Elämää Dellsissä

Ihan uskomaton, että nyt on mennyt jo kokonainen kuukausi täällä USA:ssa. Aika juoksee todella nopeaa ja tuntuu ettei oikein kerkeä tehdä mitään. Toki siihen vaikuttaa myös se, että työpäivät ovat melko pitkiä.

Pahoittelen heti sitä, jos teksti on harhaista, sillä kirjoitan tätä blogipostausta keskellä yötä. Ei jostain syystä väsytä yhtään. Pahoittelen myös sitä, että tämä on kunnon maratonpostaus, sillä asioita on ehtinyt tapahtua, enkä ole niistä ehtinyt kirjoittaa. 

Aloitan tämän tarinan tällä kertaa ns. tylsimmistä asioista, eli töistä. Nyt on töitä paiskittu niskat limassa aamusta iltaseitsemään asti tai välillä (eli yleensä) jopa myöhempään. Olen nyt ollut kassahenkilönä food:lla ja siellä olen tähän mennessä kiertänyt muutamassa paikassa. Näitä paikkoja ovat olleet dole whip, candy shop, brats & dogs, mini donuts, ice cream shop ja kahuna carts. Näistä kiireisiä ovat ice cream shop ja mini donuts. Molemmissa päivät ovat olleet todella kiireisiä (toisin sanoen, minä tykkään). Nyt olen kuitenkin pyytänyt saada tekemään cabana girl -hommia ja kolmen päivän aikana olen saanut sitten pyöritää cabanoita.

Mitä sitten on cabana girl? Vaika se saattaa kuulostaa epäilyttävältä, se ei sitä ole. Meidän vesipuistosta voi varata itselleen ja seurueelle cabanan, joka on varjostettu tila tuolineen ja pöytineen. Riippuen cabanan hinnasta, siellä voi olla muitakin hienouksia, kuten jääkaappi ja tuuletin. Cabanan vuokranneet saavat henkilökohtaista ruokapalvelua. Cabana girl:nä siis huolehdin siitä, ettei kenelläkään cabanassa olevalla henkilöllä ole jano tai nälkä. Olen tehnyt cabanahommia nyt yhdellä alueella, Kahunalla. Kahuna on melko iso alue, jossa on pitkät välimatkat. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen saanut juosta ja paljon. Onneksi juokseminen on mun juttu. Ainoa huono puoli siinä on toki se, että tulee melkoinen hiki kun juoksee edestakaisin noin +35 asteen kuumuudessa.

Näin muuten töissä on ihan kivaa. Erityisen paljon pidän siitä, että saan välillä opettaa muita (kyllä tuo opettaminen on selvästi meikän juttu). Vaikka pomo ei hirveästi kehu, niin olen kuullut paljon kehuja supervisoreilta. Kaikkein parasta on kuitenkin kuulla kehuja muilta työkavereilta ja erityisesti asiakkailta. Tänäänkin tuli mahtava tunne, kun sain halin ja poskipusuja työkaverilta, jota olen perehdyttänyt.

Vapaa-aika täällä menee todella nopeaa. Tuntuu, että joka päivä on jonkinlaisia menoja ja kaikkialle haluaisi ehtiä. Valitettavasti se ei mitenkään ole mahdollista, mutta yllättävän monissa paikoissa ehtii kuitenkin käydä. Sen jälkeen kun kävimme Iinan kanssa Noah's Arkilla saimme juhlistaa Annan synttäreitä. Erityisesti Exploratoryssa työskentelevät tytöt teki ison työn järjestäkseen Annalle yllätysjuhlat. Tytöt leipoi mm. leipoi kakun ja osti pinatan Annan hakattavaksi. Samana iltana oli myös yhden toisen Bartlett:laisen syntymäpäivät ja myös hänelle järjestettiin pieni yllätys Exploratoryssa. Hänelle oli kerrottu, että Explolla tarvitaan hänen apua, mutta oikeasti siellä oli iso poppoo ihmisiä toivottamassa hänelle hyvää syntymäpäivää.

Näiden synttäreiden lisäksi juhlistettiin itseasiassa jo hieman aiemmin Bartlett:n pomon synttäreitä. Ne olivat kyllä todella hienot. Sai syödä paljon hyvää ruokaa ja nauttia hyvästä seurasta! :) Sitten juhlittiin myös minun syntymäpäivää. Vaikka sinä päivänä satoi koko ajan kaatamalla vettä, ei se meidän menoja haitannut Töiden jälkeen kävimme syömässä porualla ulkona ja illalla sitten syötiin kakkua ja pidettiin hauskaa.

