Mua vaivaa sisäinen ääneni, joka on kuiskaillut minulle jo monta tuntia putkeen, että mun täytyy kirjoittaa blogia. En nimittäin yhtään tiedä mitä kirjoittaisin. Mutta koska en halua enää taistella sen sisäisen pikkuveikon kanssa, kirjoitan jotain ajatuksia elokuvista, joita olen katsonut lähiaikoina.
En todellakaan osaa kirjoittaa mitään elokuva-arvosteluja, joten älkää sellaisia odottako. Kirjoitan vain omia ajatuksia ja tunteita leffoista. Ehkä vielä joku päivä haluttaa katsoa joku näistä leffoista uudestaan tämän blogin ansiosta.
Toy Story 3 on leffa, jota on kehuttu paljon. Itselläni ei ollut oikein mitään hajua, minkä tyylinen kyseinen teos voisi olla, sillä en ole katsonut aiempia Toy Storeja. Tiesin pelkästään, että kyseessä on animaatio, josta monet ovat tykänneet. Ja niin tykkäsin kyllä minäkin! Elokuva oli mukaansatempaava, ja aika vierähti sen parissa todella nopeaa. Se oli hupaisa leffa, minkä voi katsoa perheen nuorukaiset sekä aikuiset.
Kuva on täältä
The Town tuli katsottua myös. Minulla oli epäilykseni leffaa kohtaan, sillä en katso mitään tuon tyyppistä kovinkaan usein. Se kuitenkin yllätti minut positiivisesti, ja pidin elokuvasta melko paljon. Seki sai minut mukaan seikkailemaan juonensa kiemuroihin. Odotin kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi ja jännitin päähenkilöiden puolesta. Paljastan nyt neitimäiset puoleni, mutta The Townin jälkeen sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja kädet tärisi (vielä parin tunnin katsomisen jälkeenkin). En kyllä katso enää yhtäkään tuon tyyppistä elokuvaa yksin.
Kuva on täältä
Kolmantena voisin esitellä elokuvan The Kids Are All Right. Hauskaa, kirjoitin tuon ja pääni tyhjeni täysin. En tiedäkään enää mitä kirjoittaa. Se oli ihan humoristinen välillä ja näin, mutta en kestä sitä tapaa, kun puhutaan niin ettei avata suuta! Jos elokuva on todella hyvä, en monesti lopussa enää huomaa asiaa, mutta tässä se häiritsi tosi paljon. Vaikka leffassa käsiteltiin melko vahvoja emootiota, ne ei eskeytynyt minuun, sillä häiritsi se, ettei ne avannut suuta puhuessaan! (Nyt kyllä hieman yleistin, nimittäin ei kaikki hahmot tehnyt niin.) Olen kuitenkin sitä mieltä, että leffa oli katsomisen arvoinen.
Kuva on täältä
Viimeisenä mielessäni on elokuva nimeltään The Bridges of Madison County, joka onkin hieman vanhempi tuotos. Olen romanttisten elokuvien suurkuluttaja, joten tämä leffa valtasi sydämeni. Tunteet nousivat pintaan kyseistä leffaa katsellessa, ja näyttelijäsuoritukset olivat päätä huimaavia. En oikeastaan osaa tästäkään sen enempää sanoa, mutta tämä hiljaisuus on positiivinen. Olen varma että katson tämän elokuvan vielä vanhempana uudestaan.
Kuva on täältä
En todellakaan osaa kirjoittaa mitään elokuva-arvosteluja, joten älkää sellaisia odottako. Kirjoitan vain omia ajatuksia ja tunteita leffoista. Ehkä vielä joku päivä haluttaa katsoa joku näistä leffoista uudestaan tämän blogin ansiosta.
Toy Story 3 on leffa, jota on kehuttu paljon. Itselläni ei ollut oikein mitään hajua, minkä tyylinen kyseinen teos voisi olla, sillä en ole katsonut aiempia Toy Storeja. Tiesin pelkästään, että kyseessä on animaatio, josta monet ovat tykänneet. Ja niin tykkäsin kyllä minäkin! Elokuva oli mukaansatempaava, ja aika vierähti sen parissa todella nopeaa. Se oli hupaisa leffa, minkä voi katsoa perheen nuorukaiset sekä aikuiset.
Kuva on täältäThe Town tuli katsottua myös. Minulla oli epäilykseni leffaa kohtaan, sillä en katso mitään tuon tyyppistä kovinkaan usein. Se kuitenkin yllätti minut positiivisesti, ja pidin elokuvasta melko paljon. Seki sai minut mukaan seikkailemaan juonensa kiemuroihin. Odotin kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi ja jännitin päähenkilöiden puolesta. Paljastan nyt neitimäiset puoleni, mutta The Townin jälkeen sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja kädet tärisi (vielä parin tunnin katsomisen jälkeenkin). En kyllä katso enää yhtäkään tuon tyyppistä elokuvaa yksin.
Kuva on täältäKolmantena voisin esitellä elokuvan The Kids Are All Right. Hauskaa, kirjoitin tuon ja pääni tyhjeni täysin. En tiedäkään enää mitä kirjoittaa. Se oli ihan humoristinen välillä ja näin, mutta en kestä sitä tapaa, kun puhutaan niin ettei avata suuta! Jos elokuva on todella hyvä, en monesti lopussa enää huomaa asiaa, mutta tässä se häiritsi tosi paljon. Vaikka leffassa käsiteltiin melko vahvoja emootiota, ne ei eskeytynyt minuun, sillä häiritsi se, ettei ne avannut suuta puhuessaan! (Nyt kyllä hieman yleistin, nimittäin ei kaikki hahmot tehnyt niin.) Olen kuitenkin sitä mieltä, että leffa oli katsomisen arvoinen.
Kuva on täältäViimeisenä mielessäni on elokuva nimeltään The Bridges of Madison County, joka onkin hieman vanhempi tuotos. Olen romanttisten elokuvien suurkuluttaja, joten tämä leffa valtasi sydämeni. Tunteet nousivat pintaan kyseistä leffaa katsellessa, ja näyttelijäsuoritukset olivat päätä huimaavia. En oikeastaan osaa tästäkään sen enempää sanoa, mutta tämä hiljaisuus on positiivinen. Olen varma että katson tämän elokuvan vielä vanhempana uudestaan.
Kuva on täältä
