Ensimmäiset puolitoista viikkoa Melbournessa

Nyt minulla on ihan rehellisesti oma koti ja oma netti. Ei kylläkään ole rajaton, sillä sellainen maksaisi 100 dollaria kuussa. Ihanat nämä hinnat täällä. :)

Minun pieni oma huone

Olkkari

Tässä asunnossa on tosiaan vielä toinen huone, joka on minun huonetta isompi. Siihen muuttaa toinen asukki tässä tänään tai huomenna.

Mutta mie voisin kertoa, mitä muuta mä oon tehny täällä paitsi katsonut itselleni asuntoa viimeisen puolentoista viikon aikana. Kävin yhtenä aamuna sellaisessa paikassa kuin Shrine of Remembrance, joka on muistomerkki ensimmäisen maailmansodan australialaisille sotilaille. Otin siellä ilmaisen tourin ja se oli erittäin hyvä, kannatti kyllä. Ja muistomerkiltä on ihan mahtavat maisemat Melbournen keskustaan.

Shrine of Remembrance

Melbournen skyline

Sen jälkeen kävin Melbournen Royal Botanic Gardens:ssa. Tosi nätti paikka ja siellä on paljon erilaisia eksoottisia kasvilajeja.

Eräänä päivänä kävin Melbournen ilmaisella walking tourilla. Oikeastaan me käytiin hyvin pitkälti niissä paikoissa, joissa olen jo käynyt, mutta oli kivaa kuulla hieman historiaa. Onneksi muutama paikka oli minulle myös uusi.

Aboriginalien lippu. Keltainen edustaa aurinkoa, mustaa aboriginaalia kansaa ja punainen maata.

Melbourne on tosi kuuluisa sen pienistä kujista, joissa sijaitsee tosi paljon ravintoloita ja kahviloita. Kujat ovat tunnettuja myös katutaiteestaan. Tässä muutama esimerkki.

Tämä on varmaan yksi minun lemppareista, ihan vaan tuon sanoman takia. Tämä kuva taidettiin tehdä Australia dayn inspiroimana. Australia dayta juhlitaan täällä 26. tammikuuta ja se on osoitus ensimmäiselle brittiläiselle laivalle, joka saapui tänne vuonna 1788. Osa ihmisistä kuitenkin kritisoi tätä suuresti, sillä aboriginaalit elivät täällä jo kauan ennen kuin eurooppalaiset tulivat Australiaan. 

Seuraavaksi on vain jotain kuvia Melbournesta. 

Yarra River ja keskustaa

Tuolla taustalla on Eureka Tower, joka on toistaiseksi Melbournen korkein rakennus, korkeampi on kuitenkin jo rakenteella ja se valmistuu vuonna 2020. Tuolla me käydään sitten welcome viikolla. :)

Täällä myydään tuollaisia sushipötkylöitä. Yhdessä paikassa yksi pötkylä maksaa 2 dollaria. Kolmella pötkylällä saa mahan täyteen, joten siinä on edullinen lounas.

Käytiin St Kilda beachilla, joka on tosi suosittu ranta nuorten keskuudessa. Siellä oli hyvin paljon simpukoita. :)

Sitten mentiin käymään Brighton Beach:lla, joka on hyvin tunnettu värikkäistä pikkukopeistaan. Ne on myös kuulemma ihanan kalliit, sillä yksi koppero maksaa noin 200 000 dollaria.

Ja sit lisää katutaidetta eri puolelta Melbournea...

Ja sitten syy, miksi State Library, jossa mie istuin kaikki päivät, on hieno paikka.

Yks päivä täällä oli mielenosoitus. Mieltä osoitettiin aiheesta "pakolaisten pitäisi saada tulla Australiaan ja he saavat jäädä tänne", "rasismi ei kuulu Australiaan" jne. Ihmisiä oli erittäin paljon osoittamassa mieltä ja liikenne oli poikki. 

Eilen me käytiin sellaisessa ihanassa paikassa, jonka nimi on Veggie bar. Sieltä saa kasvisruokaa ja vegaaniruokaa ja kaiken saa gluteenittomana. Eli jos on niin sanotusti ruokavammainen, se on tosi hyvä paikka mennä syömään. Mie tykkäsin siitä paikasta muutenkin tosi paljon. Ainoa "huono" puoli on, että se on hyvin suosittu, joten pöytää saa jonotella jonkun aikaa.

Miun ruoka

Minun uusi residenssi sijaitsee tosi lähellä keskustaa, yliopistoa ja myös sellaista ihanaa paikkaa kuin Victoria Market. Se on tori, josta saa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tosi halvalla verrattuna marketteihin. Kävin tänään shoppailemassa siellä ja oli kyllä mahtava paikka. Ostin ruokaa noin 15 dollarilla ja sitä riittää kyllä tosi pitkäksi aikaa minun syömistottumuksilla. Tein itselleni jo maukkaan salaatin ja kulutin vain noin 1/4 niistä vihanneksista mitä ostin (enkä ees jaksanu syyä sitä loppuun). 

