukesi. Päätin koittaa onneani ja hain opiskelemaan Melbournen yliopistoon. Hakuprosessissa täytyi kirjoittaa motivaatiokirje sekä opintosuunnitelma. Ilokseni olin yksi niistä onnekkaista, jotka valittiin mukaan vaihto-ohjelmaan. Tämä vaihto on tarkoitettu pelkästään kasvatustieteen tiedekunnan opiskelijoille ja siihen valitaan vain yksi opiskelija per lukukausi (6kk). Olin todella onnellinen, kun sain kuulla että juuri minut on valittu vaihto-opiskelemaan kevääksi 2016.
Vaikka Oulun yliopisto jo valitsi minut vaihto-ohjelmaan, täytyi minun suorittaa englannin kielen testi, sillä Melbouren yliopisto vaatii opiskelijoiltaan hyvää englannin kielen taitoa. Kävin kielitestissä ja kaikesta jännityksestä ja stressista huolimatta sain kaikista osioista C:n, eli sen tason, jonka yliopisto vaatii. Tämän jälkeen en oikeastaan voinut tehdä muuta kuin odottaa. Koko kevään ja kesän oikeastaan odotin (onneksi oli tuo USA:n matka siinä välissä, niin odottaminen ei tuntunut niin tuskaiselta) ja kesän lopussa täytin vielä tarvittavat hakupaperit itse Melbournen yliopistoon. Sieltä tuli hyväksymiskirje ihan liian pitkältä tuntuvan ajan päästä, jonka jälkeen opiskelupaikka piti vastaanottaa ja viisumi hakea. (Jos joku tuleva vaihto-opiskelija lukee tämän minun blogin, niin älkää ressatko niitä hyväksymiskirjeitä niin paljon kuin minä. Ostin lentoliputkin sen takia aika myöhään ja ne oli pari sataa euroa kalliimpia kuin silloin, ku niitä aiemmin katsoin. Jostain syystä yliopistot ovat tosi hitaita hyväksymiskirjeiden lähettämisessä, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulevat.)
Nyt on onneksi kaikki paperihommat tehty ja kohta koittaa jo seuraava pakkaamisoperaatio. Amerikan reissu opetti minulle, että mieluummin pakkaa liian vähän kuin liian paljon, sillä kaupasta kyllä saa tavaraa. Jouduin jättämään vaikka kuinka paljon tavaroita Jenkkeihin, kun matkalaukut alkoi käydä liian painaviksi (oli muuten hauskaa kulkea niiden kanssa pitkin poikin Jenkkejä ja metroja, joissa ei ollut liukuportaita).
Nyt siis jännäillään vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa melkein kolmen vuorokauden pituinen matka Melbournen kesään. :)