Sain kivoja (ja asiaankuuluvia) synttärilahjoja

Sain myös ihania synttärionnitteluja

Lopuksi vielä sumea kuva synttärimenoista

Yhtenä vapaapäivänä kävimme tyttöjen kanssa pyörimässä Madisonissa, eli Wisconsinin osavaltion pääkaupungissa. Madison on söpö pikkukaupunki, jossa on melko paljon opiskelijoita. Asukkaita siellä on noin 230 000 ja dowtown on aika pieni. Matka Madisoniin meni yllättävän hyvin, vaikka meinasime hieman mennä ensin hukkaan (ei ollut navigaattoria autossa). Pääsimme perille, jätimme auton parkkiin ja kävelimme ympäriinsä muutaman tunnin.

Wisconsin State Capitol

Oli muuten hirmukylmä päivä tuolloin

Eräänä vapaapäivänä kävimme testaamassa Wizard Quest:a. Emme kuitenkaan ihan onnistuneet siinä, sillä emme tiedetty aikarajoituksesta ja palloilimme questilla liian kauan. Jäi hieman harmittamaan. Tarkoituksena Wizard Questilla on siis erilaisten arvoituksien ja tehtävien avulla pelastaa haltijoita. Samana päivänä kävimme syömässä tooodella maukasta seafoodia ja illalla kävimme Lumberjack Show:ssa. Show oli hauska ja samalla hämmentävä. Mielestäni katsomisen arvoinen, mutta yksi katsomiskerta kyllä riitää.

Kyllä meikästä ois kirvesmieheksi

Kyllä siellä oli muitakin katsojia

Kirvesmiehet ja me Janikan kanssa

Noah's Arkilla on välillä erilaisia iltoja työntekijöille. Ensimmäinen niistä oli 14.6., kun me saimme mennä Kalahariin keilaamaan. Saimme siellä myös yhden ison palan pizzaa. Oli kyllä hauskaa, vaikka olin ymmärtänyt että saisimme vähän enemmän ruokaa, enkä syönyt ennen Kalahariin menoa mitään. Jäi yhden pizzapalasen jälkeen vähän nälkä. Onneksi kuitenkin voitin keilauksessa, niin mieli parani! :D

Seuraavana vapaapäivänä kävimme Timber Falls adventure parkissa ja Jet Boatilla. Timber Falls on melko pieni puisto, jossa on yksi vuoristorata, yksi tukkijoki, pari muuta laitetta ja minigolfratoja. Tuona päivänä opin kuinka mahtavaa on pitää selfietikku mukana vuoristoradassa. Ilmeet on melko hienoja!

Tukkijoki

Emman kanssa minigolfia. Huomaatteko, miten hienon värinen pallo?

Timber Falls:n jälkeen lähdimme tosiaan käymään Jet Boatilla, joka on hauska tour pitkin Dellsin jokea. Hauska se on sen takia, että sen aikana kastutaan melkoisesti. Vaikka kastuimmekin läpimäriksi, näimme myös hienoja maisemia.

Ennen Jet Boat touria

Tourin jälkeen

Tuon jälkeen on tapahtunut taas jo vaikka mitä, mutta pidän ne vielä teiltä salassa seuraavaan postaukseen saakka.

-Diana

Pari ensimmäistä viikkoa Dellsissä

Nyt en kyllä oikein osaa edes kirjoittaa mitään, kun tuntuu että täällä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Minun työpäivät ovat olleet tähän mennessä melko lyhyitä ja vapaapäiviä on riittänyt, joten aikaa tehdä sitä sun tätä on ollut. Ja hyvä näin. Kuulemma myöhemmin kesällä työpäivät tulevat olemaan hyvinkin pitkiä.

Tässä kahden viikon aikana olen kerennyt muun muassa tutkiskella Dellsiä, käydä kolme kertaa (!) Tommy Bartlett:n show:ssa, käydä Exploratoryssä ja Noah's Arkilla, istuskella iltaa bonfire:lla ja muuten vaan toisten traikuissa jne. 

Tommy Bartlett:n show koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä niistä on vesihiihtoa ja erilaisia näyttäviä temppuja veden päällä. Toisessa osiossa taas on moottoripyöriä, akrobatiaa ja taikatemppuja. Kaiken kaikkiaan oikein hauska show. Ja mikä parasta, sieltä saa kaikennäköisiä herkkuja huokeaan hintaan (jos on Bartlett:lla töissä).