Nuo hedelmät on ihan taivaallisia, en oo koskaan maistanut niin maukkaita hedelmiä! Paljon parempia kuin Suomessa.

Löysin itselleni kodin!

Heippahei! 

Ajattelin tässä välissä postailla pikkupostauksen siitä, miten mun ensimmäinen viikko täällä Melbournessa on mennyt. Sen verran voisin sanoa tähän alkuun, että se on ollut hyvin stressaava. Kun olin tulossa Australiaan, monet sanoivat minulle, miten helppoa täältä on löytää kämppä. Mie aloitin kämppien metsästämisen jo Suomesta, mutta se oli täysin turhaa, sillä huoneet tuli ja meni tosi nopeaa ja oli täysin toivotonta edes yrittää tehdä hyvää vaikutusta muihin talon asukkeihin 15 000 kilometrin päästä. 

Kun tulin tänne aloitin todella tehokkaan asuntojen etsinnän. Liityin flatmates.com.au -sivustolle, joka on ehkä yksi parhaimpia paikkoja etsiä asuntoa. Katsoin gumtree:tä joka päivä. Liityin Facebookissa ryhmiin Fairy Floss Real Estate ja Melbourne Houseshare/Flatshare jne. Istuin kirjastossa (State Library, ilmainen hyvä wifi) joka päivä, jotta voisin löytää itselleni sopivan asunnon. Lähetin viestiä kaikille mahdollisille ehdokkaille, jotka tarjosivat huoneen kohtuulliseen hintaan. (Täällä tosiaan huoneesta pyydetään helposti 300 dollaria viikossa + laskut, joten pelkästä asumuksesta joutuu maksamaan reilut 1 000 - 1 500 dollaria.) Sen jälkeen alkoi tämä incpection rumba. Kävin vierailemassa tosi monissa asunnoissa ja usein päivät kuluivat vain asunnosta toiseen kävellessä. Miehän halusin säästää, joten en mennyt ratikoilla vaan kävelin joka paikkaan. Se oli plussaa, et sai liikkua tosi paljon. Mutta usein jalat olivat illasta niin kipeät, etten pystynyt enää tehdä mitään. 

Melkein kaikki huoneet, joita kävin katsomassa olivat jollain tavalla aivan kamalia, osa haisi, osa oli hirveässä kunnossa, osa oli jossain ihme kommuunissa, joissa asui 16 ihmistä ja ne kaikki jakoivat yhden vessan, jne. Mie aloin olla tosi epätoivoinen tilanteen suhteen. Eilen ennen viimeistä incpectionia aloin jo luopua toivosta, koska huone maksoi vaan 750 dollaria kuussa ja siihen sisältyi kaikki laskut. Ajattelin, että näin hyvää diiliä ei voi olla ellei siihen liity jotakin outoa. Menin katsomaan huonetta ja sitä esitteli oikein mukava noin 30 vuotias hymyilevä nainen. Hän sanoi, että hän omistaa asunnon, mutta henkilökohtaisista syistä joutui muuttamaan siitä pois. Hän jätti kaikki omat tavarat siihen, joten mitään omaa ei tarvitse ostaa. Huone on lähellä supermarkettia, Victoria markettia (mikä on tosi hieno paikka, josta voi ostaa paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia), keskustaa (se on käytännössä keskustassa) ja mun yliopistoa (noin 700 metrin matka). Ainoa syy miksi huone on niin halpa johtui siitä, että se on pieni. Ja se onkin hyvin kompakti. Huoneessa on pieni sänky, pieni pöytä ja kaappi. Niiden lisäksi huoneeseeen mahtuu minä, mut ei oikeastaan mitään muuta. Mutta mitäpä muuta mie tarviin? 

Minun lisäksi kämpässä tulee asumaan toinen nainen, joka muuttaa sinne minun jälkeen (sillä  tulee olemaan vähän isompi huone, eli kalliimpi). En häntä ole vielä tavannut, mutta toivotaan, että se on mukava tyyppi. Kaiken kaikkiaan oon tosi onnellinen tuosta ja en malta oottaa, että saan muuttaa jo omaan kotiin. Hostellista toiseen ravaaminen ei ole kauhean kivaa ja muutenkin hostellielämä kuluttaa paljon energiaa.

