Heräsin uskomattomaan tunteeseen. Katsoin ympärille eikä missään näkynyt tuttua isoa ikkunaa, josta näkyy havupuita, eikä kuulunut tuttuja ääniä toivottelemassa hyvää huomenta. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tajusin olevani Kroatiassa! Nousin ylös ja menin terassille ihmettelemään kaikkea ympäröivää sanoinkuvamatonta kauneutta.
Koska meillä ei ollut mitään suunnitelmia ensimmäiselle kokonaiselle päivälle Dubrovnikissa, aloimme miettiä mitä voisimme tehdä. Lopputulos oli, että menemme kiertämään meidän ns. saarta eli Lapadia. Katselimme karttaa ja päätimme reitin.
Koska meillä ei ollut mitään suunnitelmia ensimmäiselle kokonaiselle päivälle Dubrovnikissa, aloimme miettiä mitä voisimme tehdä. Lopputulos oli, että menemme kiertämään meidän ns. saarta eli Lapadia. Katselimme karttaa ja päätimme reitin.
Lähdimme kävelemään tätä lumoavaa reittiä, ja otin taas miljoonia kuvia.
Meille sanottiin että koko saaren kiertämiseen menee noin 45 minuuttia. Meillä meni yhden tien kävelemiseen varmaan enemmän kuin tunti. Okei, me pysähdyimme ja kävimme ostoksilla, me pysähdyimme ja otimme kuvia, me pysähdyimme kahvilaan ja joimme pirtelöä, mutta silti! Ei tuon saaren kiertämiseen voi mitenkään mennä VAIN 45 minuuttia.
Dubrovnik on todella hehkeä kaupunki. Sen on tainnu huomata muutki ku minä, nimittäin siellä on tosi paljon turisteja. Minä en kuitenkaan välittänyt siitä, vaan olin kiinnittänyt huomiota luonnon kauneuteen. Siellä oli niin paljon erilaisia kukkia. Minä ku tykkään kuvata sellaisia, oli ihan pakko aina pysähtyä ja ottaa jokaisesta vähäki erikoisemmasta kukasta kuvan (ei sen tarvinnu ees olla erikoinen).
Näin pikkuhiljaa kuljimme eteenpäin ihmetelleen kaikkea ympärillä olevaa ja nauttien eteläisestä auringon lämmöstä. Tai no, toiset nauttii ja toisia ärsytti että oli niin kuuma.
Kohta meille kuitenkin tuli stoppi. Meidän kävelemäämme tie päättyi ja siitä piti jatkaa toiselle tielle, jotta pääsisimme taas jatkamaan rantakadua pitkin kiertämään saarta. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut. Päädyimme siihen tulokseen, että käännymme vasemmalle. Siellä meitä vastaan tuli ranta.
Rannan loputtua myös tie loppui, joten meidän oli käännyttävä takaisin. Menimme samaan paikkaan, missä meille tuli aluksi stoppi ja katselimme hieman karttaa. Sen opastuksia ei kukaan meistä tajunnnut. Jatkoimme kuitenkin matkaa toiseen suuntaan, vastaan tuli parkkipaikka ja tosi omituinen iso tie, missä ei kulkenut oikeen ketään. Kuljimme tietä vähän aikaa (ja se muuten meni kokoajan ylöspäin) ja päätimme että käännymme takasin, ettei vaan päädyttäis johonki tosi ihmeelliseen meille paikkaan. Menimme siis samaa reittiä takaisin kämpille.
Meille sanottiin että koko saaren kiertämiseen menee noin 45 minuuttia. Meillä meni yhden tien kävelemiseen varmaan enemmän kuin tunti. Okei, me pysähdyimme ja kävimme ostoksilla, me pysähdyimme ja otimme kuvia, me pysähdyimme kahvilaan ja joimme pirtelöä, mutta silti! Ei tuon saaren kiertämiseen voi mitenkään mennä VAIN 45 minuuttia.Dubrovnik on todella hehkeä kaupunki. Sen on tainnu huomata muutki ku minä, nimittäin siellä on tosi paljon turisteja. Minä en kuitenkaan välittänyt siitä, vaan olin kiinnittänyt huomiota luonnon kauneuteen. Siellä oli niin paljon erilaisia kukkia. Minä ku tykkään kuvata sellaisia, oli ihan pakko aina pysähtyä ja ottaa jokaisesta vähäki erikoisemmasta kukasta kuvan (ei sen tarvinnu ees olla erikoinen).
Näin pikkuhiljaa kuljimme eteenpäin ihmetelleen kaikkea ympärillä olevaa ja nauttien eteläisestä auringon lämmöstä. Tai no, toiset nauttii ja toisia ärsytti että oli niin kuuma.
Kohta meille kuitenkin tuli stoppi. Meidän kävelemäämme tie päättyi ja siitä piti jatkaa toiselle tielle, jotta pääsisimme taas jatkamaan rantakadua pitkin kiertämään saarta. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut. Päädyimme siihen tulokseen, että käännymme vasemmalle. Siellä meitä vastaan tuli ranta.
Rannan loputtua myös tie loppui, joten meidän oli käännyttävä takaisin. Menimme samaan paikkaan, missä meille tuli aluksi stoppi ja katselimme hieman karttaa. Sen opastuksia ei kukaan meistä tajunnnut. Jatkoimme kuitenkin matkaa toiseen suuntaan, vastaan tuli parkkipaikka ja tosi omituinen iso tie, missä ei kulkenut oikeen ketään. Kuljimme tietä vähän aikaa (ja se muuten meni kokoajan ylöspäin) ja päätimme että käännymme takasin, ettei vaan päädyttäis johonki tosi ihmeelliseen meille paikkaan. Menimme siis samaa reittiä takaisin kämpille.Illalla ajattelin, etten jaksa kokoajan käydä syömässä samalla pääkadulla, ja ehdotin että menisimme tutkimaan uusia paikkoja. Siinä oli taas seikkailua kerrakseen, ku se katu, joka kartan mukaan jatkui, haarautuiki kahtia. Mentiin ensin tutkimaan toista haaraa, joka johti koulun pihalle, sitten mentiin toista haaraa, joka oli todella jyrkkä alamäki ja tie oli hiekkanen (kaikki naiset oli korkkareilla). Yritimme siinä olla rikkomatta jalkojamme ja lopputulos oli se, että päädyimme jonkun talon takapihalle. Jaaha, piti siis nousta se tie takasin. Nousimme sen, ja silloin H huomasin että lähellä oli portaikko. Päätimme tutkia, oisko se oikea reitti. Ja sehän oli. Ainoa vaan että ne portaat eivät tahtoneet loppua missään vaiheessa. Niitä oli valehtelematta varmasti satoja. Päästyäämme alas kävimme pienellä kävelyllä ja yritimme löytää joku ravintola, mihin voisi mennä syömään. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt ja ainoa paikka, missä vois käydä syömässä oli joku tyhjillään oleva hampurilaispaikka. Ruoka ei todellakaan ollut parhainta laatua, mutta ainakin saimme tutkia uusia paikkoja!
Koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä vielä muutama kuva illasta.
Nuo puut on mun mielestä kivat!
Tässä vain muutama niistä sadoista portaista.
Tähän päättyi meidän ensimmäinen päivä lämpimässä Dubrovnikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti