Lisää elämää Dellsistä vol 2

Wow, netti toimii taas. Ihmeellistä! Nyt voi kirjoitella blogia jo niin paljon, etten oikein tiedä enää mistä kirjoittaisi.

Nyt tuntuu todella hassulta, koska töitä on jäljellä enää kaksi viikkoa (oli silloin ku kirjoitin tätä, nyt on enää vähän päälle viikko). Ihmiset ovat alkaneet lähteä pois Noah's Arkilta ja työpäivät eivät ole enää niin kiireisiä (johtuu myös säästä. Yhtäkkiä täällä on todella kylmä. Mutta ensi viikolla pitäisi taas olla +30 astetta lämmintä). Joka ikinen päivä tulee sanottua heipat jollekin ja se on hieman haikeaa. Toisaalta on niin mahtava fiilis siitä, että kohta pääsee matkustelemaan. Ja parasta on se, että matkustelun jälkeen menemme kotiin! En ole koskaan ajatellut että voisin ikävöidä kotia, perhettä ja ystäviä NÄIN paljon, mutta näköjään tällainen pidempi reissu opettaa monia asioita. 

Koko tämän reissun päällimmäisinä ajatuksina on kyllä se, miten paljon olen opinnut uusia asioita. Miten paljon olen oppinut asioita itsestäni ja miten paljon olen oppinut arvostamaan asioita, joita en ole arvostanut ennen.

Nyt kun netti toimii, voisin kuitenkin kertoa hieman siitä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta. Muistini on kuitenkin sen verran lyhyt, että kertomuksessani tulee olemaan varmasti melkoisia aukkoja. Kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku olivat kiireistä aikaa töissä ja välillä tuli tehtyä 13 tunnin työpäiviä. Välillä työpäivät olivat lyhyempiä, mutta lounastauko saattoi jäädä väliin. Loppujen lopuksi tuohon rytmiin tottui, mutta myönnän, että olin välillä melko poikki. Varsinkin kun vapaapäiviä on kerran viikossa ja ainoan vapaapäivän haluaa käyttää hyödyksi.

Devil's Laken jälkeinen vapaapäivä tuli vietettyä paikassa nimeltä The House on the Rock. Kyseessä on sen verran hämmentävä paikka, etten ole varma osaanko kuvailla sitä. Wikipedian mukaan "The House on the Rock, originally opened in 1959,^[2] is a complex of architecturally unique rooms, streets, gardens and shops designed by Alex Jordan, Jr." Kyseessä on oikeastaan näyttely talosta, josta löytyy kirjaimellisesti kaikkea. Olen edelleen niin hämmentynyt tuosta mestasta, etten osaa edes kirjoittaa mitään. Voisin oikeastaan sanoa sen verran, että tuo paikka täytyy nähdä tietääkseen mistä on kyse. 

Talon edustalla

Infinity room

Pimeä kuva, mutta tuossa ollaan hämmentävän soitto"rasian" edessä

Pihaa

Nuo kuvat eivät todellakaan anna kuvaa siitä, millainen paikka tuo oikeasti on. Kaikki olennainen löytyi sisätiloista, jotka olivat sen verran pimeitä, että mun kamera ei suostunut yhteistyöhön. Mun kaikki kuvat ovatkin sen verran tärähtäneitä, ettei niistä saa mitään selvää.

Tuo oli yksi hienoimpia kokemuksia täällä USA:ssa ihan vaan sen takia että se oli niin hämmentävä. En yhtään osannut odottaa mitä paikka tulisi sisältämään ja kieltämättä joka toinen minuutti sai hämmästyä uudelleen ja uudelleen. Kaiken kaikkiaan The House on the Rock on erittäin hieno näyttely, missä kannattaisi käydä, jos täällä päin maailmaa pyörii.

Kivisen talon jälkeinen vapaapäivä taisi mennä Mt. Olympuksella, joka on sellainen hassu huvi- ja vesipuiston yhdistelmä täällä Dells:ssä. Puisto on high seasonina ihan täynnä ja joka ikiselle ridelle on vähintään puolen tunnin jonot (huomaatteko mun hienon finglishin?). Voin sanoa, että vuoristoradat ja vesiliukumäet eivät ole sen arvoisia, että niihin jonottaisi tuota aikaa (täällä vuoristoradat ei ovat todella raskaita niskalle. Niskat on noiden jälkeen seuraavat kaks päivä kipeitä). Lisäksi ihmiset alkaa olla todella ärtyneitä, kun he seisovat liian kauan auringossa. Loppujen lopuksi puistossa oli ihan jees käydä, kun ilmaiseksi pääsi (intertaiment card), mutta en sinne uudestaan menisi, enkä kyllä haluaisi maksaa siitä paikasta.

Tämän jälkeen menin käymään Madisonissa uudemman kerran, mutta nyt slovakien kanssa (oli siellä myös puolalainen ja turkkilainen). Eipä oikeastaan tehty muuta ku palloiltu siellä, joten laitan nyt reissusta vain muutaman kuvan tähän.

State Capiton sisältä

Tämän jälkeinen vapaapäivä oli yksi minun suosikeistani, sillä vihdoin ja viimeinen, pitkän tuskan ja useamman kymmenen yrityksen jälkeen pääsin wakeboardaamaan! Kävimme testaamassa Wisconsinin osavaltion ainoaa kaapelipuistoa. Tämä kaapeli sijaitsee rehellisesti sanottuna keskellä ei mitään. Ajoimme puistoon puolitoista tuntia ja vaikka käytimme navigaattoria koko ajan, luulin että olemme hukassa. Sijainti on kyllä todella valitettava siinä mielessä ettei se houkuta uusia ihmisiä lajin pariin. Wakepark löytyy vain ja ainoastaan jos sitä osaa etsimällä etsiä.

Meidän päivä oli kuitenkin todella upea ja wakeparkin työntekijät olivat supermukavia. Tulimme puistoon hieman myöhässä, mutta saimme silti ajella yli tunnin ajan. Työntekijät kyllä sanoivat, että siellä on todella hiljaista yleensä, joten hekin olivat varmasti innoissaan siitä, että heillä on asiakkaita.

Yksi tunti maksoi 15 dollaria, kun sen varasi netistä ja lisätunnin sai 10 dollarilla. Pauli sekä minä otettiin lisätunti ja se kannatti. Uskalsin nimittäin hypätä hyppyristä toisen tunnin aikana! Vaikka nettisivujen mukaan kamppeiden vuokraamisesta täytyisi maksaa erikseen, ei meiltä otettu enää maksua siitä. Lisätunnilla saimme seuraa parista jätkästä, jotka ovat harrastaneet lajia hieman pidempään. Heillä oli mukana wakeskate, jota Pauli sai kokeilla. He myös antoivat hyviä vihjeitä ja kannustivat meitä.

Hauskaa touhua!

Eka kerta hyppyristä meno ei nyt aivan sujunut.

Kyseisen wakeparkin huonoja puolia on se, että puisto on auki ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Noah's Arkilta on hyvin vaikeaa saada lauantaita vapaaksi. Ainakin meillä foodseilla, sillä silloin tarvitaan paljon porukkaa töihin, koska se on yleensä viikon kiireisin päivä. Tuon takia tuo wakeboarding reissu jäi ainoaksi tälle kesää. Tai oli meillä yks toinenkin reissu, mutta se ei mennyt aivan kuten suunnittelimme.

-Diana

P.S. Miia tuskin tulee kirjoittamaan mitään.

Lisää elämää Dellsissä

Huh, taas on vierähtänyt pitkä aika viimeisestä postauksesta. Nyt on viihdytty USA:ssa jo puolentoista kuukauden ajan, mikä tuntuu ihan älyttömältä. Huomenna on myös 4th of July, jännää! Tosi mielenkiintoista nähdä, millaista menoa täällä on. Ainakin vesipuistoon odotellaan tosi paljon väkeä, joten töissä tulee varmasti olemaan hyvinkin kiireinen päivä.

Viimeksi kerroin, mikä on cabana girl ja nyt voin mainita sen, kuinka paljon paremmin olen viihtynyt töissä nyt kuin ensimmäisinä päivinä. Olen aina mielellään mennyt töihin ja ollut siellä hymy korvissa asti. Kuinka ihanaa olla töissä, kun ei tarvitse masennella yksin jäätelökopperossa?! Olen sen verran sosiaalinen, että pakko aina saada juteltua ihmisille. Yksin tehtävä työ ei kyllä todellakaan ole oma juttu. Ja niinhän se on että sekä Suomessa että täällä parasta työssä on työkaverit. 

Töiden lisäksi kerroin viimeksi melko paljon siitä, mitä on tullut puuhailtua vapaapäivinä ja samaa tulen kertomaan myös nyt, mutta pakko tähän alkuun heti kertoa sitä, että elämää täällä on muutakin kuin vapaapäivät. Esimerkiksi iltaisin on monesti erilaista menoa. Näihin menoihin voi osallistua tai olla osallistumatta oman mielensä mukaisesti ja yleensä ne ei hirveän äänekkäitä ole, joten ne ei häiritse muita (lue: nukkuvia). Joskus toki volyymitaso nousee hieman, mutta harvemmin meno yltyy niin kovaksi. 

Lisäksi on pakko kertoa hauska tarina, joka sattui minulle jo muutama viikko sitten. Olin illalla ottamassa kavereiden kanssa muutaman oluen. Aamulla sitten herään siihen, että kuulen huoneessani omitusta liikettä. Ihmettelen, mitä ihmettä tapahtuu, sillä Miiahan on jo lähtenyt töihin. En kuitenkaan jaksa avata silmiä, sillä väsyttää liikaa. Nukahdan uudestaan ja pian taas herään outoon liikehdintään. Jään miettimään, kuka ihme täällä voi olla. Nyt kyllä täytyi avata silmät, sillä ahistaa liikaa. Ja mikäs se siellä silmien edessä paljastui? Lintu! Huusin traikkukaveria paikalle, mutta lintu juuri kerkesi juuri piiloutua. Traikkukaveri sanoi että olen tainnut juoda hieman liikaa ja lähti pois. :D Jäin itsekin miettimään, ehkä näin sittenkin unta. Kohta lintu kuitenkin lensi piilostaan. 

Voin muuten sanoa, että meidän traikun tytöt oli melko paniikissa yhdestä pikkulinnusta. En olisi ikinä ajatellut pelkääväni lintua niin paljon, mutta kun sellainen on sisätiloissa, niin ei se mukavalta tunnu. Onneksi saimme sen jossain vaiheessa ulos, vaikka se vaatii hirveitä huutoja ja paniikikohtauksia molemmilta meistä. 

Tämän lisäksi täällä on valitettavasti sattunut ja tapahtunut ikäviäkin asioita. Näistä isoimpia olivat varmaan se, kun minun työpaikallani kuoli eräs asiakas sydänkohtaukseen ja se, kun eräs suomalainen jäi auton alle. Onneksi hän ei lyönyt päätänsä ja voi muuten melko hyvin, mutta valitettavasti hänellä meni toinen jalka poikki ja toinen melko huonoon kuntoon. Harmittaa hirveästi hänen puolesta, sillä hän ei käytännössä nyt pysty kävelemään. Toivotaan kuitenkin, että hän paranisi mahdollisimman pian ja pääsisi nauttimaan kesästään.

Tuohon liittyen on pakko mainita, kuinka huonosti täällä ajetaan autoa. Kevyttä liikennettä ei huomioida ollenkaan. Rehellisesti sanottuna en luota yhteenkään kuskiin ja kävelen teiden yli tosi varovasti, vaikka minulle palaisi vihreät valot. Olen sen verran usein nähnyt, kuinka autot ajaa noin 60 km tuntivauhilla ohi, vaikka jalankulkijoille palaisi vihreät valot. Lisäksi ahdistaa se fakta, että täällä hyvin iso osa autoilijoista ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Varsinkin iltaisin luotto kuskeihin putoaa siitä noin viidestä prosentista täyteen nollaan. Hauskintahan tässä on se, että jenkit (täällä päin Jenkkilää) eivät kävele tai polje pyörillä, vaan kaikkialle aina mennään autolla. Sen takia, he eivät kevyttä liikennettä tunnu huomioivan yhtään.