Mulla ei vielä ole kuvia asunnosta tai minun huoneesta, mutta laitan niitä tänne sitten kun saan niitä otettua. :)

Ensimmäinen päivä Melbournessa

Huh että nyt kyllä väsyttää. Laskiskelin tuossa että mun kotiovelta tänne Melbournen hostellille kesti  tulla 45 tuntia. Neljän lentokoneen, viiden lentokentän, kuuden turvatarkastuksen ja tosiaan 45 tunnin jälkeen saavuin perille Melbourneen. Paikallista aikaa silloin oli klo yksi yöllä. Onneksi sain kyydin lentokentältä hostellille, muuten olisi matka kestänyt vielä pidempään. Melbournen yliopistolla on tosiaan käytössä ilmainen kyyti kaikille vaihto-opiskelijoille lentokentältä keskustaan/lähelle yliopiston kampusta. Eräs aiemmin täällä ollut vaihtari kertoi minulle, että häntä haki oikein mukava rouva ja kyytiin tuli monia muitakin vaihtareita. Odotin omalta kyydiltä jotain samaa, mut minut haki pakistanilainen mies ja mie olin yksin kyydissä. Vähän epäilytti lähteä sen mukaan, mutta tarkistin että kaikki tiedot oli kuten yliopiston mailissa sanottiin. Ja kyllähän se osottautui sitten oikein mukavaksi tyypiksi. Matkalla juteltiin hänen vaimosta ja Australian historiasta.

Päätin sitten tullessani hostellille, että nukun myöhään. Jep jep... Suunnitelmat eivät menneet kuten Strömssössä ja mie heräsin seitsemältä aamulla. Kävin sitten suihkussa, joka ei osannut päättää valuttaako kylmää vai kuumaa vettä päälleni. Piristyin siinä sitten oikein mukavasti. Suihkuttelun ja aamupalan jälkeen menin seikkailemaan Melbournen kahteen sokkeloisempaan (ainakin nyt tuntuu siltä) ostoskeskukseen, koska tarvitsin adapteria. Noin kahden tunnin ja viiden kaupan jälkeen sain sellaisen vihdoin käyttööni. 

Sit mie vaan palloilin vähän siellä sun täällä koko päivän. Keli täällä Melbournessa vaihtui jatkuvasti,, ja sain hieman vettä niskaani. En tajunnut ostaa sateenvarjoa samalla ku ostin adapterin, joten ostin sen sitten myöhemmin, juuris silloin kun vesisade loppui. :D

Tämä eka kuva on otettu paikasta nimeltä China Town. Olisitteko uskoneet? Tuo on sellaiselta kadulta kuin Little Bourke Street. Vuonna 1851 Melbournessa alettiin kaivaa kultaa. Tuona aikana moni kiinalainen kiinnostui tästä ajatuksesta ja tuli Melbourneen auttamaan kullankaivajia erilaisilla tavoin, kuten tuottamalla heille työkaluja. Little Bourke Street oli paikka, jossa kiinalainen yhteisö alkoi aikoinaan kasvaa. Nykyään tuo katu on täynnä erilaisia putiikkeja ja ravintoloita. Mie kävin tuolla kadulla syömässä herkullisen lounaan hintaan 6,80 AUD (alle 5 euroa ja annos oli ihan valtava).  Melbourne on muuten maailman ensimmäinen kaupunki, jossa syntyi oma China Town.

Carlton Gardens

Sama mesta, eri kuvakulma

Tuossa on tosi tyhmä ilme, mut mun takana on State Library. Se on koti yli kadelle miljoonalle kirjalle. Ja tuo on hyvin tyypillinen tapaamispaikka. Vähän niin kuin maamerkki, joka on hyvä pitää mielessä.

Sit mie palloilin vielä vaikka missä ja kävin jo katsomassa minun tulevaa opiskelupaikkaa, eli Melbournen yliopiston kampusta, mutta tämä netti hidastelee tosi paljon ja mua väsyttää, joten menen nukkumaan ja jatkan (jos jatkan) sitten myöhemmin. :)

Viikko enää: "Jobs fill your pocket. Adventures fill your soul"

Sain tänään mailin Melbournen welcome week:n järjestäjiltä sekä näin J. Karjalaisen tuotoksen eli hakemuksen Madventuresin kirjeenvaihtajaksi (katso lisää täältä) ja alkoi tuntua että oma lähtö maailmalle on jo aivan pian. Pakko tässä välissä sanoa, että Juho olisi kyllä kova tyyppi kirjeenvaihtajaksi, sopisi työhön täydellisesti. :)

Välillä en kyllä malta enää odottaa lähtöä, kun täällä niin ihanassa talvisessa Suomessa pakkaset paukkuu siinä -25 asteen paikkeilla. Ulos ei halua mennä (mutta välillä on pakko), joten päivät etenevät melko hitaasti. Opiskellakaan ei ole nyt tarvinnut vähään aikaan ja työtkin loppui tuossa lauantaina. Pyörittelen siis päivät pitkät sormiani ja mietin milloin voisin jo lähteä. Kyllä mie oikeasti teen ihan hyödyllisiäkin asioita välillä, kuten katselen itselleni kattoa pään päälle vaihdon ajaksi. Huomenna olisi yhdet skype -treffit tulossa asuntoon liittyen, jännää. Tai no asuntoon ja asuntoon... Melbournessahan nuo hinnat heitteleepi tuolla pilvien rajoissa ja vähän niiden yläpuolellakin, joten mie oon etsimässä itselleni ihan vain yhtä huonetta shared flatista/housesta (mikä tuo nyt sitten on suomeksi?). Yhden huoneen hinta siinä noin 10 kilometrin säteellä Melbournen yliopistosta voi olla noin 600 dollarista lähtien reilusti yli 1000 dollariin. Suomen rahoissa noin 400-800e ja enemmän (siis yhdestä huoneesta!). Hauskintahan tässä on se, et ei noita 600 dollarin huoneita oikeastaan löydä. Mie oon nyt noin viiden päivän ajan metsästänyt itselleni huonetta tositarkoituksella ja ne muutamat jotka näyttivät vihreää valoa ovat päälle 700 dollaria kuukaudessa. On se kuitenkin vähemmän kuin kampuksella asuminen, joten ei auta olla kuin positiivisella mielellä asian suhteen. 

