Minulla kävi tosi kiva tuuri, kun pari suomalaista au pairia kyseli "Finns in Melbourne" -facebookryhmässä olisiko ketään halukkaita lähteä heidän kanssa Great Ocean Road:lle. Kysyin heiltä, ottaisivatkohan he minut mukaan ja kysyin matkalle myös yhden kaverin. Saimme neljän hengen porukan koottua matkalle, tapasimme toisemme kerran ennen itse matkan tekoa ja juttelimme hieman tarkemmin siitä, mitä halusimme matkalta. Perjantaiaamuna 26.2. heräsin kuuden aikoihin aamulla ja lähdin junailemaan kohti kaukaisia suberbeja, joista lähdimme autoilemaan Great Ocean Roadille.
Great Ocean Roadia kuvaillaan muun muassa näin: "Travel the Great Ocean Road and beyond and experience one of the world's most scenic coastal drives. See the towering 12 Apostles, iconic surf breaks and misty waterfalls." Noista kaksitoista apostolia on
varmasti tunnetuin nähtävyys Great Ocean Roadilla ja vain päivän kestävät
tour:t yleensä ajaa lähinnä vain sinne. Meidän tarkoituksena oli surffata
(koska GOR:n varrella on kivoja surffirantoja) ja mennä myös pienille vaellus-/kävelyretkille.
Valitettavasti surffaus peruuntui tosi kylmän ja pilvisen sään takia. Harmitti
kyllä, mutta onneksi lisää surffireissuja on tulossa.
Turistikuva Great Ocean Road -kyltin kanssa.
Great Ocean Road:n rakensivat
ensimmäisestä maailmansodasta palanneet sotilaat vuosina 1919-1932 muistona
sodassa kuolleille sotilaille. Tie on 243 kilometriä pitkä ja se on maailman
pisin sotamuistomerkki.
Perjantaina ajettiin kaupunkiin
nimeltä Lorne. Siellä on muutamia kävelyreittejä vesiputouksille, jotka
halusimme käydä tsekkaamassa. Ensin kävelimme pidemmän matkan (noin tunnin
verran) ensimmäisille putouksille, jotka kieltämättä olivan pieni pettymys.
Onneksi metsä matkan varrella oli tosi kaunis.
Tähän käveltiin tunnin verran. Odotin jotain vähän huikeampaa.
Toinen vesiputous oli tosi lähellä autoparkkia. Ei tarvinnut kävellä kuin 300 metriä portaita. Toinen vesiputous oli kyllä kiva, vaikka vettä ei ollutkaan paljon. Kuvissa se ei oikein meinaa näyttää miltään. Mielestäni tämä vesiputous oli kuitenkin näkemisen arvoinen.
Ennen saapumista Apollo Bay:hin, jossa yöpyimme kahden yön verran, pysähdyimme vielä parissa paikassa.
Apollo Bayssa kävimme syömässä, pienellä kävelyllä ja illalla mentiin juhlimaan. Perjantai-iltana ei vaan valitettavasti oikein tapahtunut mitään ja baari meni kiinni jo kahdeltatoista. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Otway Treetop adventure:a, kunnes tytöt sanoi että me unohdettiin tankata, joten meillä ei ollut enää kauheasti bensaa. Katsoimme mittaria, joka näytti että bensaa riittäisi seuraavaksi 50 kilometriksi. Mielenkiintoisinta tuossa oli se, että olimme jo liian kaukana Apollo Baystä ja olimme ajamassa metsässä, jossa ei ollut kuuluvutta, joten kaikkien puhelimet olivat hyödyttömiä. Katsoimme kartasta, että eräässä kylässä pitäisi olla bensa-asema ja meillä pitäisi olla riittävästi bensaa päästä siihen asti. Ajeltiin siis sinne, syötiin tosi kiva brunch ja tankattiin auto.
Meidät pelastanut "bensa-asema" :)
Tämän jälkeen ajettin treetop seikkailuille ja ostettiin lippu (25 AUD) sellaiselle hauskalle kävelyreitille sademetsään.
Kävelimme tuommosia hauskoja huojuvia siltoja pitkin.
Otway Treetopeilta lähdimme ajamaan kohti 12 apostolia.
Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys.
Yritimme vielä ajaa eräälle majakalle ennen hostellille menoa, mutta alue oli jo valitettavasti suljettu, emmekä päässeet majakalle. Kävimme kuitenkin vielä pienellä bushwalkilla ja lähdimme nukkumaan.
Noitamainen metsä matkalla majakalle
Pitihän se majakka kuitenkin nähdä, niin päätimme kävellä noin tunnin puskissa.
Sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Grampians National Park:ia. Matkaa sinne Apollo Bay:ltä oli yli kolme tuntia. Vähän harmitti ettei tsekattu matkan pituutta aiemmin, sillä lähdimme ajamaan hieman liian myöhään. Grampians oli kuitenkin ihan upea! Vaikka kerkesimme tehdä vain pienen kävelyn, maisemat olivat kaiken ajamisen arvoisia.
Okei, näemmä olen ollut Australiassa jo päälle kuukauden. Kuka voisi kertoa minulle, miten näin on päässyt käymään? Itsestänihän tuntuu että olen ollut täällä lähinnä viikon, ehkä puolitoista. Aika on mennyt todella nopeaa, mutta onneksi paljon asioita on ehtinyt tapahtua. En ala kirjoittaa päiväkirjamaisesti siitä mitä tein minäkin päivänä vaan kirjoitan nyt tästä upeasta reissusta, jotka tuli tehtyä eräänä sunnuntaina.
Wilsons Promontory National Parkiin teimme vain päiväreissun, vaikka siellä olisi kyllä viihtynyt paljon pidempäänkin. Me lähdettiin Melbournesta vasta vähän jälkeen kymmeneen, mikä on kyllä jo tosi myöhään. Kannattaa tuommosille reissuille lähteä heti aamusta, erityisesti jos tekee vain päiväreissun. Kartan mukaan kansallispuistoon ajaa noin kolmessa tunnissa, mutta meillä kesti siinä kauemmin, sillä haluttiin ajaa lähteltä merta. Pysähdyimme myös syömään.
Tein tämän reissun kahden ranskalaisen kaverini kanssa. Toinen niistä suorittaa täällä harjoittelua ja toinen on au pairina. Au pair kaverini sai lainata hänen perheen autoa, joten autoa ei tarvinnut vuokrata. Siinä säästää melko hyvin rahaa, kun ei tarvitse auton vuokrauksesta maksaa.
Meidän poppoo.
Tässä muutama kuva matkan varrelta:
Tunnelmallista kävelyä rannalla
Valitettavasti ei oo tullu vielä koaloita nähtyä
Tämä on ihan upea paikka, jonka upeutta ei kyllä valitettavasti näe kuvissa.
Tuommosia ui rannalla
Itse kansallispuistossa oli tosi monia upeita paikkoja, joissa pysähdyimme ennen varsinaisia kävelyreittejä. Sen takia meillä menikin melko myöhään, että pääsimme oikeasti kävelemään erilaisia reittejä.
Taiteellista, eikö?
Wilsons Promontory:ssa on paljon surffirantoja
Melodie otti taidekuvan
Sitten parkerattiin auto ja lähdimme kävelemään kahdelle eri reitille. Reitti numero yksi kulki läheltä rantaa. Se vaan jäi vähän kesken meillä, kun kello alkoi olla tosi paljon ja halusimme käydä vielä toisellakin reitillä.
Nuo paikat oli niin upeita, että tuntui ettei edes tarvitse hienoa kameraa tai hyviä kuvaamistaitoja, et pystyi ottamaan vaikuttavia kuvia. Reitti numero kaksi oli neljän kilometrin hike ylöspäin. Neljä kilometriähän ei sinänsä tunnu miltään, mut kyll' se vähän otti voimille, kun olimme viimeksi syöneet lounaan joskus 12 aikaan ja koko ajan piti kävellä ylöspäin melko lämpimissä keleissä. Alaspäin meno sitten olikin erittäin rentoa.
Tsekkaamme maisemat
"Miks nuo hyppää jo? Oota!"
Tästä tuli mun lempparikuva. Jotenkin se vaan on niin rauhallinen ja maisemat on upeat.
Matkalla kotiin näimme vielä kengurun!
Tähän loppuun vielä video. Miehän en osaa yhtään tehdä videoita, koska oon liian kärsimätön oppimaan mitään kunnollisia videonmuokkausohjelmia. Jos siis joku osaa ja haluaa mua opettaa, niin olisin kiitollinen. Tuossa on tuommonen movie makerillä tehty pätkä, jota en saanut muokattua kuten halusin ja varsinkin tuo loppu ahdistaa niin paljon. Se vaan loppuu, eikä oo mitään häivytystä. Äh...
