Nyt on tasan kaksi viikkoa siihen, että seuraava reissuni alkaa. Tällä kertaa lähden vaihtoon Australiaan, Melbourneen. Nyt en lupaa blogin kirjoittamisesta mitään, sillä se on tuolla reissun päällä aina vähän satunnaista. Jenkeistäkään ei tullut kirjoitettua itse reissusta töiden loputtua mitään. Ei sillä, syksy on ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt vielä edes kuvia siltä reissulta siirtää tietokoneelle.
Nyt on hieman ristiriitaiset fiilikset reissusta, sillä lähden ensimmäistä kertaa ikinä reissuun yksin. Vaikka olen jo maailmalla jonkun verran käynyt, aina on vieressä ollut jonkinlainen tuki. Nyt täytyy selviytyä yksin. Eiköhän se kuitenkin onnistu ihan hyvin. Lisäksi on hieman haikeaa lähteä taas pois kotoa, kun olen täällä vain muutaman kuukauden viihtynyt. Ja vain kaksi päivää sitten tulin viimeisemmästä reissusta (vaikka se olikin hyvin lyhyt).
Tätä Melbournen matkaa olen kuitenkin odottanut jo tovin. Australiaan olen halunnut lähteä jo kauan sitten ja siihen vihdoin koitui tilaisuus kun syksyllä 2014 haku kaukovaihtokohteisiin aukesi. Päätin koittaa onneani ja hain opiskelemaan Melbournen yliopistoon. Hakuprosessissa täytyi kirjoittaa motivaatiokirje sekä opintosuunnitelma. Ilokseni olin yksi niistä onnekkaista, jotka valittiin mukaan vaihto-ohjelmaan. Tämä vaihto on tarkoitettu pelkästään kasvatustieteen tiedekunnan opiskelijoille ja siihen valitaan vain yksi opiskelija per lukukausi (6kk). Olin todella onnellinen, kun sain kuulla että juuri minut on valittu vaihto-opiskelemaan kevääksi 2016.
Vaikka Oulun yliopisto jo valitsi minut vaihto-ohjelmaan, täytyi minun suorittaa englannin kielen testi, sillä Melbouren yliopisto vaatii opiskelijoiltaan hyvää englannin kielen taitoa. Kävin kielitestissä ja kaikesta jännityksestä ja stressista huolimatta sain kaikista osioista C:n, eli sen tason, jonka yliopisto vaatii. Tämän jälkeen en oikeastaan voinut tehdä muuta kuin odottaa. Koko kevään ja kesän oikeastaan odotin (onneksi oli tuo USA:n matka siinä välissä, niin odottaminen ei tuntunut niin tuskaiselta) ja kesän lopussa täytin vielä tarvittavat hakupaperit itse Melbournen yliopistoon. Sieltä tuli hyväksymiskirje ihan liian pitkältä tuntuvan ajan päästä, jonka jälkeen opiskelupaikka piti vastaanottaa ja viisumi hakea. (Jos joku tuleva vaihto-opiskelija lukee tämän minun blogin, niin älkää ressatko niitä hyväksymiskirjeitä niin paljon kuin minä. Ostin lentoliputkin sen takia aika myöhään ja ne oli pari sataa euroa kalliimpia kuin silloin, ku niitä aiemmin katsoin. Jostain syystä yliopistot ovat tosi hitaita hyväksymiskirjeiden lähettämisessä, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulevat.)
Nyt on onneksi kaikki paperihommat tehty ja kohta koittaa jo seuraava pakkaamisoperaatio. Amerikan reissu opetti minulle, että mieluummin pakkaa liian vähän kuin liian paljon, sillä kaupasta kyllä saa tavaraa. Jouduin jättämään vaikka kuinka paljon tavaroita Jenkkeihin, kun matkalaukut alkoi käydä liian painaviksi (oli muuten hauskaa kulkea niiden kanssa pitkin poikin Jenkkejä ja metroja, joissa ei ollut liukuportaita).
Nyt siis jännäillään vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa melkein kolmen vuorokauden pituinen matka Melbournen kesään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti