Pari ensimmäistä viikkoa Dellsissä

Nyt en kyllä oikein osaa edes kirjoittaa mitään, kun tuntuu että täällä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Minun työpäivät ovat olleet tähän mennessä melko lyhyitä ja vapaapäiviä on riittänyt, joten aikaa tehdä sitä sun tätä on ollut. Ja hyvä näin. Kuulemma myöhemmin kesällä työpäivät tulevat olemaan hyvinkin pitkiä.

Tässä kahden viikon aikana olen kerennyt muun muassa tutkiskella Dellsiä, käydä kolme kertaa (!) Tommy Bartlett:n show:ssa, käydä Exploratoryssä ja Noah's Arkilla, istuskella iltaa bonfire:lla ja muuten vaan toisten traikuissa jne. 

Tommy Bartlett:n show koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä niistä on vesihiihtoa ja erilaisia näyttäviä temppuja veden päällä. Toisessa osiossa taas on moottoripyöriä, akrobatiaa ja taikatemppuja. Kaiken kaikkiaan oikein hauska show. Ja mikä parasta, sieltä saa kaikennäköisiä herkkuja huokeaan hintaan (jos on Bartlett:lla töissä).

Tämä Dells:han on hieman ihmeellinen paikka, sillä täällä on tosi vähän asukkaita, mutta täältä löytyy kaikkea mahdollista. Kaikella mahdollisella tarkoitan muun muassa muutamaa vesipuistoa, huvipuistoa, isoa outlettia, monia ravintoloita jne. 

Ja vähän yli 2000 ihmisen pikkukaupungistä löytyy myös nelikaistainen tie. Joka on yleensä aivan täynnä autoja.

Joku ihme vinoinen talo

Downtown

Se, mikä täällä on todella ihanaa on luonto. Vaikka välillä se (luonto) kyllä vähän käy päälle kuten tässä eräs päivä kun heräsin siihen, että minun ja Miian huoneessa oli pikkulintu. Tuli pieni hätä ku tajusin sen lentelevän täällä sisällä ympäriinsä. En olisi kyllä koskaan uskonut pelkääväni lintuja niin paljon, mutta ne on kyllä kauheita otuksia silloin, kun ne on sisätiloissa.

Kaunis järvimaisema

Pari päivää sitten kävin vierailemassa Miian työpaikalla, eli Tommy Bartlett:n Exploratoryssa. Se on sellainen hassun hauska tiedekeskus, joka näyttää ulkoapäin todella pieneltä, mutta on todellisuudessa hyvinkin iso. Sieltä löytyy tekemistä ja tutkiskeltavaa kaikenikäisille. Ainakin minä ja Juko saatiin kulutettua siellä viisi tuntia, kun kävimme sen läpi kaikessa rauhassa. Oli kyllä oikein mukavaa!

Eilen taas käytiin Iinan kanssa Noah's Arkilla, eli meidän molempien työpaikalla polskimassa vedessä. Siellä oli kyllä aivan mahtavan hauskaa! :) Kaikki liukumäet ei ole vielä auki, mutta ne jotka oli, oli kyllä mahtavia. Menimme ensin vähemmän hurjiin mäkiin ja lopussa kävimme sitten Scorpions Tailin ja Point of no Return:n, jotka olivat hurjimpia. Scorpions Tail on sellainen, jossa ylhäällä asetutaan pieneen kopperoon seisomaan. Kopperossa robotti laskee 3, 2, 1 GO ja sit mennään. Lattia menee sun jalkojen alta ja lähdet melkein suoraan alaspäin kohti maata. Point of no Return on aikalailla samanlainen, mut siihen asetutaan makaamaan ja tönästään itsensä alas. Vaikka nuo kaksi mäkeä on hurjia, niin minun ja Iinan lemppari oli kuitenkin Black Anaconda. Se on hieman pidempi mäki, johon voi mennä 2-3 henkilöä kerrallaan. 

Tuon tyyppisillä renkailla lasketaan mäkiä alas

Noah's Arkin jälkeen kävimme syömässä sporttibaarissa ja lähdimme vielä tutkimaan Dellsiä. Kävimme samalla testaamassa sellaista laitetta ku Skyscraper, joka oli aivan hullu. 

