Wow, netti toimii taas. Ihmeellistä! Nyt voi kirjoitella blogia jo niin paljon, etten oikein tiedä enää mistä kirjoittaisi.
Nyt tuntuu todella hassulta, koska töitä on jäljellä enää kaksi viikkoa (oli silloin ku kirjoitin tätä, nyt on enää vähän päälle viikko). Ihmiset ovat alkaneet lähteä pois Noah's Arkilta ja työpäivät eivät ole enää niin kiireisiä (johtuu myös säästä. Yhtäkkiä täällä on todella kylmä. Mutta ensi viikolla pitäisi taas olla +30 astetta lämmintä). Joka ikinen päivä tulee sanottua heipat jollekin ja se on hieman haikeaa. Toisaalta on niin mahtava fiilis siitä, että kohta pääsee matkustelemaan. Ja parasta on se, että matkustelun jälkeen menemme kotiin! En ole koskaan ajatellut että voisin ikävöidä kotia, perhettä ja ystäviä NÄIN paljon, mutta näköjään tällainen pidempi reissu opettaa monia asioita.
Koko tämän reissun päällimmäisinä ajatuksina on kyllä se, miten paljon olen opinnut uusia asioita. Miten paljon olen oppinut asioita itsestäni ja miten paljon olen oppinut arvostamaan asioita, joita en ole arvostanut ennen.
Nyt kun netti toimii, voisin kuitenkin kertoa hieman siitä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta. Muistini on kuitenkin sen verran lyhyt, että kertomuksessani tulee olemaan varmasti melkoisia aukkoja. Kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku olivat kiireistä aikaa töissä ja välillä tuli tehtyä 13 tunnin työpäiviä. Välillä työpäivät olivat lyhyempiä, mutta lounastauko saattoi jäädä väliin. Loppujen lopuksi tuohon rytmiin tottui, mutta myönnän, että olin välillä melko poikki. Varsinkin kun vapaapäiviä on kerran viikossa ja ainoan vapaapäivän haluaa käyttää hyödyksi.
Devil's Laken jälkeinen vapaapäivä tuli vietettyä paikassa nimeltä The House on the Rock. Kyseessä on sen verran hämmentävä paikka, etten ole varma osaanko kuvailla sitä. Wikipedian mukaan "The House on the Rock, originally opened in 1959,[2] is a complex of architecturally unique rooms, streets, gardens and shops designed by Alex Jordan, Jr." Kyseessä on oikeastaan näyttely talosta, josta löytyy kirjaimellisesti kaikkea. Olen edelleen niin hämmentynyt tuosta mestasta, etten osaa edes kirjoittaa mitään. Voisin oikeastaan sanoa sen verran, että tuo paikka täytyy nähdä tietääkseen mistä on kyse.
 |
| Talon edustalla |
 |
| Infinity room |
 |
| Pimeä kuva, mutta tuossa ollaan hämmentävän soitto"rasian" edessä |
 |
| Pihaa |
Nuo kuvat eivät todellakaan anna kuvaa siitä, millainen paikka tuo oikeasti on. Kaikki olennainen löytyi sisätiloista, jotka olivat sen verran pimeitä, että mun kamera ei suostunut yhteistyöhön. Mun kaikki kuvat ovatkin sen verran tärähtäneitä, ettei niistä saa mitään selvää.
Tuo oli yksi hienoimpia kokemuksia täällä USA:ssa ihan vaan sen takia että se oli niin hämmentävä. En yhtään osannut odottaa mitä paikka tulisi sisältämään ja kieltämättä joka toinen minuutti sai hämmästyä uudelleen ja uudelleen. Kaiken kaikkiaan The House on the Rock on erittäin hieno näyttely, missä kannattaisi käydä, jos täällä päin maailmaa pyörii.
Tuo oli yksi hienoimpia kokemuksia täällä USA:ssa ihan vaan sen takia että se oli niin hämmentävä. En yhtään osannut odottaa mitä paikka tulisi sisältämään ja kieltämättä joka toinen minuutti sai hämmästyä uudelleen ja uudelleen. Kaiken kaikkiaan The House on the Rock on erittäin hieno näyttely, missä kannattaisi käydä, jos täällä päin maailmaa pyörii.
