Lisää elämää Dellsistä vol 2

Wow, netti toimii taas. Ihmeellistä! Nyt voi kirjoitella blogia jo niin paljon, etten oikein tiedä enää mistä kirjoittaisi.

Nyt tuntuu todella hassulta, koska töitä on jäljellä enää kaksi viikkoa (oli silloin ku kirjoitin tätä, nyt on enää vähän päälle viikko). Ihmiset ovat alkaneet lähteä pois Noah's Arkilta ja työpäivät eivät ole enää niin kiireisiä (johtuu myös säästä. Yhtäkkiä täällä on todella kylmä. Mutta ensi viikolla pitäisi taas olla +30 astetta lämmintä). Joka ikinen päivä tulee sanottua heipat jollekin ja se on hieman haikeaa. Toisaalta on niin mahtava fiilis siitä, että kohta pääsee matkustelemaan. Ja parasta on se, että matkustelun jälkeen menemme kotiin! En ole koskaan ajatellut että voisin ikävöidä kotia, perhettä ja ystäviä NÄIN paljon, mutta näköjään tällainen pidempi reissu opettaa monia asioita. 

Koko tämän reissun päällimmäisinä ajatuksina on kyllä se, miten paljon olen opinnut uusia asioita. Miten paljon olen oppinut asioita itsestäni ja miten paljon olen oppinut arvostamaan asioita, joita en ole arvostanut ennen.

Nyt kun netti toimii, voisin kuitenkin kertoa hieman siitä, mitä olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta. Muistini on kuitenkin sen verran lyhyt, että kertomuksessani tulee olemaan varmasti melkoisia aukkoja. Kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku olivat kiireistä aikaa töissä ja välillä tuli tehtyä 13 tunnin työpäiviä. Välillä työpäivät olivat lyhyempiä, mutta lounastauko saattoi jäädä väliin. Loppujen lopuksi tuohon rytmiin tottui, mutta myönnän, että olin välillä melko poikki. Varsinkin kun vapaapäiviä on kerran viikossa ja ainoan vapaapäivän haluaa käyttää hyödyksi.

Devil's Laken jälkeinen vapaapäivä tuli vietettyä paikassa nimeltä The House on the Rock. Kyseessä on sen verran hämmentävä paikka, etten ole varma osaanko kuvailla sitä. Wikipedian mukaan "The House on the Rock, originally opened in 1959,^[2] is a complex of architecturally unique rooms, streets, gardens and shops designed by Alex Jordan, Jr." Kyseessä on oikeastaan näyttely talosta, josta löytyy kirjaimellisesti kaikkea. Olen edelleen niin hämmentynyt tuosta mestasta, etten osaa edes kirjoittaa mitään. Voisin oikeastaan sanoa sen verran, että tuo paikka täytyy nähdä tietääkseen mistä on kyse. 

Talon edustalla

Infinity room

Pimeä kuva, mutta tuossa ollaan hämmentävän soitto"rasian" edessä

Pihaa

Nuo kuvat eivät todellakaan anna kuvaa siitä, millainen paikka tuo oikeasti on. Kaikki olennainen löytyi sisätiloista, jotka olivat sen verran pimeitä, että mun kamera ei suostunut yhteistyöhön. Mun kaikki kuvat ovatkin sen verran tärähtäneitä, ettei niistä saa mitään selvää.

Tuo oli yksi hienoimpia kokemuksia täällä USA:ssa ihan vaan sen takia että se oli niin hämmentävä. En yhtään osannut odottaa mitä paikka tulisi sisältämään ja kieltämättä joka toinen minuutti sai hämmästyä uudelleen ja uudelleen. Kaiken kaikkiaan The House on the Rock on erittäin hieno näyttely, missä kannattaisi käydä, jos täällä päin maailmaa pyörii.

Kivisen talon jälkeinen vapaapäivä taisi mennä Mt. Olympuksella, joka on sellainen hassu huvi- ja vesipuiston yhdistelmä täällä Dells:ssä. Puisto on high seasonina ihan täynnä ja joka ikiselle ridelle on vähintään puolen tunnin jonot (huomaatteko mun hienon finglishin?). Voin sanoa, että vuoristoradat ja vesiliukumäet eivät ole sen arvoisia, että niihin jonottaisi tuota aikaa (täällä vuoristoradat ei ovat todella raskaita niskalle. Niskat on noiden jälkeen seuraavat kaks päivä kipeitä). Lisäksi ihmiset alkaa olla todella ärtyneitä, kun he seisovat liian kauan auringossa. Loppujen lopuksi puistossa oli ihan jees käydä, kun ilmaiseksi pääsi (intertaiment card), mutta en sinne uudestaan menisi, enkä kyllä haluaisi maksaa siitä paikasta.

Tämän jälkeen menin käymään Madisonissa uudemman kerran, mutta nyt slovakien kanssa (oli siellä myös puolalainen ja turkkilainen). Eipä oikeastaan tehty muuta ku palloiltu siellä, joten laitan nyt reissusta vain muutaman kuvan tähän.

State Capiton sisältä

Tämän jälkeinen vapaapäivä oli yksi minun suosikeistani, sillä vihdoin ja viimeinen, pitkän tuskan ja useamman kymmenen yrityksen jälkeen pääsin wakeboardaamaan! Kävimme testaamassa Wisconsinin osavaltion ainoaa kaapelipuistoa. Tämä kaapeli sijaitsee rehellisesti sanottuna keskellä ei mitään. Ajoimme puistoon puolitoista tuntia ja vaikka käytimme navigaattoria koko ajan, luulin että olemme hukassa. Sijainti on kyllä todella valitettava siinä mielessä ettei se houkuta uusia ihmisiä lajin pariin. Wakepark löytyy vain ja ainoastaan jos sitä osaa etsimällä etsiä.

Meidän päivä oli kuitenkin todella upea ja wakeparkin työntekijät olivat supermukavia. Tulimme puistoon hieman myöhässä, mutta saimme silti ajella yli tunnin ajan. Työntekijät kyllä sanoivat, että siellä on todella hiljaista yleensä, joten hekin olivat varmasti innoissaan siitä, että heillä on asiakkaita.

Yksi tunti maksoi 15 dollaria, kun sen varasi netistä ja lisätunnin sai 10 dollarilla. Pauli sekä minä otettiin lisätunti ja se kannatti. Uskalsin nimittäin hypätä hyppyristä toisen tunnin aikana! Vaikka nettisivujen mukaan kamppeiden vuokraamisesta täytyisi maksaa erikseen, ei meiltä otettu enää maksua siitä. Lisätunnilla saimme seuraa parista jätkästä, jotka ovat harrastaneet lajia hieman pidempään. Heillä oli mukana wakeskate, jota Pauli sai kokeilla. He myös antoivat hyviä vihjeitä ja kannustivat meitä.

Hauskaa touhua!

Eka kerta hyppyristä meno ei nyt aivan sujunut.

Kyseisen wakeparkin huonoja puolia on se, että puisto on auki ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Noah's Arkilta on hyvin vaikeaa saada lauantaita vapaaksi. Ainakin meillä foodseilla, sillä silloin tarvitaan paljon porukkaa töihin, koska se on yleensä viikon kiireisin päivä. Tuon takia tuo wakeboarding reissu jäi ainoaksi tälle kesää. Tai oli meillä yks toinenkin reissu, mutta se ei mennyt aivan kuten suunnittelimme.

-Diana

P.S. Miia tuskin tulee kirjoittamaan mitään.

Devil's Lake

Nyt on yli kuukausi mennyt siitä, kun viimeksi päivittelin blogia. Tähän on kuitenkin ihan oikea syy. Se ei ole laiskuus vaan se, että netti on toiminut niin huonosti etten ole voinut käyttää sitä tietokoneella yli kuukauteen. Olen päässyt surffaamaan netissä vain puhelimella ja yleensä vain ulkona, sillä sisällä yhteys pätkii liikaa. En tiedä, mikä ihme nyt on tapahtunut, mutta istun huoneeni sängyllä ja päivittelen blogia (toivottavasti netti jatkaa toimintaa sen verran kauan, että tämän kirjoituksen saa myös lähetettyä). 

Täällä on kerennyt tapahtua jo sen verran paljon, ettei osaa edes ajatella mistä aloittaa. Töistä voisin sanoa sen verran, että minun toiminta cabana girl:nä päättyi ja nykyään olen töissä rekassa, joka myy hampurilaisia. Loppukesä taitaa mennä sitten siinä touhussa. Sain myös uuden työasun. Työasu vaihtui siis supervisorin asuksi, mutta minulle ei koskaan selvinnyt, mikä mun nimitys on loppujen lopuksi sitten on. Olenko lead vai supervisor vai...