Saatoin hieman huutaa ku istuin noilla penkeillä ylhäällä ja ne osoitti kohti maata. Ja oli muuten myös melko hurjat vauhdit tuolla laitteella. Meni tukka sekaisin!

-Diana

Tytöt lähti maailmalle

Tein tuossa tuommosen amatöörivideon meidän matkasta New Yorkiin. Videoita tulee olemaan lisää, kunhan saa niitä aikaiseksi.

-Diana

Dianan työt

Niin kuin olen jo aiemmin kirjoittanut, olen töissä Noah's Arkilla, joka on iso vesipuisto täällä Dellsissä. Vesipuistossa on töissä suomalaisten lisäksi ainakin ukrainalaisia, kolumbialaisia, turkkilaisia, tsekkejä, bulgarialaisia ja jotain aasialaisia. En valitettavasti tiedä vielä, mistä päin he ovat, kun en ole yhdellekään aasialaiselle vielä päässyt juttelemaan.

Minun työtehtäväni on food & beverage. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puistossa on useampi erilainen kahvila, koju sekä baari, joissa meidän täytyy työskennellä. Tähän mennessä minä olen työskennellyt vain kahdessa paikassa. Toinen niistä on Dole Whip, tuttavallisemmin jätskikiska ja toinen on Kahuna Carts eli sellaiset ruokakärryt, joista saa pretzeleitä, hodareita, kaljaa, limukkaa jne.

Eniten olen ollut töissä jätskikiskalla, mikä on rehellisesti sanottuna ollut hieman HIDASTA! Täällä Jenkeissä koulut eivät ole vielä loppuneet, joten asiakkaita ei vesipuistossa ole mahdottomasti. Lisäksi täällä on joko satanut kaatamalla vettä tai ollut muuten vaan kylmää. Olenkin siis lähinnä törröttänyt jätskikiskallani ja laskenut sekuntteja. Yleensä olen siivonnut koko kioskin lattiasta kattoon pari kertaa päivän aikana, pyöritellyt sormia, katsonut asiakkaita, tehnyt punnerruksia jne. Kuitenkin muutama viimeinen päivä on mennyt töissä tosi hyvin. Olen saanut olla töissä Kahuna Carteissa, missä on paljon enemmän elämää sekä saanut opettaa uusia työntekijöitä talon tavoille. Ihmiset ovat olleet tosi kiitollisia avustani, mikä on ihanaa. Lisäksi tänään sain ensimmäistä kertaa kehut hyvin tehdystä työstä. Meillä foodsilla ei ihmiset tunnu hirveästi antavan kenellekään mitään palautetta, joten tuo tuntui todella hyvältä!

Näin lopuksi vielä meidän hienot työasut:

-Diana

Majoittuminen Dellsissä

Dellsissä suomalaiset majoittuvat tänä vuonna kahdessa eri paikassa: Harbor Pointissa ja Tommy Bartlett:n trailerparkissa. Miia ja minä asutaan trailerparkissa, joka sijaitsee ihan lähellä Tommy Bartlett show:ta ja Exploratorya. Miialla on siis töihin hyvin lyhyt matka. Mutta ei ole minullakaan pitkä, sillä Noah’s Ark sijaitsee noin viidentoista minuutin kävelyn etäisyydellä.

Traikkuja on ns. kahdella eri puolella ja tällä meidän puolella trailereita on enemmän. Itse trailerpark on siinä mielessä kiva, että täällä on paljon puita, jotka suojaavat trailerit auringolta ja luovat tänne luonnonmukaisemman tunnelman. Trailerit rakennettiin joskus 1970-luvulla, joten ne eivät mitään uusinta uutta ole, mutta kyllä näissä helposti kesän viettää.

Meidän traikkuparkki

Meidän trailerissa on olohuone + keittiö, vessa ja kolme huonetta. Asukkeja tässä trailerissa on neljä, mikä tarkoittaa sitä, että kaksi meistä joutuu jakamaan yhden huoneen. Nyt alkukesän ajan Miia ja minä jaamme huoneen, mutta kesän puolella välissä vaihdetaan huoneita. Tällöin mekin saamme asustella omassa rauhassa puolet ajasta.

Meidän yhteinen makkari

WC

Keittiö. Tämä kuva ei kyllä ole mikään maailman paras. Oikeasti meidän keittiö on melko kivan näköinen.

