Ensimmäinen päivä Melbournessa

Huh että nyt kyllä väsyttää. Laskiskelin tuossa että mun kotiovelta tänne Melbournen hostellille kesti  tulla 45 tuntia. Neljän lentokoneen, viiden lentokentän, kuuden turvatarkastuksen ja tosiaan 45 tunnin jälkeen saavuin perille Melbourneen. Paikallista aikaa silloin oli klo yksi yöllä. Onneksi sain kyydin lentokentältä hostellille, muuten olisi matka kestänyt vielä pidempään. Melbournen yliopistolla on tosiaan käytössä ilmainen kyyti kaikille vaihto-opiskelijoille lentokentältä keskustaan/lähelle yliopiston kampusta. Eräs aiemmin täällä ollut vaihtari kertoi minulle, että häntä haki oikein mukava rouva ja kyytiin tuli monia muitakin vaihtareita. Odotin omalta kyydiltä jotain samaa, mut minut haki pakistanilainen mies ja mie olin yksin kyydissä. Vähän epäilytti lähteä sen mukaan, mutta tarkistin että kaikki tiedot oli kuten yliopiston mailissa sanottiin. Ja kyllähän se osottautui sitten oikein mukavaksi tyypiksi. Matkalla juteltiin hänen vaimosta ja Australian historiasta.

Päätin sitten tullessani hostellille, että nukun myöhään. Jep jep... Suunnitelmat eivät menneet kuten Strömssössä ja mie heräsin seitsemältä aamulla. Kävin sitten suihkussa, joka ei osannut päättää valuttaako kylmää vai kuumaa vettä päälleni. Piristyin siinä sitten oikein mukavasti. Suihkuttelun ja aamupalan jälkeen menin seikkailemaan Melbournen kahteen sokkeloisempaan (ainakin nyt tuntuu siltä) ostoskeskukseen, koska tarvitsin adapteria. Noin kahden tunnin ja viiden kaupan jälkeen sain sellaisen vihdoin käyttööni. 

Sit mie vaan palloilin vähän siellä sun täällä koko päivän. Keli täällä Melbournessa vaihtui jatkuvasti,, ja sain hieman vettä niskaani. En tajunnut ostaa sateenvarjoa samalla ku ostin adapterin, joten ostin sen sitten myöhemmin, juuris silloin kun vesisade loppui. :D

Tämä eka kuva on otettu paikasta nimeltä China Town. Olisitteko uskoneet? Tuo on sellaiselta kadulta kuin Little Bourke Street. Vuonna 1851 Melbournessa alettiin kaivaa kultaa. Tuona aikana moni kiinalainen kiinnostui tästä ajatuksesta ja tuli Melbourneen auttamaan kullankaivajia erilaisilla tavoin, kuten tuottamalla heille työkaluja. Little Bourke Street oli paikka, jossa kiinalainen yhteisö alkoi aikoinaan kasvaa. Nykyään tuo katu on täynnä erilaisia putiikkeja ja ravintoloita. Mie kävin tuolla kadulla syömässä herkullisen lounaan hintaan 6,80 AUD (alle 5 euroa ja annos oli ihan valtava).  Melbourne on muuten maailman ensimmäinen kaupunki, jossa syntyi oma China Town.

Carlton Gardens

Sama mesta, eri kuvakulma

Tuossa on tosi tyhmä ilme, mut mun takana on State Library. Se on koti yli kadelle miljoonalle kirjalle. Ja tuo on hyvin tyypillinen tapaamispaikka. Vähän niin kuin maamerkki, joka on hyvä pitää mielessä.

Sit mie palloilin vielä vaikka missä ja kävin jo katsomassa minun tulevaa opiskelupaikkaa, eli Melbournen yliopiston kampusta, mutta tämä netti hidastelee tosi paljon ja mua väsyttää, joten menen nukkumaan ja jatkan (jos jatkan) sitten myöhemmin. :)

Viikko enää: "Jobs fill your pocket. Adventures fill your soul"

Sain tänään mailin Melbournen welcome week:n järjestäjiltä sekä näin J. Karjalaisen tuotoksen eli hakemuksen Madventuresin kirjeenvaihtajaksi (katso lisää täältä) ja alkoi tuntua että oma lähtö maailmalle on jo aivan pian. Pakko tässä välissä sanoa, että Juho olisi kyllä kova tyyppi kirjeenvaihtajaksi, sopisi työhön täydellisesti. :)

Välillä en kyllä malta enää odottaa lähtöä, kun täällä niin ihanassa talvisessa Suomessa pakkaset paukkuu siinä -25 asteen paikkeilla. Ulos ei halua mennä (mutta välillä on pakko), joten päivät etenevät melko hitaasti. Opiskellakaan ei ole nyt tarvinnut vähään aikaan ja työtkin loppui tuossa lauantaina. Pyörittelen siis päivät pitkät sormiani ja mietin milloin voisin jo lähteä. Kyllä mie oikeasti teen ihan hyödyllisiäkin asioita välillä, kuten katselen itselleni kattoa pään päälle vaihdon ajaksi. Huomenna olisi yhdet skype -treffit tulossa asuntoon liittyen, jännää. Tai no asuntoon ja asuntoon... Melbournessahan nuo hinnat heitteleepi tuolla pilvien rajoissa ja vähän niiden yläpuolellakin, joten mie oon etsimässä itselleni ihan vain yhtä huonetta shared flatista/housesta (mikä tuo nyt sitten on suomeksi?). Yhden huoneen hinta siinä noin 10 kilometrin säteellä Melbournen yliopistosta voi olla noin 600 dollarista lähtien reilusti yli 1000 dollariin. Suomen rahoissa noin 400-800e ja enemmän (siis yhdestä huoneesta!). Hauskintahan tässä on se, et ei noita 600 dollarin huoneita oikeastaan löydä. Mie oon nyt noin viiden päivän ajan metsästänyt itselleni huonetta tositarkoituksella ja ne muutamat jotka näyttivät vihreää valoa ovat päälle 700 dollaria kuukaudessa. On se kuitenkin vähemmän kuin kampuksella asuminen, joten ei auta olla kuin positiivisella mielellä asian suhteen. 