Nyt niihin positiivisimpiin asioihin! Eräs päivä Noah's Ark järjesti kaikille työntekijöilleen uinti-illan, jolloin sai tulla "Kahuna" nimiselle uima-altaalle uimaan töiden jälkeen. Ilta oli todella ihana, lämmin ja tunnelmallinen. Oli hauskaa käydä polskimassa työkavereiden kanssa sekä ihailemassa auringonlaskua.

Pitämässä hauskaa!

Yritin ottaa sellaisen coolin gopro -selfien veden alla ja tässä lopputulos

Yritin myös ottaa sellaisen erittäin coolin vedenalaisen ryhmäselfien ja tässä tulos

Auringonlaskua

Lisää auringonlaskua

Eräänä toisena vapaapäivänä suunnittelimme lähtevämme trampoliinipuistoon, sillä sään luvattiin olevan huono. Menimme sisälle, syötiin ja kuultin että päivärannikkeella (saimme sellaisen entertainment cardilla, eli käytännössä ilmaiseksi) ei pääse pomppimaan trampoliinilla. Eikä päivärannikkeella käytännössä muutenkaan tee mitään. Päätettiinkin, että parempi siis lähteä pois. Lähdimme ajamaan kartingia ja pelamaan laser tagia. Osa porukasta myös meni jet boat -tourille ja osa meistä Upper Dells tourille. Minä menin Upper Dellsiä katsomaan, sillä jet boat oli minulle jo tuttu.

Karting oli ihan hauskaa, mutta autot olivat aivan liian hitaita

Upper Dells tour

Eräänä toisena vapaapäivänä menimme paddle boardaamaan. Vuokrattiin myös yksi kajakki, sillä paddle boardeja ei sillä hetkellä ollut tarpeeksi. Rentoilimme sitten menemään tunnin verran Lake Deltonilla. Oli kyllä todella rentoa ja voin suppailua suositella kaikille. Kajakilla meneminenkin on hauskaa ja hieman nopeampaa touhua ku suppailu, ainakin minun osalta.

Kyseinen vapaapäivä oli vapaapäivistäni paras, sillä illempana pääsin wakeboardaamaan. Oli todella huippua päästä vihdoin ja viimeinen laudan päälle! Oli myös erittäin mahtavaa päästä kokeilemaan wakeboardingia veneen perässä. On se kyllä siinä mielessä erilaista kuin kaapelilla, kun veneestä tulevat aallot on melko isoja. Vaikka minua jännitti hirveästi, niin itse touhu sujui tosi hyvin. Ensi kerralla on kyllä pakko kokeilla pieniä hyppyjä, kun en vielä nyt uskaltanut. 

Nyt toissa päivänä tehtiin myös aivan upea reissu Devil's Lakelle. Mutta siitä voisin kirjoitella hieman myöhemmin. 

Mainitsin tuossa aiemmin entertainment cardista. Se on sellainen paperihärpäke, jonka saa jokainen Dellsissä työskentelevä. Noah:laisille card maksoi 15 dollaria ja tällä 15 dollarilla saa moneen paikkaan ilmaisen sisäänpääsyn sekä useamman prosentin alennuksia mm. kaupoista ja ravintoloista. Jos siis joskus haluaa tulla töihin Dellsiin, muistakaa hakea oma entertainment card. 

-Diana

Pari ensimmäistä viikkoa Dellsissä

Nyt en kyllä oikein osaa edes kirjoittaa mitään, kun tuntuu että täällä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Minun työpäivät ovat olleet tähän mennessä melko lyhyitä ja vapaapäiviä on riittänyt, joten aikaa tehdä sitä sun tätä on ollut. Ja hyvä näin. Kuulemma myöhemmin kesällä työpäivät tulevat olemaan hyvinkin pitkiä.