-Diana

Ensimmäiset päivät USA:ssa

Tällä hetkellä olemme viihtyneet Jenkeissä viikon ajan. Ihmeellisen paljon kaikenlaista on jo tapahtunut ja kerkesimme jo töissäkin käydä. Saa nähdä montako päivää silloin ollaan kulutettu USA:ssa, kun tämän blogijulkaisun saa oikeasti julkiseksi. Tällä hetkellä netti ei toimi ollenkaan ja se hieman ärsyttää. Suomessa on niin tottunut siihen, että nettiin pääsee aina ja joka paikassa. Netitön elämä tuntuu hieman hassulta. Muutenhan ilman nettiä pärjäisi ihan hyvin, mutta haluaisi kotiin päin ilmoitella kuulumisia.

Menomatka tänne oli toki pitkä, muttei niin rankka kun oli osannut kuvitella. Toki kaikki se istuminen tuntui pyllyssä ja jaloissa, mutta lennot menivät melko kivuttomasti. Norwegianilla oli hienot näytöt, joista sai valita itselleen musiikkia kuunneltavaksi tai elokuvia/sarjoja katsottavaksi ja valikoima oli laaja. Niillä jaksoi hyvin koko matkan. Jos siis tulette matkustamaan Norskilla pidempiä matkoja, kannattaa muistaa ottaa mukaan kuulokkeet.

New York JFK:lta pääsimme lähtemään iltakymmenen aikaan paikallista aikaa (Suomessa klo 5.00). Sieltä meidän majapaikkaan oli melko pitkä matka ja metroa piti vaihtaa kaks kertaa. Muutenhan metromatkat menivät hyvin, mutta itseäni kyllä puistatti ajatus siitä, että ollaan isossa metropolissa myöhään illalla kulkemassa isojen matkalaukkujen kanssa melkein ainoina valkoihoisina ihmisinä. Voin myös sanoa, että Nycin metroasemat eivät ole maailman täydellisemmässä kunnossa, joten nekin loivat pientä jännitystä. Metrotunnelit olivat ränsistyneitä ja bongattiin yksi rottakin juoksemassa raiteita pitkin.

Pääsimme onneksi majapaikkaamme turvallisesti ja matkalla muutama ihminen myös tarjosi apua ja kysyi olemmeko hukassa. Nukuimme jonkun aikaa ja seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan pitkin Manhattania. Metrossa jäimme pois Central Parkin puolessa välissä (pysäkillä 81st Museum of Natural History) ja lähdimme siitä kävelemään Manhattania alaspäin. Central Park oli mahtava paikka, ihanan tunnelmallinen ja kaunis. Ei haitannut yhtään pyöriskellä siellä ympäriinsä, vaikka satoi vettä.

Central Park

Central Parkista jatkoimme matkaa 7th Avenueta pitkin Times Squarelle. Siellä oli kyllä porukkaa ja ison kaupungin tunnelmaa. Sieltä halusimme jatkaa matkaa High Linelle (puistomainen kävelykatu, joka on rakennettu vanhan rautatien päälle), mutta ennen sitä kävimme juomassa hyvät smoothiet Starbuckissa. High Line oli todella mahtava paikka Times Squaren jälkeen, sillä siellä oli paljon vähemmän porukkaa ja kiireetön tunnelma (tätä se ei kuitenkaan vissiin aina ole).

Times Square

High Linelta jatkoimme matkaa Washingon Parkiin (eli se puisto, jossa Frendit kylpee). Siellä oli menossa Business Schoolin valmistujaiset, joten puistossa oli paljon kauniita ihmisiä. Istuimme hetken puistossa, ennen kuin jatkoimme matkaa China Towniin. Siellä tavattiin kaksi muuta suomalaista tyttöä ja menimme Little Italyn kaupunginosaan syömään.

Näkymät High Linelta

Frendien alkutunnarista tutulla suihkulähteellä selfietikun kanssa. Itse suihkulähde jäi tällä kertaa poseerausten taakse, mutta uskokaa pois, siellä se on!

Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa Brooklyn Bridgelle, joka oli ihan mahtava! Minä odotin Brooklyn Bridgen näkemistä todella paljon ja se oli sen arvoista. Ehkä minun odotus teki kävelystä siltaa pitkin mahtavan kokemuksen, johon osaltaan vaikutti varmasti myös hienot näköalat ja upea auringonlasku.

