Australia

Australia

lauantai 19. maaliskuuta 2016

MUSEX Surf Camp

Kaksi viikkoa sitten tuli tosiaan käytyä MUSEX:n (vaihtariklubi Melbournen yliopistolla) surffileirillä. Leiri maksoi 190 dollaria ja siihen kuului bussikyydit Phillip Island:lle ja takaisin, majoitus, ruuat ja surffitunnit. Niin ja alkoholi. Kuulin jo ennen lipun ostamista, että leiri keskittyy enemmän juomiseen kuin surffaamiseen, mutta halusin kuitenkin lähteä kokeileen sitä.

Ja kyllähän se tosiaan juomiseen keskittyi melkoisesti, mutta eipä minua haitannut se hirveästi, koska minulla oli tosi hauska viikonloppu, jonka aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Ollaan ajateltu heidän kanssa lähteä joskus oma-aloitteisesti surffaamaan, sillä silloin on vähän enemmän vapauksia. Surffituntien kanssa on pakko yrittää jaksaa niin pitkään kuin on aikaa, sillä toista mahdollisuutta ei enää saa. Surffaaminen on ainakin itsestä tuntuut kuitenkin tosi rankalta ja välillä on tuntunut, että tarvitsisi pienen tauon. Sitä ei kuitenkaan raaski ottaa silloin kun aikaa on rajoitetusti.

Surffileiri alkoi perjantaina klo 14, kun istuimme busseihin ja lähdimme kohti Phillip Island:a. Tiellä oli melkoinen ruuhka, joten meillä kesti tosi kauan päästä paikan päälle. Tulimme paljon myöhemmin paikalle kuin edellinen bussi, joten ihmiset olivat ehtineet jo asettua paikalle. Meille tämä tarkoitti, että jäimme ilman nukkumapaikkaa. Musex:n ihmiset tarjosivat meille telttoja. Oltiin vähän ärtyneitä, sillä maksoimme kaikki saman verran ja toiset saivat nukkua huonessa sängyllä kun taas meidän piti nukkua teltoissa. Pyysimme alennusta, mutta ei ole vielä kuulunut mitään meidän alennuksista. Haha.

Minun kämppä viikonlopun ajan
Perjantaina asettumisen jälkeen söimme, pelasimme tutustumispelejä ja juomapelejä ja sitten oli toogabileet. Siellä oli lisää pelejä ja loppuillasta tiedossa oli musiikkia ja tanssia. Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen lähdimme surffaamaan. Onnekseni olin ekassa surffiryhmässä, joten saimme mennä surffaamaan ensimmäisenä heti aamusta. Aallot oli silloin melko hyviä ja itsestäni tuntui että sain oikeasti vähän surffattuakin (toisten ryhmien aikana sääolosuhteet oli paljon huonommat). Noiden koulujen kanssa meinaa olla sellainen ongelma, että meitä "surffareita" on liikaa samalla paikalla ja me meinataan koko ajan törmätä toisiimme. Itsekin törmäilin ihmisiin melkoisesti. Se vaan harmittaa hirveästi, kun oot napannu hienon aallon, päässy ylös ja sit oot sillai "hups, ihmisiä eessä". Välillä ei oo kuitenkaan päässy niin pitkälle ja se jää harmittaan, sillä sulla jää hieno aalto nappaamatta sen takia että ihmisiä on vain yksinkertaisesti liikaa. Onneksi nuo törmäykset ei yleensä oo hirveän pahoja, vaikka kerran onnistuimme törmäämään ihan kunnolla ja minulla kesti hetki että pääsin veden alta takaisin pintaan. Niskoihin sattui koko illan sen jälkeen, mutta eipä tuokaan kovin vakavaa ole. Hauskaa oli silti! :)


Kaikki nuo ihmiset, keiden kanssa oli mukavaa törmäillä vedessä
Lauantaina ei sinänsä ollut muuta ohjelmaa, joten lähdimme kävelylle muutamien ihmisten kanssa. 


