Vesiurheiluviikonloput

Heippa taas pitkästä aikaa. Nyt on viimeinen viikko kontaktiopetusta yliopistolla ja sitten on jäljellä enää esseiden palautus. Minä kirjoittelin noita esseitä melko ahkerasti tässä, joten mulla on enää jäljellä kaksi esseetä, mistä toinen tehdään parin kanssa. Rehellisesti sanottuna on todella outoa ajatella, että tämä kaikki loppuu jo hyvin pian ja minä joudun palaamaan takaisin Suomeen. Jatkaisin tätä vielä mielellään, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi Suomessa pitäisi olla kesä. Täällähän talvi jo kolkuttaa ovelle, toki talvi on täällä hieman erilainen kuin Suomessa, mutta kyllä se täälläkin tuntuu. Tai sitten mä olen tottunut jo liian hyvään. Oltiin tässä yks ilta katsomassa pikkupingviinejä Saint Kildassa ja taisi olla +17, mutta aurinko ei paistanut ja tuuli hieman kylmästi. Mulla oli niin kylmä että oli pakko laittaa paksu pipo päälle.

Mutta näistä kylmistä keleistä siihen, että kävin tuossa jo jonkin aikaa sitten surffireissulla yhdessä Melbournen surfridersien kanssa Apollo Bay:ssä. Reissusta ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta tosi hauska viikonloppu oli kyllä. Silloinkin oli jostain syystä tosi kylmä, joten saimme palella ihan kunnolla viikonlopun aikana. Itse leiri oli kuitenkin tosi kiva. Ne sai bilettää, jotka halus bilettää, mutta ne sai surffata niin paljon kuin halus, jotka halus surffata. Lauantaiaamuna meillä oli aamusta opetustunti, joka sisälsi taas aikalailla samat asiat kuin ennenkin, mutta opettaja näytti meille ihan erilaisen tekniikan nousta surffilaudan päälle. Ennen kaikki näyttivät, että ensin laudalle noustaan polvilleen, josta sitten noustaan seisomaan. Tämä opettaja sanoi tämän olevan tosi huono tekniikka ja opetti uuden tekniikan nousta, jossa ei mennä välissä polvilleen.

Lauantaina surffattiin pariin otteeseen, ensin aamulla ja sitten iltapäivällä. Sunnuntaina nousin ylös seiskalta ja minun lisäksi ylhäällä oli eräs toinen tyyppi. Hän nousi ylös jo kuudelta surffaamaan, mutta ei uskaltanut lähteä vesille yksin. Laitoimme siinä sitten kylmät märkäpuvut päälle ja lähdettiin rannalle kahdestaan. Koska ollaan molemmat aloittelijoita, ei osattu löytää hyvää spottia surffaamiseen ja mentiin vaan jonnekkin. Siellä aallot oli melko lyhyitä ja tosi kovia. Taistelin koko aamun aaltoja vastaan ja menetin siinä melko paljon voimaa. Kun meidän surffiopettaja tuli paikalle, hän pudisti päätä ja oli sillai "pitäiskö teidän valita uus paikka surffaamiselle?". Vaihdettiin siinä sitten paikkaa, mutta voimat oli jo sen verran lopussa, että jaksoin enää noin tunnin-puolitoista ja lähdin pois.

Surffireissun jälkeen olin mukana Melbourne Universityn Waterski and Wakeboard Team:n kanssa wakereissulla. Tämä toinen reissu oli kyllä tosi mukava siinä mielessä, että se ei ollut leirityyppinen, joten mukana oli vähemmän porukkaa. Ihmisten kanssa pääsi juttelemaan enemmän ja heihin tutustui paremmin. Viikonloppuna ilma oli taas melko kylmä, mutta vesi oli onneksi lämmin. Vähän säikähdin että miten meinaan pärjätä ilman märkäpukua, mutta itseasiassa wakettaessa oli paljon lämpimämpää kuin veneessä istuessa. 