Hieno peiliselfie uudessa työpaidassa. Tuossa on kuitenkin vielä vanhat shortsit, nekin ovat vaihtuneet.

Näköjään viimeinen päivitys jäi Devil's Lakeen. Reissu sinne oli kyllä todella upea. Devil's Lake on kansallispuisto, jonne ajaa muutamassa kymmenessä minuutissa Dells:stä. On todellakin käymisen arvoinen paikka, jos täällä päin maailmaa sattuu pyörimään.

Kun saavuimme järven rannalle lähdimme kiipeämään kivistä polkua ylös ja kiipeäminen oli kyllä sen arvoista. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten...

Kivinen polku ylös ja kiipeilykaverit

Lisää kiipeilymaisemia

Vaikka ylöspäin kiipeäminen oli välillä rankkaa, kyllä se kuitenkin kannatti. Kävimme katsomassa mm. Devil's Doorway:tä ja Balanced Rock:a.

Balanced Rock ja tytöt

Devils Doorway

Devil's Lakella viihdyttiin iltapäivään asti ja sitten lähdimme katsomaan pientä vesiputousta. Se oli kyllä melko säälittävä vesiputoukseksi, mutta kävimmepähän kuitenkin sitä tuijottelemassa. Samalla saimme parkkisakot, mutta onneksi olivat vain kympin. Viiteen henkeen sen ku jakoi, niin ei ollut kuin kaksi dollaria per nuppi.

Nyt on kuitenkin valitettavasti pakko lopetella tämä postaus tähän, sillä tämän kirjoittamisessa on mennyt noin kaksi tuntia. Kirjoittaminen on vaatinut pitkiä hermoja, koska netti on katkennut useamman kerran. Yritän jatkaa tarinointia mahdollisimman pian, jos vain saisin joskus näinkin hyvän wifin takaisin!

-Diana

Lisää elämää Dellsissä

Huh, taas on vierähtänyt pitkä aika viimeisestä postauksesta. Nyt on viihdytty USA:ssa jo puolentoista kuukauden ajan, mikä tuntuu ihan älyttömältä. Huomenna on myös 4th of July, jännää! Tosi mielenkiintoista nähdä, millaista menoa täällä on. Ainakin vesipuistoon odotellaan tosi paljon väkeä, joten töissä tulee varmasti olemaan hyvinkin kiireinen päivä.

Viimeksi kerroin, mikä on cabana girl ja nyt voin mainita sen, kuinka paljon paremmin olen viihtynyt töissä nyt kuin ensimmäisinä päivinä. Olen aina mielellään mennyt töihin ja ollut siellä hymy korvissa asti. Kuinka ihanaa olla töissä, kun ei tarvitse masennella yksin jäätelökopperossa?! Olen sen verran sosiaalinen, että pakko aina saada juteltua ihmisille. Yksin tehtävä työ ei kyllä todellakaan ole oma juttu. Ja niinhän se on että sekä Suomessa että täällä parasta työssä on työkaverit. 

Töiden lisäksi kerroin viimeksi melko paljon siitä, mitä on tullut puuhailtua vapaapäivinä ja samaa tulen kertomaan myös nyt, mutta pakko tähän alkuun heti kertoa sitä, että elämää täällä on muutakin kuin vapaapäivät. Esimerkiksi iltaisin on monesti erilaista menoa. Näihin menoihin voi osallistua tai olla osallistumatta oman mielensä mukaisesti ja yleensä ne ei hirveän äänekkäitä ole, joten ne ei häiritse muita (lue: nukkuvia). Joskus toki volyymitaso nousee hieman, mutta harvemmin meno yltyy niin kovaksi. 

Lisäksi on pakko kertoa hauska tarina, joka sattui minulle jo muutama viikko sitten. Olin illalla ottamassa kavereiden kanssa muutaman oluen. Aamulla sitten herään siihen, että kuulen huoneessani omitusta liikettä. Ihmettelen, mitä ihmettä tapahtuu, sillä Miiahan on jo lähtenyt töihin. En kuitenkaan jaksa avata silmiä, sillä väsyttää liikaa. Nukahdan uudestaan ja pian taas herään outoon liikehdintään. Jään miettimään, kuka ihme täällä voi olla. Nyt kyllä täytyi avata silmät, sillä ahistaa liikaa. Ja mikäs se siellä silmien edessä paljastui? Lintu! Huusin traikkukaveria paikalle, mutta lintu juuri kerkesi juuri piiloutua. Traikkukaveri sanoi että olen tainnut juoda hieman liikaa ja lähti pois. :D Jäin itsekin miettimään, ehkä näin sittenkin unta. Kohta lintu kuitenkin lensi piilostaan. 

