Majoittuminen Dellsissä

Dellsissä suomalaiset majoittuvat tänä vuonna kahdessa eri paikassa: Harbor Pointissa ja Tommy Bartlett:n trailerparkissa. Miia ja minä asutaan trailerparkissa, joka sijaitsee ihan lähellä Tommy Bartlett show:ta ja Exploratorya. Miialla on siis töihin hyvin lyhyt matka. Mutta ei ole minullakaan pitkä, sillä Noah’s Ark sijaitsee noin viidentoista minuutin kävelyn etäisyydellä.

Traikkuja on ns. kahdella eri puolella ja tällä meidän puolella trailereita on enemmän. Itse trailerpark on siinä mielessä kiva, että täällä on paljon puita, jotka suojaavat trailerit auringolta ja luovat tänne luonnonmukaisemman tunnelman. Trailerit rakennettiin joskus 1970-luvulla, joten ne eivät mitään uusinta uutta ole, mutta kyllä näissä helposti kesän viettää.

Meidän traikkuparkki

Meidän trailerissa on olohuone + keittiö, vessa ja kolme huonetta. Asukkeja tässä trailerissa on neljä, mikä tarkoittaa sitä, että kaksi meistä joutuu jakamaan yhden huoneen. Nyt alkukesän ajan Miia ja minä jaamme huoneen, mutta kesän puolella välissä vaihdetaan huoneita. Tällöin mekin saamme asustella omassa rauhassa puolet ajasta.

Meidän yhteinen makkari

WC

Keittiö. Tämä kuva ei kyllä ole mikään maailman paras. Oikeasti meidän keittiö on melko kivan näköinen.

-Diana

Ensimmäiset päivät USA:ssa

Tällä hetkellä olemme viihtyneet Jenkeissä viikon ajan. Ihmeellisen paljon kaikenlaista on jo tapahtunut ja kerkesimme jo töissäkin käydä. Saa nähdä montako päivää silloin ollaan kulutettu USA:ssa, kun tämän blogijulkaisun saa oikeasti julkiseksi. Tällä hetkellä netti ei toimi ollenkaan ja se hieman ärsyttää. Suomessa on niin tottunut siihen, että nettiin pääsee aina ja joka paikassa. Netitön elämä tuntuu hieman hassulta. Muutenhan ilman nettiä pärjäisi ihan hyvin, mutta haluaisi kotiin päin ilmoitella kuulumisia.

Menomatka tänne oli toki pitkä, muttei niin rankka kun oli osannut kuvitella. Toki kaikki se istuminen tuntui pyllyssä ja jaloissa, mutta lennot menivät melko kivuttomasti. Norwegianilla oli hienot näytöt, joista sai valita itselleen musiikkia kuunneltavaksi tai elokuvia/sarjoja katsottavaksi ja valikoima oli laaja. Niillä jaksoi hyvin koko matkan. Jos siis tulette matkustamaan Norskilla pidempiä matkoja, kannattaa muistaa ottaa mukaan kuulokkeet.

New York JFK:lta pääsimme lähtemään iltakymmenen aikaan paikallista aikaa (Suomessa klo 5.00). Sieltä meidän majapaikkaan oli melko pitkä matka ja metroa piti vaihtaa kaks kertaa. Muutenhan metromatkat menivät hyvin, mutta itseäni kyllä puistatti ajatus siitä, että ollaan isossa metropolissa myöhään illalla kulkemassa isojen matkalaukkujen kanssa melkein ainoina valkoihoisina ihmisinä. Voin myös sanoa, että Nycin metroasemat eivät ole maailman täydellisemmässä kunnossa, joten nekin loivat pientä jännitystä. Metrotunnelit olivat ränsistyneitä ja bongattiin yksi rottakin juoksemassa raiteita pitkin.

Pääsimme onneksi majapaikkaamme turvallisesti ja matkalla muutama ihminen myös tarjosi apua ja kysyi olemmeko hukassa. Nukuimme jonkun aikaa ja seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan pitkin Manhattania. Metrossa jäimme pois Central Parkin puolessa välissä (pysäkillä 81st Museum of Natural History) ja lähdimme siitä kävelemään Manhattania alaspäin. Central Park oli mahtava paikka, ihanan tunnelmallinen ja kaunis. Ei haitannut yhtään pyöriskellä siellä ympäriinsä, vaikka satoi vettä.

Central Park

Central Parkista jatkoimme matkaa 7th Avenueta pitkin Times Squarelle. Siellä oli kyllä porukkaa ja ison kaupungin tunnelmaa. Sieltä halusimme jatkaa matkaa High Linelle (puistomainen kävelykatu, joka on rakennettu vanhan rautatien päälle), mutta ennen sitä kävimme juomassa hyvät smoothiet Starbuckissa. High Line oli todella mahtava paikka Times Squaren jälkeen, sillä siellä oli paljon vähemmän porukkaa ja kiireetön tunnelma (tätä se ei kuitenkaan vissiin aina ole).