Oli välillä tosi hämmentäviä maisemia
Lauantai-iltana oli sit toiset bileet. Teemana oli pyjama. Eli lisää kaikkia pelejä ja musiikkia sekä tanssia. Sunnuntaina sitten heräiltiin, syötiin ja puolen päivän aikaan lähdettiin takaisin Melbourneen. Vähän jäi harmittaan että surffattiin vain kerran, sillä se ei todellakaan ollut tarpeeksi, mutta itse viikonloppu oli tosi hauska silti. Vaihdon aikana on tosi kivaa tutustua ihmisiin ympäri maailmaa ja tuon viikonlopun aikana tapasin monia uusia huippuja tyyppejä. :)

perjantai 11. maaliskuuta 2016

University orientation ja kaks ensimmäistä opiskeluviikkoa

Vaikka näistä blogikirjoituksista päätelleen olen lähinnä tullut tänne matkustelemaan, mikä on osittain totta, tulin tänne myös opiskelemaan. Meidän yliopisto alkoi jo 19.2. pakollisella briefing:llä ja ilmoittautumisella yliopistoon läsnäolevaksi. Sen jälkeen oli viikko orientaatiota, mikä oli ehkä hieman turha muuten, mutta sen aikana sai paljon ilmaista ruokaa. En oikeastaan tehnyt koko orientation week:n aikana mitään muuta ku kävin yliopistolla syömässä ilmaista ruokaa ja hain kaikenlaisia ilmaisia tavaroita eri ständeiltä. Opiskelijaelämää, haha. 

Orientaatioviikon aikana yliopiston sadat klubit markkinoivat itseään ja silloin oli hyvä kiertää ständiltä ständille ja kysellä mistä klubista on kyse. Klubeja täällä on kaikesta, mitä voi keksiä. On cheerleadingia, field hockeyta, olutkerhoa, viinikerhoa, erilaisia kulttuurikerhoja, elokuvakerhoja, suklaakerhoja, shakkikerhoja jne. Taitaa täällä olla myös pirate -kerho, jonka tarkoituksena on pukeutua merirosvoksi ja mennä veneelle juomaan rommia. Tai ainakin sellaisen käsityksen minä sain siitä kerhosta. Itse liityin vain muutamaan kerhoon ja yhden nimen jo unohdin, kun liityin siihen vain yhtien bileiden takia. 

Olen tällä hetkellä MUSEX -klubissa, joka on tarkoitettu kaikille vaihto-opiskelijoille. Sen kanssa kävimme viime viikonloppuna surffileirillä (siitä lisää ensi blogikirjoituksessa). Lisäksi olen surf riders -klubissa, joka on siis surffiklubi. Ne tekee viikonloppureissuja surffirannoille, bailaa ja surffaa. Liityin myös waterski and wakeboarding teamiin. Heidän kanssa lähden tänään viikonloppureissulle wakettaan. 

Nuo kerhot, klubit ja teamit maksaa jonkun verran, mutta se riippuu täysin kerhosta, kuinka paljon. Se kerho, jonka nimeä en muista maksoi 4 dollaria kun taas surf riders maksoi 30 dollaria. 


Tuossa videossa joku tanssiklubi esittäytyy.

Itse opiskelut alkoivat 29.2. ja eka viikko oli rento, kun monet tutorialit oli peruttu ja viikon aikana oli vain luentoja (joka kurssilla on aina yksi kerta luentoja ja yksi kerta tutorialeja/workshoppeja viikon aikana). Toisella viikolla alkoi kuitenkin jo kunnon opiskelut. Täällä on melko vähän kontaktitunteja, mutta tuntuu että itsenäistä työtä kyllä riittää.

Yliopistolla tapahtuu jatkuvasti jotakin. Joka tiistai on ilmainen BBQ. Siihen on toki aina ihan valtavat jonot. Mutta samalla ku seisoo jonossa voi kuunnella musiikkia, sillä BBQ:n lisäksi siellä on aina bändi soittamassa. Ihan mahtavaa! Lisäksi joka torstai taitaaa olla ilmainen aamiainen, mutta sitä en ole vielä käynyt tsekkaamassa. Viime viikolla oli sellainen Big Play Day, joka oli lähinnä sitä varten, että erilaiset urheilukerhot saivat esittäytyä jälleen kerran. Sieltä sai rekisteröitymällä 10 dollarin lounasvoucherin, joten tuli käytyä syömässä siellä ilmainen burgeri. Täällä ei ole mitään opiskelijaruokailua, niin noita ilmaisia syömisiä on pakko käyttää hyväksi. 

Lisäksi on pakko kertoa tästä kampuksesta. Nimittäin se on valtava! Melbournen yliopistossa opiskelee noin 40 000 opiskelijaa ja kampus myös näyttää siltä. Koska se on niin iso, puhelimeen voi ladata "lost on campus" -app:n, joka kuljettaa sut oikeisiin paikkoihin. Vaikka oon ladannut kyseisen app:n, oon silti ollut monesti melko hukassa täällä. 

Itsellä on kolme kurssia education -alalta ja sit on sellainen vaihtareille tarkoitettu Australia Now -kurssi. Hauskaa on se, et mun opintoja on muun muassa lääkiksellä, teknillisellä puolella, metallurgian rakennuksessa ja kauppiksessa. 