Näkymät Brooklyn Bridgelta

Lisää näkymiä sillalta

Brooklynista menimme vielä takaisin Manhattanille ja palloilimme siellä sinne tänne. Jalkoihin alkoi kuitenkin koskea jo hyvin paljon (kävelimme nimittäin melko paljon – tsekatkaa vaikka Google mapsista) ja väsy iski, joten menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna herätys oli klo 4.30 ja matka JFK:lle taitettiin taksilla. Lento Chicagoon meni sujuvasti ja Chicagossa tapasimme vielä lisää suomalaisia. He olivat tulossa Miamista. Chicagossa oli aivan älyttömän kylmää ja bussin odottaminen oli sen takia hieman tuskaista. Kuitenkin bussi (Van Galder) Madisoniin oli ihan mahtava mm. siksi, että siellä oli wifi käytettävissä. Madisonista meidät haettiin kahdella minibussilla kohti Wisconsin Dellsiä ja vielä yhden tunnin matkustamisen jälkeen olimme perillä.

Onneksi Dellsissä majoitus oli organisoitu melko hyvin, joten pääsimme majoittumaan melko nopeasti. Miia ja minä asumme trailer parkissa kahden muun suomalaisen tytön kanssa. Miialla ja minulla on yhteinen huone, jonka jaamme ja toisilla tytöillä on omat huoneet. Sovimme kuitenkin, että puolessa välissä kesää vaihdamme huoneita.

Trailer ei ole uusin mahdollinen, mutta kyllä tässä kesän viettää. Seinät ovat niin ohuet, että ulkoa kuuluu lähes kaikki äänet, mikä hieman vaikeuttaa nukkumista, mutta eiköhän siihen totu. Aika rauhallista on kuitenkin ollut varsinkin öisin. Muuten täällä on mennyt ihan hyvin ja kaksi päivää on tullut jo töitä tehtyä. Ensimmäinen päivä töissä oli hyvinkin ensimmäinen ja toodella sekava, mutta hyvin siitä selvittiin. Toisena päivänä satoi valitettavasti vettä, mikä tarkoitti sitä, että seisoin monen tunnin ajan jäätelökioskilla ilman yhtäkään asiakasta. Eivät vissiin halunnet jäätelöä. :D Kirjoitan vielä töistä kuitenkin oman postauksen ja Miia varmaan oman, niin saatte hieman kosketusta siihen, mitä me täällä oikeasti teemme.

Ja lopuksi vielä ihana kuva, joka on niin totta:

Central Parkissa erään penkin selkämyksessä luki viisaita sanoja. Näin se on! 

Diana ja Miia

Lähtöön alle viikko!

Lähtö lähestyy ja pikkuhiljaa jännistys kasvaa! Viime viikolla meille saapui viisumit. Tällä hetkellä onkin enää pieniä juttuja tekemättä (esim. pakkaaminen ja kämpän siivoaminen).

Jos jotakuta kiinnostaa, mitä tällainen matka tulee kustantamaan, niin tässä pientä hintavertailua tueksi. Tuon 1200 euroa tuli kulutettua jo ennen lähtöä ja USA:n puolella maksetaan toki asumiskuluista jne. Laitan jossain vaiheessa kesää tai syksyllä pienen excelin siitä, mitä tämä työmatka loppujen lopuksi tuli kustantamaan.

 

Me löydettiin Miian kanssa tosi edulliset lennot ja yövytään New Yorkissa kaverin luona, minkä takia majoituskuluja ei käytännössä ole. Noiden laskelmien lisäksi kuitenkin tulee vielä bussimaksu Chicagosta Madisoniin, joka on noin 30 dollaria. Lisäksi sain todella halvan matkavakuutuksen, sillä minulla on jo valmiiksi Fennialta jokin nuorisopaketti, johon kuuluu matkavakuutus kolmeksi kuukaudeksi. Lisäajalle piti laittaa erillinen vakuutus ja se tuli kustantamaan 134 euroa. Vakuutus voisi olla halvempikin, mutta otin matkavakuutuksen päälle urheilulisän. Otin urheilulisän sen vuoksi, että voin mm. wakettaa rapakon toisella puolella ilman hirveitä huolia siitä, että jos jotain sattuu niin olen koko loppuelämäni veloissa.

