Uusia harrastuksia: laskuvarjohyppääminen

Tänä kesänä sain mahdollisuuden toteuttaa minun pitkäaikainen unelma. Haaveilin noin neljävuotiaasta lähtien laskuvarjohyppäämisestä. Kuuntelin isäni laskuvarjojääkärin tarinoita hyppäämisestä innosta hihkuen ja päätin että vielä joskus minäkin hyppään. Yliopistossa opiskelut aloittaessa huomasin että sporttipassilla (Oulun korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu alennuspassi) saa molemmista Oulun laskuvarjohyppyseuroista 90e alennusta hyppykursseista. Opiskelun alussa hinta tuntui silti liian korkealta. Viime vuonna kuitenkin päätin että unelmat eivät ole tarkoitettu vain unelmointia varten, vaan ne täytyy joskus myös toteuttaa. Päätin kerätä rahaa hyppyä varten ja ilmoittauduin kurssille.

Ennen sitä toki kävin pitkät keskustelut jo laskuvarjolla hypänneiden kanssa siitä, hyppäänkö tandemin vai lähdenkö itsenäiselle kurssille. Kun minut saatiin ylipuhuttua itsenäiselle kurssille, jouduin käymään kovat henkiset taistelut siitä, uskallanko sittenkään. Kun ilmoittauduin kurssille, fiilis oli mieletön. Ei voi olla totta, että vihdoin niin iso unelmani toteutuu! 

Kurssilla käytiin teoriaa läpi perjantai-illan ja lauantaiaamun. Ensimmäiset pääsevät hyppäämään jo lauantaina, jos säät sallii. Perjantai-iltana kerhotalolla istuessa ja teorioita kuunnellessa mielessä pyöri yksi ja ainoa ajatus: "mihin ***** minä lähdin mukaan?!". Seuraavana yönä nukkuminen ei onnistunut kovin hyvin, sillä lauantaipäivän hyppyä jännitti todella paljon. Ajatukset olivat sekaisin, enkä voinut uskoa että olen ihan oikeasti hyppäämässä ulos lentokoneesta (toimivasta sellaista). Lauantaina kerholle ajaessa mahassa oli tuhansia ellei jopa miljoonia perhosia ja koko kroppa tuntui omituiselta. Teorioita kuunnellessa ja käytännön harjoituksia tehtäessä kerkesin kuitenkin hieman rauhoittua. "Kyllä tämän handlaa", ajattelin siinä vaiheessa. Sitten pääsin rauhoittumaan täysin, kun kuulin ettemme pääsisi tänään hyppäämään huonon sään takia. Teimme kuitenkin kokeet. Ja sitten meille kerrottiinkin, että sää muuttui paremmaksi, joten pääsemme hyppäämään. Neljä kokeen ensimmäiseksi kirjoittanutta pääsi hyppäämään ensimmäisenä. Minä kuuluin yhteen neljästä. Yhtäkkiä mahasta alkoi vääntää ja kädet tuntui tärisevän. Ei muuta kuin laskeutumispaikalle mars.

Laskeutumispaikalla laitettiin kamppeet niskaan ja kävelimme lentokenttää kohti. Tuntui siltä, että räjähdän jännityksestä ja pelosta näillä sekunneilla. Hiukset lenteli ikävästi kasvoille ja silmälasit eivät asettuneet, laskuvarjokin oli ärsyttävän painava. Kaikki ärsytti. Kun tulimme lähelle lentokonetta, tehtiin käytännön harjoitus koneesta poistumisesta vielä kerran. Sitten lentokoneeseen sisään ja ei muuta kuin menoksi.

Kuva ennen toista hyppyä. Silloin lentokoneeseen kiipeäminen ei enää jännittänyt niin paljon.

Lentokoneessa istuessa en tainnut noudattaa sääntöjä siitä, että muiden hyppääjien pitää antaa olla rauhassa, sillä jännitys ja pelko oli siinä vaiheessa niin suuri etten osannut olla hiljaa. En ole eläessäni kiroillut niin paljon kuin sen ylösnousun aikana. Kirosin sitä että lähdin tuohon mukaan, kirosin sitä etten näe laskupaikka, kirosin sitä että olen typerä ja ajattelin että minä en yksinkertaisesti pysty tuohon. Kun lentokoneen ovi avattiin ensimmäistä kertaa ja ilmavirta valtasi pienkoneen, ajattelin että tämä oli tässä, minä tulen lentokoneella alas, en todellakaan ole hyppäämässä ulos! Ensimmäinen hyppääjä hyppäsi. Ovi meni kiinni. Toinen hyppääjä hyppäsi. Ovi meni kiinni. Nyt on  minun vuoro! Eikäää! "Pakko kai se on mennä, tämä on minun unelma, tätä minä itse halusin", ajattelin. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, henki ei tuntunut kulkevan. Sillä hetkellä ei todellakaan naurattanut. Hyppymestari vielä tarkisti laskuvarjon ja ovi avautui. Ilma virtasi lentokoneen sisään, tukka heilui enkä edelleen tiennyt mihin minun tulee laskeutua. "Missä on meidän laskeutumispaikka?", kysyin paniikissa mestarilta. Hyppymestari näytti sen minulle, tuntui että hieman rauhotuin. Sitten kuului "OVELLE, MENE!". Sillä hetkellä sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi, enhän minä TUONNE voi mennä! Mitä tuo hyppymestari kuvittelee? Olemme kilometrin korkeudessa ja minunko pitää vaan astua koneesta ulos, roikkua streevalla ja päästää irti? Ei siinä ole mitään järkeä! Katsoin hyppymestariamme, hän hymyili. Hymy rauhoitti. Kiipesin ulos lentokoneesta ja yritin jäädä streevalle roikkumaan. Se nyt ei mennyt aivan kuten piti ja tipahdin, pyörähdin ja yhtäkkiä tajusin lentäväni. Tsekkasin varjon, korkeuden, laskeutumispaikan jne ja katsoin ympärilleni. Siinä hetkessä ymmärsin miksi tämä oli minun unelmani niin pitkään! Maailma näytti täydelliseltä sillä hetkellä. Ohjailin laskuvarjoa ja katselin maisemia, kuinka kaunista! 