Olen pitänyt vähän kirjaa siitä, miten paljon euroja on tullut käytettyä ennen Australiaan menoa ja jaan tämän nyt teidän lukijoidenkin kanssa. Oikeastaan tämä on lähinnä vaan sellainen suuntaa antava summa niille, jotka mahdollisesti haluavat itse lähteä vaihtoon Australiaan.

Ennen Australiaan menoa
	Dollarit	Eurot
Lennot	1108,56	753,15
Overseas health cover	322	218,76
Vakuutus	504	342,42
Viisumi	555,94	377,705636
Welcome week	565	383,861
Kielitesti	73	49,6
Yhteensä	3128,5	2125,496636

Tuo welcome week on ihan vapaaehtoinen, mutta halusin sen ottaa, kun kuulosti niin jännittävältä (ne kertoi tänään mulle mailissaan, että saan surffiopetusta tuolla viikolla!). Ja lennot ovat siis yhteen suuntaan. Mutta kuten eräs upea ystäväni kirjoitti minulle "Travel while you're young and able. Don't worry about the money, just make it work. Experience is far more valuable than money will ever be."

Kaksi viikkoa seuraavaan lähtöön!

Nyt on tasan kaksi viikkoa siihen, että seuraava reissuni alkaa. Tällä kertaa lähden vaihtoon Australiaan, Melbourneen. Nyt en lupaa blogin kirjoittamisesta mitään, sillä se on tuolla reissun päällä aina vähän satunnaista. Jenkeistäkään ei tullut kirjoitettua itse reissusta töiden loputtua mitään. Ei sillä, syksy on ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt vielä edes kuvia siltä reissulta siirtää tietokoneelle. 

Nyt on hieman ristiriitaiset fiilikset reissusta, sillä lähden ensimmäistä kertaa ikinä reissuun yksin. Vaikka olen jo maailmalla jonkun verran käynyt, aina on vieressä ollut jonkinlainen tuki. Nyt täytyy selviytyä yksin. Eiköhän se kuitenkin onnistu ihan hyvin. Lisäksi on hieman haikeaa lähteä taas pois kotoa, kun olen täällä vain muutaman kuukauden viihtynyt. Ja vain kaksi päivää sitten tulin viimeisemmästä reissusta (vaikka se olikin hyvin lyhyt). 

Tätä Melbournen matkaa olen kuitenkin odottanut jo tovin. Australiaan olen halunnut lähteä jo kauan sitten ja siihen vihdoin koitui tilaisuus kun syksyllä 2014 haku kaukovaihtokohteisiin aukesi. Päätin koittaa onneani ja hain opiskelemaan Melbournen yliopistoon. Hakuprosessissa täytyi kirjoittaa motivaatiokirje sekä opintosuunnitelma. Ilokseni olin yksi niistä onnekkaista, jotka valittiin mukaan vaihto-ohjelmaan. Tämä vaihto on tarkoitettu pelkästään kasvatustieteen tiedekunnan opiskelijoille ja siihen valitaan vain yksi opiskelija per lukukausi (6kk). Olin todella onnellinen, kun sain kuulla että juuri minut on valittu vaihto-opiskelemaan kevääksi 2016. 

Vaikka Oulun yliopisto jo valitsi minut vaihto-ohjelmaan, täytyi minun suorittaa englannin kielen testi, sillä Melbouren yliopisto vaatii opiskelijoiltaan hyvää englannin kielen taitoa. Kävin kielitestissä ja kaikesta jännityksestä ja stressista huolimatta sain kaikista osioista C:n, eli sen tason, jonka yliopisto vaatii. Tämän jälkeen en oikeastaan voinut tehdä muuta kuin odottaa. Koko kevään ja kesän oikeastaan odotin (onneksi oli tuo USA:n matka siinä välissä, niin odottaminen ei tuntunut niin tuskaiselta) ja kesän lopussa täytin vielä tarvittavat hakupaperit itse Melbournen yliopistoon. Sieltä tuli hyväksymiskirje ihan liian pitkältä tuntuvan ajan päästä, jonka jälkeen opiskelupaikka piti vastaanottaa ja viisumi hakea. (Jos joku tuleva vaihto-opiskelija lukee tämän minun blogin, niin älkää ressatko niitä hyväksymiskirjeitä niin paljon kuin minä. Ostin lentoliputkin sen takia aika myöhään ja ne oli pari sataa euroa kalliimpia kuin silloin, ku niitä aiemmin katsoin. Jostain syystä yliopistot ovat tosi hitaita hyväksymiskirjeiden lähettämisessä, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulevat.)