Tämä Dells:han on hieman ihmeellinen paikka, sillä täällä on tosi vähän asukkaita, mutta täältä löytyy kaikkea mahdollista. Kaikella mahdollisella tarkoitan muun muassa muutamaa vesipuistoa, huvipuistoa, isoa outlettia, monia ravintoloita jne. 

Ja vähän yli 2000 ihmisen pikkukaupungistä löytyy myös nelikaistainen tie. Joka on yleensä aivan täynnä autoja.

Joku ihme vinoinen talo

Downtown

Se, mikä täällä on todella ihanaa on luonto. Vaikka välillä se (luonto) kyllä vähän käy päälle kuten tässä eräs päivä kun heräsin siihen, että minun ja Miian huoneessa oli pikkulintu. Tuli pieni hätä ku tajusin sen lentelevän täällä sisällä ympäriinsä. En olisi kyllä koskaan uskonut pelkääväni lintuja niin paljon, mutta ne on kyllä kauheita otuksia silloin, kun ne on sisätiloissa.

Kaunis järvimaisema

Pari päivää sitten kävin vierailemassa Miian työpaikalla, eli Tommy Bartlett:n Exploratoryssa. Se on sellainen hassun hauska tiedekeskus, joka näyttää ulkoapäin todella pieneltä, mutta on todellisuudessa hyvinkin iso. Sieltä löytyy tekemistä ja tutkiskeltavaa kaikenikäisille. Ainakin minä ja Juko saatiin kulutettua siellä viisi tuntia, kun kävimme sen läpi kaikessa rauhassa. Oli kyllä oikein mukavaa!

Eilen taas käytiin Iinan kanssa Noah's Arkilla, eli meidän molempien työpaikalla polskimassa vedessä. Siellä oli kyllä aivan mahtavan hauskaa! :) Kaikki liukumäet ei ole vielä auki, mutta ne jotka oli, oli kyllä mahtavia. Menimme ensin vähemmän hurjiin mäkiin ja lopussa kävimme sitten Scorpions Tailin ja Point of no Return:n, jotka olivat hurjimpia. Scorpions Tail on sellainen, jossa ylhäällä asetutaan pieneen kopperoon seisomaan. Kopperossa robotti laskee 3, 2, 1 GO ja sit mennään. Lattia menee sun jalkojen alta ja lähdet melkein suoraan alaspäin kohti maata. Point of no Return on aikalailla samanlainen, mut siihen asetutaan makaamaan ja tönästään itsensä alas. Vaikka nuo kaksi mäkeä on hurjia, niin minun ja Iinan lemppari oli kuitenkin Black Anaconda. Se on hieman pidempi mäki, johon voi mennä 2-3 henkilöä kerrallaan. 

Tuon tyyppisillä renkailla lasketaan mäkiä alas

Noah's Arkin jälkeen kävimme syömässä sporttibaarissa ja lähdimme vielä tutkimaan Dellsiä. Kävimme samalla testaamassa sellaista laitetta ku Skyscraper, joka oli aivan hullu. 

Saatoin hieman huutaa ku istuin noilla penkeillä ylhäällä ja ne osoitti kohti maata. Ja oli muuten myös melko hurjat vauhdit tuolla laitteella. Meni tukka sekaisin!

-Diana

Tytöt lähti maailmalle

Tein tuossa tuommosen amatöörivideon meidän matkasta New Yorkiin. Videoita tulee olemaan lisää, kunhan saa niitä aikaiseksi.

-Diana

Dianan työt

Niin kuin olen jo aiemmin kirjoittanut, olen töissä Noah's Arkilla, joka on iso vesipuisto täällä Dellsissä. Vesipuistossa on töissä suomalaisten lisäksi ainakin ukrainalaisia, kolumbialaisia, turkkilaisia, tsekkejä, bulgarialaisia ja jotain aasialaisia. En valitettavasti tiedä vielä, mistä päin he ovat, kun en ole yhdellekään aasialaiselle vielä päässyt juttelemaan.

Minun työtehtäväni on food & beverage. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puistossa on useampi erilainen kahvila, koju sekä baari, joissa meidän täytyy työskennellä. Tähän mennessä minä olen työskennellyt vain kahdessa paikassa. Toinen niistä on Dole Whip, tuttavallisemmin jätskikiska ja toinen on Kahuna Carts eli sellaiset ruokakärryt, joista saa pretzeleitä, hodareita, kaljaa, limukkaa jne.