Siellä minä lentelen

Laskeutuminen jännitti todella paljon, mutta se meni ensimmäiseksi kerraksi erittäin hyvin. En toki onnistunut täydellisesti ja pyörähdin maassa, mutta se ei haitannut. Osuin kuitenkin laskeutumispaikkaan, enkä laskeutunut edes ojaan tai tuuliviiriin. Maassa ollessani huomasin että koko kroppani tärisee ja kädet eivät tottele käskyjäni. Vein laskuvarjon pakkauspaikalle ja jäin pohtimaan teinkö tuon todella äsken. Fiilis oli huikea! Fiilis ei kuitenkaan kestänyt huikeana kovin kauan, sillä tajusin että minua oksettaa ja pyörryttää. Hyppymestari oli sanonut meille noin 1 000 kerta, että täytyy muistaa hengittää, mutta se taisi silti jostain syystä unohtua.

Laskeutuminen ja laskeutumisasento

Seuraavana päivänä lähdin hyppäämään uudestaan. Hyppäsin kaksi kertaa. Yritin parhaani, jotta kaikki suoritukseni onnistuisivat täydellisesti. Eivät onnistuneet. Neljännen kerran hyppäsin parin viikon kuluttua kolmesta ensimmäisestä hypystä. Silloin hyppääminen jännitti taas hieman enemmän. Valitettavasti kurjista keleistä johtuen en päässyt hyppäämään syksyllä sen enempää ja neljä hyppyä jäi vielä keväälle suoritettavaksi. Tällä hetkellä ajatus hyppäämisestä tuntuu taas todella hurjalta ja streevalle kiipeäminen jännittää. Saa nähdä millaiset fiilikset on keväällä ensimmäisen hypyn jälkeen.

Video on varmaan taas aivan hirveän huonolaatuinen, kun tämä blogger huonontaa aina näiden laadun. Mutta siinä on video minun ensimmäisestä hypystä ja epäonnistuneesta lentokoneesta ulos astumisesta.

Jos joku unelmoi laskuvarjohyppäämisestä, kannustan toteuttamaan unelmansa, se on sen arvoista! Vastuun ottaminen itsestään jo ensimmäisen hypyn aikana tuntuu hurjalta, mutta jännitys palkitsee. En ole kokeillut tandemhyppyä, mutta tällä hetkellä uskon, ettei se tunnu läheskään niin hurjalta kuin yksin hyppääminen. Sitä paitsi yksin saa hypätä 8 kertaa samaan hintaan kuin yhden tandemhypyn! :) Ei muuta kuin taivaalle toteuttamaan unelmia!

Uusia harrastuksia: cablewakeboarding!

Olen pitänyt tätä blogia jo niin kauan hiljaiselossa, että kerkesin unohtaa oman tilini nimen. Mutta kyllä se sitten noin 15 minuutin aivonystyröideni kaivamisen jälkeen alkoi löytyä.

Haluan jakaa kaikkien kanssa vähän fiiliksiä minun uusista harrastuksista. Viime kesänä Ouluun tuli Wakepark, jossa sain kokeilla wakeboardingia. Wakeboarding on erittäin hauska laji, jossa vedetään ns. vesilaudalla kaapelin perässä. Voi toki vetää myös veneen perässä, mutta sitä en ole vielä päässyt kokeilemaan.

Wakeparkissa saa opastusta ja siellä saa säädettyä vauhdit aloittelijoille sopiviksi. Minun ensimmäinen kerta kaapelin perässä meni niin ja näin. En tainnut pysyä pystyssä kuin parin sekunnin ajan, muuten lentelin naamalleni kerta toisensa jälkeen. (Monilla kuitenkin ensimmäinen kerta sujuu paremmin kuin minulla.) Mutta mitä enemmän parkissa kävi sen paremmin meni! Yhteensä kävin kesän aikana wakettamassa noin 8 kertaa ja innostuin tästä hienosta lajista niin paljon, että ostin omat kamppeet. En kyllä malta odottaa ensi kesää! Kannattaa jokaisen kokeilla tuota hauskaa lajia! Tuossa lyhyt läpällä tehty videopätkä minun kesästä:

Blogger näköjään veti videon laadun todella alas, mutta eiköhän tuosta jotain saa selvää. Ei jaksa säätää.

Oulun Wakeparkissa vuoron saa varata tunniksi ja saman tuntiin voi maksimissaan tulla 4 ihmistä. Jos kaikki 4 on aloittelijoita, aikaa ei yhdelle hengelle jää paljon. Jos kuitenkin muut on jo pidemmällä, riittää alussa ihan hyvin 15 minuuttiakin. Tunti maksaa 20e ja sen lisäksi kamppeiden vuokraaminen (wakelauta/-sukset, märkkäri, liivi ja kypärä) maksaa 10e/tunti. Torstaisin oli aina tyttöjen ilta, jolloin sai kahden tunnin ajan käydä kokeilemassa wakea tyttöjen kesken. Tämä maksoi 30 euron sijasta 25 euroa ja mukaan otettiin enintään 8 naista. Aloittelijoille erittäin hyvä tapa kokeilla lajia!

Wakeboarding on sellainen laji, missä pääsee kehittymään jatkuvasti. Youtube ja Vimeo on pulloillaan ihmisten erilaisia wakevideoita ja niissä näkyvät mitä hienoimmat temput. Laji on myös siinä mielessä mahtava, että se pitää kropan hyvässä kunnossa. Erityisesti keskivartalolihakset ja käsilihakset harjaantuvat lajin parissa todella tehokkaasti. Ei muuta kuin kokeilemaan!

Tutustumismatka

Pitkä aika on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kävin kirjoittelemassa tai edes lukemassa postauksia. Olen ollut päätä myöten uppoutunut koulutuspolitiikkaan ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa toimimiseen. Yhtä asiaa itsestäni en voi kuitenkaan ikinä muuttaa, enkä myöskään haluaisi sitä tehdä. Olen syntynyt uteliaaksi ihmiseksi, joka etsii seikkailuja - erityisesti seikkailuja ympäri maailmaa. Tällä hetkellä istun mukavassa työtuolissani siemaillen maukasta punaviiniä ja kirjoitellen tätä postausta tietystä syystä. Olen lähdössä ulkomaille. 

Mahdollisuus lähteä tutustumaan eri kulttuureihin, tapoihin ja maailmankatsomuksiin on minun elämäni suola. En tiedä olenko koskaan niin tyytyväinen kun ollessani ulkomailla. Jo pieni pintaraapaisu uutta kulttuuria motivoi minua ja antaa minulle iloa sekä halua tutustua maapalloomme yhä enemmän. Tällä kertaa sain mahdollisuuden lähteä Armeniaan. 

Armenia on maa, josta monikaan suomalainen (mukaanlukien minä) ei tiedä melkein mitään. Armenia on myös sellainen maa, johon moni ei noin vain lähde. Miksi minä olen sinne menossa? Itseasiassa kuvio on minulle jo melko tuttu, mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin seurata aktiivisesti sähköpostia. Lukiossa sähköpostia seuraamalla pääsin unohtumattomalle retkelle nuorten kansainväliselle leirille Nizhny Novgorodiin. Leirin aikana olin saanut sellaisia ystäviä, joiden kanssa olen edelleen yhteyksissä - jopa viiden vuoden jälkeen. Armenian matka ei ole aivan samankaltainen, sillä tarkoituksena ei ole tutustuttaa ihmisiä yli rajojen. Tarkoitus on tutustuttaa meidät armenialaiseen kulttuuriin. Tai näin minä olen ainakin ymmärtänyt. 

Täten voin ilmoittaa, että viimeistään elokuussa tulen kirjoittamaan lisää matkastani ja sen erikoisuuksista sekä hienouksista. Armenia on maa, johon ei noin vain tulisi lähdettyä pienelle viikonloppureissulle. Olen erittäin onnellinen että sain mahdollisuuden mennä sinne.

Kartta, jotta jokainen pystyisi hahmottamaan, missä ihmeessä Armenia sijaitsee.
Kuva on otettu täältä

Hostellit Berliinissä ja Pariisissä

Blogini on viettänyt nyt hiljaiseloa ja bloggerissa olen käynyt vaan lukemassa muiden blogeja. Vilkaisin kuitenkin äsken nopeasti aiempia postauksiani ja tajusin, ettemme ole Miian kanssa missään vaiheessa kirjoiteltu meidän kokemuksia Berliinin ja Pariisin hostellista. Itse olin ennen matkaa (ja matkan aikanakin) lukenu muiden arvosteluja hostelleista, joten aattelin että voisin vielä näin tooosi myöhässä kirjoitella kokemuksiamme näistä kahdesta hostellista.

Berliinissä yövyimme Meininger hostellissa, jonka löytäminen ei ollut kovin vaikeaa, sillä se sijaitsee kirjaimellisesti Berliinin päärautatieaseman naapurissa. Rautatieasemalta kun tulee ulos, näkee hostellin heti. Kerrankin kävelymatka rautatieasemalta hostellille ei ollut pitkä, joten rinkkoja ei tarvinnut raahata väsyneenä kilometrejä. 

Itse hostelli vaikutti todella uudelta ja oli melko halpa (nyt ei enää muista hintoja tarkalleen, mut jotai 20 euron summaa me siitä muistaakseni maksettiin per yö). Hostellissa isoimmat dormit on 4 hengen dormeja ja niissä on oma vessa ja suihku. 