Ekan päivän selfiet

Waketettiin kolme päivää ja viimeisenä päivänä saatiin kokeilla myös tubingia, mikä oli superhauskaa, mutta melko hasardia siinä mielessä, että mulla lähti shortsit siinä joka ikinen kerta ku olin tippumassa tuubin päältä. Kerran ne päätti alkaa karkaamaan muuten vaan, yritin pitää niistä kiinni, mutta loppujen lopuksi annoin periksi ja kaaduin veteen laittamaan shortsit takaisin jalkaan. Veneessä olleet toki saivat "nauttia" näistä mun pyllynpaljastustouhuista.

Muuten tuo viikonloppu oli kyllä tosi kiva, koska vihdoinkin uskaltauduin hyppäämään. Hypyt meni jopa ihan ok:sti viimeisenä päivänä ku onnistuin jo menemään melkein koko waken yli ja laskeuduin sinne toisen aallon päälle. Onnistuin myös jopa pysymään pystyssä, enkä joka kerta kaatunut. Mutta hieman on vielä asennossa korjaamista, kun tällä hetkellä kädet nousee ilmaan samalla ku itsekin irtaantuu vedestä. 

Tuosta reissusta jäi melkoinen halu wakettaa myös veneen perässä. Tuntuu että se on niin erilaista kuin kaapelissa ja omalla tavalla tosi paljon rennompaa. Ihan vaan veneessä oleminen on jo tosi hauskaa hyvällä porukalla, mutta myös hyppääminen tuntuu vähemmän pelottavalta kuin esim. parkissa, joissa on obstaakkeleita. Mutta kaapeli on kyllä helppo siinä mielessä että se nyt on siellä Oulun keskustassa ja sinne pääsee ajeleeen joka päivä, jos haluaa. :)  

Loma Cairnsissa

Tää blogi laahaa perässä tosi pahasti. En ole yhtään ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tätä sen jälkeen kun olen käyttänyt kaikki päivät esseiden kirjoittamiseen. Nyt olisi kuitenkin tarkoituksena kertoa hieman meidän matkasta Cairnsiin pääsiäislomalla 28.3.-3.4. Jussi tuli päivää ennen kuin lähdimme Cairnsiin tänne Melbourneen Suomesta. Hänen keho joutui siis kokemaan melkoisen muutoksen säässä.

Ensimmäisenä päivänä Cairnsissa kävimme vain syömässä Raw Prawn ravintolassa, joka on saanut melko hyvät arvostelut Tripadvisorissa. Ruoka oli todella hyvää, mutta meillä kävi tuuri, että pääsimme sinne syömään, sillä se on todella suosittu. Ravintolaan ei meinannut päästä, jos ei ollut valmiita pöytävarausta. Se oli myös vähän hintavampi, eli tuolta ei oikein saa halpaa opiskelijaruokaa.

Minun kalaruoka ja viini

Seuraavana päivänä lähinnä käveltiin Cairnsissa, hengailtiin altaalla ja otettiin rennosti. Kolmantena päivänä lähdimme snorklaamaan ja sukeltamaan Great Barrier Reef:lle. Tätä odotimme tosi paljon, joten oli ihanaa vhidoin päästä kokemaan sukeltamista. Minä en ole ennen riutalla käynyt, joten oli ihana kokemus päästä näkemään noin kaunista vedenalaista elämää. Jussi ja minä pääsimme ensimmäiseen sukellusryhmään, mikä tarkoitti että olimme ensimmäisenä sukeltamassa. Ensin kävimme lyhyen teoriaosuuden läpi ja sen jälkeen piti täyttää lappunen erilaisista väittämistä. Täytettiin se yhdessä koko porukalla ja meidän opettajan kanssa, joten jokainen "pääsi siitä läpi". Seuraavaksi laitettiin varusteet päälle ja mentiin veteen. Veteen oli laitettu eri tasoihin köysiä, joita ensin käytimme mentäkseen alaspäin. Tätä ennen kuitenkin suoritettiin ns. hengityskokeet veden pinnalla. Tässä vaiheessa minä menin jostain syystä panikkiin ja tuntui etten pysty hengittämään (vaikka oli siis jo kaikki varusteet päällä), otin kaiken pois ja jäin hengittämään oikeaa ilmaa. Meidän opettaja oli kuitenkin tosi ihana, se rauhoitti minut ja pyysi laittamaan kaiken uusiksi. Tämän jälkeen hengittämisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Unohdin koko faktan että olen veden alla ja hengitän "tekoilmaa" siinä vaiheessa kun pääsimme riutalle. Se oli niiiiin kaunis! 

Underwater fashion

Kauniita ollaan

Kaloja

Found Nemo!

Sen jälkeen kun tulimme takaisin veneeseen, pääsimme snokrlaamaan. Se oli tosi hauskaa ja mä en halunnut millään lähteä pois vedestä. Oli ihanaa nähdä myös kilpikonna!

Iso kala

Sormi osoittaa kilpikonnaa. Sitä on vaikeaa nähdä, mut siellä se on

Lähdimme vielä toiseen spottiin riutalla ja siellä oli toinen mahdollisuus käydä sukeltamassa, mutta me päätettiin vain snorklata. Minä en taaskaan halunnut millään lähteä vedestä pois ja snorklasin kaiken ajan, minkä sai, mutta Jussi lähti vedestä hieman aiemmin. Kun nousin takaisin veneeseen, huomasin ettei Jussi voi oikein hyvin. Kun pääsimme takaisin airbnb -majoitukseemme Jussi mittasi kuumeen ja se oli yli 38. Ajattelimme, että hän sai auringonpistoksen. 

Seuraavana päivänä Jussi ei voinutkaan sitten tehdä yhtään mitään, mutta minä lähdin aamusta tutkimaan paikallista wakeparkkia. Menin sinne bussilla ja sitten piti vielä kävellä jonkun matkaa. Parkki oli muuten ihan kiva, mutta siellä oli vain kaksi hyppyriä. Reilejä siellä oli taas ihan valtavasti. Mie en kuitenkaan uskalla vielä reilejä mennä, koska pelottaa että kaadun niiden päälle ja satutan itseäni. Hyppyreistä taas olen jo mennyt. En kuitenkaan mennyt tuona päivänä, koska oli jostai syystä sellainen tunne, että jos menen hyppyriin, niin loukkaan itseni pahasti. 

Siinä se on, reiliparkki

Sitä seuraavana päivänä Jussi alkoi olemaan paremmassa kunnossa, joten menimme sellaiselle maisemajuna-ajelulle lähikylään. 

Juna

Vesiputous junan ikkunasta

Matkailijat

Kuranda -kylä

Kylässä kävimme syömässä, palloiltiin vähän aikaa ja lähdimme katsomaan koaloita.

Niiiiiiin söpö! 

Sitten lähdimme kohti Skyrailiä, jolla menimme takaisin kohti Cairnsiä. 

Skyrail -pusu

Jussilla oli tuon reissun jälkeen taas melko huono olo, joten loppuilta meni rentoilessa. Seuraavana päivänä lähdimme Port Douglasiin, johon pääsi pikkubussia tilattaessa. Port Douglas on hauska pikkukaupunki 66 kilometrin päässä Cairnsistä. 

Port Douglasissa kävimme myös parasailing:ssa, mutta en oo vielä laittanut siitä kuvia koneelle (vähän hidasta toimintaa), joten siitä ei ole todistetta. Seuraavana päivänä menimme puolipäiväiselle rafting -reissulle. Olisimme halunneet kokopäiväisen reissun tehdä, mutta kaikki matkat oli jo menneet, sillä emme uskaltaneet raftingia varata ennen kuin olimme varmoja Jussin olotilasta. Puolipäiväinen rafting oli kuitenkin myös oikein mukava, vaikka se olikin hieman helpompi kuin kokopäiväinen. 

Uppoamme

Mielissään

Noh, raftingin jälkeen minulla alkoi tulla "jännä olo". Bussimatka takaisin Cairnsiin oli ihan hirveä. Menimme vielä hakemaan pizzaa ennen majoitukseen menoa ja pizza ei tuntunut valmistuvan ikinä. Kun pääsimme majoitukseen, kuumemittari näytti minullakin kolmekymmentäkahdeksaa. Että kiva homma. Onneksi sentään loma oli niin sanotusti ohi ja edessä oli vain paluumatka Melbourneen. Lentomatka olikin melko tuskainen, mutta aivan hyvin se meni. 

