Vesiurheiluviikonloput

Heippa taas pitkästä aikaa. Nyt on viimeinen viikko kontaktiopetusta yliopistolla ja sitten on jäljellä enää esseiden palautus. Minä kirjoittelin noita esseitä melko ahkerasti tässä, joten mulla on enää jäljellä kaksi esseetä, mistä toinen tehdään parin kanssa. Rehellisesti sanottuna on todella outoa ajatella, että tämä kaikki loppuu jo hyvin pian ja minä joudun palaamaan takaisin Suomeen. Jatkaisin tätä vielä mielellään, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi Suomessa pitäisi olla kesä. Täällähän talvi jo kolkuttaa ovelle, toki talvi on täällä hieman erilainen kuin Suomessa, mutta kyllä se täälläkin tuntuu. Tai sitten mä olen tottunut jo liian hyvään. Oltiin tässä yks ilta katsomassa pikkupingviinejä Saint Kildassa ja taisi olla +17, mutta aurinko ei paistanut ja tuuli hieman kylmästi. Mulla oli niin kylmä että oli pakko laittaa paksu pipo päälle.

Mutta näistä kylmistä keleistä siihen, että kävin tuossa jo jonkin aikaa sitten surffireissulla yhdessä Melbournen surfridersien kanssa Apollo Bay:ssä. Reissusta ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta tosi hauska viikonloppu oli kyllä. Silloinkin oli jostain syystä tosi kylmä, joten saimme palella ihan kunnolla viikonlopun aikana. Itse leiri oli kuitenkin tosi kiva. Ne sai bilettää, jotka halus bilettää, mutta ne sai surffata niin paljon kuin halus, jotka halus surffata. Lauantaiaamuna meillä oli aamusta opetustunti, joka sisälsi taas aikalailla samat asiat kuin ennenkin, mutta opettaja näytti meille ihan erilaisen tekniikan nousta surffilaudan päälle. Ennen kaikki näyttivät, että ensin laudalle noustaan polvilleen, josta sitten noustaan seisomaan. Tämä opettaja sanoi tämän olevan tosi huono tekniikka ja opetti uuden tekniikan nousta, jossa ei mennä välissä polvilleen.

Lauantaina surffattiin pariin otteeseen, ensin aamulla ja sitten iltapäivällä. Sunnuntaina nousin ylös seiskalta ja minun lisäksi ylhäällä oli eräs toinen tyyppi. Hän nousi ylös jo kuudelta surffaamaan, mutta ei uskaltanut lähteä vesille yksin. Laitoimme siinä sitten kylmät märkäpuvut päälle ja lähdettiin rannalle kahdestaan. Koska ollaan molemmat aloittelijoita, ei osattu löytää hyvää spottia surffaamiseen ja mentiin vaan jonnekkin. Siellä aallot oli melko lyhyitä ja tosi kovia. Taistelin koko aamun aaltoja vastaan ja menetin siinä melko paljon voimaa. Kun meidän surffiopettaja tuli paikalle, hän pudisti päätä ja oli sillai "pitäiskö teidän valita uus paikka surffaamiselle?". Vaihdettiin siinä sitten paikkaa, mutta voimat oli jo sen verran lopussa, että jaksoin enää noin tunnin-puolitoista ja lähdin pois.

Surffireissun jälkeen olin mukana Melbourne Universityn Waterski and Wakeboard Team:n kanssa wakereissulla. Tämä toinen reissu oli kyllä tosi mukava siinä mielessä, että se ei ollut leirityyppinen, joten mukana oli vähemmän porukkaa. Ihmisten kanssa pääsi juttelemaan enemmän ja heihin tutustui paremmin. Viikonloppuna ilma oli taas melko kylmä, mutta vesi oli onneksi lämmin. Vähän säikähdin että miten meinaan pärjätä ilman märkäpukua, mutta itseasiassa wakettaessa oli paljon lämpimämpää kuin veneessä istuessa. 

Ekan päivän selfiet

Waketettiin kolme päivää ja viimeisenä päivänä saatiin kokeilla myös tubingia, mikä oli superhauskaa, mutta melko hasardia siinä mielessä, että mulla lähti shortsit siinä joka ikinen kerta ku olin tippumassa tuubin päältä. Kerran ne päätti alkaa karkaamaan muuten vaan, yritin pitää niistä kiinni, mutta loppujen lopuksi annoin periksi ja kaaduin veteen laittamaan shortsit takaisin jalkaan. Veneessä olleet toki saivat "nauttia" näistä mun pyllynpaljastustouhuista.

