Vesiurheiluviikonloput

Heippa taas pitkästä aikaa. Nyt on viimeinen viikko kontaktiopetusta yliopistolla ja sitten on jäljellä enää esseiden palautus. Minä kirjoittelin noita esseitä melko ahkerasti tässä, joten mulla on enää jäljellä kaksi esseetä, mistä toinen tehdään parin kanssa. Rehellisesti sanottuna on todella outoa ajatella, että tämä kaikki loppuu jo hyvin pian ja minä joudun palaamaan takaisin Suomeen. Jatkaisin tätä vielä mielellään, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi Suomessa pitäisi olla kesä. Täällähän talvi jo kolkuttaa ovelle, toki talvi on täällä hieman erilainen kuin Suomessa, mutta kyllä se täälläkin tuntuu. Tai sitten mä olen tottunut jo liian hyvään. Oltiin tässä yks ilta katsomassa pikkupingviinejä Saint Kildassa ja taisi olla +17, mutta aurinko ei paistanut ja tuuli hieman kylmästi. Mulla oli niin kylmä että oli pakko laittaa paksu pipo päälle.

Mutta näistä kylmistä keleistä siihen, että kävin tuossa jo jonkin aikaa sitten surffireissulla yhdessä Melbournen surfridersien kanssa Apollo Bay:ssä. Reissusta ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta tosi hauska viikonloppu oli kyllä. Silloinkin oli jostain syystä tosi kylmä, joten saimme palella ihan kunnolla viikonlopun aikana. Itse leiri oli kuitenkin tosi kiva. Ne sai bilettää, jotka halus bilettää, mutta ne sai surffata niin paljon kuin halus, jotka halus surffata. Lauantaiaamuna meillä oli aamusta opetustunti, joka sisälsi taas aikalailla samat asiat kuin ennenkin, mutta opettaja näytti meille ihan erilaisen tekniikan nousta surffilaudan päälle. Ennen kaikki näyttivät, että ensin laudalle noustaan polvilleen, josta sitten noustaan seisomaan. Tämä opettaja sanoi tämän olevan tosi huono tekniikka ja opetti uuden tekniikan nousta, jossa ei mennä välissä polvilleen.

Lauantaina surffattiin pariin otteeseen, ensin aamulla ja sitten iltapäivällä. Sunnuntaina nousin ylös seiskalta ja minun lisäksi ylhäällä oli eräs toinen tyyppi. Hän nousi ylös jo kuudelta surffaamaan, mutta ei uskaltanut lähteä vesille yksin. Laitoimme siinä sitten kylmät märkäpuvut päälle ja lähdettiin rannalle kahdestaan. Koska ollaan molemmat aloittelijoita, ei osattu löytää hyvää spottia surffaamiseen ja mentiin vaan jonnekkin. Siellä aallot oli melko lyhyitä ja tosi kovia. Taistelin koko aamun aaltoja vastaan ja menetin siinä melko paljon voimaa. Kun meidän surffiopettaja tuli paikalle, hän pudisti päätä ja oli sillai "pitäiskö teidän valita uus paikka surffaamiselle?". Vaihdettiin siinä sitten paikkaa, mutta voimat oli jo sen verran lopussa, että jaksoin enää noin tunnin-puolitoista ja lähdin pois.

Surffireissun jälkeen olin mukana Melbourne Universityn Waterski and Wakeboard Team:n kanssa wakereissulla. Tämä toinen reissu oli kyllä tosi mukava siinä mielessä, että se ei ollut leirityyppinen, joten mukana oli vähemmän porukkaa. Ihmisten kanssa pääsi juttelemaan enemmän ja heihin tutustui paremmin. Viikonloppuna ilma oli taas melko kylmä, mutta vesi oli onneksi lämmin. Vähän säikähdin että miten meinaan pärjätä ilman märkäpukua, mutta itseasiassa wakettaessa oli paljon lämpimämpää kuin veneessä istuessa. 

Ekan päivän selfiet

Waketettiin kolme päivää ja viimeisenä päivänä saatiin kokeilla myös tubingia, mikä oli superhauskaa, mutta melko hasardia siinä mielessä, että mulla lähti shortsit siinä joka ikinen kerta ku olin tippumassa tuubin päältä. Kerran ne päätti alkaa karkaamaan muuten vaan, yritin pitää niistä kiinni, mutta loppujen lopuksi annoin periksi ja kaaduin veteen laittamaan shortsit takaisin jalkaan. Veneessä olleet toki saivat "nauttia" näistä mun pyllynpaljastustouhuista.

Muuten tuo viikonloppu oli kyllä tosi kiva, koska vihdoinkin uskaltauduin hyppäämään. Hypyt meni jopa ihan ok:sti viimeisenä päivänä ku onnistuin jo menemään melkein koko waken yli ja laskeuduin sinne toisen aallon päälle. Onnistuin myös jopa pysymään pystyssä, enkä joka kerta kaatunut. Mutta hieman on vielä asennossa korjaamista, kun tällä hetkellä kädet nousee ilmaan samalla ku itsekin irtaantuu vedestä. 

Tuosta reissusta jäi melkoinen halu wakettaa myös veneen perässä. Tuntuu että se on niin erilaista kuin kaapelissa ja omalla tavalla tosi paljon rennompaa. Ihan vaan veneessä oleminen on jo tosi hauskaa hyvällä porukalla, mutta myös hyppääminen tuntuu vähemmän pelottavalta kuin esim. parkissa, joissa on obstaakkeleita. Mutta kaapeli on kyllä helppo siinä mielessä että se nyt on siellä Oulun keskustassa ja sinne pääsee ajeleeen joka päivä, jos haluaa. :)  

Tavallinen päivä Australiassa

Eräs ystäväni pyysi minua kirjoittamaan minun "normipäivästä". Tämä oli erittäin kiva idea, joten haluan sen toteuttaa. Valitettavasti se on myös hyvin haastava. Riippuen päivästä, minun normipäivä voi olla hyvin erilainen. Tämän takia kerron esimerkin muutamasta normipäivästä.