Miia ja meidän hieno huone Berliinissä, jossa oli oma telkkarikin 

Kylppäri oli tosi hyvä myös

Ja ikkunasta näkyi Berliinin päärautatieasema

Itse voisin suositella hostellia lämpimästi. Jos kuitenkin haluaa tutustua muihin reissaajiin, tämä ei ehkä ole paras vaihtoehto. 

Meininger:n plussat ja miinukset:

+ Uusi, hieno hostelli

+ Hyvä hinta-laatusuhde

+ Toimiva (muistaakseni ilmainen) wifi

+ Rauhallinen

+ Lähellä päärautatieasemaa

- Aamiainen ei kuulunut hintaan

- Hostelli on tosi iso, joten yhteisissä tiloissa ei oikein ole mahdollista kunnolla tutustua kehenkään. Monet siellä yöpyvät olivat vähän vanhempia muualta tulleita saksalaisia tai (retki?)ryhmiä

Pariisissa yövyttiin hostellissa nimeltä Arty Paris. Se oli melko kaukana kaikesta, mikä oli mun mielestä sekä hyvä että huono asia. Mentiin rautatieasemalta hostellillemme metrolla, josta jouduimme kävelemään melko kauan hostellille. Hostellin läheltä kuitenkin löytyi melko hyvin halpoja syömispaikkoja ja pieniä leipomoita, jossa pystyi ostamaan teetä alle neljällä eurolla. Läheltä Notre Damea joka paikassa tee maksoi vähintään tuon neljä euroa.

Yövyimme taas neljän hengen dormissa, joten nukkua sai rauhassa. Lisäksi myös tässä hostellissa oli omassa huoneessa suihku ja vessa. Hostellissa oli myös maailman pienin hissi, mihin minä just ja just mahduin sisään rinkkani kanssa. Yhden kerran menin ylös hissillä, jonka jälkeen päätin kävellä portaita. Ei sillä että minulla olisi ahtaanpaikankammoa, mutta kun hissi on kaiken lisäksi hidas, niin alkoi matkalla ylös jo vähän kuumottaa, että tähänkö sitä sitte jäätiin.

Huoneemme

Minun ja Miian sängyt sekä pöytä

Näkymä ikkunasta

Meidän kylppäri ja tyylikäs peilikuva

Arty Paris:n plussat ja miinukset:

+ Mukava, rauhallinen hostelli

+ Ilmainen aamiainen

+ Oma kylppäri

+ Ei kovin kallis

- Aamiaisella pyörivä nainen tuntui olevan aina pahalla päällä ja se saattoi ilmaista itsensä vähän liiankin räväkkäästi (ainakin näin rauhallisen suomalaisen makuun)

- Pelottavan pieni ja hidas hissi 

- Hostellissa oli kyllä ilmainen wifi ja tietokoneet, mutta osa niistä ei toiminut ja välillä vain yksi kone oli toimivassa kunnossa, joten siihen pääseminen oli hankalaa

Interrailausta

Haluaisin vielä kirjoitella matkatunnelmista kokonaisuudessaan. Olimme siis aloittaneet suunnitelluvaiheen jo monta kuukautta ennen matkaa, mikä oli ainakin minun mielestä erittäin hyvä. Kaikki tuskin on kanssani samaa mieltä, sillä toisille sopii suunnittelematon matkailu paremmin. Löysimme halvat lennot Barcelonaan tammikuun aikoihin, varattiin ne ja alettiin miettiä minne menemme. Mietimme, missä paikoissa haluaisimme ehdottomasti käydä ja samalla katsoimme karttaa miettien, mitkä olisivat järkeviä pysähdyspaikkoja välissä. Loppujen lopuksi saimme suunniteltua reittimme. Matkan varrella se hieman muuttui, sillä mm. sääolosuhteet olivat hieman epävakaat tänä vuonna Keski-Euroopassa.

Ensimmäinen muutos oli ettemme matkustaneet päiväksi Salou:hun huvipuistoon, sillä olin ennen matkaa saanut aivotärähdyksen ja lääkäri ei suositellut huvipuistoon menoa niin pian. Myöhemmin jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme sen takia, että Keski-Euroopassa oli alkanut tulvia. Tarkoituksenamme oli mennä Budapestin jälkeen käymään Auschwitz:ssä päivän ja lähteä sen jälkeen heti Prahaan sekä Frankfurtiin. Loppujen lopuksi menimme Unkarin jälkeen Krakovaan kahdeksi yöksi ja lähdimme sieltä Berliiniin. Onneksi nämä muutokset ei niin hirveästi haitanneet, vaikka hieman harmitti että Praha oli jäänyt näkemättä.

Vielä suunnitelmavaiheessa varattiin muutamaan kaupunkiin hostelleja. Tiesimme siis jo ennen matkaa, missä tulemme yöpymään Barcelonassa, Roomassa, Wienissä, Budapestissa ja Pariisissa. Marseillesta löysimme yöpymispaikan yhden suomalaisen kautta, joka tavattiin Barcelonassa. Nizzassa kävimme kiertämässä hostelleja rinkat selässä ja loppujen lopuksi löytyi mieluinen. Myöhemmin reissussa teimme kuitenkin niin, että katsoimme (muutama) päivä ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä vapaita hostelleja ja varattiin ne. Tällöin säästyimme turhalta edestakaisin kävelystä sekä stressiltä. Itse ainakin pidin tällaisesta järjestelystä, sillä monessa hostellissa oli ilmainen netti, jolloin hostellien löytäminen ei ollut hirveän vaikeaa.