Muuten tuo viikonloppu oli kyllä tosi kiva, koska vihdoinkin uskaltauduin hyppäämään. Hypyt meni jopa ihan ok:sti viimeisenä päivänä ku onnistuin jo menemään melkein koko waken yli ja laskeuduin sinne toisen aallon päälle. Onnistuin myös jopa pysymään pystyssä, enkä joka kerta kaatunut. Mutta hieman on vielä asennossa korjaamista, kun tällä hetkellä kädet nousee ilmaan samalla ku itsekin irtaantuu vedestä. 

Tuosta reissusta jäi melkoinen halu wakettaa myös veneen perässä. Tuntuu että se on niin erilaista kuin kaapelissa ja omalla tavalla tosi paljon rennompaa. Ihan vaan veneessä oleminen on jo tosi hauskaa hyvällä porukalla, mutta myös hyppääminen tuntuu vähemmän pelottavalta kuin esim. parkissa, joissa on obstaakkeleita. Mutta kaapeli on kyllä helppo siinä mielessä että se nyt on siellä Oulun keskustassa ja sinne pääsee ajeleeen joka päivä, jos haluaa. :)  

Tavallinen päivä Australiassa

Eräs ystäväni pyysi minua kirjoittamaan minun "normipäivästä". Tämä oli erittäin kiva idea, joten haluan sen toteuttaa. Valitettavasti se on myös hyvin haastava. Riippuen päivästä, minun normipäivä voi olla hyvin erilainen. Tämän takia kerron esimerkin muutamasta normipäivästä.

Normipäivä noin kuukausi sen jälkeen kun tulin Melbourneen oli aikalailla seuraavanlainen:

- herään aamulla klo 7-8 välillä, syön aamupalaa, laittaudun ja menen yliopistolle

- olen yliopistolla välillä 9-16, mutta riippuen päivistä pääsen välillä yliopistolta jo klo 13 

- käyn syömässä kaikkea mahdollista ilmaista ruokaa, mitä yliopistolla on saatavilla ja menen kotiin

- päivällä tapaan ystävien kanssa, käyn salilla ja illalla menen juhlimaan 

- tulen takaisin kotiin illalla/yöllä ja laitan nukkumaan

Normiarkipäivä nykyään:

- kaksi ensimmäistä kohtaa ovat edelleen samanlaisia

- juoksen kotiin, syön ja alan kirjoittamaan esseitä, kun ei jaksa kirjoittaa, järjestelen tulevia viikonloppumatkoja

- kirjoitan esseitä iltaan asti, kunnes olen jo aivan raivona siitä että en taaskaan ehtinyt tehdä mitään koko päivän aikana ja menen nukkumaan, välillä syön

- joskus jopa ehdin käydä salilla yliopiston jälkeen

Normiviikonloppu sekä alussa että nykyään:

- lähden pois Melbournesta joko jonkun klubin tai ystävien kanssa. Muun muassa huomenna lähdemme ystävien kanssa Tasmaniaan. Hauskaa, kun pääsee ekaa kertaa elämässä ajamaan automaattista autoa väärällä puolella autoa ja väärällä puolella tietä. Pitäkää mulle peukkuja! 

Hypin viime viikonloppuna aaltoja. 

Wakeboarding viikonloppu

Nyt on ollut opiskelujen kanssa sen verran kiireistä, etten ole ehtinyt millään päivittää blogia. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituskerran, mutta siitä sitten myöhemmin. Nyt olisi tarkoitus kirjoittaa wakeboarding viikonlopusta, joka oli 11.-13.3. Noin kuukausi sitten siis jo. Viikonlopun järjesti MUWWT eli Melbourne university waterski and wakeboarding team. Viikonloppu maksoi 209 dollaria yhteensä ja siihen kuului teamin t-paita, kyydit tapahtumapaikalle, ruuat, jonkun verran alkoholia ja kolme wakeboarding kertaa. Asuimme viikonlopun teltoissa. Teltan mie vuokrasin paikalliselta ylioppilaskunnalta 15 dollarilla. 