Times Square

High Linelta jatkoimme matkaa Washingon Parkiin (eli se puisto, jossa Frendit kylpee). Siellä oli menossa Business Schoolin valmistujaiset, joten puistossa oli paljon kauniita ihmisiä. Istuimme hetken puistossa, ennen kuin jatkoimme matkaa China Towniin. Siellä tavattiin kaksi muuta suomalaista tyttöä ja menimme Little Italyn kaupunginosaan syömään.

Näkymät High Linelta

Frendien alkutunnarista tutulla suihkulähteellä selfietikun kanssa. Itse suihkulähde jäi tällä kertaa poseerausten taakse, mutta uskokaa pois, siellä se on!

Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa Brooklyn Bridgelle, joka oli ihan mahtava! Minä odotin Brooklyn Bridgen näkemistä todella paljon ja se oli sen arvoista. Ehkä minun odotus teki kävelystä siltaa pitkin mahtavan kokemuksen, johon osaltaan vaikutti varmasti myös hienot näköalat ja upea auringonlasku.

Näkymät Brooklyn Bridgelta

Lisää näkymiä sillalta

Brooklynista menimme vielä takaisin Manhattanille ja palloilimme siellä sinne tänne. Jalkoihin alkoi kuitenkin koskea jo hyvin paljon (kävelimme nimittäin melko paljon – tsekatkaa vaikka Google mapsista) ja väsy iski, joten menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna herätys oli klo 4.30 ja matka JFK:lle taitettiin taksilla. Lento Chicagoon meni sujuvasti ja Chicagossa tapasimme vielä lisää suomalaisia. He olivat tulossa Miamista. Chicagossa oli aivan älyttömän kylmää ja bussin odottaminen oli sen takia hieman tuskaista. Kuitenkin bussi (Van Galder) Madisoniin oli ihan mahtava mm. siksi, että siellä oli wifi käytettävissä. Madisonista meidät haettiin kahdella minibussilla kohti Wisconsin Dellsiä ja vielä yhden tunnin matkustamisen jälkeen olimme perillä.

Onneksi Dellsissä majoitus oli organisoitu melko hyvin, joten pääsimme majoittumaan melko nopeasti. Miia ja minä asumme trailer parkissa kahden muun suomalaisen tytön kanssa. Miialla ja minulla on yhteinen huone, jonka jaamme ja toisilla tytöillä on omat huoneet. Sovimme kuitenkin, että puolessa välissä kesää vaihdamme huoneita.

Trailer ei ole uusin mahdollinen, mutta kyllä tässä kesän viettää. Seinät ovat niin ohuet, että ulkoa kuuluu lähes kaikki äänet, mikä hieman vaikeuttaa nukkumista, mutta eiköhän siihen totu. Aika rauhallista on kuitenkin ollut varsinkin öisin. Muuten täällä on mennyt ihan hyvin ja kaksi päivää on tullut jo töitä tehtyä. Ensimmäinen päivä töissä oli hyvinkin ensimmäinen ja toodella sekava, mutta hyvin siitä selvittiin. Toisena päivänä satoi valitettavasti vettä, mikä tarkoitti sitä, että seisoin monen tunnin ajan jäätelökioskilla ilman yhtäkään asiakasta. Eivät vissiin halunnet jäätelöä. :D Kirjoitan vielä töistä kuitenkin oman postauksen ja Miia varmaan oman, niin saatte hieman kosketusta siihen, mitä me täällä oikeasti teemme.

Ja lopuksi vielä ihana kuva, joka on niin totta:

Central Parkissa erään penkin selkämyksessä luki viisaita sanoja. Näin se on! 

Diana ja Miia

Lähtöön alle viikko!

Lähtö lähestyy ja pikkuhiljaa jännistys kasvaa! Viime viikolla meille saapui viisumit. Tällä hetkellä onkin enää pieniä juttuja tekemättä (esim. pakkaaminen ja kämpän siivoaminen).

Jos jotakuta kiinnostaa, mitä tällainen matka tulee kustantamaan, niin tässä pientä hintavertailua tueksi. Tuon 1200 euroa tuli kulutettua jo ennen lähtöä ja USA:n puolella maksetaan toki asumiskuluista jne. Laitan jossain vaiheessa kesää tai syksyllä pienen excelin siitä, mitä tämä työmatka loppujen lopuksi tuli kustantamaan.

 

Me löydettiin Miian kanssa tosi edulliset lennot ja yövytään New Yorkissa kaverin luona, minkä takia majoituskuluja ei käytännössä ole. Noiden laskelmien lisäksi kuitenkin tulee vielä bussimaksu Chicagosta Madisoniin, joka on noin 30 dollaria. Lisäksi sain todella halvan matkavakuutuksen, sillä minulla on jo valmiiksi Fennialta jokin nuorisopaketti, johon kuuluu matkavakuutus kolmeksi kuukaudeksi. Lisäajalle piti laittaa erillinen vakuutus ja se tuli kustantamaan 134 euroa. Vakuutus voisi olla halvempikin, mutta otin matkavakuutuksen päälle urheilulisän. Otin urheilulisän sen vuoksi, että voin mm. wakettaa rapakon toisella puolella ilman hirveitä huolia siitä, että jos jotain sattuu niin olen koko loppuelämäni veloissa.