Mutta nyt en keksi mitään muuta kirjoitetettavaa, joten hyvää viikonloppua kaikille. Minä lähden kohta vesille! :) JEE!

Great Ocean Road -video


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Great Ocean Road ja Grampians National Park

Minulla kävi tosi kiva tuuri, kun pari suomalaista au pairia kyseli "Finns in Melbourne" -facebookryhmässä olisiko ketään halukkaita lähteä heidän kanssa Great Ocean Road:lle. Kysyin heiltä, ottaisivatkohan he minut mukaan ja kysyin matkalle myös yhden kaverin. Saimme neljän hengen porukan koottua matkalle, tapasimme toisemme kerran ennen itse matkan tekoa ja juttelimme hieman tarkemmin siitä, mitä halusimme matkalta. Perjantaiaamuna 26.2. heräsin kuuden aikoihin aamulla ja lähdin junailemaan kohti kaukaisia suberbeja, joista lähdimme autoilemaan Great Ocean Roadille.  

Great Ocean Roadia kuvaillaan muun muassa näin: "Travel the Great Ocean Road and beyond and experience one of the world's most scenic coastal drives. See the towering 12 Apostles, iconic surf breaks and misty waterfalls.Noista kaksitoista apostolia on varmasti tunnetuin nähtävyys Great Ocean Roadilla ja vain päivän kestävät tour:t yleensä ajaa lähinnä vain sinne. Meidän tarkoituksena oli surffata (koska GOR:n varrella on kivoja surffirantoja) ja mennä myös pienille vaellus-/kävelyretkille. Valitettavasti surffaus peruuntui tosi kylmän ja pilvisen sään takia. Harmitti kyllä, mutta onneksi lisää surffireissuja on tulossa.

Turistikuva Great Ocean Road -kyltin kanssa.
Great Ocean Road:n rakensivat ensimmäisestä maailmansodasta palanneet sotilaat vuosina 1919-1932 muistona sodassa kuolleille sotilaille. Tie on 243 kilometriä pitkä ja se on maailman pisin sotamuistomerkki. 


Perjantaina ajettiin kaupunkiin nimeltä Lorne. Siellä on muutamia kävelyreittejä vesiputouksille, jotka halusimme käydä tsekkaamassa. Ensin kävelimme pidemmän matkan (noin tunnin verran) ensimmäisille putouksille, jotka kieltämättä olivan pieni pettymys. Onneksi metsä matkan varrella oli tosi kaunis.




Tähän käveltiin tunnin verran. Odotin jotain vähän huikeampaa.
Toinen vesiputous oli tosi lähellä autoparkkia. Ei tarvinnut kävellä kuin 300 metriä portaita. Toinen vesiputous oli kyllä kiva, vaikka vettä ei ollutkaan paljon. Kuvissa se ei oikein meinaa näyttää miltään. Mielestäni tämä vesiputous oli kuitenkin näkemisen arvoinen. 



Ennen saapumista Apollo Bay:hin, jossa yöpyimme kahden yön verran, pysähdyimme vielä parissa paikassa.






Apollo Bayssa kävimme syömässä, pienellä kävelyllä ja illalla mentiin juhlimaan. Perjantai-iltana ei vaan valitettavasti oikein tapahtunut mitään ja baari meni kiinni jo kahdeltatoista. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Otway Treetop adventure:a, kunnes tytöt sanoi että me unohdettiin tankata, joten meillä ei ollut enää kauheasti bensaa. Katsoimme mittaria, joka näytti että bensaa riittäisi seuraavaksi 50 kilometriksi. Mielenkiintoisinta tuossa oli se, että olimme jo liian kaukana Apollo Baystä ja olimme ajamassa metsässä, jossa ei ollut kuuluvutta, joten kaikkien puhelimet olivat hyödyttömiä. Katsoimme kartasta, että eräässä kylässä pitäisi olla bensa-asema ja meillä pitäisi olla riittävästi bensaa päästä siihen asti. Ajeltiin siis sinne, syötiin tosi kiva brunch ja tankattiin auto.

Meidät pelastanut "bensa-asema" :)
Tämän jälkeen ajettin treetop seikkailuille ja ostettiin lippu (25 AUD) sellaiselle hauskalle kävelyreitille sademetsään.

Kävelimme tuommosia hauskoja huojuvia siltoja pitkin.




Otway Treetopeilta lähdimme ajamaan kohti 12 apostolia.




Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys.
Yritimme vielä ajaa eräälle majakalle ennen hostellille menoa, mutta alue oli jo valitettavasti suljettu, emmekä päässeet majakalle. Kävimme kuitenkin vielä pienellä bushwalkilla ja lähdimme nukkumaan.

