Reppureissulle ensimmäisiä ostoksia

En ole tähän mennessä hirveästi matkustellut ja reppumatkustaminen on minulle ihan uusi juttu. Tämän takia en myöskään omistanut reppureissulle tärkeitä välineitä, mm rinkkaa. Se on kuitenkin tärkein tavara InterRail -reissua varten, joten aloin katsomaan netistä erilaisia rinkkoja. Ensin halusin ostaa sellainen rinkan, jonka mukana tulisi päiväreppu. Suunnitelma vahtui, kun löysin kaupasta pieneen tilaan menevän, kätevän päivärepun. 

Luin erilaisista lähteistä rinkkojen ominaisuuksia ja vertailin hintoja. Sain tietää että rinkkojen hinnalla ja laadulla ei oikeastaan ole hirveästi yhteyksiä. Hyväkin rinkka voi maksaa vähän. Kävin useita kauppoja läpi ja vihdoin löysin moneen tarkoitukseen sopivan, tilavan, hyvän tuntoisen ja opiskelijalompakolle ystävällisen rinkan. 

Rinkan ensimmäiseksi varusteeksi hankin mainitsemaani päivärepun.

Päiväreppu pakatussa muodossa.

Päiväreppu "puretussa" ja hyvin ryppyisessä muodossa.

Näiden ostosten lisäksi, minulle erittäin tärkeä ostos muutenkin kuin tulevaa reissua varten on musiikkisoitin. Olen sen verran vanhanaikainen, etten ole vielä hankkinut älypuhelinta, joten puhelimella musiikin kuuntelu on mahdotonta. Nyt on onneksi kuitenkin laite, jolla voin kuunnella musiikkia ilman älypuhelintakin. 

Nyt on tärkeimmät ostokset tehty, joten enää pitää hankkia Euroopan kesäolosuhteisiin sopivia vaatteita. Näillä ei onneksi ole vielä kiire, varsinkaan nyt, kun eräs ystäväni opasti minut todella mahtavaan nettikauppaan. 

Junamatka Euroopan halki

Olen pitkään halunnut lähteä InterRail -matkalle, ja vihdoin viime kesänä rohkastuin kysymään kaveria mukaan junaseikkailulle Euroopan halki. Kaverini innostui asiasta ja alettiin melko heti miettiä paikkoja, joita haluaisimme nähdä. Kesällä 2012 harkitsimme InterRail One Country lippua Itä-Eurooppaan. Silloin liput tulisivat maksamaan meille vain 100 euroa ja Itä-Euroopan maat ovat hintatasoltaan melko halpoja, joten reissu ei tulisi mahdottoman kalliiksi. Loppujen lopuksi kuitenkin hylkäsimme ajatuksen, koska halusimme nähdä ne muutamat must see -paikat reissumme aikana eivätkä ne ole Itä-Euroopassa. 

Tämän jälkeen päätimme ostaa normaalin Global lipun ja aloittaa matka paikasta X. Ennen joulua rupesin vertailla lentolippujen hintoja Turusta, Tampereelta, Helsingistä ja täältä Oulusta eri paikkoihin ympäri Eurooppaa. Loppujen lopuksi löysimme helpon ja hyvän diilin ja päädyimme ostamaan menoliput Barcelonaan. Sieltä meidän matka siis alkaa!

Barcelonasta matka jatkuisi Ranskan rannikkoa pitkin Italiaan, josta siirtyisimme Itävaltaan, Tsekkiin, Saksaan ja viimeiseksi valloittaisimme Ranskan pääkaupungin, Pariisin. Kaupungit oli joten kuten tiedossa, mutta emme halunneet vielä sulkea vaihtoehtoja pois.

Tänään suunnittelimme reissua eteenpäin, jolloin katsoimme vähän tarkemmin juna-aikatauluja ja hostelleja. Ajantaju katosi kokonaan kun lumoiduimme netin ääreen. Matkasuunnitelma muuttui jonkin verran, sillä lisättiin listaamme yhden uuden kohteen: Unkarin. Tämän takia pari alkuperäistä kohdetta jäi listasta pois. 

