Elämäntilanteeni

Istuin eilen pimeässä huoneessa ja pohdin elämääni. Yhtäkkiä mieleeni välähti kuva, jonka päätin tänään tehdä. Siitä ei tullut ihan täydellinen (mielessäni se näytti paremmalta), mutta elämäntilannettani kuvaa nyt melko hyvin tämä kuva:

Valokuvia

Innostuin tässä yksi päivä googlettaan erilaisia kuvajiaa. Tutkin heidän nettisivuja ja päädyin taas siihen tulokseen, että löysin aivan mahtavan kuvaajan. Hänen nimi on Florian Ritter, ja hän taitaa olla ihan tunnettu ihminen, mutta koska itse en harrasta tätä alaa, en tiennyt kyseisestä herrasta mitään. Rakastuin kuitenkin hänen ottamiin kuviin!

Tämä on ehdottomasti yksi lempikuvistani häneltä. Aivan mahtava, tunnelmallinen valokuva!

Kannattaa käydä vierailemassa hänen nettisivuillaan, niin näkee muitaki hienoja otoksia.

Valokuva on täältä

Viikon fiilikset kuvana

Kuva on otettu täältä

Tajunnanvirtaa

Tämä viikko on ollut erilainen viikko kuin edelliset. Tämä viikko on ollut samanlainen viikko kuin edelliset. Minä en ole saanut aikaiseksi sitä, mitä olin suunnitellut. Minä olen saanut tehtyä asioita, joista olen ylpeä. Olen tehnyt myös asioita, joista en ole erityisen ylpeä.

Tällä viikolla olen tuntenut. Olen tuntenut paljon kaikenlaista... Kivusta iloon.

Tänään oli erilainen päivä. Tänään oli hieno päivä. Tänään oli myös surkea päivä. Aamulla menin töihin. Töissä meni mahtavasti, sai nauraa, sai komentaa, sai pelata, maalata, askarrella ja ulkoilla ja juosta ja nauraa ja huutaa ja suuttua ja iloita. Oli hienoa!!!

Olen myös ehkä saanut niin sanotusti toisen työpaikan. Saan käydä hoitamassa pari lasta heidän kotona. Olen ihan innoissani asiasta ja haluan äkkiä päästä tekemään sitä! Tottakai tykkään olla päiväkodissa, ja tulen jatkamaan sitäkin työtä, mutta tässä kyseisessä tilanteessa pääsisin tutustumaan lähemmin itse au pair hommaan. Tietäisin hieman paremmin, millaista on toimia vain parin lapsen kanssa. Ja tuossa ei ole samantyylisiä rajoja kuten päiväkodissa. Tarkoitan siis sitä, että voi lähteä puistoon tai kauppaan lapsien kanssa. Voi käydä heidän kanssaan teatterissa tai mennä kahvilaan. Tarhassa ollaan jumitettu yhteen pieneen alueeseen.

Tällä viikolla olen katsonut elokuvia. Eat Pray Love oli ihan hyvä. Se ei vaan oikein herättänyt mitään tunteita. Ainoa mitä se herätti, niin kamalan matkakuumeen. Minun jalat kun ei muutenkaan tahdo haluta pysyä paikoillaan, niin se elokuva sai jalkani ihan vapisemaan. Löysin sitten leffan jälkeen itseni katsomassa lentoja eri puolille maapalloa.
Kuva on täältä

Tänään katsoin elokuvan Twelve, en itseasiassa osaa sanoa mikä siinä elokuvassa oikein viehätti, mutta tykkäsin siitä. Leffa oikeastaan ärsytti, se tuntui välillä todella naurettavalta, mutta silti siitä piti. Oli se loppujen lopuksi aika koskettava. Ja sekin, että jollakin omituisella tavalla se elokuva jopa sai todellisen fyysisen pahan olon minussa...

Jossakin vaiheessa viikkoa katsoin elokuvan The Social Network, josta en oikeastaan osaa sanoa yhtään mitään muuta, ku että katsoin sellaisen. Se oli hyvin mitäänsanomaton leffa.