Normipäivä noin kuukausi sen jälkeen kun tulin Melbourneen oli aikalailla seuraavanlainen:

- herään aamulla klo 7-8 välillä, syön aamupalaa, laittaudun ja menen yliopistolle

- olen yliopistolla välillä 9-16, mutta riippuen päivistä pääsen välillä yliopistolta jo klo 13 

- käyn syömässä kaikkea mahdollista ilmaista ruokaa, mitä yliopistolla on saatavilla ja menen kotiin

- päivällä tapaan ystävien kanssa, käyn salilla ja illalla menen juhlimaan 

- tulen takaisin kotiin illalla/yöllä ja laitan nukkumaan

Normiarkipäivä nykyään:

- kaksi ensimmäistä kohtaa ovat edelleen samanlaisia

- juoksen kotiin, syön ja alan kirjoittamaan esseitä, kun ei jaksa kirjoittaa, järjestelen tulevia viikonloppumatkoja

- kirjoitan esseitä iltaan asti, kunnes olen jo aivan raivona siitä että en taaskaan ehtinyt tehdä mitään koko päivän aikana ja menen nukkumaan, välillä syön

- joskus jopa ehdin käydä salilla yliopiston jälkeen

Normiviikonloppu sekä alussa että nykyään:

- lähden pois Melbournesta joko jonkun klubin tai ystävien kanssa. Muun muassa huomenna lähdemme ystävien kanssa Tasmaniaan. Hauskaa, kun pääsee ekaa kertaa elämässä ajamaan automaattista autoa väärällä puolella autoa ja väärällä puolella tietä. Pitäkää mulle peukkuja! 

Hypin viime viikonloppuna aaltoja. 

Wakeboarding viikonloppu

Nyt on ollut opiskelujen kanssa sen verran kiireistä, etten ole ehtinyt millään päivittää blogia. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituskerran, mutta siitä sitten myöhemmin. Nyt olisi tarkoitus kirjoittaa wakeboarding viikonlopusta, joka oli 11.-13.3. Noin kuukausi sitten siis jo. Viikonlopun järjesti MUWWT eli Melbourne university waterski and wakeboarding team. Viikonloppu maksoi 209 dollaria yhteensä ja siihen kuului teamin t-paita, kyydit tapahtumapaikalle, ruuat, jonkun verran alkoholia ja kolme wakeboarding kertaa. Asuimme viikonlopun teltoissa. Teltan mie vuokrasin paikalliselta ylioppilaskunnalta 15 dollarilla. 

Perjantaina noin kello viisi kokoonnuimme yliopistolla kerhon tiloihin. Saimme sieltä oman t-paidan ja aloitimme juhlat. Meidän kyyti, eli party bus, saapui hieman myöhemmin ja matkalla tapahtumapaikalle olimmekin sitten juhlimassa bussilla. Matka oli melko pitkä ja kaikki saivat mukavan olon aikaiseksi ennen kuin saavuimme leirintäalueelle. Siellä sitten piti täysin hämärässä asettaa teltta kun oli oikein kiva hiprakka päällä. Onneksi pojat asetti meidän teltan sillä aikaa ku mie pitelin valoa päällä ja neuvoin niitä, miten se teltta oikeasti pystytetään. Saatiin meidän kolmen hengen teltan pystyyn ja mietimme mitenköhän ihmeessä  mahdumme sinne kolmestaan. Teltta oli kyllä hyvin pieni. Noooh, huonosti, mutta jotenkin mahduimme sinne. Mie en oikein pystynyt kääntymään ollenkaan ja vierustoveri vaan kuorsasi vieressä. Piti sitä sitten pitkin yötä herätellä ja pyytää olemaan hiljempaa. 

Party bus ulkopuolelta

Tuosta ehkä saa vähän osvittaa meiningistä bussin sisällä

Meidän teltat. Tuohon vihreeseen telttaan piti kolmestaan mahtua.

Lauantaina sitten lähdimme vesille ja oli kyllä huippua mennä veneen takana. Olin vaan aika arka menemään lähelläkään veneestä lähtevää aaltoa, niin menin sitten tyylikkäästi viellä veneen sivulla. Toisen kerran lähdimme wakettaan päivällisen jälkeen. Siinä vaan kävi sellainen homma, että ensimmäisen wakettajan aikana vene meni rikki. Meidät sitten raahattiin takaisin rannalle ja vene kuljetettiin pois. Onneksi veneitä oli kolme, joten jäimme odottamaan toista venettä. Kauan sai odottaa, mutta loppujen lopuksi pääsimme vetämään toisen kerran. Toisella kertaa menin jo aallon yli, mutta hypätä en vielä uskaltanut. Yks tyttö, johon tutustuin viikonlopun aikana teki melkoisen naamaplätsin veteen, rikkoi etuhampaan ja puras haavan suuhun. Onneksi mitään tuon vakavampaa ei koko viikonlopun aikana sattunut, mut vähän ikävä tapaus tuokin.

Illasta oli taas ylläri ylläri bileet. Tuona päivänä muutin myös asumaan toisen tytön telttaan, jolla oli isompi teltta kuin meillä ja se nukkui siellä yksin. Sunnuntaiaamuna oli viimeisen waken vuoro, mutta se ei mennyt ihan niin hyvin kuin ois toivonut, koska lihakset olivat aivan hellänä. Mutta ei siinä.