Vielä on muutama paikka melko suurella kysymysmerkillä, joten en ihan vielä paljasta meidän matkasuunnitelmaa. Uskon, että suunnitelma muuttuu myös melko paljon itse matkan aikana. Tulee käytyä paikoissa, joita ei osannut suunnitella ja toiset paikat jää väliin, vaikka ne paperille kirjoittikin. Mielestäni on kuitenkin mukavaa tehdä suunnitelma, jotta itsellä säilyisi jonkinnäköinen varmuus asioista. Mitään pakkoa toteuttaa suunnitelmaa ei kuitenkaan ole.

Ja nyt on pakko mennä pikavauhtia valmistautumaan töihin. ->

Muistini on huono mutta lyhyt

Olin jo melkein kokonaan unohtanut blogini olemassaolon, mutta joululoman jälkeen meillä alkoi monikulttuurisen kasvatuksen kurssi, johon täytyi esitys vapaasta aiheesta. Valitsin esitykseni teemaksi kansainväliset leirit, ja koska olen itse sellaisella käynyt, ajattelin että luon blogini pohjalta myös PowerPoint -esityksen kurssilleni. Huomasin että blogini löytäminen ei ollutkaan niin helppoa, koska en muistanut enää sen nimeä, enkä myöskään löytänyt blogia omaa nimeä googlettamalla.

Pitkän pohdinnan jälkeen muistin, että blogini nimi sisälsi sanan ajatus, joten aloin googlettaa "ajatus"ta. Melko nopeasti blogi löytyi, koska loppujen lopuksi muistini alkoi toimia. Katselin blogiani vähän aikaa ja päätin taas unohtaa sen.

Tänään juttelin erään kaverini kanssa, joka lähti Uuteen Seelantiin vuodeksi, ja hän sai minut innostumaan kirjoittaa blogia uudestaan. Ajattelin, että nyt on minulla sellaisiakin ajatuksia, joita voin internetissä jakaa. Mutta kirjoittamisen aloittaminen uudestaan ei ollutkaan kovin helppoa, sillä en tietenkään muistanut minun käyttäjätunnusta ja luonnollisesti en tietenkään myös salasanaa. Sitten alkoi todellinen taistelu - jos minä kuitenkin muistaisin käyttäjätunnuksen ja salasanan? No... Puolen tunnin päästä päätin etten muistanut. Loppujen lopuksi sain kuitenkin tunnukset ja uudet salasanat ja nyt olen jälleen todella onnellinen blogin omistaja. JEE!

Tätä tuskin edes kukaan lukee, mutta on hauskaa kirjoitella nettiin erilaisia ajatuksia, suunnitelmia ja pohdintoja, sillä muutaman vuoden päästä niitä saattaa tarvita omaan käyttöön. Tai vaikka ei tarvitsisikaan, niitä voi olla ihan hauska lukea.

Minullahan koko ajatus blogin pitämisestä lähti au pair -ideasta. Halusin siis lähteä vuodeksi USA:han au pairiksi. Valitettavasti reissu jäi toteutumatta, mutta tämä minun kyseinen idea au paireilusta muutti elämääni kuitenkin hyvin radikaalisti. Au pairilta vaadittiin käytännön kokemusta, joten päätin hakea kokemusta menemällä päiväkotiin vapaaehtoiseksi. Niin hauskasti siinä sitten kävi, että päiväkodissa työskentely sai minut innostumaan varhaiskasvatuksesta, jota päätin lähteä lukemaan Oulun yliopistoon.

Nyt siis opiskelen yliopistolla. Aktiivisuuteni taso on noussut yliopistomaailmassa reilusti verrattuna esim. siihen millainen olin lukiossa/peruskoulussa. Nykyään toimin hallituksessa toista vuotta, olen ollut pienryhmäohjaaja ja käynyt monissa toimikunnissa sekä valiokunnissa. Lisäksi onnistuin vihdoin ja viimein löytämään töitä, joten viikkoni ovat melko työntäytteisiä.