Tällä viikolla olen myös yrittänyt kirjoittaa kirjettä. Tällä viikolla en saanut kirjettä valmiiksi. Tämä viikko on jo loppumassa. Kirje lojuu keskeneräisenä pöydälläni muiden yhtä tärkeiden papereiden joukossa. Kirje, jota on niin vaikeaa kirjoittaa...

Tämä viikko on ollut hieno viikko! Tämä viikko on ollut kamala viikko! Tämä viikko on ollut elämisen arvoinen viikko!

Tauko

Jälleen kerran olen ollut hieman laiska kirjoittelemaan blogia. Johtunee ehkä siitä, että minulla ei ole ollut yhtään mitään asiaa. Tällä hetkellä tuntuu jotenkin tosi tyhjältä, eikä mikään saa mua mahdottoman surulliseksi, mutta ei vastapainoksi myöskään todella iloiseksi. Kaikki tuntuu pelkältä jatkuvalta olemiselta.

Jennan lähdettyä osa minua taisi lähteä hänen mukaan. Tämä toinen osa jäi tänne Ouluun kaipamaan tätä iloista ja ihanaa tyttöä.

Mitä kirjoitan seuraavaksi, tulee olemaan ristiriidassa aikaisemman tekstini kanssa, mutta se onkin ollut melkein ainoa voimakas tunne, mitä olen parin viimeisen kuukauden aikana kokenut. Katselin kuvia, mitä Jenna vihdoinkin sai lisättyä nettiin. Ne oli todella kauniita, mutta ette usko sitä riemun, surun, ilon, ikävän ja kaipuun tunnetta kun näin tämän kuvan:

Tuota tunnetta on melkein mahdoton kuvata. Istuin vaan hiljaa ja katsoin yllä olevaa kuvaa. Yhtäkkiä huomasin että kyyneleet valuu poskiani pitkin.

Tuo kuva on tosiaan Jennan ottama.

Olen myös huomannut, miten älyttömän paljon kirjoittaminen tökkii minulla viime aikoina. Olen yrittänyt kirjoittaa yhtä kirjettä jo elokuusta lähtien, ja se edelleen keskeneräisenä lojuu laatikossani. En vaan ole tyytävinen kirjoittamaani, enkä löydä sopivia sanoja kuvamaan tunteitani. Mainitsemani ongelma on aika iso syy siihen, miksi en ole kirjoittanut blogiakaan.

Nyt olen sitten syyslomalla, mutta tämäkään ei tunnu miltään, niinkuin ei koulussa käyntikään. Tänään illalla olen menossa Helsinkiin ja sen jälkeen jään muutamaksi yöksi Pulkkilaan. Sitten aika lailla loma jo loppuukin, ja palaan takaisin koulun penkille.

Rallikuski

Eilen oli koitanut se päivä, jolloin tämä tyttö sai ajokortin. Nyt on sitten tällä planeetalla ainakin yksi kuski lisää, ja senpä takia varotan kaikkia: olkaa nyt tarkkana liikenteessä, jos näette minut, paetkaa äkkiä paikalta, niin ehkä säilytte hengessä!


Totta puhuen, olen tosi innostunut ajamisesta ja olen oikeesti ihan varovainen liikenteessä. Auton vaihto oli melkoinen järkytys, enkä ole vieläkään tottunu siihen, miten mahottoman kovasti meidän autossa pitää painaa kaasua, jotta se johonki suuntaan liikkuisi. Siinähän melkein meinaa jalkalihakset kipeytyä. Kaikista eniten kuitenkin jännittää sitte, ku Jenkeissä joutuu ajamaan. Eri auto, ehkä automaattivaihteinen, ja sitte vielä ihan eri ympäristö. Mutta eiköhän sitä ihminen kuitenkin totu joka asiaan.

Kuva on googlesta.

Some things I want to do in the USA

Aika hauskaa, että mietin jo tässä vaiheessa tällaisia asioita, vaikka vielä ei todellakaan ole varmaa saanko perhettä USA:sta eli pääsenkö sinne siis ylipäätään. Olen kuitenkin aika haaveilijasielu, niinpä haluan jakaa kanssanne jotakin asioita mitä haluaisin tehdä Jenkeissä.