Rikosrekisteri on pakko tilata ja se maksaa 16e, kuitenkin esim. USA liite ajokorttiin on melko vapaaehtoinen. Sekä minä että Miia kuitenkin otettiin sellainen, sillä ajattelimme hieman road trippailla pitkin USA:ta töiden loputtua. Kuva viisumia varten kannattaa käydä otattamassa jossain kuvaamossa, sillä mitat kuvalle on todella tarkat. Itse kävin ottamassa kuvan Fotosteissillä, jossa kuvat maksoivat 12 euroa ja ne sai sekä digitaalisessa että niin sanotussa fyysisessä muodossa. Tuon lisäksi tuli toki ostettua kaikkea muutakin tärkeää ja vähemmän tärkeää mukaan eli kyllä sitä sai jo ennen matkaa oikeasti kulutettua reilu 1500 euroa.

Nyt ei tosiaan enää mitään käytännön järjestelyjä kauheasti ole ja hienot läksäritkin tuli pidettyä. Syötiin hyvää kakkua ja fiilisteltiin tulevaa matkaa. Tästä ne seikkailut alkaa!

Hieno kakku oli. Ja hyvältä maistui!

Tuon ihanan tytön kanssa lähdetään rapakon toiselle puolelle

En tiedä kirjoittelenko enää Suomen puolelta blogia, saatan laittaa nopean postauksen matkalaukkujen pakkaamisesta tai jotain muuta erittäin jännittävää. Kuitenkin viimeistään USA:ssa sitten lisää postauksia. 

Diana

11 päivää lähtöön

Huh, nyt on kyllä jännä fiilis! Miten on mahdollista, että lähtöön on enää 11 päivää? Vastahan minä luin viime vuonna Wisconsin Dellsissä olevien blogeja ja mietin, voinko minäkin päästä tuollaiseen seikkailuun mukaan. 

Tällä hetkellä ei kuitenkaan vieläkään tunnu siltä, että olisi lähdössä yhtään mihinkään, sillä tekemistä täällä Suomen puolella vielä riittää. Se, että tekemistä löytyy tarkoittaa myös sitä, että aika menee varmasti todella nopeasti. Pienen hetken päästä istun jo lentokoneessa ylittämässä Atlantin valtamerta.

Kävimme Miian kanssa kahden päivän reissun Helsingissä. Menimme sinne viisumihaastatteluun ja SAYL:n infotilaisuuteen. Ostimme junaliput Helsinkiin heti kun saimme tiedon viisumihaastattelussa, joka oli tarkoitus olla 4.5. Kuitenkin haastattelua jouduttiin siirtämään, mutta päätimme yöpyä yhden yön pääkaupungissa. Etelään siirryimme yöjunalla istumapaikoilla, sillä junaliput maksoivat huikeat 9,70€. (Nyt pakko hehkuttaa VR:ää, kun sitä haukutaan niin paljon: juna oli halpa, hyvä ja se oli ajoissa!) Toki istumapaikoilla nukkuminen ei ole maailman ergonomisinta, mutta se kuuluu matkailuelämään ja on halpaa. 

Minulle oli laitettu haastatteluaika klo 8.45, mutta koska päätin olla ajoissa, olin Kaivopuistossa jo reilusti ennen kahdeksaa. Päätinkin palloilla vähän aikaa puistossa ennen suurlähetystöön menoa. Näimme muiden Dellsiin lähtevien suomalaisten kanssa lähetystön edessä ja pääsimme jo hieman tutustumaan toisiimme. Lähetystöön kutsuttiin yksitelleen nimellä. Siellä oli kunnon turvatarkastukset, jonka jälkeen oli papereiden luovuttaminen, sormenjälkien ottaminen ja pieni "haastattelu". 

Lähetystön jälkeen kävimme vielä kahvilla ja menimme infotilaisuuteen. Infotilaisuuden alussa jenkkiläinen todella rento tyyppi kertoi meille vähän kulttuurieroista ja asiakaspalvelusta USA:ssa. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, millaista asiakaspalvelua rapakon toisella puolen odotetaan. Muita kulttuurieroja näkee paikan päältä enemmän. 