Töitä riittää vaikka muille jakaa, mutta tykkään siitä ettei minun tarvitse miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Sitä minä kuitenkin koko ajan teen. Olen ihan rakastunut suunnittelemaan elämääni. Olen todellinen haaveilija, joten mietin usein, mitä kaikkea tulen tulevaisuudessa tekemään. Nytkin on paljon suunnitelmia, joita haluan jakaa myös täällä netissä teidän kaikkien (eli aikalailla vaan itseni) kanssa.

• Haluan vaihto-oppilaiden pienryhmäohjaajaksi syksyllä 2013 
• Kv -kummiksi olen halunnut jo viime vuonna, mutta töitä oli silloin sen verran paljon että ajattelin oman mielenterveyden vuoksi olla hakematta pienryhmäohjaajaksi. Tänään kuitenkin jätin hakemuksen. Nyt vaan jännitän tuloksia.
• Haluan vaihtoon Afrikkaan
• Olen jo käynyt juttelemassa vaihdosta. Perusajatus oli, että lähden vaihtoon keväällä 2014, mutta henkilökohtaisista syistä jätin hakematta tällä kertaa vaihtoa. En kuitenkaan luovu ajatuksesta lähteä vaihtoon, sillä kerkeän mennä vaihtoon vielä maisterivaiheessa.
• Haluan lähteä Inter Rail -reissuun
• Ja tämä kohta on toteutumassa toukokussa! Olen ihan innoissani matkan suhteen, joten postauksia reissuun liittyen tulee varmasti.

Terveyspsykologia

Meidän tämänhetkisen psykologian (melkein) viimeisemmän luennon aiheena on ollut terveyspsykologia. Vaikka istuin luennolla ja kuuntelin oikein tarkasti, en silti osaa avata tällä hetkellä tätä termiä sen enempää kuin että terveyspsykologia tutkii psykologisten prosessien ja käyttäytymisen suhdetta sekä terveyttä ja sairautta. Terveyspsykologiaan liittyviä kysymyksiä voisivat näin olleen olla muun muassa "Miksi ihmiset toimii epäterveellisesti?"

Tämä luento herätti itsessä sellaisia tosi tosi huonoja tuntemuksia siitä, miten minäkin aiheutan omalla käyttäytymisellä ns. sairauksia. Kyllähän sitä nuorena voi monia asioita tehdä ilman sen suurempia seuramuksia. Huomaa kuitenkin kun sitä mm. opiskelee ja tekee töitä, osallistuu hallituksen toimintaan ja toimii pienryhmäohjaajana, niin vapaa-aikaan ja oman terveyden seuraamiseen jää melko vähän aikaa. Edessä olisikin muutoksen tekeminen ja niiden kaikkien vaiheiden läpikäyminen, mitä muutos vaatii.

PS. Toivon tällä kertaa että kirjoitin suhteellisen virheettömästi, koska nyt pitää valmistautua töihin. Tuli tällä kertaa tälläinen pikaajatustenjuoksupostaus.

Day 15: Your dreams

Olen nyt tehnyt kesäopintoja, joiden takia en ole kerennyt kirjoittaa blogia tai tehdä hirveästi mitään muutakaan. Kurssit on intensiivisiä, yhden viikon verran kestäviä, ja koska ne kuitenkin on 5 opintopisteen arvoisia, tekemistä niiden kanssa riittää.

Sain kuitenkin inspiraation kirjoittaa tämän yhden postauksen ihmisten vaihtoblogeista ja projektista Autolla Nepaliin. Yksi isoimpia unelmia on minulla jo lapsuudesta ollut matkustaminen. Haluan nähdä maailmaa ja tuntea erilaisia kulttuureja. Juuri nyt ajankohtaisin (vaikka ei kyllä vielä ollenkaan ajankohtainen) projekti nähdä Eurooppa on inter rail -matka. Olen vuosia ja vuosia kerännyt rahaa erilaisia matkoja varten ja nyt on vihdoin sen verran rahaa, että voi lähteä reilaamaan. Tämä on kuitenkin toteutumassa vasta loppukeväästä tai alkukesästä.