Nyt on onneksi kaikki paperihommat tehty ja kohta koittaa jo seuraava pakkaamisoperaatio. Amerikan reissu opetti minulle, että mieluummin pakkaa liian vähän kuin liian paljon, sillä kaupasta kyllä saa tavaraa. Jouduin jättämään vaikka kuinka paljon tavaroita Jenkkeihin, kun matkalaukut alkoi käydä liian painaviksi (oli muuten hauskaa kulkea niiden kanssa pitkin poikin Jenkkejä ja metroja, joissa ei ollut liukuportaita).  

Nyt siis jännäillään vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa melkein kolmen vuorokauden pituinen matka Melbournen kesään. :)

Lisää elämää Dellsistä vol 2

Wow, netti toimii taas. Ihmeellistä! Nyt voi kirjoitella blogia jo niin paljon, etten oikein tiedä enää mistä kirjoittaisi.

Nyt tuntuu todella hassulta, koska töitä on jäljellä enää kaksi viikkoa (oli silloin ku kirjoitin tätä, nyt on enää vähän päälle viikko). Ihmiset ovat alkaneet lähteä pois Noah's Arkilta ja työpäivät eivät ole enää niin kiireisiä (johtuu myös säästä. Yhtäkkiä täällä on todella kylmä. Mutta ensi viikolla pitäisi taas olla +30 astetta lämmintä). Joka ikinen päivä tulee sanottua heipat jollekin ja se on hieman haikeaa. Toisaalta on niin mahtava fiilis siitä, että kohta pääsee matkustelemaan. Ja parasta on se, että matkustelun jälkeen menemme kotiin! En ole koskaan ajatellut että voisin ikävöidä kotia, perhettä ja ystäviä NÄIN paljon, mutta näköjään tällainen pidempi reissu opettaa monia asioita. 

Koko tämän reissun päällimmäisinä ajatuksina on kyllä se, miten paljon olen opinnut uusia asioita. Miten paljon olen oppinut asioita itsestäni ja miten paljon olen oppinut arvostamaan asioita, joita en ole arvostanut ennen.

Nyt kun netti toimii, voisin kuitenkin kertoa hieman siitä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta. Muistini on kuitenkin sen verran lyhyt, että kertomuksessani tulee olemaan varmasti melkoisia aukkoja. Kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku olivat kiireistä aikaa töissä ja välillä tuli tehtyä 13 tunnin työpäiviä. Välillä työpäivät olivat lyhyempiä, mutta lounastauko saattoi jäädä väliin. Loppujen lopuksi tuohon rytmiin tottui, mutta myönnän, että olin välillä melko poikki. Varsinkin kun vapaapäiviä on kerran viikossa ja ainoan vapaapäivän haluaa käyttää hyödyksi.

Devil's Laken jälkeinen vapaapäivä tuli vietettyä paikassa nimeltä The House on the Rock. Kyseessä on sen verran hämmentävä paikka, etten ole varma osaanko kuvailla sitä. Wikipedian mukaan "The House on the Rock, originally opened in 1959,^[2] is a complex of architecturally unique rooms, streets, gardens and shops designed by Alex Jordan, Jr." Kyseessä on oikeastaan näyttely talosta, josta löytyy kirjaimellisesti kaikkea. Olen edelleen niin hämmentynyt tuosta mestasta, etten osaa edes kirjoittaa mitään. Voisin oikeastaan sanoa sen verran, että tuo paikka täytyy nähdä tietääkseen mistä on kyse. 

Talon edustalla

Infinity room

Pimeä kuva, mutta tuossa ollaan hämmentävän soitto"rasian" edessä

Pihaa

Nuo kuvat eivät todellakaan anna kuvaa siitä, millainen paikka tuo oikeasti on. Kaikki olennainen löytyi sisätiloista, jotka olivat sen verran pimeitä, että mun kamera ei suostunut yhteistyöhön. Mun kaikki kuvat ovatkin sen verran tärähtäneitä, ettei niistä saa mitään selvää.

Tuo oli yksi hienoimpia kokemuksia täällä USA:ssa ihan vaan sen takia että se oli niin hämmentävä. En yhtään osannut odottaa mitä paikka tulisi sisältämään ja kieltämättä joka toinen minuutti sai hämmästyä uudelleen ja uudelleen. Kaiken kaikkiaan The House on the Rock on erittäin hieno näyttely, missä kannattaisi käydä, jos täällä päin maailmaa pyörii.

