Terveyspsykologia

Meidän tämänhetkisen psykologian (melkein) viimeisemmän luennon aiheena on ollut terveyspsykologia. Vaikka istuin luennolla ja kuuntelin oikein tarkasti, en silti osaa avata tällä hetkellä tätä termiä sen enempää kuin että terveyspsykologia tutkii psykologisten prosessien ja käyttäytymisen suhdetta sekä terveyttä ja sairautta. Terveyspsykologiaan liittyviä kysymyksiä voisivat näin olleen olla muun muassa "Miksi ihmiset toimii epäterveellisesti?"

Tämä luento herätti itsessä sellaisia tosi tosi huonoja tuntemuksia siitä, miten minäkin aiheutan omalla käyttäytymisellä ns. sairauksia. Kyllähän sitä nuorena voi monia asioita tehdä ilman sen suurempia seuramuksia. Huomaa kuitenkin kun sitä mm. opiskelee ja tekee töitä, osallistuu hallituksen toimintaan ja toimii pienryhmäohjaajana, niin vapaa-aikaan ja oman terveyden seuraamiseen jää melko vähän aikaa. Edessä olisikin muutoksen tekeminen ja niiden kaikkien vaiheiden läpikäyminen, mitä muutos vaatii.

PS. Toivon tällä kertaa että kirjoitin suhteellisen virheettömästi, koska nyt pitää valmistautua töihin. Tuli tällä kertaa tälläinen pikaajatustenjuoksupostaus.

Day 15: Your dreams

Olen nyt tehnyt kesäopintoja, joiden takia en ole kerennyt kirjoittaa blogia tai tehdä hirveästi mitään muutakaan. Kurssit on intensiivisiä, yhden viikon verran kestäviä, ja koska ne kuitenkin on 5 opintopisteen arvoisia, tekemistä niiden kanssa riittää.

Sain kuitenkin inspiraation kirjoittaa tämän yhden postauksen ihmisten vaihtoblogeista ja projektista Autolla Nepaliin. Yksi isoimpia unelmia on minulla jo lapsuudesta ollut matkustaminen. Haluan nähdä maailmaa ja tuntea erilaisia kulttuureja. Juuri nyt ajankohtaisin (vaikka ei kyllä vielä ollenkaan ajankohtainen) projekti nähdä Eurooppa on inter rail -matka. Olen vuosia ja vuosia kerännyt rahaa erilaisia matkoja varten ja nyt on vihdoin sen verran rahaa, että voi lähteä reilaamaan. Tämä on kuitenkin toteutumassa vasta loppukeväästä tai alkukesästä.

Lisäksi olen jo monen vuoden ajan halunnut lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi maahan X. Tämä projekti ei ole edennyt vielä mitenkään. Olen vain lukenut ihmisten blogeja vapaaehtoistyöstä ja miettinyt mistä saisi rahaa tällaista projektia varten, mutta ei kai se auta ku säästää. Onneksi nykyään käy töissäki, niin joka kuukausi voi jättää hieman ylimäärästä, jotta myöhemmin pääsisi toteuttamaan unelmia.

Tottakai opiskelun aikana haluan lähteä käymään myös vaihdossa ja voi olla että vuoden 2013 keväällä tämäkin projekti ottaaa ensimmäiset askeleet.

Kuva löytyy tästä osoitteesta 

Opiskelusta ja varhaiskasvatuksesta

Yritän tässä parhaalla mahdollisella tavalla saada jälleen opiskelumotivaation takaisin, sillä minun kesäopinnot jatkuu ensi viikolla, ja vielä edelliseltäkin kurssilta on pari esseetä kirjoittamatta. Tietokoneeni äsken sekoilessa rupesin lukemaan Opettaja -lehtiä. Luin mielenkiintoisen kolumnin, jonka kirjoitti Ulla Aitta lehdessä 26-31/2012 Opettaja. Aitta puhuu downshiftingistä, joka tarkoittaa  tietoisesti ja vapaaehtoisesti valittua rauhallisempaa elämänrytmiä. Aitta puhuu aivotutkimuksesta, jonka mukaan 2000-luvun suurempia haasteita on ihmisiä uhkaava aivojen ylikuormitus. Tämä ylikuormitus voidaan huomata jo alakoulussa, jolloin oppimiskyky heikkenee. Työelämässäkin aivojen ylikuormitus näkyy huonoina tuloksina, eikä töiden lisääminen lisää tuottavuutta.

Olen ihan samaa mieltä Aitan kanssa. Liikaa on aina liikaa. Mieleeni tuli kuitenkin opiskelijaelämä ja mitä nyky-yhteiskunta opiskelijalta vaatii. Mietitään esimerkiksi valmistumisen maksimiaikaa. Siinä on omat hyvät puolensa, koska tällä tavoin pistetään opiskelijat oikeasti opiskelemaan eikä vaan oleskelemaan korkeakouluissa ja nauttimaan kaikista eduista, joita opiskelijat saavat. Toinen puoli on kuitenkin se, että monet opiskelijat jättävät opiskelun ulkoisesta toiminnasta, esimerkiksi hallitustoiminnasta, pois. Opiskelijat ajattelevat että opiskelu muuttuisi tällöin liian rankaksi. Uskon että samanlainen ilmiö näkyy myös työelämässä.

Lisäksi opintotuki on niin pieni, että esimerkiksi Helsingissä opiskelevat, joutuvat tekemään töitä pärjätäkseen. Valmistuttuaan opiskelijalta myös vaaditaan työkokemusta. Opiskelijan on siis pakko tehdä töitä opiskelujen aikana, jotta sekä tulevaisuus että nykyaika olisi turvattu. 

Toinen mielestäni mielenkiintoinen artikkeli oli Kathleen McCartneyn Suomen Harvard-klubin puheesta. Hänen artikkelissa tuli esiin taas tuttu lausahdus: "talousnobelisti James Heckmanin mukaan jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa vähintään seitsemän dollaria takaisin." McCartneyn mukaan myös politiikot ja talousjohtajat tietävät tämän. Silti ensimmäisenä ollaan valmiita tekemään leikkauksia juuri koulutuksen suhteen. Ollaan valmiita suurentamaan luokkien/ryhmien kokoja ja vähentämään muitakin koulutukseen liittyviä resursseja. 

Kun menin opiskelemaan varhaiskasvatusta, kuulin monelta henkilöltä "miksi varhaiskasvatusta täytyy opiskella yliopistossa? Eikö jokainen osaa hoitaa lapsia?" Ennen opintojen alkamista kuulin nämä kysymykset niin usein, että aloin itsekin epäilemään, mihin tarvitaan yliopistotasoista koulutusta, kun kyse on kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista. McCartney, niin kuin moni moni muukin professori/tutkija, vastaa tähän kysymykseen: "laadukas varhaiskasvatus parantaa oppimistuloksia ja kaventaa kuilua rikkaiden ja köyhien lasten välillä". Vaikka McCartney puhuu Yhdysvalloista, Suomessa tilanne on sama. Opettajien korkeakoulutus lisää yhteiskunnan hyvinvointia. 

Ja loppuun vielä ihana, postiviinen kommentti McCartneylta: "Kaiken avain on kuitenkin varhaiskasvatus. Sen avulla eriarvoisuuden kuilu on jo kapenemassa."

McCartneyn artikkeli löytyyy myös lehdestä 26-31/2012 Opettaja.