Pakkaamisen puolesta voin sanoa vain sen, että matkustelittepa mihin aikaan tahansa, kannattaa varata lämpimiä vaatteita mukaan. Me varattiin melkein koko rinkka täyteen shortseja ja t-paitoja ja loppujen lopuksi käytimme melkein koko reissun ajan farkkuja ja pitkähihaisia. Miian piti myös ostaa Budapestista takki, sillä ei enää tarennut pelkillä paidoilla. Jos taas säät sallii, muistakaa juoda paljon vettä ja kantaa vesipulloa aina mukana. 

Budjetti kannattaa myös olla sellainen, että rahaa löytyy enemmän kuin mitä oli suunnitellut. Melko usein nimittäin käy niin, että käyttää enemmän kuin ensin ajatteli. Monesti tulee myös yllättäviä menoja. Meille näitä olivat mm. wc-maksut sekä junamatkat, joista piti maksaa lisää. Tavallinen reppureissaaja kuitenkin pärjää myös pienellä budjetilla, jos on valmis liikkumaan kävelemällä. Me käveltiin joka kaupungissa melko paljon ja yleensä siirryimme paikasta toiseen kävelemällä. Metroakin käytimme, mutta yleensä takaisintullessa. Tällä tavalla näimme kuuluisien nähtävyyksien lisäksi myös ns. tavallista kaupunkia ja tavallisten ihmisten arkea. Löysimme myös usein jonkun kivan kuppilan/ravintolan, jossa hintataso oli alhaisempi kuin niissä paikoissa, jotka olivat kuuluisien nähtävyyksien lähettyvillä. 

Jos haluaa pitää budjetin pienenä, kannattaa matkustaa halpoihin paikkoihin, joita ovat mm. Italia, Unkari ja Puola. Ainakin meistä ne vaikuttivat muita paikkoja halvempina. Italiassa yöpyminen hostelleissa ei ollut erityisen halpaa, mutta taas kaikki krääsä ja ulkona syöminen oli halpaa. Unkarissa ja Puolassa sekä yöpyminen että syöminen oli halpaa. 

Loppuun vielä mitä tässä tapahtuu? -kuva.

Diana näki kummituksen?

DAY 25-28: Pariisi

Kirjoittaminen on vähän jäänyt reissun jälkeen. Pariisissa postailimme vielä viimeiset kuulumiset, mutta itse Pariisista emme kerenneet mitään ilmoitella. Tulimme siis tähän "rakkauden kaupunkiin" yöjunalla, jossa saimme jopa nukuttua. Reissun aikana otimme aina istumapaikat, vaikka kyseessä olisi yöjuna. Teimme näin tiukan budjetin takia, sillä makuupaikat olivat yllättävän kalliita jopa interrailaajille. Välillä Budapest-Krakova oli tosin pakko ottaa makuupaikka, sillä siinä yöjunassa istumapaikkoja ei ollut tarjolla.

Aamulla suunnistimme kohti hostelliamme, joka sijaitsi melko kaukana rautatieasemalta. Jätimme rinkat hostellille ja lähdimme aamupalalle. Halusimme käydä kahvilassa, mutta sellaisen löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin mitä ajattelimme. Loppujen lopuksi kyllästyimme etsimiseen ja menimme halvalta vaikuttavaan kiinalaiseen. Söimme masut täyteen ja lähdimme kiertelemään hostellimme ympäristöä. Vihdoin ja viimein löysimme myös paikan, josta saimme aamuteet ja croissantit. 

Lyhyt talo

Myöhemmin kävimme hostellilla virkistäytymässä ja laittautumassa ja lähdimme metrolla kohti Eiffel tornia. Tarkoituksena oli käydä tornin huipulla pimeän aikana, jolloin näkisimme Pariisin valot (romanttista). Tätä ennen oli kuitenkin rutkasti aikaa tuhlattavana, joten otimme miljoona kuvaa tornin edustalla ja kävimme viinilasillisella läheisessä ravintolassa. Myöhemmin menimme jonottamaan lippuja tornille, joita ei käytännössä tarvinnut jonottaa, koska jono oli olematon. Päätimme että kävelemme toiseen kerrokseen ja ostamme sieltä liput hissiin, joka veisi meidät huipulle. Portaiden kävely oli yllättävän helppoa kaikkeen edeltävään kiipeilyyn verrattuna. Toisessa kerroksessa jonotimme jo vähän kauemmin hissiä, mutta ei siinäkään mahdottomia odoteltu. Loppujen lopuksi pääsimme tornin huipulle. Olihan se vaikuttavaa!