Kivisen talon jälkeinen vapaapäivä taisi mennä Mt. Olympuksella, joka on sellainen hassu huvi- ja vesipuiston yhdistelmä täällä Dells:ssä. Puisto on high seasonina ihan täynnä ja joka ikiselle ridelle on vähintään puolen tunnin jonot (huomaatteko mun hienon finglishin?). Voin sanoa, että vuoristoradat ja vesiliukumäet eivät ole sen arvoisia, että niihin jonottaisi tuota aikaa (täällä vuoristoradat ei ovat todella raskaita niskalle. Niskat on noiden jälkeen seuraavat kaks päivä kipeitä). Lisäksi ihmiset alkaa olla todella ärtyneitä, kun he seisovat liian kauan auringossa. Loppujen lopuksi puistossa oli ihan jees käydä, kun ilmaiseksi pääsi (intertaiment card), mutta en sinne uudestaan menisi, enkä kyllä haluaisi maksaa siitä paikasta.

Tämän jälkeen menin käymään Madisonissa uudemman kerran, mutta nyt slovakien kanssa (oli siellä myös puolalainen ja turkkilainen). Eipä oikeastaan tehty muuta ku palloiltu siellä, joten laitan nyt reissusta vain muutaman kuvan tähän.

State Capiton sisältä

Tämän jälkeinen vapaapäivä oli yksi minun suosikeistani, sillä vihdoin ja viimeinen, pitkän tuskan ja useamman kymmenen yrityksen jälkeen pääsin wakeboardaamaan! Kävimme testaamassa Wisconsinin osavaltion ainoaa kaapelipuistoa. Tämä kaapeli sijaitsee rehellisesti sanottuna keskellä ei mitään. Ajoimme puistoon puolitoista tuntia ja vaikka käytimme navigaattoria koko ajan, luulin että olemme hukassa. Sijainti on kyllä todella valitettava siinä mielessä ettei se houkuta uusia ihmisiä lajin pariin. Wakepark löytyy vain ja ainoastaan jos sitä osaa etsimällä etsiä.

Meidän päivä oli kuitenkin todella upea ja wakeparkin työntekijät olivat supermukavia. Tulimme puistoon hieman myöhässä, mutta saimme silti ajella yli tunnin ajan. Työntekijät kyllä sanoivat, että siellä on todella hiljaista yleensä, joten hekin olivat varmasti innoissaan siitä, että heillä on asiakkaita.

Yksi tunti maksoi 15 dollaria, kun sen varasi netistä ja lisätunnin sai 10 dollarilla. Pauli sekä minä otettiin lisätunti ja se kannatti. Uskalsin nimittäin hypätä hyppyristä toisen tunnin aikana! Vaikka nettisivujen mukaan kamppeiden vuokraamisesta täytyisi maksaa erikseen, ei meiltä otettu enää maksua siitä. Lisätunnilla saimme seuraa parista jätkästä, jotka ovat harrastaneet lajia hieman pidempään. Heillä oli mukana wakeskate, jota Pauli sai kokeilla. He myös antoivat hyviä vihjeitä ja kannustivat meitä.

Hauskaa touhua!

Eka kerta hyppyristä meno ei nyt aivan sujunut.

Kyseisen wakeparkin huonoja puolia on se, että puisto on auki ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Noah's Arkilta on hyvin vaikeaa saada lauantaita vapaaksi. Ainakin meillä foodseilla, sillä silloin tarvitaan paljon porukkaa töihin, koska se on yleensä viikon kiireisin päivä. Tuon takia tuo wakeboarding reissu jäi ainoaksi tälle kesää. Tai oli meillä yks toinenkin reissu, mutta se ei mennyt aivan kuten suunnittelimme.

-Diana

P.S. Miia tuskin tulee kirjoittamaan mitään.

Devil's Lake

Nyt on yli kuukausi mennyt siitä, kun viimeksi päivittelin blogia. Tähän on kuitenkin ihan oikea syy. Se ei ole laiskuus vaan se, että netti on toiminut niin huonosti etten ole voinut käyttää sitä tietokoneella yli kuukauteen. Olen päässyt surffaamaan netissä vain puhelimella ja yleensä vain ulkona, sillä sisällä yhteys pätkii liikaa. En tiedä, mikä ihme nyt on tapahtunut, mutta istun huoneeni sängyllä ja päivittelen blogia (toivottavasti netti jatkaa toimintaa sen verran kauan, että tämän kirjoituksen saa myös lähetettyä). 

Täällä on kerennyt tapahtua jo sen verran paljon, ettei osaa edes ajatella mistä aloittaa. Töistä voisin sanoa sen verran, että minun toiminta cabana girl:nä päättyi ja nykyään olen töissä rekassa, joka myy hampurilaisia. Loppukesä taitaa mennä sitten siinä touhussa. Sain myös uuden työasun. Työasu vaihtui siis supervisorin asuksi, mutta minulle ei koskaan selvinnyt, mikä mun nimitys on loppujen lopuksi sitten on. Olenko lead vai supervisor vai...

Hieno peiliselfie uudessa työpaidassa. Tuossa on kuitenkin vielä vanhat shortsit, nekin ovat vaihtuneet.