Eniten olen ollut töissä jätskikiskalla, mikä on rehellisesti sanottuna ollut hieman HIDASTA! Täällä Jenkeissä koulut eivät ole vielä loppuneet, joten asiakkaita ei vesipuistossa ole mahdottomasti. Lisäksi täällä on joko satanut kaatamalla vettä tai ollut muuten vaan kylmää. Olenkin siis lähinnä törröttänyt jätskikiskallani ja laskenut sekuntteja. Yleensä olen siivonnut koko kioskin lattiasta kattoon pari kertaa päivän aikana, pyöritellyt sormia, katsonut asiakkaita, tehnyt punnerruksia jne. Kuitenkin muutama viimeinen päivä on mennyt töissä tosi hyvin. Olen saanut olla töissä Kahuna Carteissa, missä on paljon enemmän elämää sekä saanut opettaa uusia työntekijöitä talon tavoille. Ihmiset ovat olleet tosi kiitollisia avustani, mikä on ihanaa. Lisäksi tänään sain ensimmäistä kertaa kehut hyvin tehdystä työstä. Meillä foodsilla ei ihmiset tunnu hirveästi antavan kenellekään mitään palautetta, joten tuo tuntui todella hyvältä!

Näin lopuksi vielä meidän hienot työasut:

-Diana

Majoittuminen Dellsissä

Dellsissä suomalaiset majoittuvat tänä vuonna kahdessa eri paikassa: Harbor Pointissa ja Tommy Bartlett:n trailerparkissa. Miia ja minä asutaan trailerparkissa, joka sijaitsee ihan lähellä Tommy Bartlett show:ta ja Exploratorya. Miialla on siis töihin hyvin lyhyt matka. Mutta ei ole minullakaan pitkä, sillä Noah’s Ark sijaitsee noin viidentoista minuutin kävelyn etäisyydellä.

Traikkuja on ns. kahdella eri puolella ja tällä meidän puolella trailereita on enemmän. Itse trailerpark on siinä mielessä kiva, että täällä on paljon puita, jotka suojaavat trailerit auringolta ja luovat tänne luonnonmukaisemman tunnelman. Trailerit rakennettiin joskus 1970-luvulla, joten ne eivät mitään uusinta uutta ole, mutta kyllä näissä helposti kesän viettää.

Meidän traikkuparkki

Meidän trailerissa on olohuone + keittiö, vessa ja kolme huonetta. Asukkeja tässä trailerissa on neljä, mikä tarkoittaa sitä, että kaksi meistä joutuu jakamaan yhden huoneen. Nyt alkukesän ajan Miia ja minä jaamme huoneen, mutta kesän puolella välissä vaihdetaan huoneita. Tällöin mekin saamme asustella omassa rauhassa puolet ajasta.

Meidän yhteinen makkari

WC

Keittiö. Tämä kuva ei kyllä ole mikään maailman paras. Oikeasti meidän keittiö on melko kivan näköinen.

-Diana

Ensimmäiset päivät USA:ssa

Tällä hetkellä olemme viihtyneet Jenkeissä viikon ajan. Ihmeellisen paljon kaikenlaista on jo tapahtunut ja kerkesimme jo töissäkin käydä. Saa nähdä montako päivää silloin ollaan kulutettu USA:ssa, kun tämän blogijulkaisun saa oikeasti julkiseksi. Tällä hetkellä netti ei toimi ollenkaan ja se hieman ärsyttää. Suomessa on niin tottunut siihen, että nettiin pääsee aina ja joka paikassa. Netitön elämä tuntuu hieman hassulta. Muutenhan ilman nettiä pärjäisi ihan hyvin, mutta haluaisi kotiin päin ilmoitella kuulumisia.

Menomatka tänne oli toki pitkä, muttei niin rankka kun oli osannut kuvitella. Toki kaikki se istuminen tuntui pyllyssä ja jaloissa, mutta lennot menivät melko kivuttomasti. Norwegianilla oli hienot näytöt, joista sai valita itselleen musiikkia kuunneltavaksi tai elokuvia/sarjoja katsottavaksi ja valikoima oli laaja. Niillä jaksoi hyvin koko matkan. Jos siis tulette matkustamaan Norskilla pidempiä matkoja, kannattaa muistaa ottaa mukaan kuulokkeet.

New York JFK:lta pääsimme lähtemään iltakymmenen aikaan paikallista aikaa (Suomessa klo 5.00). Sieltä meidän majapaikkaan oli melko pitkä matka ja metroa piti vaihtaa kaks kertaa. Muutenhan metromatkat menivät hyvin, mutta itseäni kyllä puistatti ajatus siitä, että ollaan isossa metropolissa myöhään illalla kulkemassa isojen matkalaukkujen kanssa melkein ainoina valkoihoisina ihmisinä. Voin myös sanoa, että Nycin metroasemat eivät ole maailman täydellisemmässä kunnossa, joten nekin loivat pientä jännitystä. Metrotunnelit olivat ränsistyneitä ja bongattiin yksi rottakin juoksemassa raiteita pitkin.

Pääsimme onneksi majapaikkaamme turvallisesti ja matkalla muutama ihminen myös tarjosi apua ja kysyi olemmeko hukassa. Nukuimme jonkun aikaa ja seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan pitkin Manhattania. Metrossa jäimme pois Central Parkin puolessa välissä (pysäkillä 81st Museum of Natural History) ja lähdimme siitä kävelemään Manhattania alaspäin. Central Park oli mahtava paikka, ihanan tunnelmallinen ja kaunis. Ei haitannut yhtään pyöriskellä siellä ympäriinsä, vaikka satoi vettä.

Central Park

Central Parkista jatkoimme matkaa 7th Avenueta pitkin Times Squarelle. Siellä oli kyllä porukkaa ja ison kaupungin tunnelmaa. Sieltä halusimme jatkaa matkaa High Linelle (puistomainen kävelykatu, joka on rakennettu vanhan rautatien päälle), mutta ennen sitä kävimme juomassa hyvät smoothiet Starbuckissa. High Line oli todella mahtava paikka Times Squaren jälkeen, sillä siellä oli paljon vähemmän porukkaa ja kiireetön tunnelma (tätä se ei kuitenkaan vissiin aina ole).

Times Square

High Linelta jatkoimme matkaa Washingon Parkiin (eli se puisto, jossa Frendit kylpee). Siellä oli menossa Business Schoolin valmistujaiset, joten puistossa oli paljon kauniita ihmisiä. Istuimme hetken puistossa, ennen kuin jatkoimme matkaa China Towniin. Siellä tavattiin kaksi muuta suomalaista tyttöä ja menimme Little Italyn kaupunginosaan syömään.

Näkymät High Linelta

Frendien alkutunnarista tutulla suihkulähteellä selfietikun kanssa. Itse suihkulähde jäi tällä kertaa poseerausten taakse, mutta uskokaa pois, siellä se on!

Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa Brooklyn Bridgelle, joka oli ihan mahtava! Minä odotin Brooklyn Bridgen näkemistä todella paljon ja se oli sen arvoista. Ehkä minun odotus teki kävelystä siltaa pitkin mahtavan kokemuksen, johon osaltaan vaikutti varmasti myös hienot näköalat ja upea auringonlasku.

Näkymät Brooklyn Bridgelta

Lisää näkymiä sillalta

Brooklynista menimme vielä takaisin Manhattanille ja palloilimme siellä sinne tänne. Jalkoihin alkoi kuitenkin koskea jo hyvin paljon (kävelimme nimittäin melko paljon – tsekatkaa vaikka Google mapsista) ja väsy iski, joten menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna herätys oli klo 4.30 ja matka JFK:lle taitettiin taksilla. Lento Chicagoon meni sujuvasti ja Chicagossa tapasimme vielä lisää suomalaisia. He olivat tulossa Miamista. Chicagossa oli aivan älyttömän kylmää ja bussin odottaminen oli sen takia hieman tuskaista. Kuitenkin bussi (Van Galder) Madisoniin oli ihan mahtava mm. siksi, että siellä oli wifi käytettävissä. Madisonista meidät haettiin kahdella minibussilla kohti Wisconsin Dellsiä ja vielä yhden tunnin matkustamisen jälkeen olimme perillä.

Onneksi Dellsissä majoitus oli organisoitu melko hyvin, joten pääsimme majoittumaan melko nopeasti. Miia ja minä asumme trailer parkissa kahden muun suomalaisen tytön kanssa. Miialla ja minulla on yhteinen huone, jonka jaamme ja toisilla tytöillä on omat huoneet. Sovimme kuitenkin, että puolessa välissä kesää vaihdamme huoneita.

Trailer ei ole uusin mahdollinen, mutta kyllä tässä kesän viettää. Seinät ovat niin ohuet, että ulkoa kuuluu lähes kaikki äänet, mikä hieman vaikeuttaa nukkumista, mutta eiköhän siihen totu. Aika rauhallista on kuitenkin ollut varsinkin öisin. Muuten täällä on mennyt ihan hyvin ja kaksi päivää on tullut jo töitä tehtyä. Ensimmäinen päivä töissä oli hyvinkin ensimmäinen ja toodella sekava, mutta hyvin siitä selvittiin. Toisena päivänä satoi valitettavasti vettä, mikä tarkoitti sitä, että seisoin monen tunnin ajan jäätelökioskilla ilman yhtäkään asiakasta. Eivät vissiin halunnet jäätelöä. :D Kirjoitan vielä töistä kuitenkin oman postauksen ja Miia varmaan oman, niin saatte hieman kosketusta siihen, mitä me täällä oikeasti teemme.

Ja lopuksi vielä ihana kuva, joka on niin totta:

Central Parkissa erään penkin selkämyksessä luki viisaita sanoja. Näin se on! 

Diana ja Miia

Lähtöön alle viikko!

Lähtö lähestyy ja pikkuhiljaa jännistys kasvaa! Viime viikolla meille saapui viisumit. Tällä hetkellä onkin enää pieniä juttuja tekemättä (esim. pakkaaminen ja kämpän siivoaminen).

Jos jotakuta kiinnostaa, mitä tällainen matka tulee kustantamaan, niin tässä pientä hintavertailua tueksi. Tuon 1200 euroa tuli kulutettua jo ennen lähtöä ja USA:n puolella maksetaan toki asumiskuluista jne. Laitan jossain vaiheessa kesää tai syksyllä pienen excelin siitä, mitä tämä työmatka loppujen lopuksi tuli kustantamaan.

 

Me löydettiin Miian kanssa tosi edulliset lennot ja yövytään New Yorkissa kaverin luona, minkä takia majoituskuluja ei käytännössä ole. Noiden laskelmien lisäksi kuitenkin tulee vielä bussimaksu Chicagosta Madisoniin, joka on noin 30 dollaria. Lisäksi sain todella halvan matkavakuutuksen, sillä minulla on jo valmiiksi Fennialta jokin nuorisopaketti, johon kuuluu matkavakuutus kolmeksi kuukaudeksi. Lisäajalle piti laittaa erillinen vakuutus ja se tuli kustantamaan 134 euroa. Vakuutus voisi olla halvempikin, mutta otin matkavakuutuksen päälle urheilulisän. Otin urheilulisän sen vuoksi, että voin mm. wakettaa rapakon toisella puolella ilman hirveitä huolia siitä, että jos jotain sattuu niin olen koko loppuelämäni veloissa.

Rikosrekisteri on pakko tilata ja se maksaa 16e, kuitenkin esim. USA liite ajokorttiin on melko vapaaehtoinen. Sekä minä että Miia kuitenkin otettiin sellainen, sillä ajattelimme hieman road trippailla pitkin USA:ta töiden loputtua. Kuva viisumia varten kannattaa käydä otattamassa jossain kuvaamossa, sillä mitat kuvalle on todella tarkat. Itse kävin ottamassa kuvan Fotosteissillä, jossa kuvat maksoivat 12 euroa ja ne sai sekä digitaalisessa että niin sanotussa fyysisessä muodossa. Tuon lisäksi tuli toki ostettua kaikkea muutakin tärkeää ja vähemmän tärkeää mukaan eli kyllä sitä sai jo ennen matkaa oikeasti kulutettua reilu 1500 euroa.

Nyt ei tosiaan enää mitään käytännön järjestelyjä kauheasti ole ja hienot läksäritkin tuli pidettyä. Syötiin hyvää kakkua ja fiilisteltiin tulevaa matkaa. Tästä ne seikkailut alkaa!

Hieno kakku oli. Ja hyvältä maistui!

Tuon ihanan tytön kanssa lähdetään rapakon toiselle puolelle

En tiedä kirjoittelenko enää Suomen puolelta blogia, saatan laittaa nopean postauksen matkalaukkujen pakkaamisesta tai jotain muuta erittäin jännittävää. Kuitenkin viimeistään USA:ssa sitten lisää postauksia. 

Diana