Seuraavat päivät olivat jo hieman erilaiset, nimittäin meillä alkoi study circles:t. Minä osallistuin five sense study circeliin. Muita teemoja olivat esimerkiksi teatteri, politiikka, urheilu... Tuo viisi aistia oli ihan mielenkiintoinen. Me esimerkiksi pelattiin jalkapalloa pareittain niin, että toisella meistä oli silmät sidottu, ja se oli varsinainen pelaaja. Toisen piti vaan kuljettaa paria ja huudella ohjeita. Leikimme muitaki siistejä aistileikkejä. Muista työympyröistä en osaa sanoa mitään, koska en ole niissä ollut. Tai no.... Minä ja abhasialainen A hieman sekoilimme alussa ja mentiin väärään study circle:iin, siinä vähä aikaa istuttiin ja ihmeteltiin että miten tää on ihan erilainen ku mitä piti olla. Sitten tajusimme, että emme ole oikeassa paikassa, ja suunnattiin oikeaan ryhmään.
Tottakai muiden maiden esitykset omista maista jatkuivat läpi leirin, ja niitä oli aina ilo katsoa. Mutta sitten alkoi taas tapahtumarikas päivä, nimittäin käytyämme jälleen tarkastuksessa sairaalassa, minut, L:n ja V:n otettiin sairaalaan, sillä alettiin epäillä että me saatiin sikainfluenssatartunnan. Haha. Kylläpä siinä sitten riemua riitti kerrakseen. Meidän ryhmänohjaajat ei oikein innostunu tästä, ja yritti kovasti taistella, jotta meidät päästettäis ulos sairaalasta. Minä taas toimin kääntäjänä, ja lääkärit päätteli että minä olen se, joka valittaa, ja uhkasi lähettää sairaalaan Vyksaan. Syy, miksi meidät otettiin sairaalaan oli, että yksi saksalainen poika oli sairastunut hyvin pahasti, ja sillä oli melko korkea kuume, sen pikatestit sikainfluenssaan olivat positiivista, joten se sitte vietiin Vyksaan sairaalaan. Hänellä ei kuitenkaan mitään sikaflunssaa ollu, mutta siitä me saatiin tietää vasta myöhemmin. Meillä taas oli lämpöä vähän päälle 37, mikä johtui ihan varmasti siitä, että me hieman nautittiin etelän auringosta ja taisimme näin vähän ylikuumentua.
Sairaalassa me vietimme yhden päivän ja yhden yön. Sinä iltana muilla oli ohjelmassa fashion starshow, ja harmittaa ihan älyttömästi ettei päästy mukaan. Nimittäin kun näin kuvat miten hienona kaikki ihmiset oli tuossa tapahtumassa, olin ihan lumottu. Toisaalta sairaalassa saimme olla rauhassa ja nukkua!!! Sitä todellakin kaipasi jo tuossa vaiheessa. Siellä sairaalassa myös tutustuimme muutamaan uuteen henkilöön, mikä seki on positiivista.
Seuraavana oli ohjelmassa Russia day, ja silloin saimme taas nauttia upeista tanssi- ja lauluesityksistä sekä venäläisestä kulttuurista.
Tottakai muiden maiden esitykset omista maista jatkuivat läpi leirin, ja niitä oli aina ilo katsoa. Mutta sitten alkoi taas tapahtumarikas päivä, nimittäin käytyämme jälleen tarkastuksessa sairaalassa, minut, L:n ja V:n otettiin sairaalaan, sillä alettiin epäillä että me saatiin sikainfluenssatartunnan. Haha. Kylläpä siinä sitten riemua riitti kerrakseen. Meidän ryhmänohjaajat ei oikein innostunu tästä, ja yritti kovasti taistella, jotta meidät päästettäis ulos sairaalasta. Minä taas toimin kääntäjänä, ja lääkärit päätteli että minä olen se, joka valittaa, ja uhkasi lähettää sairaalaan Vyksaan. Syy, miksi meidät otettiin sairaalaan oli, että yksi saksalainen poika oli sairastunut hyvin pahasti, ja sillä oli melko korkea kuume, sen pikatestit sikainfluenssaan olivat positiivista, joten se sitte vietiin Vyksaan sairaalaan. Hänellä ei kuitenkaan mitään sikaflunssaa ollu, mutta siitä me saatiin tietää vasta myöhemmin. Meillä taas oli lämpöä vähän päälle 37, mikä johtui ihan varmasti siitä, että me hieman nautittiin etelän auringosta ja taisimme näin vähän ylikuumentua.
