No stress

Kamala stressi iski päälle, koska yhtäkkiä heräsin todellisuuteen, ja tajusin etten kerkeä tehdä yhtään mitään, mitä olin aikomassa tehdä! Tajusin, että kohta alkaa jo koulut (elin siinä toivossa ettei ne alkais ikinä), ja minulla on kirjoitukset edessä. Valitettavasti en ole lukenut niihin vielä yhtään. Mutta ei kait siinä, ku ei mulle oo laskuakaan niistä vielä tullu. Kaikille muille kuitenkin on. Hmm... Ei muuta ku huomenna laittamaan sähköpostia yo lautakunnalle, että missä minun laskuni viipyy. Samalla käyn autokoulua (edelleen), ja tavoitteena oli, että saan viimeistään elokuun alussa kortin, mutta taitaa nyt tavotteet jäädä sivuun, sillä hyvä, jos saan ees jouluun menneessä kortin. Että vielä voitte olla ihan rauhassa liikenteessä. Huomasin myös, että jos en ala nyt kunnolla tekeen lastenhoitotyötä en välttämättä pääsee tekemään au pair hommia ens vuonna, ja se on kuitenkin tällä hetkellä yks isoimmista projekteista, joten on pakko alkaa pikkuhiljaa ottaa itteä niskasta kiinni. Kaikki ois hyvin, jos mun serkku ei olisi ens perjantaina tulossa meille. Nyt kuulostan ilkeältä, mutten tarkoita tuota sillä tavalla, miten sen voi tajuta edellisestä virkkeestä. Olen ihan oikeesti tosi iloinen ku hän tulee, ja odotan häntä todella paljon. Olen odottanu jo päälle neljä vuotta. Mutta se tässä onki ongelma, haluan viettää hänen kanssaan aikaa, mutta ku sitä aikaa ei oikeen ole. Tai ainakin juuri nyt tuntuu ettei ole.

P.S. Kuitenkin kohta olen taas hyvin onnellinen miten paljon hommaa mulla on, ja kerkeän tehä nuo kaikki ajoissa, mutta juuri nyt stressattaa jotenkin ihan hirveänä.