Olen pitänyt vähän kirjaa siitä, miten paljon euroja on tullut käytettyä ennen Australiaan menoa ja jaan tämän nyt teidän lukijoidenkin kanssa. Oikeastaan tämä on lähinnä vaan sellainen suuntaa antava summa niille, jotka mahdollisesti haluavat itse lähteä vaihtoon Australiaan.

Ennen Australiaan menoa
	Dollarit	Eurot
Lennot	1108,56	753,15
Overseas health cover	322	218,76
Vakuutus	504	342,42
Viisumi	555,94	377,705636
Welcome week	565	383,861
Kielitesti	73	49,6
Yhteensä	3128,5	2125,496636

Tuo welcome week on ihan vapaaehtoinen, mutta halusin sen ottaa, kun kuulosti niin jännittävältä (ne kertoi tänään mulle mailissaan, että saan surffiopetusta tuolla viikolla!). Ja lennot ovat siis yhteen suuntaan. Mutta kuten eräs upea ystäväni kirjoitti minulle "Travel while you're young and able. Don't worry about the money, just make it work. Experience is far more valuable than money will ever be."

Kaksi viikkoa seuraavaan lähtöön!

Nyt on tasan kaksi viikkoa siihen, että seuraava reissuni alkaa. Tällä kertaa lähden vaihtoon Australiaan, Melbourneen. Nyt en lupaa blogin kirjoittamisesta mitään, sillä se on tuolla reissun päällä aina vähän satunnaista. Jenkeistäkään ei tullut kirjoitettua itse reissusta töiden loputtua mitään. Ei sillä, syksy on ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt vielä edes kuvia siltä reissulta siirtää tietokoneelle. 

Nyt on hieman ristiriitaiset fiilikset reissusta, sillä lähden ensimmäistä kertaa ikinä reissuun yksin. Vaikka olen jo maailmalla jonkun verran käynyt, aina on vieressä ollut jonkinlainen tuki. Nyt täytyy selviytyä yksin. Eiköhän se kuitenkin onnistu ihan hyvin. Lisäksi on hieman haikeaa lähteä taas pois kotoa, kun olen täällä vain muutaman kuukauden viihtynyt. Ja vain kaksi päivää sitten tulin viimeisemmästä reissusta (vaikka se olikin hyvin lyhyt). 

Tätä Melbournen matkaa olen kuitenkin odottanut jo tovin. Australiaan olen halunnut lähteä jo kauan sitten ja siihen vihdoin koitui tilaisuus kun syksyllä 2014 haku kaukovaihtokohteisiin aukesi. Päätin koittaa onneani ja hain opiskelemaan Melbournen yliopistoon. Hakuprosessissa täytyi kirjoittaa motivaatiokirje sekä opintosuunnitelma. Ilokseni olin yksi niistä onnekkaista, jotka valittiin mukaan vaihto-ohjelmaan. Tämä vaihto on tarkoitettu pelkästään kasvatustieteen tiedekunnan opiskelijoille ja siihen valitaan vain yksi opiskelija per lukukausi (6kk). Olin todella onnellinen, kun sain kuulla että juuri minut on valittu vaihto-opiskelemaan kevääksi 2016. 

Vaikka Oulun yliopisto jo valitsi minut vaihto-ohjelmaan, täytyi minun suorittaa englannin kielen testi, sillä Melbouren yliopisto vaatii opiskelijoiltaan hyvää englannin kielen taitoa. Kävin kielitestissä ja kaikesta jännityksestä ja stressista huolimatta sain kaikista osioista C:n, eli sen tason, jonka yliopisto vaatii. Tämän jälkeen en oikeastaan voinut tehdä muuta kuin odottaa. Koko kevään ja kesän oikeastaan odotin (onneksi oli tuo USA:n matka siinä välissä, niin odottaminen ei tuntunut niin tuskaiselta) ja kesän lopussa täytin vielä tarvittavat hakupaperit itse Melbournen yliopistoon. Sieltä tuli hyväksymiskirje ihan liian pitkältä tuntuvan ajan päästä, jonka jälkeen opiskelupaikka piti vastaanottaa ja viisumi hakea. (Jos joku tuleva vaihto-opiskelija lukee tämän minun blogin, niin älkää ressatko niitä hyväksymiskirjeitä niin paljon kuin minä. Ostin lentoliputkin sen takia aika myöhään ja ne oli pari sataa euroa kalliimpia kuin silloin, ku niitä aiemmin katsoin. Jostain syystä yliopistot ovat tosi hitaita hyväksymiskirjeiden lähettämisessä, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulevat.)

Nyt on onneksi kaikki paperihommat tehty ja kohta koittaa jo seuraava pakkaamisoperaatio. Amerikan reissu opetti minulle, että mieluummin pakkaa liian vähän kuin liian paljon, sillä kaupasta kyllä saa tavaraa. Jouduin jättämään vaikka kuinka paljon tavaroita Jenkkeihin, kun matkalaukut alkoi käydä liian painaviksi (oli muuten hauskaa kulkea niiden kanssa pitkin poikin Jenkkejä ja metroja, joissa ei ollut liukuportaita).  

Nyt siis jännäillään vielä kaksi viikkoa ja sitten koittaa melkein kolmen vuorokauden pituinen matka Melbournen kesään. :)