Voin muuten sanoa, että meidän traikun tytöt oli melko paniikissa yhdestä pikkulinnusta. En olisi ikinä ajatellut pelkääväni lintua niin paljon, mutta kun sellainen on sisätiloissa, niin ei se mukavalta tunnu. Onneksi saimme sen jossain vaiheessa ulos, vaikka se vaatii hirveitä huutoja ja paniikikohtauksia molemmilta meistä. 

Tämän lisäksi täällä on valitettavasti sattunut ja tapahtunut ikäviäkin asioita. Näistä isoimpia olivat varmaan se, kun minun työpaikallani kuoli eräs asiakas sydänkohtaukseen ja se, kun eräs suomalainen jäi auton alle. Onneksi hän ei lyönyt päätänsä ja voi muuten melko hyvin, mutta valitettavasti hänellä meni toinen jalka poikki ja toinen melko huonoon kuntoon. Harmittaa hirveästi hänen puolesta, sillä hän ei käytännössä nyt pysty kävelemään. Toivotaan kuitenkin, että hän paranisi mahdollisimman pian ja pääsisi nauttimaan kesästään.

Tuohon liittyen on pakko mainita, kuinka huonosti täällä ajetaan autoa. Kevyttä liikennettä ei huomioida ollenkaan. Rehellisesti sanottuna en luota yhteenkään kuskiin ja kävelen teiden yli tosi varovasti, vaikka minulle palaisi vihreät valot. Olen sen verran usein nähnyt, kuinka autot ajaa noin 60 km tuntivauhilla ohi, vaikka jalankulkijoille palaisi vihreät valot. Lisäksi ahdistaa se fakta, että täällä hyvin iso osa autoilijoista ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Varsinkin iltaisin luotto kuskeihin putoaa siitä noin viidestä prosentista täyteen nollaan. Hauskintahan tässä on se, että jenkit (täällä päin Jenkkilää) eivät kävele tai polje pyörillä, vaan kaikkialle aina mennään autolla. Sen takia, he eivät kevyttä liikennettä tunnu huomioivan yhtään.

Nyt niihin positiivisimpiin asioihin! Eräs päivä Noah's Ark järjesti kaikille työntekijöilleen uinti-illan, jolloin sai tulla "Kahuna" nimiselle uima-altaalle uimaan töiden jälkeen. Ilta oli todella ihana, lämmin ja tunnelmallinen. Oli hauskaa käydä polskimassa työkavereiden kanssa sekä ihailemassa auringonlaskua.

Pitämässä hauskaa!

Yritin ottaa sellaisen coolin gopro -selfien veden alla ja tässä lopputulos

Yritin myös ottaa sellaisen erittäin coolin vedenalaisen ryhmäselfien ja tässä tulos

Auringonlaskua

Lisää auringonlaskua

Eräänä toisena vapaapäivänä suunnittelimme lähtevämme trampoliinipuistoon, sillä sään luvattiin olevan huono. Menimme sisälle, syötiin ja kuultin että päivärannikkeella (saimme sellaisen entertainment cardilla, eli käytännössä ilmaiseksi) ei pääse pomppimaan trampoliinilla. Eikä päivärannikkeella käytännössä muutenkaan tee mitään. Päätettiinkin, että parempi siis lähteä pois. Lähdimme ajamaan kartingia ja pelamaan laser tagia. Osa porukasta myös meni jet boat -tourille ja osa meistä Upper Dells tourille. Minä menin Upper Dellsiä katsomaan, sillä jet boat oli minulle jo tuttu.

Karting oli ihan hauskaa, mutta autot olivat aivan liian hitaita

Upper Dells tour

Eräänä toisena vapaapäivänä menimme paddle boardaamaan. Vuokrattiin myös yksi kajakki, sillä paddle boardeja ei sillä hetkellä ollut tarpeeksi. Rentoilimme sitten menemään tunnin verran Lake Deltonilla. Oli kyllä todella rentoa ja voin suppailua suositella kaikille. Kajakilla meneminenkin on hauskaa ja hieman nopeampaa touhua ku suppailu, ainakin minun osalta.