Haluan...
1. käydä jonkun ison julkkiksen konsertissa
2. käydä huvipuistossa (vähän isommassa kuin Särkänniemi)
3. lentää kuumailmapallolla
4. käydä katsomassa/kuuntelemassa stand up comedya
5. käydä katsomassa koripallopelin
6. käydä katsomassa muitakin pelejä (socceer, football, baseball)
7. olla jonkun TV-ohjelman yleisönä
8. vierailla museioissa ja eläinpuistoissa
9. lukea joku todella hyvä kirja (jep... En onnistu tekeen sitä täällä, niin toivottavasti onnistuu toisella puolella maapalloa)
Sitten listaan myös muutamia paikkoja, missä haluaisin vierailla (pysyen USA:n rajoissa).

1. New York City (ahhh, se on vaan niin pakko nähdä)
siinä samalla haluan käydä katsomassa Vapaudenpatsaan, kiivetä Empire State Buildingiin ja katsella miltä Manhattan näyttää ylhäätä päin sekä tietenkin käydä Central Parkissa (etc. etc. etc.)
2. Los Angeles (pakkohan se on ainakin yks kuva ottaa Hollywood-kyltin kanssa)
3. San Francisco (tahtoo sellaisen ratikan kyytiin!)
4. Las Vegas (enkä aijo tuhlata kaikkia rahojani kasinoon)
5. Washington D.C. (pitäähän sitä nyt pääkaupungissa käydä)
6. Philadelphia (meillä on siellä tuttuja)
7. The Grand Canyon (ahhh...ei mitään lisättävää)
8. The Niagara Falls (no, eipä tähänkään tarvi muuta lisätä)

Tässäkin on tietenkin vain murto-osa niistä paikoista, missä haluaisin vierailla. En kuitenkaan välttämättä ihan ehdi kaikkialla käymään, mutta toivottavasti tulen valloittaman edes osan paikoista listallani.Kuvat on googletettu.

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan"

One step closer

Maanantaina oli au pair-info. Sain asiasta viestin joskus keskellä päivää ollessani historian tunnilla. Hieman ihmettelin, miten tässä näin tapahtui, nimittäin sähköpostiini ei yhtäkkiä enää vastattu, niin ajattelin että ne päätti ottaa minuun yhteyden vasta sitte kun on oikeesti sen ajankohta. Nyt kuitenkin kävin siellä infossa. Jännitti aluksi ihan kamalasti, varsinkin kun infon jälkeen piti olla haastattelu sekä suomeksi että englanniksi. Se englannin kielellä puhuminen ventovieraille ei vielä suju ihan mutkitta. Tai no, kyllä... Jos ei tarvitse samalla yrittää olla edustava (...ja selvinpäin).

Kävelin pääkirjastoon vettä hiuksista ja vaatteista valuen. Tietenkin sinä päivänä satoi vettä, ku piti yrittää olla mahdollisimman asiallisen näköinen. No, käpöstelin sitten kahvilaan, ja siellä istui jo kaksi tyttöä ja itse infotäti. Hän sitten kyseli muutaman kysymyksen ennen itse infon alkua. Siinä vaiheessa me saimme esittää kaikki mieltä painavat kysymykset. Infon jälkeen sitten oli haastattelu. Ja loppujen lopuksi mielestäni suomeksi käyty keskustelu oli paljon vaikeampi kuin englanniksi. Muutamat kysymykset olivat yllättävän vaikeita. Aina sitä kuitenkin jotain sanottavaa keksi.

Nyt on kuitenkin tosi siisti olo! Tuntuu että on paljon lähempänä unelmaa ja tämä vuosi ei tunnu ajalta eikä miltään. Kohta sitä ollaan jo heilumassa (tekemässä töitä) toisella mantereella! Tämä vuosi on muutenkin täynnä ohjelmaa, niin se menee varmasti todella nopeaa.

Can there be love without trust?

Tuli vaan mieleen... Ja jäin pohtimaan asiaa hetkeksi. Olen sitä mieltä, että luottamus on tärkeintä suhteessa. Se on koko suhteen tukirakenne. Mutta mitäpä mieltä te olette asiasta?