Perjantaina noin kello viisi kokoonnuimme yliopistolla kerhon tiloihin. Saimme sieltä oman t-paidan ja aloitimme juhlat. Meidän kyyti, eli party bus, saapui hieman myöhemmin ja matkalla tapahtumapaikalle olimmekin sitten juhlimassa bussilla. Matka oli melko pitkä ja kaikki saivat mukavan olon aikaiseksi ennen kuin saavuimme leirintäalueelle. Siellä sitten piti täysin hämärässä asettaa teltta kun oli oikein kiva hiprakka päällä. Onneksi pojat asetti meidän teltan sillä aikaa ku mie pitelin valoa päällä ja neuvoin niitä, miten se teltta oikeasti pystytetään. Saatiin meidän kolmen hengen teltan pystyyn ja mietimme mitenköhän ihmeessä  mahdumme sinne kolmestaan. Teltta oli kyllä hyvin pieni. Noooh, huonosti, mutta jotenkin mahduimme sinne. Mie en oikein pystynyt kääntymään ollenkaan ja vierustoveri vaan kuorsasi vieressä. Piti sitä sitten pitkin yötä herätellä ja pyytää olemaan hiljempaa. 

Party bus ulkopuolelta

Tuosta ehkä saa vähän osvittaa meiningistä bussin sisällä

Meidän teltat. Tuohon vihreeseen telttaan piti kolmestaan mahtua.

Lauantaina sitten lähdimme vesille ja oli kyllä huippua mennä veneen takana. Olin vaan aika arka menemään lähelläkään veneestä lähtevää aaltoa, niin menin sitten tyylikkäästi viellä veneen sivulla. Toisen kerran lähdimme wakettaan päivällisen jälkeen. Siinä vaan kävi sellainen homma, että ensimmäisen wakettajan aikana vene meni rikki. Meidät sitten raahattiin takaisin rannalle ja vene kuljetettiin pois. Onneksi veneitä oli kolme, joten jäimme odottamaan toista venettä. Kauan sai odottaa, mutta loppujen lopuksi pääsimme vetämään toisen kerran. Toisella kertaa menin jo aallon yli, mutta hypätä en vielä uskaltanut. Yks tyttö, johon tutustuin viikonlopun aikana teki melkoisen naamaplätsin veteen, rikkoi etuhampaan ja puras haavan suuhun. Onneksi mitään tuon vakavampaa ei koko viikonlopun aikana sattunut, mut vähän ikävä tapaus tuokin.

Illasta oli taas ylläri ylläri bileet. Tuona päivänä muutin myös asumaan toisen tytön telttaan, jolla oli isompi teltta kuin meillä ja se nukkui siellä yksin. Sunnuntaiaamuna oli viimeisen waken vuoro, mutta se ei mennyt ihan niin hyvin kuin ois toivonut, koska lihakset olivat aivan hellänä. Mutta ei siinä.

Mun GoPron akku oli tyhjä ja kännykkääkään ei voinut ladata missään sen jälkeen ku oli vara-akusta loppunut virta, niin viikonlopulta ei ole mitenkään paljon kuvamateriaalia. Olin kuitenkin tehnyt tosi lyhkäisen vidon mun vähäisestä materiaalista.

Yks toinen tyyppi oli kuitenin tehnyt vähän laadukkaamman videon viikonlopusta, joka myös omalla tavalla antaa ehkä realistisemman kuvan viikonlopun menoista. Haha.

Nyt ois sitten vuorossa surffiviikonloppu Melbournen yliopiston surffiporukan kanssa. Hyvät viikonloput!

MUSEX Surf Camp

Kaksi viikkoa sitten tuli tosiaan käytyä MUSEX:n (vaihtariklubi Melbournen yliopistolla) surffileirillä. Leiri maksoi 190 dollaria ja siihen kuului bussikyydit Phillip Island:lle ja takaisin, majoitus, ruuat ja surffitunnit. Niin ja alkoholi. Kuulin jo ennen lipun ostamista, että leiri keskittyy enemmän juomiseen kuin surffaamiseen, mutta halusin kuitenkin lähteä kokeileen sitä.