Rikosrekisteri on pakko tilata ja se maksaa 16e, kuitenkin esim. USA liite ajokorttiin on melko vapaaehtoinen. Sekä minä että Miia kuitenkin otettiin sellainen, sillä ajattelimme hieman road trippailla pitkin USA:ta töiden loputtua. Kuva viisumia varten kannattaa käydä otattamassa jossain kuvaamossa, sillä mitat kuvalle on todella tarkat. Itse kävin ottamassa kuvan Fotosteissillä, jossa kuvat maksoivat 12 euroa ja ne sai sekä digitaalisessa että niin sanotussa fyysisessä muodossa. Tuon lisäksi tuli toki ostettua kaikkea muutakin tärkeää ja vähemmän tärkeää mukaan eli kyllä sitä sai jo ennen matkaa oikeasti kulutettua reilu 1500 euroa.

Nyt ei tosiaan enää mitään käytännön järjestelyjä kauheasti ole ja hienot läksäritkin tuli pidettyä. Syötiin hyvää kakkua ja fiilisteltiin tulevaa matkaa. Tästä ne seikkailut alkaa!

Hieno kakku oli. Ja hyvältä maistui!

Tuon ihanan tytön kanssa lähdetään rapakon toiselle puolelle

En tiedä kirjoittelenko enää Suomen puolelta blogia, saatan laittaa nopean postauksen matkalaukkujen pakkaamisesta tai jotain muuta erittäin jännittävää. Kuitenkin viimeistään USA:ssa sitten lisää postauksia. 

Diana

11 päivää lähtöön

Huh, nyt on kyllä jännä fiilis! Miten on mahdollista, että lähtöön on enää 11 päivää? Vastahan minä luin viime vuonna Wisconsin Dellsissä olevien blogeja ja mietin, voinko minäkin päästä tuollaiseen seikkailuun mukaan. 

Tällä hetkellä ei kuitenkaan vieläkään tunnu siltä, että olisi lähdössä yhtään mihinkään, sillä tekemistä täällä Suomen puolella vielä riittää. Se, että tekemistä löytyy tarkoittaa myös sitä, että aika menee varmasti todella nopeasti. Pienen hetken päästä istun jo lentokoneessa ylittämässä Atlantin valtamerta.

Kävimme Miian kanssa kahden päivän reissun Helsingissä. Menimme sinne viisumihaastatteluun ja SAYL:n infotilaisuuteen. Ostimme junaliput Helsinkiin heti kun saimme tiedon viisumihaastattelussa, joka oli tarkoitus olla 4.5. Kuitenkin haastattelua jouduttiin siirtämään, mutta päätimme yöpyä yhden yön pääkaupungissa. Etelään siirryimme yöjunalla istumapaikoilla, sillä junaliput maksoivat huikeat 9,70€. (Nyt pakko hehkuttaa VR:ää, kun sitä haukutaan niin paljon: juna oli halpa, hyvä ja se oli ajoissa!) Toki istumapaikoilla nukkuminen ei ole maailman ergonomisinta, mutta se kuuluu matkailuelämään ja on halpaa. 

Minulle oli laitettu haastatteluaika klo 8.45, mutta koska päätin olla ajoissa, olin Kaivopuistossa jo reilusti ennen kahdeksaa. Päätinkin palloilla vähän aikaa puistossa ennen suurlähetystöön menoa. Näimme muiden Dellsiin lähtevien suomalaisten kanssa lähetystön edessä ja pääsimme jo hieman tutustumaan toisiimme. Lähetystöön kutsuttiin yksitelleen nimellä. Siellä oli kunnon turvatarkastukset, jonka jälkeen oli papereiden luovuttaminen, sormenjälkien ottaminen ja pieni "haastattelu". 

Lähetystön jälkeen kävimme vielä kahvilla ja menimme infotilaisuuteen. Infotilaisuuden alussa jenkkiläinen todella rento tyyppi kertoi meille vähän kulttuurieroista ja asiakaspalvelusta USA:ssa. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, millaista asiakaspalvelua rapakon toisella puolen odotetaan. Muita kulttuurieroja näkee paikan päältä enemmän. 

Henna ja Miia innoissaan

Tämän jälkeen jakauduime pienryhmiin sen mukaan, mitä töitä tullaan Jenkeissä tekemään. Saimme kuulla tosi paljon lisäinfoa siitä, millainen työ tulee olemaan, millaiset ensimmäiset päivät tulevat olemaan ja millaisissa asunnoissa tulemme asumaan. Oli ihanaa keskutella pienissä ryhmissä ja kysyä kysymyksiä, jotka olivat sillä hetkellä mielessä. Infotilaisuuden jälkeen kävimme vielä porukalla syömässä ja tutustuimme toisiimme vähän enemmän. Mahtava porukka on nyt kyllä lähdössä USA:han!

Infotilaisuudessa sai myös muutamia papereita ja vihkosia

-Diana