Maanantaiaamuna heräsin ja lähdin pesemään hampaat. Katsoin itseä peiliin ja näin edessäni tyypin, jolla oli maailman isoin, punainen poski ja turvonnut silmä. Keho oli myös täynnä punaisia finnin näköisiä pilkkuja. Soitin lääkäriin ja ne sanoi ettei kannata mennä yliopistoon, voi olla tarttuvaa. Kävin lääkärissä (piti mennä eristyshuoneeseen), mutta ei ollut mitään tarttuvaa. En muutenkaan koskaan saanut tietää, mikä se oli, mutta lääkäri antoi allergialääkkeitä ja ne auttoi punotukseen ja turvotukseen. Myös kaikki punaiset pisteet lähti pois. :)

Tällä kertaa näihin tunnelmiin.

Wakeboarding viikonloppu

Nyt on ollut opiskelujen kanssa sen verran kiireistä, etten ole ehtinyt millään päivittää blogia. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituskerran, mutta siitä sitten myöhemmin. Nyt olisi tarkoitus kirjoittaa wakeboarding viikonlopusta, joka oli 11.-13.3. Noin kuukausi sitten siis jo. Viikonlopun järjesti MUWWT eli Melbourne university waterski and wakeboarding team. Viikonloppu maksoi 209 dollaria yhteensä ja siihen kuului teamin t-paita, kyydit tapahtumapaikalle, ruuat, jonkun verran alkoholia ja kolme wakeboarding kertaa. Asuimme viikonlopun teltoissa. Teltan mie vuokrasin paikalliselta ylioppilaskunnalta 15 dollarilla. 

Perjantaina noin kello viisi kokoonnuimme yliopistolla kerhon tiloihin. Saimme sieltä oman t-paidan ja aloitimme juhlat. Meidän kyyti, eli party bus, saapui hieman myöhemmin ja matkalla tapahtumapaikalle olimmekin sitten juhlimassa bussilla. Matka oli melko pitkä ja kaikki saivat mukavan olon aikaiseksi ennen kuin saavuimme leirintäalueelle. Siellä sitten piti täysin hämärässä asettaa teltta kun oli oikein kiva hiprakka päällä. Onneksi pojat asetti meidän teltan sillä aikaa ku mie pitelin valoa päällä ja neuvoin niitä, miten se teltta oikeasti pystytetään. Saatiin meidän kolmen hengen teltan pystyyn ja mietimme mitenköhän ihmeessä  mahdumme sinne kolmestaan. Teltta oli kyllä hyvin pieni. Noooh, huonosti, mutta jotenkin mahduimme sinne. Mie en oikein pystynyt kääntymään ollenkaan ja vierustoveri vaan kuorsasi vieressä. Piti sitä sitten pitkin yötä herätellä ja pyytää olemaan hiljempaa. 

Party bus ulkopuolelta

Tuosta ehkä saa vähän osvittaa meiningistä bussin sisällä

Meidän teltat. Tuohon vihreeseen telttaan piti kolmestaan mahtua.

Lauantaina sitten lähdimme vesille ja oli kyllä huippua mennä veneen takana. Olin vaan aika arka menemään lähelläkään veneestä lähtevää aaltoa, niin menin sitten tyylikkäästi viellä veneen sivulla. Toisen kerran lähdimme wakettaan päivällisen jälkeen. Siinä vaan kävi sellainen homma, että ensimmäisen wakettajan aikana vene meni rikki. Meidät sitten raahattiin takaisin rannalle ja vene kuljetettiin pois. Onneksi veneitä oli kolme, joten jäimme odottamaan toista venettä. Kauan sai odottaa, mutta loppujen lopuksi pääsimme vetämään toisen kerran. Toisella kertaa menin jo aallon yli, mutta hypätä en vielä uskaltanut. Yks tyttö, johon tutustuin viikonlopun aikana teki melkoisen naamaplätsin veteen, rikkoi etuhampaan ja puras haavan suuhun. Onneksi mitään tuon vakavampaa ei koko viikonlopun aikana sattunut, mut vähän ikävä tapaus tuokin.

Illasta oli taas ylläri ylläri bileet. Tuona päivänä muutin myös asumaan toisen tytön telttaan, jolla oli isompi teltta kuin meillä ja se nukkui siellä yksin. Sunnuntaiaamuna oli viimeisen waken vuoro, mutta se ei mennyt ihan niin hyvin kuin ois toivonut, koska lihakset olivat aivan hellänä. Mutta ei siinä.