Jihuu

Pariisia tornista

Auringonlaskua oli kivaa katsoa

Pariisin valot

Pimeän tullessa otimme muutamia kuvia ja laskeuduimme takaisin maatasolle. Lähdimme etsimään ravintolaa, mutta pettymykseksi huomasimme, että melkein kaikkialla keittiöt oli mennyt jo kiinni ja ihmiset alkoi olla kiinnostuneita alkoholista ennemmän kuin ruoasta. Jouduimmekin tilaamaan ateriamme hieman kiireessä, koska keittiö oli juuri sulkeutumassa. Mutta viini oli hyvää!

Torni illalla

Illallinen hyvässä seurassa

Seuraavana aamuna päätimme lähteä tutkimaan Louvren ihmeellistä maailmaa. Kävelimme hostelliltamme galleriaan ja söimme sen edustalla mahtavan päivällisen (patonkia ja jääteetä) upeita maisemia katsellen. Louvressa menikin loppupäivä ja illalla jalat teki kuolemaa. Kerkesimme sentään käydä katsomassa riemukaarta, mutta aivojen toiminta oli siinä vaiheessa jo loppunut, joten katselimme sitä hetken ja lähdimme kiireesti metroon, joka vei meidän hostellillemme.

Louvren edustalla

Itse kuuluisuus

Napoleonin vaatimaton asunto

Tyytyväiset, mutta väsyneet matkustajat lasipyramidissa

Riemukas kaari ja Miia

Kolmas päivä oli pyhitetty Versaillesin palatsille. Lähdimme aamulla junalla kohti Versaillesia ja perillä meitä odotti karsea keli. Tuuli ja sade karkoitti kuitenkin pahimmat turistirysikset. Silti turisteja oli ihan liikaa. Versaillesin palatsi on tietenkin upea, mutta tunnelman pilasi kaikki se älytön ihmismäärä. Missasimme myös palatsin ihanat puistot, sillä sää oli sen verran kylmä ja sateinen. Menimme siis takaisin Pariisia kohti. Siellä kävimme katsomassa Notre Damen katedraalia, joka oli juuri sitä, mitä siitä on kuullutkin - kaunis, mutta hyvin samankaltainen katedraali kuin monet muutkin. Tässä vain turisteja oli ihan liikaa ja ne olivat tosi epäkohteliaita ja ottivat kuvia salamalla eivätkä välittäneet olla hiljaa/kuiskata. 

Miia menossa vierailulle Versaillesin palatsiin

Kuuluisa peilisali

Marie-Antoineten huone

Notre Dame

Notre Damen jälkeen ajattelimme pistäytyä jossain kahvilla/teellä. Ajatuksemme oli kyllä hieno, mutta aivan liian vaativa, sillä teekuppi maksoi useammassa paikassa noin neljä euroa. Ei oikein huvittanut maksaa sellaista summaa yhdestä teekupista, joten palloilimme sinne tänne etsien mukavaa taukopaikkaa. Loppujen lopuksi päädyimme kivalle alueelle, jossa oli paljon ravintoloita ja menimme yhteen niistä. Teetä ei saatu, mutta onneksi herkullinen jälkiruoka piristi mieltä. Myöhemmin kävimme viinilasillisella ja lähdimme katsomaan Moulin Rougea. Senkin halusimme nähdä iltavalaistuksessa, mutta olimme valitsettavasti liian varhain perillä.

Kivan näköinen talo matkalla Moulin Rougelle

Punainen mylly

Viimeisenä päivänä kävimme hakemassa viimeiset matkamuistot ja ostokset Suomeen ja lähdimme katsomaan Sacre-Coeurin basilikaa. Otimme sen edustalla muutamia kuvia ja katselimme kuinka krääsämyyjät pakenevat paikalta kun poliisit saapuu. Sitten lähdimme etsimään Saint-Sulpicen kirkkoa, joka oli tullut meille tutuksi Da Vinci koodista, jota luimme matkalla. Kirkko oli hyvin erilainen kuin mitä sen oli kuvitellut, mutta löysimme ruusulinjan, josta kirjassa puhutaan. Oli ihan mielenkiintoista mennä hetkeksi mielikuvitusmaailmaan. 

Sacre-Coeur

Saint-Sulpice

Kirkon jälkeen kiirehdimme hostellillemme hakemaan rinkamme. Ostimme bussiliput lentokentälle, sillä ne olivat junalippuja halvempia. Sen jälkeen kun olimme seisseet ruuhkassa noin 40 minuutin ajan, tajusimme miksi junaliput olivat kalliimpia.

Pariisin plussat ja miinukset:

+ Paljon nähtävää

+ Alle 25 vuotiaille EU:n kansalaisille sisäänpääsyt halvat/ei maksua ollenkaan. Muun muassa Louvre ja Versaillesin palatsi oli meille ilmainen.

+ Ihanat crepet (erityisesti banaanilla ja suklaalla täytettynä)

+ Vaikka väitetään, ettei kukaan suostu palvella englanniksi, emme törmänneet tällaiseen ongelmaan. Englannin taito oli myös yllättävän hyvä mm. ravintoloiden henkilökunnalla.