Mun GoPron akku oli tyhjä ja kännykkääkään ei voinut ladata missään sen jälkeen ku oli vara-akusta loppunut virta, niin viikonlopulta ei ole mitenkään paljon kuvamateriaalia. Olin kuitenkin tehnyt tosi lyhkäisen vidon mun vähäisestä materiaalista.

Yks toinen tyyppi oli kuitenin tehnyt vähän laadukkaamman videon viikonlopusta, joka myös omalla tavalla antaa ehkä realistisemman kuvan viikonlopun menoista. Haha.

Nyt ois sitten vuorossa surffiviikonloppu Melbournen yliopiston surffiporukan kanssa. Hyvät viikonloput!

MUSEX Surf Camp

Kaksi viikkoa sitten tuli tosiaan käytyä MUSEX:n (vaihtariklubi Melbournen yliopistolla) surffileirillä. Leiri maksoi 190 dollaria ja siihen kuului bussikyydit Phillip Island:lle ja takaisin, majoitus, ruuat ja surffitunnit. Niin ja alkoholi. Kuulin jo ennen lipun ostamista, että leiri keskittyy enemmän juomiseen kuin surffaamiseen, mutta halusin kuitenkin lähteä kokeileen sitä.

Ja kyllähän se tosiaan juomiseen keskittyi melkoisesti, mutta eipä minua haitannut se hirveästi, koska minulla oli tosi hauska viikonloppu, jonka aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Ollaan ajateltu heidän kanssa lähteä joskus oma-aloitteisesti surffaamaan, sillä silloin on vähän enemmän vapauksia. Surffituntien kanssa on pakko yrittää jaksaa niin pitkään kuin on aikaa, sillä toista mahdollisuutta ei enää saa. Surffaaminen on ainakin itsestä tuntuut kuitenkin tosi rankalta ja välillä on tuntunut, että tarvitsisi pienen tauon. Sitä ei kuitenkaan raaski ottaa silloin kun aikaa on rajoitetusti.

Surffileiri alkoi perjantaina klo 14, kun istuimme busseihin ja lähdimme kohti Phillip Island:a. Tiellä oli melkoinen ruuhka, joten meillä kesti tosi kauan päästä paikan päälle. Tulimme paljon myöhemmin paikalle kuin edellinen bussi, joten ihmiset olivat ehtineet jo asettua paikalle. Meille tämä tarkoitti, että jäimme ilman nukkumapaikkaa. Musex:n ihmiset tarjosivat meille telttoja. Oltiin vähän ärtyneitä, sillä maksoimme kaikki saman verran ja toiset saivat nukkua huonessa sängyllä kun taas meidän piti nukkua teltoissa. Pyysimme alennusta, mutta ei ole vielä kuulunut mitään meidän alennuksista. Haha.

Minun kämppä viikonlopun ajan

Perjantaina asettumisen jälkeen söimme, pelasimme tutustumispelejä ja juomapelejä ja sitten oli toogabileet. Siellä oli lisää pelejä ja loppuillasta tiedossa oli musiikkia ja tanssia. Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen lähdimme surffaamaan. Onnekseni olin ekassa surffiryhmässä, joten saimme mennä surffaamaan ensimmäisenä heti aamusta. Aallot oli silloin melko hyviä ja itsestäni tuntui että sain oikeasti vähän surffattuakin (toisten ryhmien aikana sääolosuhteet oli paljon huonommat). Noiden koulujen kanssa meinaa olla sellainen ongelma, että meitä "surffareita" on liikaa samalla paikalla ja me meinataan koko ajan törmätä toisiimme. Itsekin törmäilin ihmisiin melkoisesti. Se vaan harmittaa hirveästi, kun oot napannu hienon aallon, päässy ylös ja sit oot sillai "hups, ihmisiä eessä". Välillä ei oo kuitenkaan päässy niin pitkälle ja se jää harmittaan, sillä sulla jää hieno aalto nappaamatta sen takia että ihmisiä on vain yksinkertaisesti liikaa. Onneksi nuo törmäykset ei yleensä oo hirveän pahoja, vaikka kerran onnistuimme törmäämään ihan kunnolla ja minulla kesti hetki että pääsin veden alta takaisin pintaan. Niskoihin sattui koko illan sen jälkeen, mutta eipä tuokaan kovin vakavaa ole. Hauskaa oli silti! :)

Kaikki nuo ihmiset, keiden kanssa oli mukavaa törmäillä vedessä

Lauantaina ei sinänsä ollut muuta ohjelmaa, joten lähdimme kävelylle muutamien ihmisten kanssa. 

Oli välillä tosi hämmentäviä maisemia

Lauantai-iltana oli sit toiset bileet. Teemana oli pyjama. Eli lisää kaikkia pelejä ja musiikkia sekä tanssia. Sunnuntaina sitten heräiltiin, syötiin ja puolen päivän aikaan lähdettiin takaisin Melbourneen. Vähän jäi harmittaan että surffattiin vain kerran, sillä se ei todellakaan ollut tarpeeksi, mutta itse viikonloppu oli tosi hauska silti. Vaihdon aikana on tosi kivaa tutustua ihmisiin ympäri maailmaa ja tuon viikonlopun aikana tapasin monia uusia huippuja tyyppejä. :)

University orientation ja kaks ensimmäistä opiskeluviikkoa

Vaikka näistä blogikirjoituksista päätelleen olen lähinnä tullut tänne matkustelemaan, mikä on osittain totta, tulin tänne myös opiskelemaan. Meidän yliopisto alkoi jo 19.2. pakollisella briefing:llä ja ilmoittautumisella yliopistoon läsnäolevaksi. Sen jälkeen oli viikko orientaatiota, mikä oli ehkä hieman turha muuten, mutta sen aikana sai paljon ilmaista ruokaa. En oikeastaan tehnyt koko orientation week:n aikana mitään muuta ku kävin yliopistolla syömässä ilmaista ruokaa ja hain kaikenlaisia ilmaisia tavaroita eri ständeiltä. Opiskelijaelämää, haha. 