Henna ja Miia innoissaan

Tämän jälkeen jakauduime pienryhmiin sen mukaan, mitä töitä tullaan Jenkeissä tekemään. Saimme kuulla tosi paljon lisäinfoa siitä, millainen työ tulee olemaan, millaiset ensimmäiset päivät tulevat olemaan ja millaisissa asunnoissa tulemme asumaan. Oli ihanaa keskutella pienissä ryhmissä ja kysyä kysymyksiä, jotka olivat sillä hetkellä mielessä. Infotilaisuuden jälkeen kävimme vielä porukalla syömässä ja tutustuimme toisiimme vähän enemmän. Mahtava porukka on nyt kyllä lähdössä USA:han!

Infotilaisuudessa sai myös muutamia papereita ja vihkosia

-Diana

American dream: 7 viikkoa lähtöön

Päivä päivältä olen lähempänä unelmaani lähteä kesäksi USA:han ja askel askeleelta lähempänä unelmaani kiertää maailman ympäri. Nyt on tosiaan vierähtänyt jokin aika siitä kun viimeksi kirjoittelin ilouutisia Jenkkeihin pääsystäni ja nyt asia on edennyt siihen vaiheeseen, että lentoliput toiselle mantereelle on varattu ja minulle on ilmoitettu tuleva työpaikkani. 

Jos etenemme kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, niin voisin ensin kertoa siitä, että olemme Miian kanssa menossa kesäksi Wisconsin Dellsiin, joka on noin 3 000 ihmisen pikkukaupunki Wisconsinin osavaltiossa. Vaikka kaupunki on noin pieni, löytyy sieltä paljonkin vilskettä ja menoa kesäisin, sillä kaupungin pääelinkeino on matkailu. Kaupungissa sijaitsee Noah's Ark vesipuisto, jota kuvaillaan Amerikan suurimmaksi vesipuistoksi. Kyseinen vesipuisto tulee myös olemaan minun tuleva työpaikkani. Työtehtäväni on food & beverage ja käytännössä tulen pyörittämään puiston ruokakojuja ja pikaravintoloita sekä mahdollisesti työskentelemään baarissa. En kuitenkaan tällä hetkellä osaa kuvailla tulevaa työtehtävääni paremmin, mutta enköhän kirjoittele siitä lisää kesän aikana.

Toinen työnantaja, joka ottaa suomalaisia työntekijöitä kesäisin on Tommy Bartlett. Suomalaisia opiskelijoita menee töihin Tommy Bartlett show:n ja Exploratryyn. Miia pääsi töihin Exploratoryyn. Miian työnkuvaan tulee kuulumaan ihmisten vastaanottaminen, erilaisten laitteiden pyörittäminen, siivous, ulkotyöt ja erilaisten ryhmien (esim. kouluryhmät) kanssa keskuksessa kiertäminen. Mutta siitäkin varmasti lisää myöhemmin.

Nämä kaikki tiedot saimme facebook -ryhmästä, joka perustettiin sen jälkeen kun SAYL:ssa tiedettiin kuinka moni on lähdössä tänä kesänä USA:han. Tällä kertaa lähtijöitä on yhteensä 39. Oulusta on minun ja Miian lisäksi yksi muu lähtijä. Hän kirjoittaa myös blogia, jota voi lukea täältä. Osa lähtijöistä on sellaisia, jotka ovat olleet Dells:ssä jo aiemmin, mutta suurin osa on ensikertalaisia. 

Facebook -ryhmä on ollut erittäin kätevä, sillä siellä ollaan jo alustavasti tutustuttu toisiimme ja mietitty esimerkiksi töiden jälkeistä matkaa. Meidän Work&Travel -viisumiin kuuluu 30 päivän matkustuslupa, joten ajattelimme töiden jälkeen vielä matkustella pitkin Amerikkaa (tämän matkan aikana ei kuitenkaan saa poistua USA:n mantereelta). Työmmehän loppuu 7.9. Sinänsä mitään ei ole vielä lyöty lukkoon matkan suhteen, mutta itse tahtoisin kovasti päästä länsirannikolle ja Floridaan. Ollaankin mietitty nyt lentämistä länsirannikolle, josta sitten jatkaisimme autolla Floridaan. Katsotaan miten sitten käy. Inspiraatiota road tripille ollaan haettu erilaisista blogeista, esimerkiksi tästä: https://usaroadtrip2014.wordpress.com/

Nyt yritän epätoivoisesti saada kaiken tehtyä matkaa varten (ja siinä sivussa myös opiskella). Tärkeimpänä nyt on viisuminen hommaaminen, joka tehdään yhteisesti koko Dells-porukalla, joten siitä ei sen enempää tarvitse huolehtia. Sitä varten täytyy kuitenkin vielä hommata junaliput Helsinkiin ja takaisin. Samana päivänä meillä on myös koulutus liittyen kesän työtehtäviin. Jännittävää kun sitten näkee viihdoin muut lähtijät!