Sairaalassa me vietimme yhden päivän ja yhden yön. Sinä iltana muilla oli ohjelmassa fashion starshow, ja harmittaa ihan älyttömästi ettei päästy mukaan. Nimittäin kun näin kuvat miten hienona kaikki ihmiset oli tuossa tapahtumassa, olin ihan lumottu. Toisaalta sairaalassa saimme olla rauhassa ja nukkua!!! Sitä todellakin kaipasi jo tuossa vaiheessa. Siellä sairaalassa myös tutustuimme muutamaan uuteen henkilöön, mikä seki on positiivista.
Seuraavana oli ohjelmassa Russia day, ja silloin saimme taas nauttia upeista tanssi- ja lauluesityksistä sekä venäläisestä kulttuurista.
Nuo balleriinat muodosti tanssin lopussa Venäjän lipun. Esityksen lopussa päästettiin ilmapallot vapaalle.
Tuona päivänä oli myös retki venäläiseen kylään. Suomalaisista sinne lähti L ja V, ja he kyllä tykkäsivät siitä paljon.
Tuona päivänä oli myös retki venäläiseen kylään. Suomalaisista sinne lähti L ja V, ja he kyllä tykkäsivät siitä paljon.Seuraavana päivänä taisi olla retki Nizhni Novgorodiin. Ja se oli kyllä ihana. Ainoa miinuspuoli oli se, että käytiin syömässä McDonald'sissa. En yhtään tykkää tuosta paikasta, enkä haluaisi tukea sitä. Mutta matka sinne oli hauska, nimittäin Venäjällä, jos monta nuoria kuljettavia busseja on lähössä jonnekki, niin miliisien tulee ajaa bussien edessä ja bussien takana. Haha. Nizhni Novgorodissa meillä oli aluksi nopea opastusmatka, jonka aikana minä sain napsia kuvia rakennuksista.
Ensimmäinen kuva on Nizhni Novgorodin pankista, toinen kremlista ja kolmas Volgan rannalta.
Tuona päivänä kun olimme vierailemassa kaupungilla, oli hyvin monet häät menossa. Minä yritin jokaisesta morsiamesta napsasta kuvan, mutta en oikein onnistunu tehtävässäni, nimittäin menin jo sekaisin kuinka monta niitä on. Ainakin viidet hääseurueet me nähtiin, voi olla että niitä oli enemmänkin.
Opastuskiertueen jälkeen saimme vapaasti kulkea pitkin Venäjän katuja, shoppailla ja tehdä mitä huvitti. Me kaikki (puhun nyt suomalaisista) shoppailimme hieman. Minä ostin yhdelle kaverilleni tuliaisen ja äidille pienen lahjan. Ostin myös abhaasialaiselle M:lle synttärilahjan ja Raffaelloja (ahh, rakastan niitä). Itselleni ostin kirjan, koska niin huvitti lukea venäjäksi jotain pitkästä aikaa. Kirja oli kuitenkin tosi huono, enkä ole vieläkään saanu luettua sitä loppuun. Muuta en sieltä ostanut, nimittäin kaupoista en löytänyt mitään persoonallista.
Tuona päivänä kun olimme vierailemassa kaupungilla, oli hyvin monet häät menossa. Minä yritin jokaisesta morsiamesta napsasta kuvan, mutta en oikein onnistunu tehtävässäni, nimittäin menin jo sekaisin kuinka monta niitä on. Ainakin viidet hääseurueet me nähtiin, voi olla että niitä oli enemmänkin.
Opastuskiertueen jälkeen saimme vapaasti kulkea pitkin Venäjän katuja, shoppailla ja tehdä mitä huvitti. Me kaikki (puhun nyt suomalaisista) shoppailimme hieman. Minä ostin yhdelle kaverilleni tuliaisen ja äidille pienen lahjan. Ostin myös abhaasialaiselle M:lle synttärilahjan ja Raffaelloja (ahh, rakastan niitä). Itselleni ostin kirjan, koska niin huvitti lukea venäjäksi jotain pitkästä aikaa. Kirja oli kuitenkin tosi huono, enkä ole vieläkään saanu luettua sitä loppuun. Muuta en sieltä ostanut, nimittäin kaupoista en löytänyt mitään persoonallista.
Lopuksi menimme vielä suomalaisella delegaatiollamme käymään yhdessä kahvilassa, mistä sai blinejä erilaisilla täytteillä. Silloin ei ollut yhtään nälkä, joten en ottanut sellaista, mutta nyt harmittaa. Olisi pitänyt maistella niitä, nimittäin muut sanoivat että blinit oli tosi maukkaita.