Kivisen talon jälkeinen vapaapäivä taisi mennä Mt. Olympuksella, joka on sellainen hassu huvi- ja vesipuiston yhdistelmä täällä Dells:ssä. Puisto on high seasonina ihan täynnä ja joka ikiselle ridelle on vähintään puolen tunnin jonot (huomaatteko mun hienon finglishin?). Voin sanoa, että vuoristoradat ja vesiliukumäet eivät ole sen arvoisia, että niihin jonottaisi tuota aikaa (täällä vuoristoradat ei ovat todella raskaita niskalle. Niskat on noiden jälkeen seuraavat kaks päivä kipeitä). Lisäksi ihmiset alkaa olla todella ärtyneitä, kun he seisovat liian kauan auringossa. Loppujen lopuksi puistossa oli ihan jees käydä, kun ilmaiseksi pääsi (intertaiment card), mutta en sinne uudestaan menisi, enkä kyllä haluaisi maksaa siitä paikasta.
Tämän jälkeen menin käymään Madisonissa uudemman kerran, mutta nyt slovakien kanssa (oli siellä myös puolalainen ja turkkilainen). Eipä oikeastaan tehty muuta ku palloiltu siellä, joten laitan nyt reissusta vain muutaman kuvan tähän.
 |
| State Capiton sisältä |
Tämän jälkeinen vapaapäivä oli yksi minun suosikeistani, sillä vihdoin ja viimeinen, pitkän tuskan ja useamman kymmenen yrityksen jälkeen pääsin wakeboardaamaan! Kävimme testaamassa Wisconsinin osavaltion ainoaa kaapelipuistoa. Tämä kaapeli sijaitsee rehellisesti sanottuna keskellä ei mitään. Ajoimme puistoon puolitoista tuntia ja vaikka käytimme navigaattoria koko ajan, luulin että olemme hukassa. Sijainti on kyllä todella valitettava siinä mielessä ettei se houkuta uusia ihmisiä lajin pariin. Wakepark löytyy vain ja ainoastaan jos sitä osaa etsimällä etsiä.
Meidän päivä oli kuitenkin todella upea ja wakeparkin työntekijät olivat supermukavia. Tulimme puistoon hieman myöhässä, mutta saimme silti ajella yli tunnin ajan. Työntekijät kyllä sanoivat, että siellä on todella hiljaista yleensä, joten hekin olivat varmasti innoissaan siitä, että heillä on asiakkaita.
Yksi tunti maksoi 15 dollaria, kun sen varasi netistä ja lisätunnin sai 10 dollarilla. Pauli sekä minä otettiin lisätunti ja se kannatti. Uskalsin nimittäin hypätä hyppyristä toisen tunnin aikana! Vaikka nettisivujen mukaan kamppeiden vuokraamisesta täytyisi maksaa erikseen, ei meiltä otettu enää maksua siitä. Lisätunnilla saimme seuraa parista jätkästä, jotka ovat harrastaneet lajia hieman pidempään. Heillä oli mukana wakeskate, jota Pauli sai kokeilla. He myös antoivat hyviä vihjeitä ja kannustivat meitä.
Meidän päivä oli kuitenkin todella upea ja wakeparkin työntekijät olivat supermukavia. Tulimme puistoon hieman myöhässä, mutta saimme silti ajella yli tunnin ajan. Työntekijät kyllä sanoivat, että siellä on todella hiljaista yleensä, joten hekin olivat varmasti innoissaan siitä, että heillä on asiakkaita.
Yksi tunti maksoi 15 dollaria, kun sen varasi netistä ja lisätunnin sai 10 dollarilla. Pauli sekä minä otettiin lisätunti ja se kannatti. Uskalsin nimittäin hypätä hyppyristä toisen tunnin aikana! Vaikka nettisivujen mukaan kamppeiden vuokraamisesta täytyisi maksaa erikseen, ei meiltä otettu enää maksua siitä. Lisätunnilla saimme seuraa parista jätkästä, jotka ovat harrastaneet lajia hieman pidempään. Heillä oli mukana wakeskate, jota Pauli sai kokeilla. He myös antoivat hyviä vihjeitä ja kannustivat meitä.
 |
| Hauskaa touhua! |
 |
| Eka kerta hyppyristä meno ei nyt aivan sujunut. |
Kyseisen wakeparkin huonoja puolia on se, että puisto on auki ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Noah's Arkilta on hyvin vaikeaa saada lauantaita vapaaksi. Ainakin meillä foodseilla, sillä silloin tarvitaan paljon porukkaa töihin, koska se on yleensä viikon kiireisin päivä. Tuon takia tuo wakeboarding reissu jäi ainoaksi tälle kesää. Tai oli meillä yks toinenkin reissu, mutta se ei mennyt aivan kuten suunnittelimme.
-Diana
P.S. Miia tuskin tulee kirjoittamaan mitään.