Näköjään viimeinen päivitys jäi Devil's Lakeen. Reissu sinne oli kyllä todella upea. Devil's Lake on kansallispuisto, jonne ajaa muutamassa kymmenessä minuutissa Dells:stä. On todellakin käymisen arvoinen paikka, jos täällä päin maailmaa sattuu pyörimään.

Kun saavuimme järven rannalle lähdimme kiipeämään kivistä polkua ylös ja kiipeäminen oli kyllä sen arvoista. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten...

Kivinen polku ylös ja kiipeilykaverit

Lisää kiipeilymaisemia

Vaikka ylöspäin kiipeäminen oli välillä rankkaa, kyllä se kuitenkin kannatti. Kävimme katsomassa mm. Devil's Doorway:tä ja Balanced Rock:a.

Balanced Rock ja tytöt

Devils Doorway

Devil's Lakella viihdyttiin iltapäivään asti ja sitten lähdimme katsomaan pientä vesiputousta. Se oli kyllä melko säälittävä vesiputoukseksi, mutta kävimmepähän kuitenkin sitä tuijottelemassa. Samalla saimme parkkisakot, mutta onneksi olivat vain kympin. Viiteen henkeen sen ku jakoi, niin ei ollut kuin kaksi dollaria per nuppi.

Nyt on kuitenkin valitettavasti pakko lopetella tämä postaus tähän, sillä tämän kirjoittamisessa on mennyt noin kaksi tuntia. Kirjoittaminen on vaatinut pitkiä hermoja, koska netti on katkennut useamman kerran. Yritän jatkaa tarinointia mahdollisimman pian, jos vain saisin joskus näinkin hyvän wifin takaisin!

-Diana

Lisää elämää Dellsissä

Huh, taas on vierähtänyt pitkä aika viimeisestä postauksesta. Nyt on viihdytty USA:ssa jo puolentoista kuukauden ajan, mikä tuntuu ihan älyttömältä. Huomenna on myös 4th of July, jännää! Tosi mielenkiintoista nähdä, millaista menoa täällä on. Ainakin vesipuistoon odotellaan tosi paljon väkeä, joten töissä tulee varmasti olemaan hyvinkin kiireinen päivä.

Viimeksi kerroin, mikä on cabana girl ja nyt voin mainita sen, kuinka paljon paremmin olen viihtynyt töissä nyt kuin ensimmäisinä päivinä. Olen aina mielellään mennyt töihin ja ollut siellä hymy korvissa asti. Kuinka ihanaa olla töissä, kun ei tarvitse masennella yksin jäätelökopperossa?! Olen sen verran sosiaalinen, että pakko aina saada juteltua ihmisille. Yksin tehtävä työ ei kyllä todellakaan ole oma juttu. Ja niinhän se on että sekä Suomessa että täällä parasta työssä on työkaverit. 

Töiden lisäksi kerroin viimeksi melko paljon siitä, mitä on tullut puuhailtua vapaapäivinä ja samaa tulen kertomaan myös nyt, mutta pakko tähän alkuun heti kertoa sitä, että elämää täällä on muutakin kuin vapaapäivät. Esimerkiksi iltaisin on monesti erilaista menoa. Näihin menoihin voi osallistua tai olla osallistumatta oman mielensä mukaisesti ja yleensä ne ei hirveän äänekkäitä ole, joten ne ei häiritse muita (lue: nukkuvia). Joskus toki volyymitaso nousee hieman, mutta harvemmin meno yltyy niin kovaksi. 

Lisäksi on pakko kertoa hauska tarina, joka sattui minulle jo muutama viikko sitten. Olin illalla ottamassa kavereiden kanssa muutaman oluen. Aamulla sitten herään siihen, että kuulen huoneessani omitusta liikettä. Ihmettelen, mitä ihmettä tapahtuu, sillä Miiahan on jo lähtenyt töihin. En kuitenkaan jaksa avata silmiä, sillä väsyttää liikaa. Nukahdan uudestaan ja pian taas herään outoon liikehdintään. Jään miettimään, kuka ihme täällä voi olla. Nyt kyllä täytyi avata silmät, sillä ahistaa liikaa. Ja mikäs se siellä silmien edessä paljastui? Lintu! Huusin traikkukaveria paikalle, mutta lintu juuri kerkesi juuri piiloutua. Traikkukaveri sanoi että olen tainnut juoda hieman liikaa ja lähti pois. :D Jäin itsekin miettimään, ehkä näin sittenkin unta. Kohta lintu kuitenkin lensi piilostaan. 

Voin muuten sanoa, että meidän traikun tytöt oli melko paniikissa yhdestä pikkulinnusta. En olisi ikinä ajatellut pelkääväni lintua niin paljon, mutta kun sellainen on sisätiloissa, niin ei se mukavalta tunnu. Onneksi saimme sen jossain vaiheessa ulos, vaikka se vaatii hirveitä huutoja ja paniikikohtauksia molemmilta meistä. 

