Haluaisin...

nyt postata muutamia kuvia siitä, mitä tällä hetkellä kovasti haluaisin.

...unohtua hetkeen


...tanssia elämän nuotteja pitkin ajatelleen ettei kukaan näe minua

...seilata pitkin valtameriä. Olla tuulen vietävänä


...ottaa kamera mukaan ja lähteä kuvamaan elämän kauneutta


...reissata. Katsoa Eiffelin tornia sen juuresta, ja tuntea oman pienuuden


...värittää asfaltin uudestaan lapsuuden väreillä


...matkata kohti tulevaisuutta oma uskollinen ystävä mukana


...oikeasti lukea joku romaani alusta loppuun


...iloita pienistä hetkistä


...unohtaa ajan ja kiireet

...sukeltaa pitkin taivasta

...kirjoittaa ja myös saada oikeita kirjeitä

...hyppiä sängyllä välittämättä mistään

...tuntea musiikin ja luonnon mahtavuuden


...nukkua tuossa edes yhden yön


...kävellä pitkin Manhattanin katuja

...juoda kupillisen hyvää lämmintä teetä

...kulkea tienmutkia pitkin käsi kädessä rakkaimman kanssa...



Kaikki kuvat otettu tältä ihastuttavalta sivustolta.

Nyt on ollut aikoja, jolloin en ole kerennyt käydä lukemassa blogeja, enkä siis myöskään kirjoittamassa. Ilmoittaisin kuitenkin olevani vielä elossa!

Viime aikoina on ollut kiireistä. En enää edes muista, mitä olen tänne viimeksi kirjoittanut, mutta tällä hetkellä käyn kahdessa perheessä hoitamassa lapsia ja kolmas perhe otti minuun yhteyttä melko vasta, niinpä lupasin auttaa myös heitä. En ole siellä vielä kertaakaan käynyt, mutta odotan innolla uusien lapsien tapaamista. Olen viihtynyt todella paljon kahden muun perheen lasten kanssa. Mitään ongelmia (ainakaan mitään suurempia ongelmia) ei ole esiintynyt, joten odotankin au pair vuottani todella paljon. Toivoen nyt kovasti että se toteutuu. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, enkä halua elää pelkissä unelmissa.

Unelmat joskus kuitenkin toteutuvat! Eräs ystäväni kysyi minulta yksi päivä haluaisinko lähteä kirjoitusten jälkeen hänen kanssaan Belgiaan. Tottakai haluan!!! Päässäni pyörii nyt pelkkä Belgia, Belgia, Belgia, Belgia, Pariisi... HETKINEN! Miksi Pariisi? No koska ajattelimme, että kävisimme myös siellä! Kerta nyt mennään niin lähelle sitä, niin miksi emme vierailisi tässä upeassa rakkauden kaupungissa?! Odotan tulevaa reissua todella paljon ja uskon että siitä tulee parempi kuin onnistunut!

Kuva on otettu täältä.

Toivottavasti kohta lisään tänne yllä olevan tapaisen kuvan, jonka olen kuitenkin ihan itse ottanut.

Elokuvia

Mua vaivaa sisäinen ääneni, joka on kuiskaillut minulle jo monta tuntia putkeen, että mun täytyy kirjoittaa blogia. En nimittäin yhtään tiedä mitä kirjoittaisin. Mutta koska en halua enää taistella sen sisäisen pikkuveikon kanssa, kirjoitan jotain ajatuksia elokuvista, joita olen katsonut lähiaikoina.

En todellakaan osaa kirjoittaa mitään elokuva-arvosteluja, joten älkää sellaisia odottako. Kirjoitan vain omia ajatuksia ja tunteita leffoista. Ehkä vielä joku päivä haluttaa katsoa joku näistä leffoista uudestaan tämän blogin ansiosta.

Toy Story 3 on leffa, jota on kehuttu paljon. Itselläni ei ollut oikein mitään hajua, minkä tyylinen kyseinen teos voisi olla, sillä en ole katsonut aiempia Toy Storeja. Tiesin pelkästään, että kyseessä on animaatio, josta monet ovat tykänneet. Ja niin tykkäsin kyllä minäkin! Elokuva oli mukaansatempaava, ja aika vierähti sen parissa todella nopeaa. Se oli hupaisa leffa, minkä voi katsoa perheen nuorukaiset sekä aikuiset.Kuva on täältä

The Town tuli katsottua myös. Minulla oli epäilykseni leffaa kohtaan, sillä en katso mitään tuon tyyppistä kovinkaan usein. Se kuitenkin yllätti minut positiivisesti, ja pidin elokuvasta melko paljon. Seki sai minut mukaan seikkailemaan juonensa kiemuroihin. Odotin kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi ja jännitin päähenkilöiden puolesta. Paljastan nyt neitimäiset puoleni, mutta The Townin jälkeen sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja kädet tärisi (vielä parin tunnin katsomisen jälkeenkin). En kyllä katso enää yhtäkään tuon tyyppistä elokuvaa yksin.Kuva on täältä