Lisäksi olen jo monen vuoden ajan halunnut lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi maahan X. Tämä projekti ei ole edennyt vielä mitenkään. Olen vain lukenut ihmisten blogeja vapaaehtoistyöstä ja miettinyt mistä saisi rahaa tällaista projektia varten, mutta ei kai se auta ku säästää. Onneksi nykyään käy töissäki, niin joka kuukausi voi jättää hieman ylimäärästä, jotta myöhemmin pääsisi toteuttamaan unelmia.

Tottakai opiskelun aikana haluan lähteä käymään myös vaihdossa ja voi olla että vuoden 2013 keväällä tämäkin projekti ottaaa ensimmäiset askeleet.

Kuva löytyy tästä osoitteesta 

Opiskelusta ja varhaiskasvatuksesta

Yritän tässä parhaalla mahdollisella tavalla saada jälleen opiskelumotivaation takaisin, sillä minun kesäopinnot jatkuu ensi viikolla, ja vielä edelliseltäkin kurssilta on pari esseetä kirjoittamatta. Tietokoneeni äsken sekoilessa rupesin lukemaan Opettaja -lehtiä. Luin mielenkiintoisen kolumnin, jonka kirjoitti Ulla Aitta lehdessä 26-31/2012 Opettaja. Aitta puhuu downshiftingistä, joka tarkoittaa  tietoisesti ja vapaaehtoisesti valittua rauhallisempaa elämänrytmiä. Aitta puhuu aivotutkimuksesta, jonka mukaan 2000-luvun suurempia haasteita on ihmisiä uhkaava aivojen ylikuormitus. Tämä ylikuormitus voidaan huomata jo alakoulussa, jolloin oppimiskyky heikkenee. Työelämässäkin aivojen ylikuormitus näkyy huonoina tuloksina, eikä töiden lisääminen lisää tuottavuutta.

Olen ihan samaa mieltä Aitan kanssa. Liikaa on aina liikaa. Mieleeni tuli kuitenkin opiskelijaelämä ja mitä nyky-yhteiskunta opiskelijalta vaatii. Mietitään esimerkiksi valmistumisen maksimiaikaa. Siinä on omat hyvät puolensa, koska tällä tavoin pistetään opiskelijat oikeasti opiskelemaan eikä vaan oleskelemaan korkeakouluissa ja nauttimaan kaikista eduista, joita opiskelijat saavat. Toinen puoli on kuitenkin se, että monet opiskelijat jättävät opiskelun ulkoisesta toiminnasta, esimerkiksi hallitustoiminnasta, pois. Opiskelijat ajattelevat että opiskelu muuttuisi tällöin liian rankaksi. Uskon että samanlainen ilmiö näkyy myös työelämässä.

Lisäksi opintotuki on niin pieni, että esimerkiksi Helsingissä opiskelevat, joutuvat tekemään töitä pärjätäkseen. Valmistuttuaan opiskelijalta myös vaaditaan työkokemusta. Opiskelijan on siis pakko tehdä töitä opiskelujen aikana, jotta sekä tulevaisuus että nykyaika olisi turvattu. 

Toinen mielestäni mielenkiintoinen artikkeli oli Kathleen McCartneyn Suomen Harvard-klubin puheesta. Hänen artikkelissa tuli esiin taas tuttu lausahdus: "talousnobelisti James Heckmanin mukaan jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa vähintään seitsemän dollaria takaisin." McCartneyn mukaan myös politiikot ja talousjohtajat tietävät tämän. Silti ensimmäisenä ollaan valmiita tekemään leikkauksia juuri koulutuksen suhteen. Ollaan valmiita suurentamaan luokkien/ryhmien kokoja ja vähentämään muitakin koulutukseen liittyviä resursseja. 