Ja kyllähän se tosiaan juomiseen keskittyi melkoisesti, mutta eipä minua haitannut se hirveästi, koska minulla oli tosi hauska viikonloppu, jonka aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Ollaan ajateltu heidän kanssa lähteä joskus oma-aloitteisesti surffaamaan, sillä silloin on vähän enemmän vapauksia. Surffituntien kanssa on pakko yrittää jaksaa niin pitkään kuin on aikaa, sillä toista mahdollisuutta ei enää saa. Surffaaminen on ainakin itsestä tuntuut kuitenkin tosi rankalta ja välillä on tuntunut, että tarvitsisi pienen tauon. Sitä ei kuitenkaan raaski ottaa silloin kun aikaa on rajoitetusti.

Surffileiri alkoi perjantaina klo 14, kun istuimme busseihin ja lähdimme kohti Phillip Island:a. Tiellä oli melkoinen ruuhka, joten meillä kesti tosi kauan päästä paikan päälle. Tulimme paljon myöhemmin paikalle kuin edellinen bussi, joten ihmiset olivat ehtineet jo asettua paikalle. Meille tämä tarkoitti, että jäimme ilman nukkumapaikkaa. Musex:n ihmiset tarjosivat meille telttoja. Oltiin vähän ärtyneitä, sillä maksoimme kaikki saman verran ja toiset saivat nukkua huonessa sängyllä kun taas meidän piti nukkua teltoissa. Pyysimme alennusta, mutta ei ole vielä kuulunut mitään meidän alennuksista. Haha.

Minun kämppä viikonlopun ajan

Perjantaina asettumisen jälkeen söimme, pelasimme tutustumispelejä ja juomapelejä ja sitten oli toogabileet. Siellä oli lisää pelejä ja loppuillasta tiedossa oli musiikkia ja tanssia. Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen lähdimme surffaamaan. Onnekseni olin ekassa surffiryhmässä, joten saimme mennä surffaamaan ensimmäisenä heti aamusta. Aallot oli silloin melko hyviä ja itsestäni tuntui että sain oikeasti vähän surffattuakin (toisten ryhmien aikana sääolosuhteet oli paljon huonommat). Noiden koulujen kanssa meinaa olla sellainen ongelma, että meitä "surffareita" on liikaa samalla paikalla ja me meinataan koko ajan törmätä toisiimme. Itsekin törmäilin ihmisiin melkoisesti. Se vaan harmittaa hirveästi, kun oot napannu hienon aallon, päässy ylös ja sit oot sillai "hups, ihmisiä eessä". Välillä ei oo kuitenkaan päässy niin pitkälle ja se jää harmittaan, sillä sulla jää hieno aalto nappaamatta sen takia että ihmisiä on vain yksinkertaisesti liikaa. Onneksi nuo törmäykset ei yleensä oo hirveän pahoja, vaikka kerran onnistuimme törmäämään ihan kunnolla ja minulla kesti hetki että pääsin veden alta takaisin pintaan. Niskoihin sattui koko illan sen jälkeen, mutta eipä tuokaan kovin vakavaa ole. Hauskaa oli silti! :)

Kaikki nuo ihmiset, keiden kanssa oli mukavaa törmäillä vedessä

Lauantaina ei sinänsä ollut muuta ohjelmaa, joten lähdimme kävelylle muutamien ihmisten kanssa. 

Oli välillä tosi hämmentäviä maisemia

Lauantai-iltana oli sit toiset bileet. Teemana oli pyjama. Eli lisää kaikkia pelejä ja musiikkia sekä tanssia. Sunnuntaina sitten heräiltiin, syötiin ja puolen päivän aikaan lähdettiin takaisin Melbourneen. Vähän jäi harmittaan että surffattiin vain kerran, sillä se ei todellakaan ollut tarpeeksi, mutta itse viikonloppu oli tosi hauska silti. Vaihdon aikana on tosi kivaa tutustua ihmisiin ympäri maailmaa ja tuon viikonlopun aikana tapasin monia uusia huippuja tyyppejä. :)

Great Ocean Road -video

Wilsons Promontory National Park

Okei, näemmä olen ollut Australiassa jo päälle kuukauden. Kuka voisi kertoa minulle, miten näin on päässyt käymään? Itsestänihän tuntuu että olen ollut täällä lähinnä viikon, ehkä puolitoista. Aika on mennyt todella nopeaa, mutta onneksi paljon asioita on ehtinyt tapahtua. En ala kirjoittaa päiväkirjamaisesti siitä mitä tein minäkin päivänä vaan kirjoitan nyt tästä upeasta reissusta, jotka tuli tehtyä eräänä sunnuntaina. 