Orientaatioviikon aikana yliopiston sadat klubit markkinoivat itseään ja silloin oli hyvä kiertää ständiltä ständille ja kysellä mistä klubista on kyse. Klubeja täällä on kaikesta, mitä voi keksiä. On cheerleadingia, field hockeyta, olutkerhoa, viinikerhoa, erilaisia kulttuurikerhoja, elokuvakerhoja, suklaakerhoja, shakkikerhoja jne. Taitaa täällä olla myös pirate -kerho, jonka tarkoituksena on pukeutua merirosvoksi ja mennä veneelle juomaan rommia. Tai ainakin sellaisen käsityksen minä sain siitä kerhosta. Itse liityin vain muutamaan kerhoon ja yhden nimen jo unohdin, kun liityin siihen vain yhtien bileiden takia. 

Olen tällä hetkellä MUSEX -klubissa, joka on tarkoitettu kaikille vaihto-opiskelijoille. Sen kanssa kävimme viime viikonloppuna surffileirillä (siitä lisää ensi blogikirjoituksessa). Lisäksi olen surf riders -klubissa, joka on siis surffiklubi. Ne tekee viikonloppureissuja surffirannoille, bailaa ja surffaa. Liityin myös waterski and wakeboarding teamiin. Heidän kanssa lähden tänään viikonloppureissulle wakettaan. 

Nuo kerhot, klubit ja teamit maksaa jonkun verran, mutta se riippuu täysin kerhosta, kuinka paljon. Se kerho, jonka nimeä en muista maksoi 4 dollaria kun taas surf riders maksoi 30 dollaria. 

Tuossa videossa joku tanssiklubi esittäytyy.

Itse opiskelut alkoivat 29.2. ja eka viikko oli rento, kun monet tutorialit oli peruttu ja viikon aikana oli vain luentoja (joka kurssilla on aina yksi kerta luentoja ja yksi kerta tutorialeja/workshoppeja viikon aikana). Toisella viikolla alkoi kuitenkin jo kunnon opiskelut. Täällä on melko vähän kontaktitunteja, mutta tuntuu että itsenäistä työtä kyllä riittää.

Yliopistolla tapahtuu jatkuvasti jotakin. Joka tiistai on ilmainen BBQ. Siihen on toki aina ihan valtavat jonot. Mutta samalla ku seisoo jonossa voi kuunnella musiikkia, sillä BBQ:n lisäksi siellä on aina bändi soittamassa. Ihan mahtavaa! Lisäksi joka torstai taitaaa olla ilmainen aamiainen, mutta sitä en ole vielä käynyt tsekkaamassa. Viime viikolla oli sellainen Big Play Day, joka oli lähinnä sitä varten, että erilaiset urheilukerhot saivat esittäytyä jälleen kerran. Sieltä sai rekisteröitymällä 10 dollarin lounasvoucherin, joten tuli käytyä syömässä siellä ilmainen burgeri. Täällä ei ole mitään opiskelijaruokailua, niin noita ilmaisia syömisiä on pakko käyttää hyväksi. 

Lisäksi on pakko kertoa tästä kampuksesta. Nimittäin se on valtava! Melbournen yliopistossa opiskelee noin 40 000 opiskelijaa ja kampus myös näyttää siltä. Koska se on niin iso, puhelimeen voi ladata "lost on campus" -app:n, joka kuljettaa sut oikeisiin paikkoihin. Vaikka oon ladannut kyseisen app:n, oon silti ollut monesti melko hukassa täällä. 

Itsellä on kolme kurssia education -alalta ja sit on sellainen vaihtareille tarkoitettu Australia Now -kurssi. Hauskaa on se, et mun opintoja on muun muassa lääkiksellä, teknillisellä puolella, metallurgian rakennuksessa ja kauppiksessa. 

Mutta nyt en keksi mitään muuta kirjoitetettavaa, joten hyvää viikonloppua kaikille. Minä lähden kohta vesille! :) JEE!

Great Ocean Road -video

Melbourne Welcome Week Program

Tänään päättyi otsikon mukainen ohjelma. Melbourne Welcome Week Program on vapaaehtoinen opiskelijoiden järjestämä ohjelma, jonka aikana tutustutaan Melbourneen ja pidetään hauskaa. Ohjelma ei oikeastaan liity opiskeluun millään muulla tavalla kun että sen järjestää Melbournen yliopiston opiskelijat ja että ohjelman aikana asutaan yliopiston kampuksella. 

Ohjelma maksaa 565 dollaria. Mitä siihen sitten sisältyy ja millainen ohjelma oli meillä?

Ohjelma tarjoaa neljän päivän ja neljän yön ajaksi asumuksen ja ateriat. Aterioita on päivässä kolme: aamiainen, lounas ja illallinen. Muuten ruoka oli ihan hyvää, eikä sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa siitä, mutta minulla oli rehellisesti vaikeuksia pärjätä noilla kolmella aterialla. Yleensä annoskoot oli tosi pieniä ja tauot ruokien välissä oli melko pitkiä. Esimerkiksi yhtenä päivänä luonaalla oli pieni pala lihaa ja kolme puolikasta pikkupottuja. Salaattia sai ottaa niin paljon kuin halusi, mut ne oli kaikki loppumassa, joten salaattiakaan ei saanut hirveästi. Toisena päivänä oli sellainen mukaan otettava lounas, johon kuului kolmioleipä ja myslipatukka (yritä sitten sillä pärjätä useamman tunnin). 

