Great Ocean Road -video

Great Ocean Road ja Grampians National Park

Minulla kävi tosi kiva tuuri, kun pari suomalaista au pairia kyseli "Finns in Melbourne" -facebookryhmässä olisiko ketään halukkaita lähteä heidän kanssa Great Ocean Road:lle. Kysyin heiltä, ottaisivatkohan he minut mukaan ja kysyin matkalle myös yhden kaverin. Saimme neljän hengen porukan koottua matkalle, tapasimme toisemme kerran ennen itse matkan tekoa ja juttelimme hieman tarkemmin siitä, mitä halusimme matkalta. Perjantaiaamuna 26.2. heräsin kuuden aikoihin aamulla ja lähdin junailemaan kohti kaukaisia suberbeja, joista lähdimme autoilemaan Great Ocean Roadille.  

Great Ocean Roadia kuvaillaan muun muassa näin: "Travel the Great Ocean Road and beyond and experience one of the world's most scenic coastal drives. See the towering 12 Apostles, iconic surf breaks and misty waterfalls." Noista kaksitoista apostolia on varmasti tunnetuin nähtävyys Great Ocean Roadilla ja vain päivän kestävät tour:t yleensä ajaa lähinnä vain sinne. Meidän tarkoituksena oli surffata (koska GOR:n varrella on kivoja surffirantoja) ja mennä myös pienille vaellus-/kävelyretkille. Valitettavasti surffaus peruuntui tosi kylmän ja pilvisen sään takia. Harmitti kyllä, mutta onneksi lisää surffireissuja on tulossa.

Turistikuva Great Ocean Road -kyltin kanssa.

Great Ocean Road:n rakensivat ensimmäisestä maailmansodasta palanneet sotilaat vuosina 1919-1932 muistona sodassa kuolleille sotilaille. Tie on 243 kilometriä pitkä ja se on maailman pisin sotamuistomerkki. 

Perjantaina ajettiin kaupunkiin nimeltä Lorne. Siellä on muutamia kävelyreittejä vesiputouksille, jotka halusimme käydä tsekkaamassa. Ensin kävelimme pidemmän matkan (noin tunnin verran) ensimmäisille putouksille, jotka kieltämättä olivan pieni pettymys. Onneksi metsä matkan varrella oli tosi kaunis.

Tähän käveltiin tunnin verran. Odotin jotain vähän huikeampaa.

Toinen vesiputous oli tosi lähellä autoparkkia. Ei tarvinnut kävellä kuin 300 metriä portaita. Toinen vesiputous oli kyllä kiva, vaikka vettä ei ollutkaan paljon. Kuvissa se ei oikein meinaa näyttää miltään. Mielestäni tämä vesiputous oli kuitenkin näkemisen arvoinen. 

Ennen saapumista Apollo Bay:hin, jossa yöpyimme kahden yön verran, pysähdyimme vielä parissa paikassa.

Apollo Bayssa kävimme syömässä, pienellä kävelyllä ja illalla mentiin juhlimaan. Perjantai-iltana ei vaan valitettavasti oikein tapahtunut mitään ja baari meni kiinni jo kahdeltatoista. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Otway Treetop adventure:a, kunnes tytöt sanoi että me unohdettiin tankata, joten meillä ei ollut enää kauheasti bensaa. Katsoimme mittaria, joka näytti että bensaa riittäisi seuraavaksi 50 kilometriksi. Mielenkiintoisinta tuossa oli se, että olimme jo liian kaukana Apollo Baystä ja olimme ajamassa metsässä, jossa ei ollut kuuluvutta, joten kaikkien puhelimet olivat hyödyttömiä. Katsoimme kartasta, että eräässä kylässä pitäisi olla bensa-asema ja meillä pitäisi olla riittävästi bensaa päästä siihen asti. Ajeltiin siis sinne, syötiin tosi kiva brunch ja tankattiin auto.

Meidät pelastanut "bensa-asema" :)

Tämän jälkeen ajettin treetop seikkailuille ja ostettiin lippu (25 AUD) sellaiselle hauskalle kävelyreitille sademetsään.

Kävelimme tuommosia hauskoja huojuvia siltoja pitkin.

Otway Treetopeilta lähdimme ajamaan kohti 12 apostolia.

Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys.

Yritimme vielä ajaa eräälle majakalle ennen hostellille menoa, mutta alue oli jo valitettavasti suljettu, emmekä päässeet majakalle. Kävimme kuitenkin vielä pienellä bushwalkilla ja lähdimme nukkumaan.