Sen lisäksi on hoidettavana vakuutusasiat ja mahdolliset rokotukset. USA-liite ajokorttiin täytyy myös vielä hommata. Lisäksi pitää ostaa ainakin adapteri, koska pistokkeet Jenkeissä on erilaiset kuin Suomessa. Toki on jonkun verran myös muita paperihommia ja käytännön asioiden hoitamista. Tällä hetkellä kuitenkin jännitän eniten tulevaa kämppä ja työpaikan tiukkoja työasusääntöjä. 

Asumisjärjestelyistä voisin sanoa sen verran, että majoitus hoituu työnantajan kautta ja koko kesän majoitukset tulevat kustantamaan noin 800 dollaria. Asunnot eivät toki ole mitään uusimpia kämppiä ja usein asutaan kimppakämpissä. Toivenaani on kuitenkin se, että kämppä tulisi olemaan hiljainen, sillä muuten ei kesästä tule yhtään mitään. Rakastan nukkumista ja kaipaan kauneusuneni.

Noah's Arkilla on myös melko tiukat säännöt työasujen suhteen. En nyt ala luetella kaikkia sääntöjä, mutta itseäni koskettaa lähinnä se, ettei kasvoissa saa olla mitään lävistyksiä. Minulla on kuitenkin pienen pieni, söpö nenäkoru nenässä, enkä mielellään ota sitä pois. Facebookissa "vanhat Dellsiläiset" kertoivat, että yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi osaa nuden värinen nenäkoru, jota ei huomaa. Pitää siis katsoa löytyiskö sellaisia. 

Käytännön järjestelyistä voisin jo tässä vaiheessa kirjoittaa myös sen, että minun piti hommata luottokortti. Jenkkeissä luottokortin omistaminen on oikeastaan melko pakollista. Auton vuokraaminen tai hotellin varaaminen ei (usein) onnistu ilman luottokorttia. Jännittävinä tietoina myös se, että alle 25-vuotiailta auton vuokraajilta peritään lisämaksu. Auton vuokraaminen tulee siis halvemmaksi, mikäli olet jo täyttänyt 25 vuotta. Lisäksi on hyvä huomioida, että jossain osavaltioissa alle 21-vuotiaat eivät voi majoittua hotellissa yksin. Onneksi se ei kuitenkaan minua kosketa.

-Diana

Matkailua: Kutná Hora ja viimeiset päivät Prahassa

Kutná Hora on pieni noin 20 000 ihmisen kaupunki lähellä Prahaa. Matkaa sinne Prahasta on noin 70 kilometriä, mutta junalla sinne pääsee noin tunnissa. Kutná Hora tunnetaan erityisesti niin sanotusta luukirkosta, mutta myös kahdesta katedraalista sekä keskustasta, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.

Me kävimme tässä pienessä kaupungissa kolmantena matkustuspäivänämme. Päivä oli hieman harmaa ja välillä sateli vettä, mikä hieman lannisti tunnelmaa. Lisäksi olimme siellä low seasonina, mikä tarkoitti ettei kauhean moni paikka ollut auki. Kävelimme kuitenkin juna-asemalta niin sanotulle luukirkolle, joka on siis sisältä koristeltu noin 10 000 ihmisen luilla. Kieltämättä melko jäätävä kokemus, vaikka näkemäänsä osasi odottaa.