Wilsons Promontory National Parkiin teimme vain päiväreissun, vaikka siellä olisi kyllä viihtynyt paljon pidempäänkin. Me lähdettiin Melbournesta vasta vähän jälkeen kymmeneen, mikä on kyllä jo tosi myöhään. Kannattaa tuommosille reissuille lähteä heti aamusta, erityisesti jos tekee vain päiväreissun. Kartan mukaan kansallispuistoon ajaa noin kolmessa tunnissa, mutta meillä kesti siinä kauemmin, sillä haluttiin ajaa lähteltä merta. Pysähdyimme myös syömään. 

Tein tämän reissun kahden ranskalaisen kaverini kanssa. Toinen niistä suorittaa täällä harjoittelua ja toinen on au pairina. Au pair kaverini sai lainata hänen perheen autoa, joten autoa ei tarvinnut vuokrata. Siinä säästää melko hyvin rahaa, kun ei tarvitse auton vuokrauksesta maksaa. 

Meidän poppoo.

Tässä muutama kuva matkan varrelta:

Tunnelmallista kävelyä rannalla

Valitettavasti ei oo tullu vielä koaloita nähtyä

Tämä on ihan upea paikka, jonka upeutta ei kyllä valitettavasti näe kuvissa. 

Tuommosia ui rannalla

Itse kansallispuistossa oli tosi monia upeita paikkoja, joissa pysähdyimme ennen varsinaisia kävelyreittejä. Sen takia meillä menikin melko myöhään, että pääsimme oikeasti kävelemään erilaisia reittejä. 

Taiteellista, eikö?

Wilsons Promontory:ssa on paljon surffirantoja

Melodie otti taidekuvan

Sitten parkerattiin auto ja lähdimme kävelemään kahdelle eri reitille. Reitti numero yksi kulki läheltä rantaa. Se vaan jäi vähän kesken meillä, kun kello alkoi olla tosi paljon ja halusimme käydä vielä toisellakin reitillä.

Nuo paikat oli niin upeita, että tuntui ettei edes tarvitse hienoa kameraa tai hyviä kuvaamistaitoja, et pystyi ottamaan vaikuttavia kuvia. Reitti numero kaksi oli neljän kilometrin hike ylöspäin. Neljä kilometriähän ei sinänsä tunnu miltään, mut kyll' se vähän otti voimille, kun olimme viimeksi syöneet lounaan joskus 12 aikaan ja koko ajan piti kävellä ylöspäin melko lämpimissä keleissä. Alaspäin meno sitten olikin erittäin rentoa.

Tsekkaamme maisemat

"Miks nuo hyppää jo? Oota!"

Tästä tuli mun lempparikuva. Jotenkin se vaan on niin rauhallinen ja maisemat on upeat.

Matkalla kotiin näimme vielä kengurun!

Tähän loppuun vielä video. Miehän en osaa yhtään tehdä videoita, koska oon liian kärsimätön oppimaan mitään kunnollisia videonmuokkausohjelmia. Jos siis joku osaa ja haluaa mua opettaa, niin olisin kiitollinen. Tuossa on tuommonen movie makerillä tehty pätkä, jota en saanut muokattua kuten halusin ja varsinkin tuo loppu ahdistaa niin paljon. Se vaan loppuu, eikä oo mitään häivytystä. Äh...

Melbourne Welcome Week Program

Tänään päättyi otsikon mukainen ohjelma. Melbourne Welcome Week Program on vapaaehtoinen opiskelijoiden järjestämä ohjelma, jonka aikana tutustutaan Melbourneen ja pidetään hauskaa. Ohjelma ei oikeastaan liity opiskeluun millään muulla tavalla kun että sen järjestää Melbournen yliopiston opiskelijat ja että ohjelman aikana asutaan yliopiston kampuksella. 

Ohjelma maksaa 565 dollaria. Mitä siihen sitten sisältyy ja millainen ohjelma oli meillä?