Tänään päättyi otsikon mukainen ohjelma. Melbourne Welcome Week Program on vapaaehtoinen opiskelijoiden järjestämä ohjelma, jonka aikana tutustutaan Melbourneen ja pidetään hauskaa. Ohjelma ei oikeastaan liity opiskeluun millään muulla tavalla kun että sen järjestää Melbournen yliopiston opiskelijat ja että ohjelman aikana asutaan yliopiston kampuksella.
Ohjelma maksaa 565 dollaria. Mitä siihen sitten sisältyy ja millainen ohjelma oli meillä?
Ohjelma tarjoaa neljän päivän ja neljän yön ajaksi asumuksen ja ateriat. Aterioita on päivässä kolme: aamiainen, lounas ja illallinen. Muuten ruoka oli ihan hyvää, eikä sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa siitä, mutta minulla oli rehellisesti vaikeuksia pärjätä noilla kolmella aterialla. Yleensä annoskoot oli tosi pieniä ja tauot ruokien välissä oli melko pitkiä. Esimerkiksi yhtenä päivänä luonaalla oli pieni pala lihaa ja kolme puolikasta pikkupottuja. Salaattia sai ottaa niin paljon kuin halusi, mut ne oli kaikki loppumassa, joten salaattiakaan ei saanut hirveästi. Toisena päivänä oli sellainen mukaan otettava lounas, johon kuului kolmioleipä ja myslipatukka (yritä sitten sillä pärjätä useamman tunnin).
Mitä sitten itse ohjelma sisälsi? Ohjelma sisälsi neljä hyvin täyttä päivää (me saatiin ohjelma muuten vasta ensimmäisenä päivänä, joten ennen sitä ei oikein tiennyt, mitä seuraavat päivät tulevat sisältämään). Ensimmäisenä päivänä jakauduttiin ryhmiin (osallistujaa oli noin 180 ja ryhmiä taisi olla 19) ja mentiin oman ryhmän kanssa tutustumaan toisiinsa. Jokaisella ryhmällä oli oma host. Host on opiskelija Melbournen yliopistolta, joka on itse ollut vaihdossa. Minun ryhmän host oli käynyt vaihtonsa Suomessa (aika cool!). Hostilla ei sinänsä ollut meille mitään ohjelmaa, joten sen jälkeen ku oltiin kerrottu meidän nimet, mistä ollaan kotoisin jne, hän vaan kysyi "what would you like to do?" ja lisäsi perään "I have snakes in my bag".
Hostin laukussa olevat käärmeet
Sitten meillä oli ohjelmassa "safety briefing". Paras tähän mennessä oleva safety briefing, mitä oon kokenut.
Tämän jälkeen meillä oli rastimainen kisa Melbournen keskustassa. Se oli kyllä hyvin hämmentävä. Minulta ja aikalailla kaikilta muiltakin meidän ryhmäläisiltä meni hyvin paljon ohi mitä piti tehdä ja meidän ryhmä ei oikein ollut niin kisaamistuulella (monet oli just tullu Australiaan), joten me lähinnä käveltiin hirveää vauhtia paikasta toiseen. Mut oli meillä sentään hauska hetki, ku päästiin tanssiin tuota safety -tanssia Federation Squaren lavalla.
Illallisen jälkeen pääsimme tanssimaan salsaa. Meillä oli opettaja, joka opetti meille salsaa ja pari jotain muutakin tanssilajia. Salsan jälkeen menimme nukkumaan, sillä seuraavana aamuna aamupala oli jo klo 6.30. Aamupala oli niin varhain sen takia, että olimme lähdössä surffaamaan. Surffirannalle, jonka nimeä en tiedä vieläkään, oli matkaa noin puolitoista tuntia. Surffaaminen oli superhauskaa ja mukavaa! Oli mahtavinta kun sai napattua aallon ja pääsi seisomaan laudalla. Mielestäni tää surffireissu oli koko ohjelman kohokohta. Mie ootin surffireissua tosi pitkään ja se oli kyllä juuri niin kivaa, kun ajattelin sen olevan. :) Ainoa huono puoli tuossa reissussa oli, että rannalla piti olla 6 tuntia (jotta kaikki 180 ihmistä kerkeis surffata) ja vaikka kui yritti uida aurinkorasvassa, niin kyllähän sitä silti paloi. Muutenkin rannalla oloon hieman väsyi ja mulla alkoi lopussa särkeä päätä tosi paljon.