Reissun jälkeen ohjelmassa oli love day. Söpöä, eikö? Silloin tehtiin erilaisia julisteita, joissa luki "minä rakastan sinua" eri kielillä. Siinä päivänä kaikille jaettiin numerot, jotka piti pitää näkyvissä, nimittäin saimme tehdä rakkauskortteja toisillemme, numeroida ne, ja pistää laatikkoon. Sitten laatikosta kävi ihmiset hakemassa itselle osoitetun kortin. Minulleki oli muutama kortti tullut. Ja tottakai minäkin olin sellaisia tehnyt. Silloin suomalaiselle V:lle oli tullut kortti, jossa luki "mennäänkö sheivaamaan jalkamme yhdessä". Siitä kyllä revettiin kaikki ilo irti, nimittäin sen kortin oli lähettänyt ruotsalainen K. Hän kirjoitti tuon vitsillä, ja oli pistänyt vaan jonkun ekana mieleen tulevan numeron korttiin. Molemmat miehet kuitenkin tekivät tuon oikeasti. Ja ne jalat ei pelkästään sheivattu, vaan myös vahattiin. Haha. Kyllä ne ilmeet ja huudot oli kuulemisen arvoset.
Reissun jälkeen ohjelmassa oli love day. Söpöä, eikö? Silloin tehtiin erilaisia julisteita, joissa luki "minä rakastan sinua" eri kielillä. Siinä päivänä kaikille jaettiin numerot, jotka piti pitää näkyvissä, nimittäin saimme tehdä rakkauskortteja toisillemme, numeroida ne, ja pistää laatikkoon. Sitten laatikosta kävi ihmiset hakemassa itselle osoitetun kortin. Minulleki oli muutama kortti tullut. Ja tottakai minäkin olin sellaisia tehnyt. Silloin suomalaiselle V:lle oli tullut kortti, jossa luki "mennäänkö sheivaamaan jalkamme yhdessä". Siitä kyllä revettiin kaikki ilo irti, nimittäin sen kortin oli lähettänyt ruotsalainen K. Hän kirjoitti tuon vitsillä, ja oli pistänyt vaan jonkun ekana mieleen tulevan numeron korttiin. Molemmat miehet kuitenkin tekivät tuon oikeasti. Ja ne jalat ei pelkästään sheivattu, vaan myös vahattiin. Haha. Kyllä ne ilmeet ja huudot oli kuulemisen arvoset.Illalla oli sellainen kilpailu, mihin suomalainen L osallistui ruotsalaisen S:n kanssa. Ne esitti seurusteluparia, ja hyvin ne kyllä veti. En todellakaan muista kuka pareista voitti, mutta kaikki sai sen verran hyvin pisteitä, että sillä ei oo väliä. Ja tärkeintähän noissa on että kaikilla on hauskaa! Sitä kyllä todellakin oli. Kilpailujen jälkeen alkoi disco ja karaoke. Käytiin abhaasialaisen M:n kanssa laulamassa parit biisit ja sittet alettiin kiertään urheilukenttää puhuen kaikesta mahdollisesta. Se ilta oli kyllä todella mahtava, ja M:stä tuli minulle todella rakas. Pidetään hänen kanssaan edelleen paljon yhteyttä, ja toivon kovasti, että joku päivä tapaamme uudestaan.
Seuraavana päivänä käsiteltiin ikäviä asioita. Saimme pitää esityksiä erilaisista aiheista. Me teimme esityksen italialaisten kanssa työttömyydestä. Espanjalaisten ja israelilaisten aihe oli huumeaineet ja ruotsalaisten sekä valko-venäläisten aihe oli yksipuolinen rakkaus. Päivällä ennen noita esityksiä tehtiin sellaisia "kynttiläveneitä", joita illalla sitten päästettiin jokeen.
Illalla vielä katsottiin video erilaisista katastrofeista ja päästettiin meidän valoveneemme jokeen. Se oli kyllä tosi hienon näköistä, kun joki oli kynttilöitä täynnä. Valitettavasti kuvista ei tullut mitään.
Lopuksi haluan sanoa, että minulta voi kysyä kaikenlaista tuohon reissuun liittyen ja muutenkin Venäjään, koitan vastata parhaani mukaan.
Ja kuvista sen verran, että en julkaise blogissani sellaisia kuvia, joissa näkyy toisien ihmisten kasvot niin hyvin, että siitä pystyy tunnistamaan henkilön.
Lopuksi haluan sanoa, että minulta voi kysyä kaikenlaista tuohon reissuun liittyen ja muutenkin Venäjään, koitan vastata parhaani mukaan.
Ja kuvista sen verran, että en julkaise blogissani sellaisia kuvia, joissa näkyy toisien ihmisten kasvot niin hyvin, että siitä pystyy tunnistamaan henkilön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti