Day 04: This month

Tämä kuukausi, tämä kuukausi... Itseasiassa elokuu on minulle tänä vuonna hyvin mielenkiintoinen kuukausi, joka on täynnä kaikennäköistä uutta ja miellyttävää. Tämä kuu alkoi järkyttävällä paperisodalla ja vuokrasopimuksen allekirjoittamisella. Nyt siis on menossa ostosten tekeminen, sillä muutan asumaan yksin. Edessä on myös tavaroiden kantaminen toiseen asuntoon, mikä taas ei mun mielestä ole mitenkään erityisen innostavaa.

Eilen minun luo tuli serkkuni, joka siis asuu eri maassa kuin minä ja me emme kovin usein sen takia nähdä. Serkkuni takia saatan kirjoitella tänne vähemmän, mutta pyrin aina vapaana hetkenä kuitenkin jatkamaan tätä haastetta eteenpäin. Kirjoitan nyt vain melko vauhdikkaasti. Toivotaan että teksiäni ymmärtää silti.

Tässä kuussa alkaa myös opiskelu. Odotan jo innolla koulujen alkua. Tiedän, että into jossain vaiheessa laantuu, mutta on ihanaa olla innostunut, sillä silloin jaksaa paremmin opiskellakin.

Muuten tämän kuun sisältöön tulee kuulumaan bileitä, lasten hoitoa, toivottavasti jonkun verran matkailua ja tavallista arkea.

Kuva on täältä

Day 03: A Hobby Of Yours

Minä en oikeastaan kunnolla harrasta mitään samalla harrastaen vaikka mitä. Olen kyllä soittanut kitaraa melko pitkään, mutta se on enemmän sellaista fiiliksen mukaan soittelua. En todellakaan ole mitään tilulilu kitaristeja, enkä oikeastaan edes osaa hyvin ihan perusjuttujakaan. Musiikki on kuitenkin intohimoni ja moni musiikkiin liittyvä kiehtoo minua. Esimerkiksi sen kuuntelu, soittaminen, laulaminen, tanssiminen yms. 

Tykkään myös ihan hirveästi valokuvaamisesta, mutta eipä siitä ole koskaan tullut minulle harrastusta. Valokuvaan silloin kun kamera sattuu olemaan lähettyvillä. 

Lopuksi sellaista asiaa, että rakas serkkuni tulee huomenna tervehtimään minua kolmeksi viikoksi, jonka takia blogin kirjoittelu saattaa taas vähentyä. Sen jälkeen minulla on edessä muutto, joten bloggailu saattaa stopata pariksi päiväksi. Yritän kuitenkin parhaani ja haluan ainakin saada tämän haasteen tehtyä loppuun vaikka en joka päivä kirjoittelisikaan.

Day 02: Your Favorite Quote

"Our life is what our thoughts make it"
 - Marcus Aurelius Antonius

"Don't be scared to fly alone, find a path that is your own
Love will open every door it's in your hands, the world is yours
Don't hold back and always know, all the answers will unfold
What are you waiting for, spread your wings and soar"
 - Christina Aguilera

"It's not the years in your life that count, it's the life in your years"
 - Abraham Lincoln

Kuva on täältä 

Me, myself and I

Day 01: Introduce yourself

Voisin kertoa nimeni, ikäni, perhesuhteeni ja asuinpaikkani tässä kohti, mutta ne kaikki tuntuvat turhilta tiedoilta. Itseasiassa olen sitä mieltä, että kaikissa blogiteksteissäni esittelen itseäni paljon paremmin kuin tämän yhden postauksen yhteydessä sen tulen tekemään. Koska otin haasteen vastaan paljastan kuitenkin muutamia asioita itsestäni.

Minulla ei oikein ole mitään lempijuttuja, minkä takia tämä haastekin saattaa muuttua minun osalta yllättävän haasteelliseksi siinä vaiheessa kun päästään "your favorite" -kohtiin. Nautin todella monesta asiasta elämässä. Matkustaminen ja erilaiset kulttuurit kiehtovat minua. Toisaalta taas ihminen, sen aivotoiminta, tunteet, psykologia, filosofiset kysymykset... 

Elämässäni tavoitteena on onnellisuus. Tällä tarkoitan sitä, että haluan tehdä asioita joista oikeasti nautin. Monet kysyy minulta, miksi haluan varhaiskasvattajaksi - nehän eivät saa hyvää palkkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että raha on pieni osa elämää. Se on pakollinen turhake. Sillä ei itsessään saa mitään, mutta sitä vaihtamalla saa ostettua itselleen/muille tavaraa tai vaikkapa lomamatkan. Minua raivostuttaa keskustelut, jotka pyörivät rahan ympärillä. En ole koskaan tajunnut sitä raha-ahneutta, joka monia repii syvällä sisimmässä. Toisaalta ihmisiä on erilaisia, ja jos toisia raha tekee onnelliseksi, niin mikä minä olen tuomitsemaan. Kunhan ihmiset ei samalla muutu itsekeskeisiksi ja unohda muut ympäriltään.