Kyseinen vapaapäivä oli vapaapäivistäni paras, sillä illempana pääsin wakeboardaamaan. Oli todella huippua päästä vihdoin ja viimeinen laudan päälle! Oli myös erittäin mahtavaa päästä kokeilemaan wakeboardingia veneen perässä. On se kyllä siinä mielessä erilaista kuin kaapelilla, kun veneestä tulevat aallot on melko isoja. Vaikka minua jännitti hirveästi, niin itse touhu sujui tosi hyvin. Ensi kerralla on kyllä pakko kokeilla pieniä hyppyjä, kun en vielä nyt uskaltanut. 

Nyt toissa päivänä tehtiin myös aivan upea reissu Devil's Lakelle. Mutta siitä voisin kirjoitella hieman myöhemmin. 

Mainitsin tuossa aiemmin entertainment cardista. Se on sellainen paperihärpäke, jonka saa jokainen Dellsissä työskentelevä. Noah:laisille card maksoi 15 dollaria ja tällä 15 dollarilla saa moneen paikkaan ilmaisen sisäänpääsyn sekä useamman prosentin alennuksia mm. kaupoista ja ravintoloista. Jos siis joskus haluaa tulla töihin Dellsiin, muistakaa hakea oma entertainment card. 

-Diana

Elämää Dellsissä

Ihan uskomaton, että nyt on mennyt jo kokonainen kuukausi täällä USA:ssa. Aika juoksee todella nopeaa ja tuntuu ettei oikein kerkeä tehdä mitään. Toki siihen vaikuttaa myös se, että työpäivät ovat melko pitkiä.

Pahoittelen heti sitä, jos teksti on harhaista, sillä kirjoitan tätä blogipostausta keskellä yötä. Ei jostain syystä väsytä yhtään. Pahoittelen myös sitä, että tämä on kunnon maratonpostaus, sillä asioita on ehtinyt tapahtua, enkä ole niistä ehtinyt kirjoittaa. 

Aloitan tämän tarinan tällä kertaa ns. tylsimmistä asioista, eli töistä. Nyt on töitä paiskittu niskat limassa aamusta iltaseitsemään asti tai välillä (eli yleensä) jopa myöhempään. Olen nyt ollut kassahenkilönä food:lla ja siellä olen tähän mennessä kiertänyt muutamassa paikassa. Näitä paikkoja ovat olleet dole whip, candy shop, brats & dogs, mini donuts, ice cream shop ja kahuna carts. Näistä kiireisiä ovat ice cream shop ja mini donuts. Molemmissa päivät ovat olleet todella kiireisiä (toisin sanoen, minä tykkään). Nyt olen kuitenkin pyytänyt saada tekemään cabana girl -hommia ja kolmen päivän aikana olen saanut sitten pyöritää cabanoita.

Mitä sitten on cabana girl? Vaika se saattaa kuulostaa epäilyttävältä, se ei sitä ole. Meidän vesipuistosta voi varata itselleen ja seurueelle cabanan, joka on varjostettu tila tuolineen ja pöytineen. Riippuen cabanan hinnasta, siellä voi olla muitakin hienouksia, kuten jääkaappi ja tuuletin. Cabanan vuokranneet saavat henkilökohtaista ruokapalvelua. Cabana girl:nä siis huolehdin siitä, ettei kenelläkään cabanassa olevalla henkilöllä ole jano tai nälkä. Olen tehnyt cabanahommia nyt yhdellä alueella, Kahunalla. Kahuna on melko iso alue, jossa on pitkät välimatkat. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen saanut juosta ja paljon. Onneksi juokseminen on mun juttu. Ainoa huono puoli siinä on toki se, että tulee melkoinen hiki kun juoksee edestakaisin noin +35 asteen kuumuudessa.

Näin muuten töissä on ihan kivaa. Erityisen paljon pidän siitä, että saan välillä opettaa muita (kyllä tuo opettaminen on selvästi meikän juttu). Vaikka pomo ei hirveästi kehu, niin olen kuullut paljon kehuja supervisoreilta. Kaikkein parasta on kuitenkin kuulla kehuja muilta työkavereilta ja erityisesti asiakkailta. Tänäänkin tuli mahtava tunne, kun sain halin ja poskipusuja työkaverilta, jota olen perehdyttänyt.