Mitä sitten itse ohjelma sisälsi? Ohjelma sisälsi neljä hyvin täyttä päivää (me saatiin ohjelma muuten vasta ensimmäisenä päivänä, joten ennen sitä ei oikein tiennyt, mitä seuraavat päivät tulevat sisältämään). Ensimmäisenä päivänä jakauduttiin ryhmiin (osallistujaa oli noin 180 ja ryhmiä taisi olla 19) ja mentiin oman ryhmän kanssa tutustumaan toisiinsa. Jokaisella ryhmällä oli oma host. Host on opiskelija Melbournen yliopistolta, joka on itse ollut vaihdossa. Minun ryhmän host oli käynyt vaihtonsa Suomessa (aika cool!). Hostilla ei sinänsä ollut meille mitään ohjelmaa, joten sen jälkeen ku oltiin kerrottu meidän nimet, mistä ollaan kotoisin jne, hän vaan kysyi "what would you like to do?" ja lisäsi perään "I have snakes in my bag".

Hostin laukussa olevat käärmeet

Sitten meillä oli ohjelmassa "safety briefing". Paras tähän mennessä oleva safety briefing, mitä oon kokenut.

Tämän jälkeen meillä oli rastimainen kisa Melbournen keskustassa. Se oli kyllä hyvin hämmentävä. Minulta ja aikalailla kaikilta muiltakin meidän ryhmäläisiltä meni hyvin paljon ohi mitä piti tehdä ja meidän ryhmä ei oikein ollut niin kisaamistuulella (monet oli just tullu Australiaan), joten me lähinnä käveltiin hirveää vauhtia paikasta toiseen. Mut oli meillä sentään hauska hetki, ku päästiin tanssiin tuota safety -tanssia Federation Squaren lavalla.

Illallisen jälkeen pääsimme tanssimaan salsaa. Meillä oli opettaja, joka opetti meille salsaa ja pari jotain muutakin tanssilajia. Salsan jälkeen menimme nukkumaan, sillä seuraavana aamuna aamupala oli jo klo 6.30. Aamupala oli niin varhain sen takia, että olimme lähdössä surffaamaan. Surffirannalle, jonka nimeä en tiedä vieläkään, oli matkaa noin puolitoista tuntia. Surffaaminen oli superhauskaa ja mukavaa! Oli mahtavinta kun sai napattua aallon ja pääsi seisomaan laudalla. Mielestäni tää surffireissu oli koko ohjelman kohokohta. Mie ootin surffireissua tosi pitkään ja se oli kyllä juuri niin kivaa, kun ajattelin sen olevan. :) Ainoa huono puoli tuossa reissussa oli, että rannalla piti olla 6 tuntia (jotta kaikki 180 ihmistä kerkeis surffata) ja vaikka kui yritti uida aurinkorasvassa, niin kyllähän sitä silti paloi. Muutenkin rannalla oloon hieman väsyi ja mulla alkoi lopussa särkeä päätä tosi paljon.

Kun pääsimme takaisin Melbourneen, syötiin illallinen ja lähdettiin syömään jäätelöä (mikä piti maksaa itse :( ) ja kiertämään baareja. Oli kyllä huippuhauskaa, mutta vähän meinas energiat loppua kesken. Niin ja minulla myös lähti ääni just ennen tuon ohjelman alkua ja toisena päivänä ääntä ei lähtenyt ollenkaan, joten olin käytännössä koko sen päivän hiljaa. Rannalla en pystyny puhua ollenkaan, baarissa kirjoitin asiani kännykällä ja näytin kännykkää muille. :D Hyvä, että ihmiset olivat kärsivällisiä kanssani. 

Jätski. Maksoi muuten 7,50. Kallista touhua.

Tavattiin tuollainen kaveri matkalla

Kolmantena päivänä saimme sellaisen kunnon markkinointituokion, kun tyyppi eräästä matkailufirmasta tuli markkinoimaan heidän tourejaan Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Muuten en oikein tykänny ajatuksesta, että tuetaan vaan yhtä tiettyä firmaa, mutta siitä tuokiosta sai onneksi vähän ideoita omia matkoja varten. Sitten lähdimme pienissä ryhmissä walking tourille (ekana päivänä piti valita joko Fitzroy tai CBD). Mie otin Fitzroyn, joka on tosi siisti alue täällä Melbournessa. Se on ihan täynnä katutaidetta ja tosi upeaa sellaista.

Sitten kävimme National Gallery of Victoriassa, joka on yksi must see -paikoista Melbournessa. Minun kohdalle osui valitettavasti vähän huono opas, joka puhui niin hiljaa, etten kuullut oikein mitään, joten suurin osa tourista meni ohi. Museolta suunnattiin kohti Eurkeaa Toweria, joka on tällä hetkellä Melbrounen pisin rakennus. Sieltä oli kyllä tosi kivaa katsella maisemia.

Tämän jälkeen ohjelmassa olisi ollut dinner, trivia ja movie night, mutta kyseessä oli 14. pvä helmikuuta ja täällä oli ilmainen festari. Päätin lähteä festaroimaan, eli nokka osoitti kohti Saint Kilda Festivalia. Siellä oli kyllä aivan huippua!

Neljäntänä päivänä pääsimme heti aamusta improamaan, kun ohjelmassa oli theatre sports. Sen jälkeen oli footy clinic (footy on australialainen jalkapallo), jota ootin myös aika paljon, mutta se olikin täydellinen pettymys. Luulin että oltaisiin päästy vähän enemmän pelaamaan itse, mutta saatiin potkia palloa kymmenen minuutin ajan ja sitten oli taas ihmeellistä markkinointisettiä. Blaah.

Myöhemmin piti mennä ostamaan gearia illan bileitä varten, joiden teemana oli Australia. Ennen bileitä oli kuitenkin formal dinner, jossa vieraili myös yliopiston väki. 