Kolmantena voisin esitellä elokuvan The Kids Are All Right. Hauskaa, kirjoitin tuon ja pääni tyhjeni täysin. En tiedäkään enää mitä kirjoittaa. Se oli ihan humoristinen välillä ja näin, mutta en kestä sitä tapaa, kun puhutaan niin ettei avata suuta! Jos elokuva on todella hyvä, en monesti lopussa enää huomaa asiaa, mutta tässä se häiritsi tosi paljon. Vaikka leffassa käsiteltiin melko vahvoja emootiota, ne ei eskeytynyt minuun, sillä häiritsi se, ettei ne avannut suuta puhuessaan! (Nyt kyllä hieman yleistin, nimittäin ei kaikki hahmot tehnyt niin.) Olen kuitenkin sitä mieltä, että leffa oli katsomisen arvoinen. Kuva on täältä

Viimeisenä mielessäni on elokuva nimeltään The Bridges of Madison County, joka onkin hieman vanhempi tuotos. Olen romanttisten elokuvien suurkuluttaja, joten tämä leffa valtasi sydämeni. Tunteet nousivat pintaan kyseistä leffaa katsellessa, ja näyttelijäsuoritukset olivat päätä huimaavia. En oikeastaan osaa tästäkään sen enempää sanoa, mutta tämä hiljaisuus on positiivinen. Olen varma että katson tämän elokuvan vielä vanhempana uudestaan.Kuva on täältä

Minä mikkään rouva ole!

Tämä on taas niitä kivoja päiviä kun kaikki hymyilyttää ja näyttää kauniilta, mutta huonona puolena on älytön väsymys. Nukuin viime yönä vain kolmisen tuntia, niinpä nyt meinaa hieman uninen olo olla.

Sain tänään puhelinsoiton päivällä. Minun ilmoitukseni lastenhoitoavusta oli huomattu! Eräs nainen soitti, että hänen lapsi tarvitsisi aina välillä hoitajaa, joten olisinko halukas sellaiseen hommaan. Tietenkin olen! Sain sitten heti tänään aloittaa. Olen nyt taas ihan innoissani! Sain sittenkin jollakin tavalla hommattua itselleni melko paljon lastenhoitokokemusta. :)

Olen käynyt toisessakin perheessä hoitamassa heidän lapsiaan. Olen kyllä sielläkin viihtynyt tosi paljon. Ei kyllä voi yhtään valittaa.

Tänään sain myös kuulla jotain, mitä ei nuoret korvani tahdo kuulla. Nimittäin virkkeen: "Hyvää joulun odotusta, ROUVA!" Anteeksi MITÄ?! En minä nyt sentään niin vanhalta voi näyttää!!!

Reilu kerho kokoontuu

Juttelen kaverini E:n kanssa:
Minä: Tässä kuvassa jalkani näyttää jotenkin epämuodostuneen ohuelta. (Näyttää kuvan)
E: Se on vaan tuo asento, mikä tekee tuon efektin.
Minä: Mut tässä kuvassa jalkani on jo ihan normaalin muotoinen. (Näyttää toisen kuvan)
E: No on se tuossaki kyl ihan oudon näköinen.
Minä: Kiitos.
E: Huh, näytät vanhalta!

On se hyvä, että sanotaan ainakin asiat suoraan.

Elämäntilanteeni

Istuin eilen pimeässä huoneessa ja pohdin elämääni. Yhtäkkiä mieleeni välähti kuva, jonka päätin tänään tehdä. Siitä ei tullut ihan täydellinen (mielessäni se näytti paremmalta), mutta elämäntilannettani kuvaa nyt melko hyvin tämä kuva:

Valokuvia

Innostuin tässä yksi päivä googlettaan erilaisia kuvajiaa. Tutkin heidän nettisivuja ja päädyin taas siihen tulokseen, että löysin aivan mahtavan kuvaajan. Hänen nimi on Florian Ritter, ja hän taitaa olla ihan tunnettu ihminen, mutta koska itse en harrasta tätä alaa, en tiennyt kyseisestä herrasta mitään. Rakastuin kuitenkin hänen ottamiin kuviin!

Tämä on ehdottomasti yksi lempikuvistani häneltä. Aivan mahtava, tunnelmallinen valokuva!

Kannattaa käydä vierailemassa hänen nettisivuillaan, niin näkee muitaki hienoja otoksia.

Valokuva on täältä

Viikon fiilikset kuvana

Kuva on otettu täältä

Tajunnanvirtaa

Tämä viikko on ollut erilainen viikko kuin edelliset. Tämä viikko on ollut samanlainen viikko kuin edelliset. Minä en ole saanut aikaiseksi sitä, mitä olin suunnitellut. Minä olen saanut tehtyä asioita, joista olen ylpeä. Olen tehnyt myös asioita, joista en ole erityisen ylpeä.

Tällä viikolla olen tuntenut. Olen tuntenut paljon kaikenlaista... Kivusta iloon.

