Elämän muistot

Pienenä ruukasin kirjoittaa päiväkirjaa. Nykyään päiväkirja on pölyttymässä hyllyn takaosassa. Tulin miettineeksi, miksei nykyään tule enää kirjoitettua ylös päivän tapahtumia ja ajatuksia. Ensin ajattelin että aikuistuin, nyt olen sitä mieltä, että tylsistyin. Ajatusmaailmani muuttui niin, että arkipäiväiset asiat eivät tunnu kirjoittamisen arvoiselta.



Avasin eräs päivä päiväkirjani ja rupesin lukea sitä. Minut valtasi todella nostalginen tunnelma. Tuntui kuin eläisi kaikki tapahtumat uudelleen. Kaikkein jännittävintä oli kuitenkin huomata kuinka monia silloin tärkeiltä tuntuvia tapahtumia olen unohtanut.

Tulin jopa hieman surulliseksi, sillä nykyään en kirjoita päiväkirjaa, ja tämä blogin kirjoittelukin on harvinaisuus. Harmi etten voi monen kymmenen vuoden päästä ottaa esiin vihkosen ja lukea siitä, mitä ajattelin nuorempana, mitä tapahtumia pidin tärkeänä ja miten olen vuosien saatossa muuttunut.

Kuva on täältä