Mun GoPron akku oli tyhjä ja kännykkääkään ei voinut ladata missään sen jälkeen ku oli vara-akusta loppunut virta, niin viikonlopulta ei ole mitenkään paljon kuvamateriaalia. Olin kuitenkin tehnyt tosi lyhkäisen vidon mun vähäisestä materiaalista.

Yks toinen tyyppi oli kuitenin tehnyt vähän laadukkaamman videon viikonlopusta, joka myös omalla tavalla antaa ehkä realistisemman kuvan viikonlopun menoista. Haha.

Nyt ois sitten vuorossa surffiviikonloppu Melbournen yliopiston surffiporukan kanssa. Hyvät viikonloput!

Lisää elämää Dellsistä vol 2

Wow, netti toimii taas. Ihmeellistä! Nyt voi kirjoitella blogia jo niin paljon, etten oikein tiedä enää mistä kirjoittaisi.

Nyt tuntuu todella hassulta, koska töitä on jäljellä enää kaksi viikkoa (oli silloin ku kirjoitin tätä, nyt on enää vähän päälle viikko). Ihmiset ovat alkaneet lähteä pois Noah's Arkilta ja työpäivät eivät ole enää niin kiireisiä (johtuu myös säästä. Yhtäkkiä täällä on todella kylmä. Mutta ensi viikolla pitäisi taas olla +30 astetta lämmintä). Joka ikinen päivä tulee sanottua heipat jollekin ja se on hieman haikeaa. Toisaalta on niin mahtava fiilis siitä, että kohta pääsee matkustelemaan. Ja parasta on se, että matkustelun jälkeen menemme kotiin! En ole koskaan ajatellut että voisin ikävöidä kotia, perhettä ja ystäviä NÄIN paljon, mutta näköjään tällainen pidempi reissu opettaa monia asioita. 

Koko tämän reissun päällimmäisinä ajatuksina on kyllä se, miten paljon olen opinnut uusia asioita. Miten paljon olen oppinut asioita itsestäni ja miten paljon olen oppinut arvostamaan asioita, joita en ole arvostanut ennen.

Nyt kun netti toimii, voisin kuitenkin kertoa hieman siitä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta. Muistini on kuitenkin sen verran lyhyt, että kertomuksessani tulee olemaan varmasti melkoisia aukkoja. Kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku olivat kiireistä aikaa töissä ja välillä tuli tehtyä 13 tunnin työpäiviä. Välillä työpäivät olivat lyhyempiä, mutta lounastauko saattoi jäädä väliin. Loppujen lopuksi tuohon rytmiin tottui, mutta myönnän, että olin välillä melko poikki. Varsinkin kun vapaapäiviä on kerran viikossa ja ainoan vapaapäivän haluaa käyttää hyödyksi.

Devil's Laken jälkeinen vapaapäivä tuli vietettyä paikassa nimeltä The House on the Rock. Kyseessä on sen verran hämmentävä paikka, etten ole varma osaanko kuvailla sitä. Wikipedian mukaan "The House on the Rock, originally opened in 1959,^[2] is a complex of architecturally unique rooms, streets, gardens and shops designed by Alex Jordan, Jr." Kyseessä on oikeastaan näyttely talosta, josta löytyy kirjaimellisesti kaikkea. Olen edelleen niin hämmentynyt tuosta mestasta, etten osaa edes kirjoittaa mitään. Voisin oikeastaan sanoa sen verran, että tuo paikka täytyy nähdä tietääkseen mistä on kyse. 

Talon edustalla

Infinity room

Pimeä kuva, mutta tuossa ollaan hämmentävän soitto"rasian" edessä

Pihaa

Nuo kuvat eivät todellakaan anna kuvaa siitä, millainen paikka tuo oikeasti on. Kaikki olennainen löytyi sisätiloista, jotka olivat sen verran pimeitä, että mun kamera ei suostunut yhteistyöhön. Mun kaikki kuvat ovatkin sen verran tärähtäneitä, ettei niistä saa mitään selvää.