Tänään oli erilainen päivä. Tänään oli hieno päivä. Tänään oli myös surkea päivä. Aamulla menin töihin. Töissä meni mahtavasti, sai nauraa, sai komentaa, sai pelata, maalata, askarrella ja ulkoilla ja juosta ja nauraa ja huutaa ja suuttua ja iloita. Oli hienoa!!!

Olen myös ehkä saanut niin sanotusti toisen työpaikan. Saan käydä hoitamassa pari lasta heidän kotona. Olen ihan innoissani asiasta ja haluan äkkiä päästä tekemään sitä! Tottakai tykkään olla päiväkodissa, ja tulen jatkamaan sitäkin työtä, mutta tässä kyseisessä tilanteessa pääsisin tutustumaan lähemmin itse au pair hommaan. Tietäisin hieman paremmin, millaista on toimia vain parin lapsen kanssa. Ja tuossa ei ole samantyylisiä rajoja kuten päiväkodissa. Tarkoitan siis sitä, että voi lähteä puistoon tai kauppaan lapsien kanssa. Voi käydä heidän kanssaan teatterissa tai mennä kahvilaan. Tarhassa ollaan jumitettu yhteen pieneen alueeseen.

Tällä viikolla olen katsonut elokuvia. Eat Pray Love oli ihan hyvä. Se ei vaan oikein herättänyt mitään tunteita. Ainoa mitä se herätti, niin kamalan matkakuumeen. Minun jalat kun ei muutenkaan tahdo haluta pysyä paikoillaan, niin se elokuva sai jalkani ihan vapisemaan. Löysin sitten leffan jälkeen itseni katsomassa lentoja eri puolille maapalloa.
Kuva on täältä

Tänään katsoin elokuvan Twelve, en itseasiassa osaa sanoa mikä siinä elokuvassa oikein viehätti, mutta tykkäsin siitä. Leffa oikeastaan ärsytti, se tuntui välillä todella naurettavalta, mutta silti siitä piti. Oli se loppujen lopuksi aika koskettava. Ja sekin, että jollakin omituisella tavalla se elokuva jopa sai todellisen fyysisen pahan olon minussa...

Jossakin vaiheessa viikkoa katsoin elokuvan The Social Network, josta en oikeastaan osaa sanoa yhtään mitään muuta, ku että katsoin sellaisen. Se oli hyvin mitäänsanomaton leffa.

Tällä viikolla olen myös yrittänyt kirjoittaa kirjettä. Tällä viikolla en saanut kirjettä valmiiksi. Tämä viikko on jo loppumassa. Kirje lojuu keskeneräisenä pöydälläni muiden yhtä tärkeiden papereiden joukossa. Kirje, jota on niin vaikeaa kirjoittaa...

Tämä viikko on ollut hieno viikko! Tämä viikko on ollut kamala viikko! Tämä viikko on ollut elämisen arvoinen viikko!

Tauko

Jälleen kerran olen ollut hieman laiska kirjoittelemaan blogia. Johtunee ehkä siitä, että minulla ei ole ollut yhtään mitään asiaa. Tällä hetkellä tuntuu jotenkin tosi tyhjältä, eikä mikään saa mua mahdottoman surulliseksi, mutta ei vastapainoksi myöskään todella iloiseksi. Kaikki tuntuu pelkältä jatkuvalta olemiselta.

Jennan lähdettyä osa minua taisi lähteä hänen mukaan. Tämä toinen osa jäi tänne Ouluun kaipamaan tätä iloista ja ihanaa tyttöä.

Mitä kirjoitan seuraavaksi, tulee olemaan ristiriidassa aikaisemman tekstini kanssa, mutta se onkin ollut melkein ainoa voimakas tunne, mitä olen parin viimeisen kuukauden aikana kokenut. Katselin kuvia, mitä Jenna vihdoinkin sai lisättyä nettiin. Ne oli todella kauniita, mutta ette usko sitä riemun, surun, ilon, ikävän ja kaipuun tunnetta kun näin tämän kuvan:

Tuota tunnetta on melkein mahdoton kuvata. Istuin vaan hiljaa ja katsoin yllä olevaa kuvaa. Yhtäkkiä huomasin että kyyneleet valuu poskiani pitkin.

Tuo kuva on tosiaan Jennan ottama.

Olen myös huomannut, miten älyttömän paljon kirjoittaminen tökkii minulla viime aikoina. Olen yrittänyt kirjoittaa yhtä kirjettä jo elokuusta lähtien, ja se edelleen keskeneräisenä lojuu laatikossani. En vaan ole tyytävinen kirjoittamaani, enkä löydä sopivia sanoja kuvamaan tunteitani. Mainitsemani ongelma on aika iso syy siihen, miksi en ole kirjoittanut blogiakaan.

Nyt olen sitten syyslomalla, mutta tämäkään ei tunnu miltään, niinkuin ei koulussa käyntikään. Tänään illalla olen menossa Helsinkiin ja sen jälkeen jään muutamaksi yöksi Pulkkilaan. Sitten aika lailla loma jo loppuukin, ja palaan takaisin koulun penkille.