Samoin kuin Prahassa, myös Kutná Horassa nähtävyyksistä joutui maksamaan. Otimme kolmen kirkon lipun, mutta en enää valitettavasti muista lipun hintaa. Muistan kuitenkin, että niissä oli opiskelijahinnat erikseen. Juna-asemalta käveli luukirkolle todella nopeasti ja myös toinen kirkoista oli hyvin lähellä. Kuitenkin kolmas kirkko oli kaupungin keskustassa, johon piti kävellä jo hieman pidemmästi. Monissa turisti-infoissa kehotettiin ottamaan julkinen liikenne päästäkseen keskustaan, mutta me päätettiin kävellä. Kävelymatkaa oli noin 4-5 kilometriä, joten se meni ongelmitta. Tietty siinä oli pieni hankaluus, ettemme meinanneet löytää mitään lounaspaikkaa. Monet paikat olivat kokonaan kiinni tai aukesivat vasta myöhemmin. Me olimme kuitenkin lähdössä takaisin Prahaan jo viiden aikaan iltapäivällä, joten meillä ei ollut hirveästi aikaa odotella paikkojen avautumista. Ja olihan meillä toki tosi kova nälkäkin. Loppujen lopuksi löysimme muutaman paikan keskustasta, josta valikoimme erään pizzerian, koska siellä ei saanut tupakoida sisällä.

Keskustassa sijaitseva Pyhän Barbaran katedraali oli todella kaunis ja käymisen arvoinen. Meidät se vakuutti sekä ulkoa että sisältä. Wikipedian mukaan katedraalin arkkitehtuurissa on käytetty sekä goottilaista tyyliä että barokkia. 

Vaikka Kutná Hora oli kiva pikkukaupunki, jossa pääsi vähäksi aikaa kaupungin melskettä pakoon, ei tällaisella tavallisella tallaajalla ollut siellä kauheasti nähtävää. Uskon kuitenkin että taiteesta ja historiasta kiinnostuneet olisivat löytäneet sieltä enemmän viihdykettä. 

Prahassa viimeiset päivät menivät minun mielestä todella mielenkiintoisesti. Yhtenä päivänä me käytiin invisible exhibitionilla, josta voi lukea lisää vaikka tripadvisorista. Mielestäni se oli todella hieno kokemus. Näyttelyssä kävellään täysin pimeissä huoneissa. Tarkoituksena on eri aisteilla saada ymmärtämään, millaisessa ympäristössä sijaitsee ja mitä tavaroita esimerkiksi koskettaa. Lisäksi piti esimerkiksi kävellä ääntä päin ja haistella asioita. Lopuksi sai juoda haluamiansa juomia sokkona baarissa. Näyttelyn ideana on demonstroida, kuinka sokeat ihmiset kokevat maailman. Saatoin kosketella aika paljon muita näyttelyyn osallistuvia ihmisiä ja kävellä seiniä sekä hyllyjä päin. Mutta onneksi meidän opas oli erittäin mukava ja asiansa osaava. Näyttelystä jäi todella hyvä mieli, mutta se oli myös hyvä pohdinnan paikka. Mielestäni tällainen kokemus on sen verran tärkeä, että haluan mielelläni mainostaa tuota näyttelyä. Kannattaa kyllä vierailla samantyyppisessä museossa, jos vaan on matkalla jossain kaupungissa, jossa tuon tyylisiä näyttelyitä on.

Viimeisenä päivänä me kävimme escape roomissa, joka oli myös todella jännä kokemus. En ollut aiemmin käynyt vastaavissa enkä ole hirveästi pelannut tuon tyyppisiä pelejä. Mielestäni kuitenkin escape room oli todella hieno kokemus. Prahassa escape roomeja on useampi ja ne ovat aikalailla kaikki saman hintaisia (noin 20e henkilöltä). Pelissä on tarkoituksena 60 minuutissa päästä pois huoneesta, johon sinut lukitaan. Ja kokemus ei ole millään tavalla ahdistava, vaan todella jännittävä ja hauska. Mielestäni oli jännä yrittää arvata erilaisia arvoituksia ja miettiä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi päästäkseen käsiin seuraavaan vaiheeseen. Varauksen tekeminen escape roomiin oli todella helppoa ja kätevää. Ei tarvinnut muuta kuin laittaa nimen ja sähköpostiosoitteen escape roomin nettisivuilla. Nyt escape room on tulossa myös Ouluun, niin pitää käydä kyllä testaamassa sitäkin!

Viimeisenä päivänä kävimme myös kivassa puistossa Vysehradissa. Se on erittäin kiva ja rauhallinen paikka kävelymatkan päästä Prahan keskustasta. Minun mielestä todellakin käymisen arvoinen paikka. En oikeastaan osaa kertoa muuta kuin antaa kuvien kertoa. Vaikka kuvat eivät kyllä anna täyttä arvoa paikan kauneudelle.

'

-Diana