Olen kiinnostunut kasvatuksesta, minkä huomaa siitä, että olen tahtonut lähteä au pairiksi, nyt lähden opiskelemaan varhaiskasvatusta ja olen tehnyt vapaaehtoistyötä puolitoista vuotta päiväkodissa. Lisäksi olen ollut työharjoittelussa päiväkodissa ja hoidan muutamassa perheessä silloin tällöin lapsia. 

Vaikka olen todella usein sanonut ettei politiikka kiinnosta minua yhtään, se ei kuitenkaan ollut aivan totta. Politiikka on kiinnostanut minua vaikuttamisen osalta aina. Minä en jaksa ottaa selvää ketkä on tällä hetkellä eduskunnassa, mutta minä haluan vaikuttaa tiettyihin maailmalla tapahtuviin asioihin, joita vastaan olen. Sen takia olen erittäin kiinnostunut myös vapaaehtoistoiminnasta ulkomailla. En ole vielä valmis lähtemään tämän tyyppiselle matkalle, mutta toivottavasti joku päivä tämä toiveeni tulee toteutumaan.

Lopuksi voisin vielä mainita että pidän paitsi musiikista ja elokuvista niin myös unista. Omista ja muiden. Mutta varsinkin omista. Tutustun itseeni melko paljon juuri unien kautta. Olen oppinut jo tulkitsemaan monia asioita. Minun on monesti aamulla pakko maata hetki sängyssä miettimässä mitä unia näin yön aikana.

Tähän on hyvä lopettaa tämä postaus, sillä nyt voisin mennä näkemään unia.

Kuvat on tältä sivustolta

30 days

En ole ennen tehnyt tämän tyylisiä blogipostauksia, mutta ajattelin että tämä voisi saada minut postailemaan hieman ahkerammin. Otan siis haasteen vastaan, katsotaan myöhemmin mitä tästä tulee.

Day 01: Introduce yourself
Day 02: Your Favorite Quote
Day 03: A Hobby Of Yours
Day 04: This month
Day 05: Favorite Television Program
Day 06: A Place You’ve Never Visited But Want To
Day 07: Guilty Food Pleasure
Day 08: Favorite Athlete From Your Favorite Sport
Day 09: Your beliefs
Day 10: What you wore today
Day 11: A List of All The Places You’ve Lived
Day 12: Your favorite place
Day 13: This week
Day 14: A YouTube Video
Day 15: Your dreams
Day 16: A Song I Wish I Knew The Words To
Day 17: Something that makes you cry
Day 18: Your favorite birthday
Day 19: Something you regret
Day 20: Your Favorite Recipe
Day 21: A moment
Day 22: A photo you took
Day 23: Something that makes you feel better
Day 24: Your favorite memory
Day 25: What you ate today
Day 26: Your fears
Day 27: What’s in your bag
Day 28: Something that you miss 
Day 29: A Place You See Yourself In 5 Years
Day 30: Your day

Musiikkivideo

Yleensä en tykkää populaarimusiikin musiikkivideoista, joilla on tarkoitus vain mahdollisimman vähäisellä vaatetuksen määrällä saada mahdollisimman paljon ostajiaa. Joskus tulee kuitenkin vastaan todella hyviä poikkeuksia, ja joku päivä vahingossa törmäsin sellaiseen.

Pinkin musiikkivideoon on panostettu ja sillä on oikeasti haluttu kertoa ihmisen tarinan. Kyseinen musiikkivideo on kuin pienelokuva. Tämä video pistää myös miettimään ihmissuhteita ja sitä, miten pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua todella hankalilta ja vaikeilta jos ei vieressä ole ketään, joka sanoisi että kaikesta huolimatta on todella tärkeä.

Kyseisestä musiikkivideosta tuli mieleen myös se, millä tavalla kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen. Varsinkin siinä vaiheessa jos ei ole sitä läheistä ihmistä, jolle voi asiasta kertoa ja joka kannustaa eteenpäin.

Uudet polut

Tämän oli tarkoitus olla blogi siitä kuinka menen Yhdysvalloihin au pairiksi, elän siellä vuoden ja laitan kaikkia tapahtumia muistiin tähän. Elämäni päätti kuitenkin stopata minun au pair -unelmat ja laittaa viereen kyltin "mene tuohon suuntaan". Ei auttanut kuin mennä. Olen kuitenkin onnellinen että kiltisti tottelin eteeni ilmestynyttä kylttiä.

Kävellessäni kyltin osoittamaa polkua pitkin sain opiskelupaikan Oulun yliopistolta varhaiskasvatuksen puolelta, joka on juuri se ala, joka minua todella paljon kiinnostaa. Tänään kirjoitin myös nimeni lappuseen, jonka tarkoituksena on antaa minulle kiva yksiö. Kai sitä vain elämä menee eteenpäin, suunnitelmat muuttuu ja kokoajan aikustuu.

Blogin tarkoitus siis muuttuu. Nyt tämä tulee kertomaan siitä kuinka tallustelen elämän monia polkuja pitkin ja ihmettelen tätä maailmaa.

Elämän muistot

Pienenä ruukasin kirjoittaa päiväkirjaa. Nykyään päiväkirja on pölyttymässä hyllyn takaosassa. Tulin miettineeksi, miksei nykyään tule enää kirjoitettua ylös päivän tapahtumia ja ajatuksia. Ensin ajattelin että aikuistuin, nyt olen sitä mieltä, että tylsistyin. Ajatusmaailmani muuttui niin, että arkipäiväiset asiat eivät tunnu kirjoittamisen arvoiselta.



Avasin eräs päivä päiväkirjani ja rupesin lukea sitä. Minut valtasi todella nostalginen tunnelma. Tuntui kuin eläisi kaikki tapahtumat uudelleen. Kaikkein jännittävintä oli kuitenkin huomata kuinka monia silloin tärkeiltä tuntuvia tapahtumia olen unohtanut.

Tulin jopa hieman surulliseksi, sillä nykyään en kirjoita päiväkirjaa, ja tämä blogin kirjoittelukin on harvinaisuus. Harmi etten voi monen kymmenen vuoden päästä ottaa esiin vihkosen ja lukea siitä, mitä ajattelin nuorempana, mitä tapahtumia pidin tärkeänä ja miten olen vuosien saatossa muuttunut.

Kuva on täältä

Juttelemisen salat

Olen viime aikoina hirveästi korostanut, että ihmisten täytyy jutella. Niin täytyy tehdä, jotta ongelmat selvitettäin, jotta ihmisille tulisi parempi olo. Jos ei puhu onglemat patoutuu sisälle ja tuntuu loppujen lopuksi ylitsepääsemättömiltä. Miksi sitten jutteleminen on kuitenkin niin vaikeaa, jos sen pitäisi auttaa?

Tuntuu että kulttuurissamme korostetaan yksilöllisyyttä liikaa. Aina pitäisi pärjätä yksin. Mutta täytyykö oikeasti? Eikö sitä voisi pyytää apua muilta kun itsellä on huono tilanne? Täytyykö kaiken pitää sisällä vai voiko huolia jakaa toisen kanssa?

Varsinkin virheistä jutteleminen on vaikeaa. Tuntuu ettei toinen varmasti hyväksy mitä toinen on mennyt tekemään. Kulttuurissamme vallitsee paitsi yksilöllisyyden ihanne myös joku todella hassu kuva superihmisestä. Superihminen ei koskaan tee virheitä ja hän osaa kaiken. Jokaisen ihmisen tulisi olla tällainen. Valitettavasti (tai ehkä ihan hyvä niin) tämä ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista. Miksi sitten virheiden myöntäminen on vaikeaa? Ovatko totuuden seuraukset liian rankkoja? Onko parempi pitää asiat salassa ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut? Silloinhan saisi jatkaa ihanaa elämää eteenpäin, eikä virheestä enää tarvitse kantaa huolta. Vai pitäiskö virheen kuitenkin myöntää ja elää seuraukset läpi?

Kuva on otettu täältä

Unelmat toteutuvat

Uskokaa pois, unelmointi kannattaa. Sitten omia unelmia kohti kannattaa pyrkiä, niin ne kyllä ajan kanssa toteutuu.

Minulla on todella epätodellinen olo. Tulin vähän aikaa sitten Belgiasta. Olin jo pitkään halunnut käydä Brysselissä, mutta varsinkin käydä katsomassa Bouillonin linnaa. Jopa istuessani belgian junassa nokka kohti Bouillonia en uskonut että pääsen näkemään sen omin silmin. Mutta pääsin! Tunne, joka oli silloin sisälläni on sanoinkuvamaton. Tosi kova vapauden tunne. Tuntui että painovoima ei enää toiminutkaan, ja jos vain nousen varpailleni lähden lentoon niinkuin höyhen kohti hattaramaisia pilviä.

Pari päivää sitten sain taas kuulla yhden erittäin tärkeän minulle uutisen. Sitä olen odottanut paljon kauemmin kuin Belgiaan lähtöä tai mitään muutakaan. Kesällä se mahdollisesti toteutuu ja tuntuu että olisin yksi onnellisempia ihmisiä. En tahdo kuitenkaan vielä paljastaa mitä tulee tapahtumaan, jos se ei sitten tapahdukaan. Pidetään kuitenkin nyt sormet ja varpaat ristissä että kyseinen unelmani toteutuisi kanssa. Itse olen tehnyt sen eteen jo kaiken minkä pystyn, nyt asiat on kiinni muista tahoista.

Kuva on otettu täältä