Ohjelma tarjoaa neljän päivän ja neljän yön ajaksi asumuksen ja ateriat. Aterioita on päivässä kolme: aamiainen, lounas ja illallinen. Muuten ruoka oli ihan hyvää, eikä sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa siitä, mutta minulla oli rehellisesti vaikeuksia pärjätä noilla kolmella aterialla. Yleensä annoskoot oli tosi pieniä ja tauot ruokien välissä oli melko pitkiä. Esimerkiksi yhtenä päivänä luonaalla oli pieni pala lihaa ja kolme puolikasta pikkupottuja. Salaattia sai ottaa niin paljon kuin halusi, mut ne oli kaikki loppumassa, joten salaattiakaan ei saanut hirveästi. Toisena päivänä oli sellainen mukaan otettava lounas, johon kuului kolmioleipä ja myslipatukka (yritä sitten sillä pärjätä useamman tunnin). 

Mitä sitten itse ohjelma sisälsi? Ohjelma sisälsi neljä hyvin täyttä päivää (me saatiin ohjelma muuten vasta ensimmäisenä päivänä, joten ennen sitä ei oikein tiennyt, mitä seuraavat päivät tulevat sisältämään). Ensimmäisenä päivänä jakauduttiin ryhmiin (osallistujaa oli noin 180 ja ryhmiä taisi olla 19) ja mentiin oman ryhmän kanssa tutustumaan toisiinsa. Jokaisella ryhmällä oli oma host. Host on opiskelija Melbournen yliopistolta, joka on itse ollut vaihdossa. Minun ryhmän host oli käynyt vaihtonsa Suomessa (aika cool!). Hostilla ei sinänsä ollut meille mitään ohjelmaa, joten sen jälkeen ku oltiin kerrottu meidän nimet, mistä ollaan kotoisin jne, hän vaan kysyi "what would you like to do?" ja lisäsi perään "I have snakes in my bag".

Hostin laukussa olevat käärmeet

Sitten meillä oli ohjelmassa "safety briefing". Paras tähän mennessä oleva safety briefing, mitä oon kokenut.

Tämän jälkeen meillä oli rastimainen kisa Melbournen keskustassa. Se oli kyllä hyvin hämmentävä. Minulta ja aikalailla kaikilta muiltakin meidän ryhmäläisiltä meni hyvin paljon ohi mitä piti tehdä ja meidän ryhmä ei oikein ollut niin kisaamistuulella (monet oli just tullu Australiaan), joten me lähinnä käveltiin hirveää vauhtia paikasta toiseen. Mut oli meillä sentään hauska hetki, ku päästiin tanssiin tuota safety -tanssia Federation Squaren lavalla.

Illallisen jälkeen pääsimme tanssimaan salsaa. Meillä oli opettaja, joka opetti meille salsaa ja pari jotain muutakin tanssilajia. Salsan jälkeen menimme nukkumaan, sillä seuraavana aamuna aamupala oli jo klo 6.30. Aamupala oli niin varhain sen takia, että olimme lähdössä surffaamaan. Surffirannalle, jonka nimeä en tiedä vieläkään, oli matkaa noin puolitoista tuntia. Surffaaminen oli superhauskaa ja mukavaa! Oli mahtavinta kun sai napattua aallon ja pääsi seisomaan laudalla. Mielestäni tää surffireissu oli koko ohjelman kohokohta. Mie ootin surffireissua tosi pitkään ja se oli kyllä juuri niin kivaa, kun ajattelin sen olevan. :) Ainoa huono puoli tuossa reissussa oli, että rannalla piti olla 6 tuntia (jotta kaikki 180 ihmistä kerkeis surffata) ja vaikka kui yritti uida aurinkorasvassa, niin kyllähän sitä silti paloi. Muutenkin rannalla oloon hieman väsyi ja mulla alkoi lopussa särkeä päätä tosi paljon.

Kun pääsimme takaisin Melbourneen, syötiin illallinen ja lähdettiin syömään jäätelöä (mikä piti maksaa itse :( ) ja kiertämään baareja. Oli kyllä huippuhauskaa, mutta vähän meinas energiat loppua kesken. Niin ja minulla myös lähti ääni just ennen tuon ohjelman alkua ja toisena päivänä ääntä ei lähtenyt ollenkaan, joten olin käytännössä koko sen päivän hiljaa. Rannalla en pystyny puhua ollenkaan, baarissa kirjoitin asiani kännykällä ja näytin kännykkää muille. :D Hyvä, että ihmiset olivat kärsivällisiä kanssani. 

