Jälleen kerran olen ollut hieman laiska kirjoittelemaan blogia. Johtunee ehkä siitä, että minulla ei ole ollut yhtään mitään asiaa. Tällä hetkellä tuntuu jotenkin tosi tyhjältä, eikä mikään saa mua mahdottoman surulliseksi, mutta ei vastapainoksi myöskään todella iloiseksi. Kaikki tuntuu pelkältä jatkuvalta olemiselta.
Jennan lähdettyä osa minua taisi lähteä hänen mukaan. Tämä toinen osa jäi tänne Ouluun kaipamaan tätä iloista ja ihanaa tyttöä.
Mitä kirjoitan seuraavaksi, tulee olemaan ristiriidassa aikaisemman tekstini kanssa, mutta se onkin ollut melkein ainoa voimakas tunne, mitä olen parin viimeisen kuukauden aikana kokenut. Katselin kuvia, mitä Jenna vihdoinkin sai lisättyä nettiin. Ne oli todella kauniita, mutta ette usko sitä riemun, surun, ilon, ikävän ja kaipuun tunnetta kun näin tämän kuvan:
Jennan lähdettyä osa minua taisi lähteä hänen mukaan. Tämä toinen osa jäi tänne Ouluun kaipamaan tätä iloista ja ihanaa tyttöä.
Mitä kirjoitan seuraavaksi, tulee olemaan ristiriidassa aikaisemman tekstini kanssa, mutta se onkin ollut melkein ainoa voimakas tunne, mitä olen parin viimeisen kuukauden aikana kokenut. Katselin kuvia, mitä Jenna vihdoinkin sai lisättyä nettiin. Ne oli todella kauniita, mutta ette usko sitä riemun, surun, ilon, ikävän ja kaipuun tunnetta kun näin tämän kuvan:
Tuota tunnetta on melkein mahdoton kuvata. Istuin vaan hiljaa ja katsoin yllä olevaa kuvaa. Yhtäkkiä huomasin että kyyneleet valuu poskiani pitkin.
Tuo kuva on tosiaan Jennan ottama.
Olen myös huomannut, miten älyttömän paljon kirjoittaminen tökkii minulla viime aikoina. Olen yrittänyt kirjoittaa yhtä kirjettä jo elokuusta lähtien, ja se edelleen keskeneräisenä lojuu laatikossani. En vaan ole tyytävinen kirjoittamaani, enkä löydä sopivia sanoja kuvamaan tunteitani. Mainitsemani ongelma on aika iso syy siihen, miksi en ole kirjoittanut blogiakaan.
Nyt olen sitten syyslomalla, mutta tämäkään ei tunnu miltään, niinkuin ei koulussa käyntikään. Tänään illalla olen menossa Helsinkiin ja sen jälkeen jään muutamaksi yöksi Pulkkilaan. Sitten aika lailla loma jo loppuukin, ja palaan takaisin koulun penkille.
Tuo kuva on tosiaan Jennan ottama.
Olen myös huomannut, miten älyttömän paljon kirjoittaminen tökkii minulla viime aikoina. Olen yrittänyt kirjoittaa yhtä kirjettä jo elokuusta lähtien, ja se edelleen keskeneräisenä lojuu laatikossani. En vaan ole tyytävinen kirjoittamaani, enkä löydä sopivia sanoja kuvamaan tunteitani. Mainitsemani ongelma on aika iso syy siihen, miksi en ole kirjoittanut blogiakaan.
Nyt olen sitten syyslomalla, mutta tämäkään ei tunnu miltään, niinkuin ei koulussa käyntikään. Tänään illalla olen menossa Helsinkiin ja sen jälkeen jään muutamaksi yöksi Pulkkilaan. Sitten aika lailla loma jo loppuukin, ja palaan takaisin koulun penkille.