Tämän lisäksi täällä on valitettavasti sattunut ja tapahtunut ikäviäkin asioita. Näistä isoimpia olivat varmaan se, kun minun työpaikallani kuoli eräs asiakas sydänkohtaukseen ja se, kun eräs suomalainen jäi auton alle. Onneksi hän ei lyönyt päätänsä ja voi muuten melko hyvin, mutta valitettavasti hänellä meni toinen jalka poikki ja toinen melko huonoon kuntoon. Harmittaa hirveästi hänen puolesta, sillä hän ei käytännössä nyt pysty kävelemään. Toivotaan kuitenkin, että hän paranisi mahdollisimman pian ja pääsisi nauttimaan kesästään.

Tuohon liittyen on pakko mainita, kuinka huonosti täällä ajetaan autoa. Kevyttä liikennettä ei huomioida ollenkaan. Rehellisesti sanottuna en luota yhteenkään kuskiin ja kävelen teiden yli tosi varovasti, vaikka minulle palaisi vihreät valot. Olen sen verran usein nähnyt, kuinka autot ajaa noin 60 km tuntivauhilla ohi, vaikka jalankulkijoille palaisi vihreät valot. Lisäksi ahdistaa se fakta, että täällä hyvin iso osa autoilijoista ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Varsinkin iltaisin luotto kuskeihin putoaa siitä noin viidestä prosentista täyteen nollaan. Hauskintahan tässä on se, että jenkit (täällä päin Jenkkilää) eivät kävele tai polje pyörillä, vaan kaikkialle aina mennään autolla. Sen takia, he eivät kevyttä liikennettä tunnu huomioivan yhtään.

Nyt niihin positiivisimpiin asioihin! Eräs päivä Noah's Ark järjesti kaikille työntekijöilleen uinti-illan, jolloin sai tulla "Kahuna" nimiselle uima-altaalle uimaan töiden jälkeen. Ilta oli todella ihana, lämmin ja tunnelmallinen. Oli hauskaa käydä polskimassa työkavereiden kanssa sekä ihailemassa auringonlaskua.

Pitämässä hauskaa!

Yritin ottaa sellaisen coolin gopro -selfien veden alla ja tässä lopputulos

Yritin myös ottaa sellaisen erittäin coolin vedenalaisen ryhmäselfien ja tässä tulos

Auringonlaskua

Lisää auringonlaskua

Eräänä toisena vapaapäivänä suunnittelimme lähtevämme trampoliinipuistoon, sillä sään luvattiin olevan huono. Menimme sisälle, syötiin ja kuultin että päivärannikkeella (saimme sellaisen entertainment cardilla, eli käytännössä ilmaiseksi) ei pääse pomppimaan trampoliinilla. Eikä päivärannikkeella käytännössä muutenkaan tee mitään. Päätettiinkin, että parempi siis lähteä pois. Lähdimme ajamaan kartingia ja pelamaan laser tagia. Osa porukasta myös meni jet boat -tourille ja osa meistä Upper Dells tourille. Minä menin Upper Dellsiä katsomaan, sillä jet boat oli minulle jo tuttu.

Karting oli ihan hauskaa, mutta autot olivat aivan liian hitaita

Upper Dells tour

Eräänä toisena vapaapäivänä menimme paddle boardaamaan. Vuokrattiin myös yksi kajakki, sillä paddle boardeja ei sillä hetkellä ollut tarpeeksi. Rentoilimme sitten menemään tunnin verran Lake Deltonilla. Oli kyllä todella rentoa ja voin suppailua suositella kaikille. Kajakilla meneminenkin on hauskaa ja hieman nopeampaa touhua ku suppailu, ainakin minun osalta.

Kyseinen vapaapäivä oli vapaapäivistäni paras, sillä illempana pääsin wakeboardaamaan. Oli todella huippua päästä vihdoin ja viimeinen laudan päälle! Oli myös erittäin mahtavaa päästä kokeilemaan wakeboardingia veneen perässä. On se kyllä siinä mielessä erilaista kuin kaapelilla, kun veneestä tulevat aallot on melko isoja. Vaikka minua jännitti hirveästi, niin itse touhu sujui tosi hyvin. Ensi kerralla on kyllä pakko kokeilla pieniä hyppyjä, kun en vielä nyt uskaltanut. 

Nyt toissa päivänä tehtiin myös aivan upea reissu Devil's Lakelle. Mutta siitä voisin kirjoitella hieman myöhemmin. 

Mainitsin tuossa aiemmin entertainment cardista. Se on sellainen paperihärpäke, jonka saa jokainen Dellsissä työskentelevä. Noah:laisille card maksoi 15 dollaria ja tällä 15 dollarilla saa moneen paikkaan ilmaisen sisäänpääsyn sekä useamman prosentin alennuksia mm. kaupoista ja ravintoloista. Jos siis joskus haluaa tulla töihin Dellsiin, muistakaa hakea oma entertainment card. 

-Diana