- Kaupustelijat

- Turistien määrä

- Liikenteen määrä - ruuhkat - melutaso

Miia ja Diana

DAY 22-24: Berliini

Lahdimme Krakovasta aamujunalla kohti Berliinia. Valissa vaihdoimma junaa Varsovassa. Tama olikin mielenkiintoinen kokemus, silla junasta hypatessamme tajusimme etta joku kiljuu pelokkaasti. Kohta juna-aseman vartijat juoksee viereiselle laiturille ja ottaa miehen kiinni. Seurasimme tilannetta jonkun aikaa ja huomasimme etta toista miesta oli ehka puukotettu. Myohemmin paikalle tuli ambulanssi ja poliiseja, mutta me jatkoimme jo matkaa kohti Saksaa.

Berliinissa olimme kolmen aikoihin. Kavimme ostamassa junaliput Pariisiin ja menimme jaatelolle. Taman jalkeen aloimme miettia missakohan meidan hostelli sijaitsee. Yllatykseksemme se seisoa kokotti nenamme edessa. Naapurinamme olikin kahden yon ajan Berliinin paarautatieasema.

Dianan mansikkajatski

Loppupaivan kavelimme ympariinsa hostellin lahialueilla. Kaupungissa oli meneillaan jonkinlainen pyorailymaratontapahtuma, joten ihmisia oli paljon liikkeella, pyorilla tai ilman. Huomasimme heti olevamme Saksassa, kun vastaantulevista ihmisista hyvin usealla oli kadessaan olut, makkara tai molemmat. Kavellessamma sinne tanne, huomasimme yhtakkia pari tuttua naamaa: kaksi suomalaista reilaajaa, joiden kanssa olimme vaihtaeet pari sanaa Budapestin rautatieasemalla. Maailma tuntuu toisinaan hyvin pienelta! Illalla menimme viela mukavalle veden aarella olevalle ulkoterassille maistelemaan olutta, kun pitihan meidankin saada Saksa-fiilis paalle!

Vihdoin aurinkoa!

Kalijaa ja auringonlaskua

Seuraavana aamuna lahdimme opastetulle kavelykierrokselle. Oppaana toimi alunperin australialainen mies, joka oli asunut Berliinissa jo kuusi vuotta. Kierros kesti n. kolme tuntia eika silla ollut mitaan tiettya hintaa, vaan kierroksen lopuksi jokainen sai maksaa omantunnon ja/tai budjetin mukaan. Kierroksen aikana kavimme katsomassa mm. Berliinin muuria, Checkpoint Charlieta ja kuolleiden juutalaisten muistomerkkia seka kuulimme paljon kaupungin mielenkiintoisesta  historiasta hyvan oppaan kertomana. Aloimme kummatkin harkitsemaan alanvaihtoa (tai uutta sivuainetta) historian opettajiksi, kun historia alkoi tuntua niin kiehtovalta ja mielenkiintoiselta aineelta. ;)

Kuolleiden juutalaisten muistomerkki ja eras herra

Olimme sopineet Krakovan yojunassa tapaamamme jenkkipojan Zachin kanssa, etta lahdemme illalla kaymaan Berliinin yoelamassa hanen kanssaan. Illasta tuli yksi koko reilin parhaimmista! Zach oli erittain mukavaa seuraa ja han ehdotti, etta menisimme hanen hostellinsa alakerrassa olevaan baariin. Sinne sitten lahdimme. Baarissa oli sunnuntai-illan kunniaksi tietovisa, jossa paapalkintona oli buffetaamiainen seuraavana aamuna. Ja sehan me voitettiin! Kysymykset olivat meille aika vaikeita, mutta onneksi Zach tiesi vastauksen melkein kaikkiin. Tiedettiin mekin muutama!

Tama aamiainen oli luksusta!

Aamiainen oli loistava ja tankkasimme itsemme niin tayteen kuin mahdollista. Yojunamme Pariisiin lahtisi illalla kahdeksalta, joten meilla oli viela yksi kokonainen paiva Berliinissa. Kavimme katsomassa viela omin nokkinemme Berliinin muuria ja kavimme piknikilla, joka kyllakin loppui lyhyeen sateen takia. Sitten suuntasimmekin jo juna-asemalle ja lahdimme reilin viimeiselle junamatkalle 15 tuntia kestavalla yojunalla Pariisiin!

Piknik-evaita

Hienoa taidetta Berliinin muurilla

Berliinin muuria

Miia ja Diana

Hostelli: Krakova

Yovyimme hostellissa, jonka nimi oli Flamingo Hostel. Hostelli oli hyvin varusteltu seka suht modernin ja siistin oloinen. Ensimmainen yomme maksoi n. 10 e ja tahan hintaan sisaltyi aamiainen, wifi yleisissa tiloissa ja tietokoneiden kayttomahdollisuus. 

Meidan huonetta

Hostelli sijaitsi hyvalla paikalla keskusaukion laheisyydessa. Henkilokunta oli myos mukavaa, auttavaista ja englanninkielentaitoista. Hostelli oli sisustettu hauskasti, mutta tyylikkaasti: joka paikassa toistui violetti ja pinkki flamingo-teema.