Baareilussa meni vähän pitkäksi, mutta oli kyllä mahtava ilta. Ja mie tykkäsin tosi paljon sekä formal dinneristä että viimeisestä hupsuttelusta. 

Seuraavana aamuna söimme vielä aamupalaa ja sitten piti jo lähteä. Tässä vielä kooste siitä, mitä mieltä olen ohjelmasta

+ surffireissu

+ paljon uusia ihmisiä ympäri maailmaa (suurin osa oli Jenkeistä, mut muualtakin oli toki porukkaa)

+ viimeisen päivän formal dinner

+ viimeisen päivän hupsuttelu

- kallis verrattuna siihen, mitä sillä rahalla sai. Itsellä ehkä harmitti myös se, että maksan vuokraa myös kämpästä, joten en oikeastaan olisi tarvinnut yöpymistä collegessa (asun hyvin lähellä). Tiedän, että suurin osa tuosta maksusta oli kuitenkin asumisesta (collegessa asuminen maksaa aivan hirvittävän paljon)

- minulle jäi epäselväksi, että joudumme kuitenkin monista asioista maksamaan itse. Luulin että tuohon ohjelman hintaan sisältyisi kaikki ja esim. pubikierroksella meille annettaisiin drinkkilippuja (tai edes yhden)

- liian vähän ruokaa, olin koko ajan nälkäinen :'D

- inhosin kulkea tosi isoissa ryhmissä pitkin kaupunkia hirveällä kiireellä

- ohjelma on vähän liian lyhyt

Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että kun kirjoittaa näin pitkiä selostuksia, ei jaksa niitä enää lukea läpi, joten pahoittelen, jos teksti on epäluettavassa muodossa.

Löysin itselleni kodin!

Heippahei! 

Ajattelin tässä välissä postailla pikkupostauksen siitä, miten mun ensimmäinen viikko täällä Melbournessa on mennyt. Sen verran voisin sanoa tähän alkuun, että se on ollut hyvin stressaava. Kun olin tulossa Australiaan, monet sanoivat minulle, miten helppoa täältä on löytää kämppä. Mie aloitin kämppien metsästämisen jo Suomesta, mutta se oli täysin turhaa, sillä huoneet tuli ja meni tosi nopeaa ja oli täysin toivotonta edes yrittää tehdä hyvää vaikutusta muihin talon asukkeihin 15 000 kilometrin päästä. 

Kun tulin tänne aloitin todella tehokkaan asuntojen etsinnän. Liityin flatmates.com.au -sivustolle, joka on ehkä yksi parhaimpia paikkoja etsiä asuntoa. Katsoin gumtree:tä joka päivä. Liityin Facebookissa ryhmiin Fairy Floss Real Estate ja Melbourne Houseshare/Flatshare jne. Istuin kirjastossa (State Library, ilmainen hyvä wifi) joka päivä, jotta voisin löytää itselleni sopivan asunnon. Lähetin viestiä kaikille mahdollisille ehdokkaille, jotka tarjosivat huoneen kohtuulliseen hintaan. (Täällä tosiaan huoneesta pyydetään helposti 300 dollaria viikossa + laskut, joten pelkästä asumuksesta joutuu maksamaan reilut 1 000 - 1 500 dollaria.) Sen jälkeen alkoi tämä incpection rumba. Kävin vierailemassa tosi monissa asunnoissa ja usein päivät kuluivat vain asunnosta toiseen kävellessä. Miehän halusin säästää, joten en mennyt ratikoilla vaan kävelin joka paikkaan. Se oli plussaa, et sai liikkua tosi paljon. Mutta usein jalat olivat illasta niin kipeät, etten pystynyt enää tehdä mitään. 

Melkein kaikki huoneet, joita kävin katsomassa olivat jollain tavalla aivan kamalia, osa haisi, osa oli hirveässä kunnossa, osa oli jossain ihme kommuunissa, joissa asui 16 ihmistä ja ne kaikki jakoivat yhden vessan, jne. Mie aloin olla tosi epätoivoinen tilanteen suhteen. Eilen ennen viimeistä incpectionia aloin jo luopua toivosta, koska huone maksoi vaan 750 dollaria kuussa ja siihen sisältyi kaikki laskut. Ajattelin, että näin hyvää diiliä ei voi olla ellei siihen liity jotakin outoa. Menin katsomaan huonetta ja sitä esitteli oikein mukava noin 30 vuotias hymyilevä nainen. Hän sanoi, että hän omistaa asunnon, mutta henkilökohtaisista syistä joutui muuttamaan siitä pois. Hän jätti kaikki omat tavarat siihen, joten mitään omaa ei tarvitse ostaa. Huone on lähellä supermarkettia, Victoria markettia (mikä on tosi hieno paikka, josta voi ostaa paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia), keskustaa (se on käytännössä keskustassa) ja mun yliopistoa (noin 700 metrin matka). Ainoa syy miksi huone on niin halpa johtui siitä, että se on pieni. Ja se onkin hyvin kompakti. Huoneessa on pieni sänky, pieni pöytä ja kaappi. Niiden lisäksi huoneeseeen mahtuu minä, mut ei oikeastaan mitään muuta. Mutta mitäpä muuta mie tarviin? 

Minun lisäksi kämpässä tulee asumaan toinen nainen, joka muuttaa sinne minun jälkeen (sillä  tulee olemaan vähän isompi huone, eli kalliimpi). En häntä ole vielä tavannut, mutta toivotaan, että se on mukava tyyppi. Kaiken kaikkiaan oon tosi onnellinen tuosta ja en malta oottaa, että saan muuttaa jo omaan kotiin. Hostellista toiseen ravaaminen ei ole kauhean kivaa ja muutenkin hostellielämä kuluttaa paljon energiaa.