Kun pääsimme takaisin Melbourneen, syötiin illallinen ja lähdettiin syömään jäätelöä (mikä piti maksaa itse :( ) ja kiertämään baareja. Oli kyllä huippuhauskaa, mutta vähän meinas energiat loppua kesken. Niin ja minulla myös lähti ääni just ennen tuon ohjelman alkua ja toisena päivänä ääntä ei lähtenyt ollenkaan, joten olin käytännössä koko sen päivän hiljaa. Rannalla en pystyny puhua ollenkaan, baarissa kirjoitin asiani kännykällä ja näytin kännykkää muille. :D Hyvä, että ihmiset olivat kärsivällisiä kanssani.
Jätski. Maksoi muuten 7,50. Kallista touhua.
Tavattiin tuollainen kaveri matkalla
Kolmantena päivänä saimme sellaisen kunnon markkinointituokion, kun tyyppi eräästä matkailufirmasta tuli markkinoimaan heidän tourejaan Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Muuten en oikein tykänny ajatuksesta, että tuetaan vaan yhtä tiettyä firmaa, mutta siitä tuokiosta sai onneksi vähän ideoita omia matkoja varten. Sitten lähdimme pienissä ryhmissä walking tourille (ekana päivänä piti valita joko Fitzroy tai CBD). Mie otin Fitzroyn, joka on tosi siisti alue täällä Melbournessa. Se on ihan täynnä katutaidetta ja tosi upeaa sellaista.
Sitten kävimme National Gallery of Victoriassa, joka on yksi must see -paikoista Melbournessa. Minun kohdalle osui valitettavasti vähän huono opas, joka puhui niin hiljaa, etten kuullut oikein mitään, joten suurin osa tourista meni ohi. Museolta suunnattiin kohti Eurkeaa Toweria, joka on tällä hetkellä Melbrounen pisin rakennus. Sieltä oli kyllä tosi kivaa katsella maisemia.
Tämän jälkeen ohjelmassa olisi ollut dinner, trivia ja movie night, mutta kyseessä oli 14. pvä helmikuuta ja täällä oli ilmainen festari. Päätin lähteä festaroimaan, eli nokka osoitti kohti Saint Kilda Festivalia. Siellä oli kyllä aivan huippua!
Neljäntänä päivänä pääsimme heti aamusta improamaan, kun ohjelmassa oli theatre sports. Sen jälkeen oli footy clinic (footy on australialainen jalkapallo), jota ootin myös aika paljon, mutta se olikin täydellinen pettymys. Luulin että oltaisiin päästy vähän enemmän pelaamaan itse, mutta saatiin potkia palloa kymmenen minuutin ajan ja sitten oli taas ihmeellistä markkinointisettiä. Blaah.
Myöhemmin piti mennä ostamaan gearia illan bileitä varten, joiden teemana oli Australia. Ennen bileitä oli kuitenkin formal dinner, jossa vieraili myös yliopiston väki.
Baareilussa meni vähän pitkäksi, mutta oli kyllä mahtava ilta. Ja mie tykkäsin tosi paljon sekä formal dinneristä että viimeisestä hupsuttelusta.
Seuraavana aamuna söimme vielä aamupalaa ja sitten piti jo lähteä. Tässä vielä kooste siitä, mitä mieltä olen ohjelmasta
+ surffireissu
+ paljon uusia ihmisiä ympäri maailmaa (suurin osa oli Jenkeistä, mut muualtakin oli toki porukkaa)
+ viimeisen päivän formal dinner
+ viimeisen päivän hupsuttelu
- kallis verrattuna siihen, mitä sillä rahalla sai. Itsellä ehkä harmitti myös se, että maksan vuokraa myös kämpästä, joten en oikeastaan olisi tarvinnut yöpymistä collegessa (asun hyvin lähellä). Tiedän, että suurin osa tuosta maksusta oli kuitenkin asumisesta (collegessa asuminen maksaa aivan hirvittävän paljon)
- minulle jäi epäselväksi, että joudumme kuitenkin monista asioista maksamaan itse. Luulin että tuohon ohjelman hintaan sisältyisi kaikki ja esim. pubikierroksella meille annettaisiin drinkkilippuja (tai edes yhden)
- liian vähän ruokaa, olin koko ajan nälkäinen :'D
- inhosin kulkea tosi isoissa ryhmissä pitkin kaupunkia hirveällä kiireellä
- ohjelma on vähän liian lyhyt
Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että kun kirjoittaa näin pitkiä selostuksia, ei jaksa niitä enää lukea läpi, joten pahoittelen, jos teksti on epäluettavassa muodossa.