Jätski. Maksoi muuten 7,50. Kallista touhua.

Tavattiin tuollainen kaveri matkalla

Kolmantena päivänä saimme sellaisen kunnon markkinointituokion, kun tyyppi eräästä matkailufirmasta tuli markkinoimaan heidän tourejaan Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Muuten en oikein tykänny ajatuksesta, että tuetaan vaan yhtä tiettyä firmaa, mutta siitä tuokiosta sai onneksi vähän ideoita omia matkoja varten. Sitten lähdimme pienissä ryhmissä walking tourille (ekana päivänä piti valita joko Fitzroy tai CBD). Mie otin Fitzroyn, joka on tosi siisti alue täällä Melbournessa. Se on ihan täynnä katutaidetta ja tosi upeaa sellaista.

Sitten kävimme National Gallery of Victoriassa, joka on yksi must see -paikoista Melbournessa. Minun kohdalle osui valitettavasti vähän huono opas, joka puhui niin hiljaa, etten kuullut oikein mitään, joten suurin osa tourista meni ohi. Museolta suunnattiin kohti Eurkeaa Toweria, joka on tällä hetkellä Melbrounen pisin rakennus. Sieltä oli kyllä tosi kivaa katsella maisemia.

Tämän jälkeen ohjelmassa olisi ollut dinner, trivia ja movie night, mutta kyseessä oli 14. pvä helmikuuta ja täällä oli ilmainen festari. Päätin lähteä festaroimaan, eli nokka osoitti kohti Saint Kilda Festivalia. Siellä oli kyllä aivan huippua!

Neljäntänä päivänä pääsimme heti aamusta improamaan, kun ohjelmassa oli theatre sports. Sen jälkeen oli footy clinic (footy on australialainen jalkapallo), jota ootin myös aika paljon, mutta se olikin täydellinen pettymys. Luulin että oltaisiin päästy vähän enemmän pelaamaan itse, mutta saatiin potkia palloa kymmenen minuutin ajan ja sitten oli taas ihmeellistä markkinointisettiä. Blaah.

Myöhemmin piti mennä ostamaan gearia illan bileitä varten, joiden teemana oli Australia. Ennen bileitä oli kuitenkin formal dinner, jossa vieraili myös yliopiston väki. 

Baareilussa meni vähän pitkäksi, mutta oli kyllä mahtava ilta. Ja mie tykkäsin tosi paljon sekä formal dinneristä että viimeisestä hupsuttelusta. 

Seuraavana aamuna söimme vielä aamupalaa ja sitten piti jo lähteä. Tässä vielä kooste siitä, mitä mieltä olen ohjelmasta

+ surffireissu

+ paljon uusia ihmisiä ympäri maailmaa (suurin osa oli Jenkeistä, mut muualtakin oli toki porukkaa)

+ viimeisen päivän formal dinner

+ viimeisen päivän hupsuttelu

- kallis verrattuna siihen, mitä sillä rahalla sai. Itsellä ehkä harmitti myös se, että maksan vuokraa myös kämpästä, joten en oikeastaan olisi tarvinnut yöpymistä collegessa (asun hyvin lähellä). Tiedän, että suurin osa tuosta maksusta oli kuitenkin asumisesta (collegessa asuminen maksaa aivan hirvittävän paljon)

- minulle jäi epäselväksi, että joudumme kuitenkin monista asioista maksamaan itse. Luulin että tuohon ohjelman hintaan sisältyisi kaikki ja esim. pubikierroksella meille annettaisiin drinkkilippuja (tai edes yhden)

- liian vähän ruokaa, olin koko ajan nälkäinen :'D

- inhosin kulkea tosi isoissa ryhmissä pitkin kaupunkia hirveällä kiireellä

- ohjelma on vähän liian lyhyt

Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että kun kirjoittaa näin pitkiä selostuksia, ei jaksa niitä enää lukea läpi, joten pahoittelen, jos teksti on epäluettavassa muodossa.