Tässä kahden viikon aikana olen kerennyt muun muassa tutkiskella Dellsiä, käydä kolme kertaa (!) Tommy Bartlett:n show:ssa, käydä Exploratoryssä ja Noah's Arkilla, istuskella iltaa bonfire:lla ja muuten vaan toisten traikuissa jne. 

Tommy Bartlett:n show koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä niistä on vesihiihtoa ja erilaisia näyttäviä temppuja veden päällä. Toisessa osiossa taas on moottoripyöriä, akrobatiaa ja taikatemppuja. Kaiken kaikkiaan oikein hauska show. Ja mikä parasta, sieltä saa kaikennäköisiä herkkuja huokeaan hintaan (jos on Bartlett:lla töissä).

Tämä Dells:han on hieman ihmeellinen paikka, sillä täällä on tosi vähän asukkaita, mutta täältä löytyy kaikkea mahdollista. Kaikella mahdollisella tarkoitan muun muassa muutamaa vesipuistoa, huvipuistoa, isoa outlettia, monia ravintoloita jne. 

Ja vähän yli 2000 ihmisen pikkukaupungistä löytyy myös nelikaistainen tie. Joka on yleensä aivan täynnä autoja.

Joku ihme vinoinen talo

Downtown

Se, mikä täällä on todella ihanaa on luonto. Vaikka välillä se (luonto) kyllä vähän käy päälle kuten tässä eräs päivä kun heräsin siihen, että minun ja Miian huoneessa oli pikkulintu. Tuli pieni hätä ku tajusin sen lentelevän täällä sisällä ympäriinsä. En olisi kyllä koskaan uskonut pelkääväni lintuja niin paljon, mutta ne on kyllä kauheita otuksia silloin, kun ne on sisätiloissa.

Kaunis järvimaisema

Pari päivää sitten kävin vierailemassa Miian työpaikalla, eli Tommy Bartlett:n Exploratoryssa. Se on sellainen hassun hauska tiedekeskus, joka näyttää ulkoapäin todella pieneltä, mutta on todellisuudessa hyvinkin iso. Sieltä löytyy tekemistä ja tutkiskeltavaa kaikenikäisille. Ainakin minä ja Juko saatiin kulutettua siellä viisi tuntia, kun kävimme sen läpi kaikessa rauhassa. Oli kyllä oikein mukavaa!

Eilen taas käytiin Iinan kanssa Noah's Arkilla, eli meidän molempien työpaikalla polskimassa vedessä. Siellä oli kyllä aivan mahtavan hauskaa! :) Kaikki liukumäet ei ole vielä auki, mutta ne jotka oli, oli kyllä mahtavia. Menimme ensin vähemmän hurjiin mäkiin ja lopussa kävimme sitten Scorpions Tailin ja Point of no Return:n, jotka olivat hurjimpia. Scorpions Tail on sellainen, jossa ylhäällä asetutaan pieneen kopperoon seisomaan. Kopperossa robotti laskee 3, 2, 1 GO ja sit mennään. Lattia menee sun jalkojen alta ja lähdet melkein suoraan alaspäin kohti maata. Point of no Return on aikalailla samanlainen, mut siihen asetutaan makaamaan ja tönästään itsensä alas. Vaikka nuo kaksi mäkeä on hurjia, niin minun ja Iinan lemppari oli kuitenkin Black Anaconda. Se on hieman pidempi mäki, johon voi mennä 2-3 henkilöä kerrallaan. 

Tuon tyyppisillä renkailla lasketaan mäkiä alas

Noah's Arkin jälkeen kävimme syömässä sporttibaarissa ja lähdimme vielä tutkimaan Dellsiä. Kävimme samalla testaamassa sellaista laitetta ku Skyscraper, joka oli aivan hullu. 

Saatoin hieman huutaa ku istuin noilla penkeillä ylhäällä ja ne osoitti kohti maata. Ja oli muuten myös melko hurjat vauhdit tuolla laitteella. Meni tukka sekaisin!

-Diana