Vapaa-aika täällä menee todella nopeaa. Tuntuu, että joka päivä on jonkinlaisia menoja ja kaikkialle haluaisi ehtiä. Valitettavasti se ei mitenkään ole mahdollista, mutta yllättävän monissa paikoissa ehtii kuitenkin käydä. Sen jälkeen kun kävimme Iinan kanssa Noah's Arkilla saimme juhlistaa Annan synttäreitä. Erityisesti Exploratoryssa työskentelevät tytöt teki ison työn järjestäkseen Annalle yllätysjuhlat. Tytöt leipoi mm. leipoi kakun ja osti pinatan Annan hakattavaksi. Samana iltana oli myös yhden toisen Bartlett:laisen syntymäpäivät ja myös hänelle järjestettiin pieni yllätys Exploratoryssa. Hänelle oli kerrottu, että Explolla tarvitaan hänen apua, mutta oikeasti siellä oli iso poppoo ihmisiä toivottamassa hänelle hyvää syntymäpäivää.

Näiden synttäreiden lisäksi juhlistettiin itseasiassa jo hieman aiemmin Bartlett:n pomon synttäreitä. Ne olivat kyllä todella hienot. Sai syödä paljon hyvää ruokaa ja nauttia hyvästä seurasta! :) Sitten juhlittiin myös minun syntymäpäivää. Vaikka sinä päivänä satoi koko ajan kaatamalla vettä, ei se meidän menoja haitannut Töiden jälkeen kävimme syömässä porualla ulkona ja illalla sitten syötiin kakkua ja pidettiin hauskaa.

Sain kivoja (ja asiaankuuluvia) synttärilahjoja

Sain myös ihania synttärionnitteluja

Lopuksi vielä sumea kuva synttärimenoista

Yhtenä vapaapäivänä kävimme tyttöjen kanssa pyörimässä Madisonissa, eli Wisconsinin osavaltion pääkaupungissa. Madison on söpö pikkukaupunki, jossa on melko paljon opiskelijoita. Asukkaita siellä on noin 230 000 ja dowtown on aika pieni. Matka Madisoniin meni yllättävän hyvin, vaikka meinasime hieman mennä ensin hukkaan (ei ollut navigaattoria autossa). Pääsimme perille, jätimme auton parkkiin ja kävelimme ympäriinsä muutaman tunnin.

Wisconsin State Capitol

Oli muuten hirmukylmä päivä tuolloin

Eräänä vapaapäivänä kävimme testaamassa Wizard Quest:a. Emme kuitenkaan ihan onnistuneet siinä, sillä emme tiedetty aikarajoituksesta ja palloilimme questilla liian kauan. Jäi hieman harmittamaan. Tarkoituksena Wizard Questilla on siis erilaisten arvoituksien ja tehtävien avulla pelastaa haltijoita. Samana päivänä kävimme syömässä tooodella maukasta seafoodia ja illalla kävimme Lumberjack Show:ssa. Show oli hauska ja samalla hämmentävä. Mielestäni katsomisen arvoinen, mutta yksi katsomiskerta kyllä riitää.

Kyllä meikästä ois kirvesmieheksi

Kyllä siellä oli muitakin katsojia

Kirvesmiehet ja me Janikan kanssa

Noah's Arkilla on välillä erilaisia iltoja työntekijöille. Ensimmäinen niistä oli 14.6., kun me saimme mennä Kalahariin keilaamaan. Saimme siellä myös yhden ison palan pizzaa. Oli kyllä hauskaa, vaikka olin ymmärtänyt että saisimme vähän enemmän ruokaa, enkä syönyt ennen Kalahariin menoa mitään. Jäi yhden pizzapalasen jälkeen vähän nälkä. Onneksi kuitenkin voitin keilauksessa, niin mieli parani! :D

Seuraavana vapaapäivänä kävimme Timber Falls adventure parkissa ja Jet Boatilla. Timber Falls on melko pieni puisto, jossa on yksi vuoristorata, yksi tukkijoki, pari muuta laitetta ja minigolfratoja. Tuona päivänä opin kuinka mahtavaa on pitää selfietikku mukana vuoristoradassa. Ilmeet on melko hienoja!

Tukkijoki

Emman kanssa minigolfia. Huomaatteko, miten hienon värinen pallo?

Timber Falls:n jälkeen lähdimme tosiaan käymään Jet Boatilla, joka on hauska tour pitkin Dellsin jokea. Hauska se on sen takia, että sen aikana kastutaan melkoisesti. Vaikka kastuimmekin läpimäriksi, näimme myös hienoja maisemia.

Ennen Jet Boat touria

Tourin jälkeen

Tuon jälkeen on tapahtunut taas jo vaikka mitä, mutta pidän ne vielä teiltä salassa seuraavaan postaukseen saakka.

-Diana