Tuo oli yksi hienoimpia kokemuksia täällä USA:ssa ihan vaan sen takia että se oli niin hämmentävä. En yhtään osannut odottaa mitä paikka tulisi sisältämään ja kieltämättä joka toinen minuutti sai hämmästyä uudelleen ja uudelleen. Kaiken kaikkiaan The House on the Rock on erittäin hieno näyttely, missä kannattaisi käydä, jos täällä päin maailmaa pyörii.

Kivisen talon jälkeinen vapaapäivä taisi mennä Mt. Olympuksella, joka on sellainen hassu huvi- ja vesipuiston yhdistelmä täällä Dells:ssä. Puisto on high seasonina ihan täynnä ja joka ikiselle ridelle on vähintään puolen tunnin jonot (huomaatteko mun hienon finglishin?). Voin sanoa, että vuoristoradat ja vesiliukumäet eivät ole sen arvoisia, että niihin jonottaisi tuota aikaa (täällä vuoristoradat ei ovat todella raskaita niskalle. Niskat on noiden jälkeen seuraavat kaks päivä kipeitä). Lisäksi ihmiset alkaa olla todella ärtyneitä, kun he seisovat liian kauan auringossa. Loppujen lopuksi puistossa oli ihan jees käydä, kun ilmaiseksi pääsi (intertaiment card), mutta en sinne uudestaan menisi, enkä kyllä haluaisi maksaa siitä paikasta.

Tämän jälkeen menin käymään Madisonissa uudemman kerran, mutta nyt slovakien kanssa (oli siellä myös puolalainen ja turkkilainen). Eipä oikeastaan tehty muuta ku palloiltu siellä, joten laitan nyt reissusta vain muutaman kuvan tähän.

State Capiton sisältä

Tämän jälkeinen vapaapäivä oli yksi minun suosikeistani, sillä vihdoin ja viimeinen, pitkän tuskan ja useamman kymmenen yrityksen jälkeen pääsin wakeboardaamaan! Kävimme testaamassa Wisconsinin osavaltion ainoaa kaapelipuistoa. Tämä kaapeli sijaitsee rehellisesti sanottuna keskellä ei mitään. Ajoimme puistoon puolitoista tuntia ja vaikka käytimme navigaattoria koko ajan, luulin että olemme hukassa. Sijainti on kyllä todella valitettava siinä mielessä ettei se houkuta uusia ihmisiä lajin pariin. Wakepark löytyy vain ja ainoastaan jos sitä osaa etsimällä etsiä.

Meidän päivä oli kuitenkin todella upea ja wakeparkin työntekijät olivat supermukavia. Tulimme puistoon hieman myöhässä, mutta saimme silti ajella yli tunnin ajan. Työntekijät kyllä sanoivat, että siellä on todella hiljaista yleensä, joten hekin olivat varmasti innoissaan siitä, että heillä on asiakkaita.

Yksi tunti maksoi 15 dollaria, kun sen varasi netistä ja lisätunnin sai 10 dollarilla. Pauli sekä minä otettiin lisätunti ja se kannatti. Uskalsin nimittäin hypätä hyppyristä toisen tunnin aikana! Vaikka nettisivujen mukaan kamppeiden vuokraamisesta täytyisi maksaa erikseen, ei meiltä otettu enää maksua siitä. Lisätunnilla saimme seuraa parista jätkästä, jotka ovat harrastaneet lajia hieman pidempään. Heillä oli mukana wakeskate, jota Pauli sai kokeilla. He myös antoivat hyviä vihjeitä ja kannustivat meitä.

Hauskaa touhua!

Eka kerta hyppyristä meno ei nyt aivan sujunut.

Kyseisen wakeparkin huonoja puolia on se, että puisto on auki ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Noah's Arkilta on hyvin vaikeaa saada lauantaita vapaaksi. Ainakin meillä foodseilla, sillä silloin tarvitaan paljon porukkaa töihin, koska se on yleensä viikon kiireisin päivä. Tuon takia tuo wakeboarding reissu jäi ainoaksi tälle kesää. Tai oli meillä yks toinenkin reissu, mutta se ei mennyt aivan kuten suunnittelimme.

-Diana

P.S. Miia tuskin tulee kirjoittamaan mitään.