Mulla ei vielä ole kuvia asunnosta tai minun huoneesta, mutta laitan niitä tänne sitten kun saan niitä otettua. :)

Ensimmäinen päivä Melbournessa

Huh että nyt kyllä väsyttää. Laskiskelin tuossa että mun kotiovelta tänne Melbournen hostellille kesti  tulla 45 tuntia. Neljän lentokoneen, viiden lentokentän, kuuden turvatarkastuksen ja tosiaan 45 tunnin jälkeen saavuin perille Melbourneen. Paikallista aikaa silloin oli klo yksi yöllä. Onneksi sain kyydin lentokentältä hostellille, muuten olisi matka kestänyt vielä pidempään. Melbournen yliopistolla on tosiaan käytössä ilmainen kyyti kaikille vaihto-opiskelijoille lentokentältä keskustaan/lähelle yliopiston kampusta. Eräs aiemmin täällä ollut vaihtari kertoi minulle, että häntä haki oikein mukava rouva ja kyytiin tuli monia muitakin vaihtareita. Odotin omalta kyydiltä jotain samaa, mut minut haki pakistanilainen mies ja mie olin yksin kyydissä. Vähän epäilytti lähteä sen mukaan, mutta tarkistin että kaikki tiedot oli kuten yliopiston mailissa sanottiin. Ja kyllähän se osottautui sitten oikein mukavaksi tyypiksi. Matkalla juteltiin hänen vaimosta ja Australian historiasta.

Päätin sitten tullessani hostellille, että nukun myöhään. Jep jep... Suunnitelmat eivät menneet kuten Strömssössä ja mie heräsin seitsemältä aamulla. Kävin sitten suihkussa, joka ei osannut päättää valuttaako kylmää vai kuumaa vettä päälleni. Piristyin siinä sitten oikein mukavasti. Suihkuttelun ja aamupalan jälkeen menin seikkailemaan Melbournen kahteen sokkeloisempaan (ainakin nyt tuntuu siltä) ostoskeskukseen, koska tarvitsin adapteria. Noin kahden tunnin ja viiden kaupan jälkeen sain sellaisen vihdoin käyttööni. 

Sit mie vaan palloilin vähän siellä sun täällä koko päivän. Keli täällä Melbournessa vaihtui jatkuvasti,, ja sain hieman vettä niskaani. En tajunnut ostaa sateenvarjoa samalla ku ostin adapterin, joten ostin sen sitten myöhemmin, juuris silloin kun vesisade loppui. :D

Tämä eka kuva on otettu paikasta nimeltä China Town. Olisitteko uskoneet? Tuo on sellaiselta kadulta kuin Little Bourke Street. Vuonna 1851 Melbournessa alettiin kaivaa kultaa. Tuona aikana moni kiinalainen kiinnostui tästä ajatuksesta ja tuli Melbourneen auttamaan kullankaivajia erilaisilla tavoin, kuten tuottamalla heille työkaluja. Little Bourke Street oli paikka, jossa kiinalainen yhteisö alkoi aikoinaan kasvaa. Nykyään tuo katu on täynnä erilaisia putiikkeja ja ravintoloita. Mie kävin tuolla kadulla syömässä herkullisen lounaan hintaan 6,80 AUD (alle 5 euroa ja annos oli ihan valtava).  Melbourne on muuten maailman ensimmäinen kaupunki, jossa syntyi oma China Town.

Carlton Gardens

Sama mesta, eri kuvakulma

Tuossa on tosi tyhmä ilme, mut mun takana on State Library. Se on koti yli kadelle miljoonalle kirjalle. Ja tuo on hyvin tyypillinen tapaamispaikka. Vähän niin kuin maamerkki, joka on hyvä pitää mielessä.

Sit mie palloilin vielä vaikka missä ja kävin jo katsomassa minun tulevaa opiskelupaikkaa, eli Melbournen yliopiston kampusta, mutta tämä netti hidastelee tosi paljon ja mua väsyttää, joten menen nukkumaan ja jatkan (jos jatkan) sitten myöhemmin. :)

Viikko enää: "Jobs fill your pocket. Adventures fill your soul"

Sain tänään mailin Melbournen welcome week:n järjestäjiltä sekä näin J. Karjalaisen tuotoksen eli hakemuksen Madventuresin kirjeenvaihtajaksi (katso lisää täältä) ja alkoi tuntua että oma lähtö maailmalle on jo aivan pian. Pakko tässä välissä sanoa, että Juho olisi kyllä kova tyyppi kirjeenvaihtajaksi, sopisi työhön täydellisesti. :)

Välillä en kyllä malta enää odottaa lähtöä, kun täällä niin ihanassa talvisessa Suomessa pakkaset paukkuu siinä -25 asteen paikkeilla. Ulos ei halua mennä (mutta välillä on pakko), joten päivät etenevät melko hitaasti. Opiskellakaan ei ole nyt tarvinnut vähään aikaan ja työtkin loppui tuossa lauantaina. Pyörittelen siis päivät pitkät sormiani ja mietin milloin voisin jo lähteä. Kyllä mie oikeasti teen ihan hyödyllisiäkin asioita välillä, kuten katselen itselleni kattoa pään päälle vaihdon ajaksi. Huomenna olisi yhdet skype -treffit tulossa asuntoon liittyen, jännää. Tai no asuntoon ja asuntoon... Melbournessahan nuo hinnat heitteleepi tuolla pilvien rajoissa ja vähän niiden yläpuolellakin, joten mie oon etsimässä itselleni ihan vain yhtä huonetta shared flatista/housesta (mikä tuo nyt sitten on suomeksi?). Yhden huoneen hinta siinä noin 10 kilometrin säteellä Melbournen yliopistosta voi olla noin 600 dollarista lähtien reilusti yli 1000 dollariin. Suomen rahoissa noin 400-800e ja enemmän (siis yhdestä huoneesta!). Hauskintahan tässä on se, et ei noita 600 dollarin huoneita oikeastaan löydä. Mie oon nyt noin viiden päivän ajan metsästänyt itselleni huonetta tositarkoituksella ja ne muutamat jotka näyttivät vihreää valoa ovat päälle 700 dollaria kuukaudessa. On se kuitenkin vähemmän kuin kampuksella asuminen, joten ei auta olla kuin positiivisella mielellä asian suhteen. 