Kun menin opiskelemaan varhaiskasvatusta, kuulin monelta henkilöltä "miksi varhaiskasvatusta täytyy opiskella yliopistossa? Eikö jokainen osaa hoitaa lapsia?" Ennen opintojen alkamista kuulin nämä kysymykset niin usein, että aloin itsekin epäilemään, mihin tarvitaan yliopistotasoista koulutusta, kun kyse on kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista. McCartney, niin kuin moni moni muukin professori/tutkija, vastaa tähän kysymykseen: "laadukas varhaiskasvatus parantaa oppimistuloksia ja kaventaa kuilua rikkaiden ja köyhien lasten välillä". Vaikka McCartney puhuu Yhdysvalloista, Suomessa tilanne on sama. Opettajien korkeakoulutus lisää yhteiskunnan hyvinvointia. 

Ja loppuun vielä ihana, postiviinen kommentti McCartneylta: "Kaiken avain on kuitenkin varhaiskasvatus. Sen avulla eriarvoisuuden kuilu on jo kapenemassa."

McCartneyn artikkeli löytyyy myös lehdestä 26-31/2012 Opettaja.

Day 14: A YouTube Video

Postaan tämän vasta nyt, koska en saanut päähäni yhtä ainutta videota, joka ylittäisi muut. En vieläkään ole varma olisiko juuri tämä video se, jonka haluan eniten blogissani näyttää. Löysin kuitenkin tänään uudestaan  tämän videon, jonka olin katsonut muutama vuosi sitten. Se hätkähdytti minut silloin ja myös nyt sai minut ajattelemaan maailmanmenoa. 

Valitettavasti youtubessa tämän videon laatu on aika huono, mutta eiköhän siitä jotain saa selvää.

Videosta tuli mieleen World Press Photo. En ole kovin hyvin tutustunut tähän järjestöön, mutta kävin viime vuonna katsomassa Oulussa järjestettyä näyttelyä. Valitettavasti silloin minulla oli rajattu aika katsoa näyttelyä, joten en kerennyt katsoa kaikkia kuvia. Ensi vuonna voisi varata aikaa näyttelyä varten ja katsoa näitä mieleenpainuvia kuvia rauhassa. Ensi vuoden tapahtuman aikataulu löytyy täältä.

Day 13: This week

Maanantai

Vietin aikaa Kajaanissa rakkaan ystävän seurassa.

Tiistai

Meni aikalailla herätessä, autossa istuessa ja erään ystävän uutta asuntoa katsellessa.

Keskiviikko
Lätyt, hyvä seura, subi ja ihanat maisemat.

Torstai
Ystäviä, saunaa, maukasta ruokaa...

Perjantai

Pelejä, mahtavaa (hieman humalaista) seuraa ja töitä, töitä, töitä.

Lauantai

Ruoanlaittoa äidin ja mummon kanssa, mansikoita ja töitä, töitä, töitä.

Sunnuntai

Taikureita, shoppailua, ystäviä ja musiikkia.

Day 12: Your favorite place

Minä nyt laitan kaksi tällaista päiväpostausta yhden päivän aikana, mutta mulla vähä venähti tämän tehtävän teko muutenkin, joten kai voin hieman poiketa säännöistä.

Ymmärrän tämän päivän "haasteen" niin, että tässä paikassa on pitänyt käydä itse, joten minulla ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Juuri nyt sanon että lempipaikkani, jossa olen käynyt on ollut Bosnia ja Hertsegovinan kaupunki Mostar. Vaikka viivyin siellä vain muutaman tunnin, tykästyin siellä ihanaan asiakaspalveluun, maukkaaseen (ja halpaan) ruokaan, ystävällisiin ihmisiin, mahtaviin näköaloihin, kulttuurien ja uskontojen värikkyyteen ja siihen mahtavaan polttavaan aurinkoon, joka täältä Suomesta puuttuu... niin ja tuohon veden väriin!

Day 11: A List of All The Places You’ve Lived

1. Petroskoi

2. Pulkkila

3. Oulu

Kuva Petrskoista löytyy tämän linkin takaa

Kuva Pulkkilasta löytyy tämän linkin takaa
Oulusta olenkin sitten napsinut kuvia itse