Ruokailu-  ja hengailutila

Lisaa yleisia tiloja

Keittiota ja jaakaappi, johon sai laittaa omia ruokia

Flamingo Hostel:n plussat ja miinukset:

+ Hyva hinta-laatusuhde

+ Sijainti

+ Sisustus

+ Siistit ja yksityiset suihkutilat, joissa oli tilaa vaatteille ja pukeutumiselle

+ Yleiset tilat

+ Yleisissa tiloissa olevalle liitutaululle oli kirjoitettu hyodyllinen info "How to explore Krakow for free"

- Lukollinen kaappi matkatavaroille huoneessa oli maksullinen

- Katujen melu kuului huoneisiin

Miia ja Diana

DAY 19-21: Krakova (ja Auschwitz)

Budapestista Krakovaan menimme yojunalla kuuden hengen makuuhytissa. Seuranamme oli nelja amerikkalaista jatkaa, joista kolme lahti jossain vaiheessa muualle. Tilaa nukkumiselle oli siis onneksi vaikka muille jakaa. Vietimme alkumatkan jutellen niita naita ja katselimme ikkunasta kuinka vesi oli paikoin paassyt valloilleen (Keski-Euroopassa oli siis tuolloin tulvia). Tutustuimme yhteen jenkkimieheen paremmin ja tapasimme hanen kanssaan viela myohemmin matkallamme.

Krakovaan saavuimme aikaisin aamulla, joten menimme hostellille paivittamaan kuulumisiamme blogiin. Kuulimme, etta hostelli jarjestaa opastettuja retkia Auschwitziin, jossa vieraileminen kiinnosti meita jo koko reissua suunnitellessamme. Paatimme samantien ilmottautua mukaan puolelta paivin lahtevalle reissulle.

Tama ilme kuvastaa molempien olotilaa yojunan jalkeen (eipa tullu nukuttua hirveasti)

Auschwitz oli hyvin pysayttava ja vaikuttava kokemus, jota on vaikea sanoin kuvailla. Loistavan oppaamme sanoin: kaikki se mita naamme, kertoo enemman kuin tuhat sanaa. Tama oli yksi niita kokemuksia, joita emme tule koskaan unohtamaan.

80 ihmista tuotiin kerrallaan talla junavaunulla Auschwitziin. Ihmiset saattoivat matkustaa jopa viikon ilman ikkunoita tai wc-tiloja

Birkenau-keskitysleirin piikkilanka-aitaa

Palasimme takaisin hostellille alkuillasta. Alunperin olimme suunnitelleet suuntaavamme seuraavaksi Prahaan, mutta pahojen tulvien takia meidan oli parasta talla kertaa olla menematta sinne. Paatimme pysya Krakovassa viela yhden yon ja miettia seuraavaa kohdetta rauhassa. Nain paasimme myos tutkimaan Krakovaa tarkemmin.

Krakova illan hamartyessa

Seuraavana paivana kiertelimme ympariinsa. Kavimme mm. lohikaarmeluolassa, Schindlerin tehtaan edessa ja isolla ostoskadulla. Illalla menimme juomaan parit kaljat ja viinit (oli muuten tosi halpaa) ja kavimme syomassa pizzeriassa. Illan pimettya hipsimme nukkumaan hostellille, silla juna Berliiniin lahti klo. 6.40. 

Smoothie-hommia

Krakovan kuninkaallinen tai herttuatar tai joku Miia vaan

Lohikaarmeluolassa

Nama tyypit vaan ilmestyi Miian taakse, kun yritettiin otettiin normikuvaa. Kunnon photobombaus!

Kevyt iltapala

On viela pakko kertoa siita, mita tapahtui Krakovan juna-asemalla. Olimme siis tulleet hankkimaan yojunalippuja joko Muncheniin tai Frankfurtiin. Menimme kyselemaan yhdelta tiskilta aikatauluja ja hintoja, mutta tiskin takana oleva rouva passitti meidat tylysti infoon. Jonotimme aikamme sinne ja saimme aikatauluja, jotka meilla oli jo tiedossa (kiitos bahn.de-sivuston). Krakovasta oli hyvin huonot yhteydet kumpaankaan naista kaupungeista, silla yojunat kestivat keskimaarin 17 tuntia usealla vaihdolla hoystettyna. 

Halusimme kuitenkin tietaa hintoja, joten menimme eraan toisen rouvan tiskille toivoen, etta saisimme parempaa palvelua. Tama rouva se vasta kujalla olikin! Ainoa hanen osaama englanninkielinen sana oli "sleeping" ja han naytti silta, ettei ollut ikina nahnyt Interrail-lippua ennen. Jouduimme pyytamaan erasta jonossa meidan takana ollutta nuorta naista apuun tulkiksi. Mutta ei siita silti tullut paljon mitaan. Menimme epatoivon vallassa takaisin jonottamaan tylyn naisen tiskille ja jonossa keksimme, etta hei, mita jos mentaiskin Berliiniin, kun sinne paasisi paivajunalla vain n. 8,5 tunnin matkustamisella. Ideasta lahtea Berliiniin kului n. 10 minuuttia siihen, etta paikkaliput sinne oli kourassa. That's what I call extempore!

Krakovan plussat ja miinukset:

+ Halpa
+ Historiallinen
+ Tuntui kodikkaalta
+ Kaikkea tuntui loytyvan paljon: kahviloita, pankkiautomaatteja, turistikauppoja yms.

+/- Ei tunnu kovin isolta kaupungilta

- Rautatieaseman englanninkielisen palvelun heikkous
- Heikommat junayhteydet (esim. Saksaan) kuin muissa meidan vierailemissa kaupungeissa

Miia & Diana