Noitamainen metsä matkalla majakalle

Pitihän se majakka kuitenkin nähdä, niin päätimme kävellä noin tunnin puskissa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Grampians National Park:ia. Matkaa sinne Apollo Bay:ltä oli yli kolme tuntia. Vähän harmitti ettei tsekattu matkan pituutta aiemmin, sillä lähdimme ajamaan hieman liian myöhään. Grampians oli kuitenkin ihan upea! Vaikka kerkesimme tehdä vain pienen kävelyn, maisemat olivat kaiken ajamisen arvoisia.

Wilsons Promontory National Park

Okei, näemmä olen ollut Australiassa jo päälle kuukauden. Kuka voisi kertoa minulle, miten näin on päässyt käymään? Itsestänihän tuntuu että olen ollut täällä lähinnä viikon, ehkä puolitoista. Aika on mennyt todella nopeaa, mutta onneksi paljon asioita on ehtinyt tapahtua. En ala kirjoittaa päiväkirjamaisesti siitä mitä tein minäkin päivänä vaan kirjoitan nyt tästä upeasta reissusta, jotka tuli tehtyä eräänä sunnuntaina. 

Wilsons Promontory National Parkiin teimme vain päiväreissun, vaikka siellä olisi kyllä viihtynyt paljon pidempäänkin. Me lähdettiin Melbournesta vasta vähän jälkeen kymmeneen, mikä on kyllä jo tosi myöhään. Kannattaa tuommosille reissuille lähteä heti aamusta, erityisesti jos tekee vain päiväreissun. Kartan mukaan kansallispuistoon ajaa noin kolmessa tunnissa, mutta meillä kesti siinä kauemmin, sillä haluttiin ajaa lähteltä merta. Pysähdyimme myös syömään. 

Tein tämän reissun kahden ranskalaisen kaverini kanssa. Toinen niistä suorittaa täällä harjoittelua ja toinen on au pairina. Au pair kaverini sai lainata hänen perheen autoa, joten autoa ei tarvinnut vuokrata. Siinä säästää melko hyvin rahaa, kun ei tarvitse auton vuokrauksesta maksaa. 

Meidän poppoo.

Tässä muutama kuva matkan varrelta:

Tunnelmallista kävelyä rannalla

Valitettavasti ei oo tullu vielä koaloita nähtyä

Tämä on ihan upea paikka, jonka upeutta ei kyllä valitettavasti näe kuvissa. 

Tuommosia ui rannalla

Itse kansallispuistossa oli tosi monia upeita paikkoja, joissa pysähdyimme ennen varsinaisia kävelyreittejä. Sen takia meillä menikin melko myöhään, että pääsimme oikeasti kävelemään erilaisia reittejä. 

Taiteellista, eikö?

Wilsons Promontory:ssa on paljon surffirantoja

Melodie otti taidekuvan

Sitten parkerattiin auto ja lähdimme kävelemään kahdelle eri reitille. Reitti numero yksi kulki läheltä rantaa. Se vaan jäi vähän kesken meillä, kun kello alkoi olla tosi paljon ja halusimme käydä vielä toisellakin reitillä.

Nuo paikat oli niin upeita, että tuntui ettei edes tarvitse hienoa kameraa tai hyviä kuvaamistaitoja, et pystyi ottamaan vaikuttavia kuvia. Reitti numero kaksi oli neljän kilometrin hike ylöspäin. Neljä kilometriähän ei sinänsä tunnu miltään, mut kyll' se vähän otti voimille, kun olimme viimeksi syöneet lounaan joskus 12 aikaan ja koko ajan piti kävellä ylöspäin melko lämpimissä keleissä. Alaspäin meno sitten olikin erittäin rentoa.

Tsekkaamme maisemat

"Miks nuo hyppää jo? Oota!"

Tästä tuli mun lempparikuva. Jotenkin se vaan on niin rauhallinen ja maisemat on upeat.

Matkalla kotiin näimme vielä kengurun!

Tähän loppuun vielä video. Miehän en osaa yhtään tehdä videoita, koska oon liian kärsimätön oppimaan mitään kunnollisia videonmuokkausohjelmia. Jos siis joku osaa ja haluaa mua opettaa, niin olisin kiitollinen. Tuossa on tuommonen movie makerillä tehty pätkä, jota en saanut muokattua kuten halusin ja varsinkin tuo loppu ahdistaa niin paljon. Se vaan loppuu, eikä oo mitään häivytystä. Äh...