Olen pitänyt vähän kirjaa siitä, miten paljon euroja on tullut käytettyä ennen Australiaan menoa ja jaan tämän nyt teidän lukijoidenkin kanssa. Oikeastaan tämä on lähinnä vaan sellainen suuntaa antava summa niille, jotka mahdollisesti haluavat itse lähteä vaihtoon Australiaan.

Ennen Australiaan menoa
	Dollarit	Eurot
Lennot	1108,56	753,15
Overseas health cover	322	218,76
Vakuutus	504	342,42
Viisumi	555,94	377,705636
Welcome week	565	383,861
Kielitesti	73	49,6
Yhteensä	3128,5	2125,496636

Tuo welcome week on ihan vapaaehtoinen, mutta halusin sen ottaa, kun kuulosti niin jännittävältä (ne kertoi tänään mulle mailissaan, että saan surffiopetusta tuolla viikolla!). Ja lennot ovat siis yhteen suuntaan. Mutta kuten eräs upea ystäväni kirjoitti minulle "Travel while you're young and able. Don't worry about the money, just make it work. Experience is far more valuable than money will ever be."

Kaksi viikkoa seuraavaan lähtöön!

Nyt on tasan kaksi viikkoa siihen, että seuraava reissuni alkaa. Tällä kertaa lähden vaihtoon Australiaan, Melbourneen. Nyt en lupaa blogin kirjoittamisesta mitään, sillä se on tuolla reissun päällä aina vähän satunnaista. Jenkeistäkään ei tullut kirjoitettua itse reissusta töiden loputtua mitään. Ei sillä, syksy on ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt vielä edes kuvia siltä reissulta siirtää tietokoneelle. 

Nyt on hieman ristiriitaiset fiilikset reissusta, sillä lähden ensimmäistä kertaa ikinä reissuun yksin. Vaikka olen jo maailmalla jonkun verran käynyt, aina on vieressä ollut jonkinlainen tuki. Nyt täytyy selviytyä yksin. Eiköhän se kuitenkin onnistu ihan hyvin. Lisäksi on hieman haikeaa lähteä taas pois kotoa, kun olen täällä vain muutaman kuukauden viihtynyt. Ja vain kaksi päivää sitten tulin viimeisemmästä reissusta (vaikka se olikin hyvin lyhyt). 

Tätä Melbournen matkaa olen kuitenkin odottanut jo tovin. Australiaan olen halunnut lähteä jo kauan sitten ja siihen vihdoin koitui tilaisuus kun syksyllä 2014 haku kaukovaihtokohteisiin aukesi. Päätin koittaa onneani ja hain opiskelemaan Melbournen yliopistoon. Hakuprosessissa täytyi kirjoittaa motivaatiokirje sekä opintosuunnitelma. Ilokseni olin yksi niistä onnekkaista, jotka valittiin mukaan vaihto-ohjelmaan. Tämä vaihto on tarkoitettu pelkästään kasvatustieteen tiedekunnan opiskelijoille ja siihen valitaan vain yksi opiskelija per lukukausi (6kk). Olin todella onnellinen, kun sain kuulla että juuri minut on valittu vaihto-opiskelemaan kevääksi 2016. 

Vaikka Oulun yliopisto jo valitsi minut vaihto-ohjelmaan, täytyi minun suorittaa englannin kielen testi, sillä Melbouren yliopisto vaatii opiskelijoiltaan hyvää englannin kielen taitoa. Kävin kielitestissä ja kaikesta jännityksestä ja stressista huolimatta sain kaikista osioista C:n, eli sen tason, jonka yliopisto vaatii. Tämän jälkeen en oikeastaan voinut tehdä muuta kuin odottaa. Koko kevään ja kesän oikeastaan odotin (onneksi oli tuo USA:n matka siinä välissä, niin odottaminen ei tuntunut niin tuskaiselta) ja kesän lopussa täytin vielä tarvittavat hakupaperit itse Melbournen yliopistoon. Sieltä tuli hyväksymiskirje ihan liian pitkältä tuntuvan ajan päästä, jonka jälkeen opiskelupaikka piti vastaanottaa ja viisumi hakea. (Jos joku tuleva vaihto-opiskelija lukee tämän minun blogin, niin älkää ressatko niitä hyväksymiskirjeitä niin paljon kuin minä. Ostin lentoliputkin sen takia aika myöhään ja ne oli pari sataa euroa kalliimpia kuin silloin, ku niitä aiemmin katsoin. Jostain syystä yliopistot ovat tosi hitaita hyväksymiskirjeiden lähettämisessä, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulevat.)

Nyt on onneksi kaikki paperihommat tehty ja kohta koittaa jo seuraava pakkaamisoperaatio. Amerikan reissu opetti minulle, että mieluummin pakkaa liian vähän kuin liian paljon, sillä kaupasta kyllä saa tavaraa. Jouduin jättämään vaikka kuinka paljon tavaroita Jenkkeihin, kun matkalaukut alkoi käydä liian painaviksi (oli muuten hauskaa kulkea niiden kanssa pitkin poikin Jenkkejä ja metroja, joissa ei ollut liukuportaita).  

Nyt siis jännäillään vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa melkein kolmen vuorokauden pituinen matka Melbournen kesään. :)