Noitamainen metsä matkalla majakalle

Pitihän se majakka kuitenkin nähdä, niin päätimme kävellä noin tunnin puskissa.
Sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Grampians National Park:ia. Matkaa sinne Apollo Bay:ltä oli yli kolme tuntia. Vähän harmitti ettei tsekattu matkan pituutta aiemmin, sillä lähdimme ajamaan hieman liian myöhään. Grampians oli kuitenkin ihan upea! Vaikka kerkesimme tehdä vain pienen kävelyn, maisemat olivat kaiken ajamisen arvoisia.






torstai 3. maaliskuuta 2016

Wilsons Promontory National Park

Okei, näemmä olen ollut Australiassa jo päälle kuukauden. Kuka voisi kertoa minulle, miten näin on päässyt käymään? Itsestänihän tuntuu että olen ollut täällä lähinnä viikon, ehkä puolitoista. Aika on mennyt todella nopeaa, mutta onneksi paljon asioita on ehtinyt tapahtua. En ala kirjoittaa päiväkirjamaisesti siitä mitä tein minäkin päivänä vaan kirjoitan nyt tästä upeasta reissusta, jotka tuli tehtyä eräänä sunnuntaina. 

Wilsons Promontory National Parkiin teimme vain päiväreissun, vaikka siellä olisi kyllä viihtynyt paljon pidempäänkin. Me lähdettiin Melbournesta vasta vähän jälkeen kymmeneen, mikä on kyllä jo tosi myöhään. Kannattaa tuommosille reissuille lähteä heti aamusta, erityisesti jos tekee vain päiväreissun. Kartan mukaan kansallispuistoon ajaa noin kolmessa tunnissa, mutta meillä kesti siinä kauemmin, sillä haluttiin ajaa lähteltä merta. Pysähdyimme myös syömään. 


Tein tämän reissun kahden ranskalaisen kaverini kanssa. Toinen niistä suorittaa täällä harjoittelua ja toinen on au pairina. Au pair kaverini sai lainata hänen perheen autoa, joten autoa ei tarvinnut vuokrata. Siinä säästää melko hyvin rahaa, kun ei tarvitse auton vuokrauksesta maksaa. 

Meidän poppoo.
Tässä muutama kuva matkan varrelta:

Tunnelmallista kävelyä rannalla


Valitettavasti ei oo tullu vielä koaloita nähtyä

Tämä on ihan upea paikka, jonka upeutta ei kyllä valitettavasti näe kuvissa. 



Tuommosia ui rannalla


Itse kansallispuistossa oli tosi monia upeita paikkoja, joissa pysähdyimme ennen varsinaisia kävelyreittejä. Sen takia meillä menikin melko myöhään, että pääsimme oikeasti kävelemään erilaisia reittejä. 


Taiteellista, eikö?
Wilsons Promontory:ssa on paljon surffirantoja


Melodie otti taidekuvan


Sitten parkerattiin auto ja lähdimme kävelemään kahdelle eri reitille. Reitti numero yksi kulki läheltä rantaa. Se vaan jäi vähän kesken meillä, kun kello alkoi olla tosi paljon ja halusimme käydä vielä toisellakin reitillä.







Nuo paikat oli niin upeita, että tuntui ettei edes tarvitse hienoa kameraa tai hyviä kuvaamistaitoja, et pystyi ottamaan vaikuttavia kuvia. Reitti numero kaksi oli neljän kilometrin hike ylöspäin. Neljä kilometriähän ei sinänsä tunnu miltään, mut kyll' se vähän otti voimille, kun olimme viimeksi syöneet lounaan joskus 12 aikaan ja koko ajan piti kävellä ylöspäin melko lämpimissä keleissä. Alaspäin meno sitten olikin erittäin rentoa.

Tsekkaamme maisemat



"Miks nuo hyppää jo? Oota!"


Tästä tuli mun lempparikuva. Jotenkin se vaan on niin rauhallinen ja maisemat on upeat.
Matkalla kotiin näimme vielä kengurun!

Tähän loppuun vielä video. Miehän en osaa yhtään tehdä videoita, koska oon liian kärsimätön oppimaan mitään kunnollisia videonmuokkausohjelmia. Jos siis joku osaa ja haluaa mua opettaa, niin olisin kiitollinen. Tuossa on tuommonen movie makerillä tehty pätkä, jota en saanut muokattua kuten halusin ja varsinkin tuo loppu ahdistaa niin paljon. Se vaan loppuu, eikä oo mitään häivytystä. Äh...